Ulkokentältä sisään livahtava pökäle.

Mikään ei ole niin ihanaa kuin saada sylillinen kukkia! Niistä riittää iloa pitkäksi aikaa ja on ihanaa tulla kotiin, jossa kukat tuoksuvat.  AI ETTÄ!!!111<3 <3 Joo. Niinhän se oli. Silloin viime viikolla.

Kuvan kukat eivät liity tämänpäiväiseen tapaukseen.

Viime päivät nimittäin ovat olleet täynnä paskaa. Kirjaimellisesti. Pyydän heti anteeksi p-sanan käyttöä. V-sanan käytöstä tuli jo huutia äidiltä. Ei sentään pessyt näppäimistöäni saippualla, huh! Olisin toki heti voinut oikaista, että fitness-ihmisten blogille on tyypillistä, että ne käsittelevät jossain vaiheessa käyttäjänsä suolen toimintaa. Älä lopeta lukemista! Minä en missään nimessä aio kertoa omastani!
Vielä.
No niin, pysytäänpä aiheessa.
Ei voi siis sanoa, että päivät olisivat olleet täynnä limenvihreänä hehkuvaa energiaa ja fitnesseuforiaa.
Koiran vatsa on kuralla ja viikonloppuna ihania tuoksuvia tuotoksia löytyi pöydän alta, paidalta, housuilta.. Ja sitten vähän lisää pöydän alta ja housuilta.
Ja sitten sitä samaa kakkaa on ulkonakin joka puolella. Ja kengänpohjassa. Ja koiran tassuissa.
No. Ehkä emme mene yksityiskohtaisemmin kakkajuttuihin.

Hei tämä ei oo kylläkään kakka! Vaan herkullinen proteiinilettu! Tervetuloa syömään!

Tämä aamu alkoi heti paljon paremmin, koska koira ei ollut vääntänyt ripulin ripulia.
Puuroannos oikein solahti vatsaan ja (kuvitteellinen) linnunlaulu korvissani kujertaen tanssahtelin alakertaan hakemaan pyörääni. Olin herännyt puoli tuntia aiemmin, jotta olisin varmasti ajoissa työmaalla kuuntelemassa ortopedien luentoa polven multiligamenttivammoista. Ajattelin, että minullahan on oikein mukavasti aikaa hurauttaa töihin ja vielä syödä osanen  aamupalastani ja… VÄÄÄÄÄÄÄÄÄRINNNN! Ilmeisesti pyörä halusi muistuttaa, että massakautta ei ole vielä selätetty ja elopainoa on liikaa. Rengas oli tyhjä. Rikki. Litistynyt. Latistunut. Käyttökelvoton.
Totesin olevani myöhässä, menin sitten bussilla tai kävellen, joten hilpaisin kevyelle, n. 4km hölkälle. Tietenkin käytännöllisillä ja anatomisesti muotoilluilla Converse-lenkkitossuilla! Niillä oli ilo loiskaista mm. nilkan syvyiseen lätäkköön.

Serious porridgebizniz, man.

Kakat, lätäköt ja tyhjät pyöränrenkaat sikseen, onhan tämä sentään ennen kaikkea fitness-lifestyle-over and over and forever-blogi : päivän treeni sujui! Ja muistin myös ottaa jokapäiväisen poseerauskuvan eteisen peilin edessä. Suosikkilihasryhmäni olkapäät (ja ojentajat, ei niin kiva) oli vuorossa tänään. Hyvä tuntuma, hyvä pumppi, parempi mieli!

1, 2, peilipose and GO!

Vähän intouduin lisäilemään ja poikkeamaan ohjelmasta. Huono tapa. Mutta niin oli hyvä tuntuma ja kivaa tehdessä!

  • pystypunnerrus tangolla 3 x 8-10 30kg
  • pystysoutu leveällä otteella  tangolla 3 x 10 20kg
  • pystysoutu vuorotahtiin käsipainoilla 4 x 10 7kg, 9kg, 10kg, 12,5kg
  • pystypunnerrus vuorotahtiin käsipainoilla 3 x 10 10kg
  • vipunosto eteen 3 x 12 10kg
  • vipunostot takaolkapäille  3 x 10 6kg
  • vipunostot sivulle 3 x 8 7kg (ei enää jaksanut yhtään)
  • takasoutu taljassa  3 x 10 30kg
  • ranskalainen levypainolla 3 x 12 10kg
  • ojentajapunnerrus taljassa narulla 3 x 10  25kg
  • vatsalihakset penkillä 5kg käsipaino jaloissa 3 x 15
  • vatsarutistukset jalat jumppapallolla 3 x 20

Nyt ei kykene muuta tekemään, kuin rojahtamaan X-asentoon sängylle. Villasukat jalkaan, aimo loraus Ice Poweria polviin ja olkapäihin, lämmin kauratyyny niskaan ja lukuun uusimmat (kuumottaneet jo pari viikkoa!!) Pirkka sekä Yhteishyvä-lehdet. Ai onnea ja villin opiskelijanuorukaisen elämää! Ihan jännityksellä odotan, millaisia näppäriä vinkkejä Pirkka tällä kertaa minulle tarjoaa.

Jahka saan pyöräni taas toimintavalmiuteen, pitänee testata tätä nerokasta ja ennen kaikkea trendikästä vinkkiä: ”Sateessa pyöräillessä jalat yleensä kastuvat. Helpon ja halvan sadeasun saat, kun kierrät puutarhaletkua jalkojen ympärille ja kiinnität koko komeuden hakaneulalla”

Ruholta mallia rentoutumiseen.

 


everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta