Skandaali: Kohubloggari jätti bloginsa heitteille! Lue paljastukset ja kuumimmat juonenkäänteet tästä!

Ha. Menit lankaan. Ei täällä tapahdu mitään mielenkiintoista!
Blogi-rukkani on vain jäänyt hieman heitteille! Tämä ei suinkaan johdu siitä, että minulta olisi lätistävä loppunut kesken, ei suinkaan! Kyllähän tässä olisi ollut kaikenlaista jorinaa ja natinaa, mutta olen yksinkertaisesti ollut niin kiireinen, etten ole ehtinyt tähän koneelle näppäilemään mietteitäni kaksisormijärjestelmällä. Töissä on painettu kiireisintä sesonkiaikaa ja huomenna on muutto. Kääk. Ohessa sitten treenit, joulu ja kaikenlaista muuta mukavaa ja ei niin mukavaa härdelliä.

Suurin tulevan kisalookini innoittaja! Less is not more. More is more! Pieni kuusi – paljon kilkettä! .

Kuitenkin. Joulu oli ja meni. Huomasitko?  Omaani liittyi pientä asiaankuuluvaa draamaa, kun läheinen joutui sairaalaan viime viikonloppuna. Saimme kuitenkin vietettyä ydinporukalla oikein tunnelmallista joulua olosuhteista huolimatta. Ja kun siskoni on paikalla, saa ihan varmasti kiljua naurusta, oli sitten mieli miten apea tahansa. Puhumme hänen kohdallaan monesti -ismeistä. Hän kun usein keksii aivan omia versioita sanonnoista (tahattomasti) ja ajattelee asioita muutenkin hieman out of the box. Kaikella rakkaudella. Vai miltä kuulostaa sanonta: ”Älä lyö mun sanoja sun pussiin” ? Tai oletko koskaan nähnyt safaani-lintua?

Siskon sijaan sylissä iloinen Pukin pikku-apuri.

En olisi yhtään ihmetellyt, jos joku olisi tullut joulunaikaan silittelemään vatsaa ja kysymään, milloin laskettu aika koittaa. Maanantaina olin vielä näkevinäni hieman vatsalihasten kuultoa tuolta rasvan alta, mutta ilmeisesti joku joulunajan mystinen taika muutti vatsan samaan muotoon, kuin joulukuusen koristepallot.

Aatonaatto.

Nighmare after christmas.
Ai miksi könötän aina näin? No ei ne vatsalihakset nyt muuten herran tähden näy!

Kyllä. Jouluna tuli syötyä. Paljon. Ähkyä käskettiin välttää, mutta se iski salakavalasti! Bataattilaatikkoa, perunalaatikkoa, saaristolaisleipää… Kyllä muuten upposi hiilihydraattia ihan kiitettävästi. Ja vähän sitä makeaakin, kuten äidin tekemää pavlovaa. Slurps!

Herkkuja.

Joulu tuli hyvään saumaan. Paino junnaili ja hiilihydraatit olivat vähissä hyvän tovin. Alkoi tulla himoja. Voita olisi voinut syödä suoraan purkista ja mielessä laukkasivat leipäviipaleet. Nyt on taas olo tasoittunut, eikä tee mieli makeaa tai rasvaista. Ja paino humpsahti alaspäin! Työliivi olikin töihin mennessä löysä, vaikka ruokaa tuli ahdettua kaksin käsin. Koneiston sai mukavasti pyörimään.

Lahjavuori oli jälleen melkoinen. Kisakengät ja kaksi hajuvettä lämmittivät mieltä erityisen paljon.Vaikkakin kengät taitavat olla uuden säännöksen myötä käyttökelvottomat. Biancaneven sivuilla ilmoitettu platformin korkeudeksi 8mm, mikä on sallittu kilpailuissa. Kuitenkin paksuin kohta menee reilusti yli sentin. Hmpf. Ihanat ovat jalassa joka tapauksessa ja näillä harjoittelen nyt ahkerasti poseerauksia. Kesällä hankin tarpeen mukaan uudet, vaikka koluamalla ulkomaalaiset nettipuljut. Mutta edes jonkinlainen platform on oltava, se maksimaalinen sentti! Ja remelit nilkassa!

Pukki vihjaili, että haisen pahalta?

Treenit hoituivat jouluna normaalisti. Aatonaattona kävin tekemässä jalkatreenin ja harjoittelemassa poseerauksia, aattona kävimme n. 8km mittaisella kevyellä PK-hölkällä äitin ja siskoni kanssa ja tein muutamat mäkivedot ja spurtit. Joulupäivänä treenivuorossa oli rinta ja hauis ja Tapanina olikin aika levätä ja keskittyä pakkaamiseen. Ja sille tielle onkin jääty. Lepoa treenistä ja pakkaamista. Ja siivoamista. Yök. Ja toki töitä. Siinä kun yrittää vielä lenkitellä koiran, treenata, tehdä eväät ja viettää kurinalaista atleettielämää ilman kataboliaa niin yritys hyvä 10. Toteutus ontuva 0. Voi räkä.

Koipireisiä prässissä.
Heiluta sun joulukinkkua.

Tämä viikko on ollut sikäli mullistava (aika mahtipontinen sana) että nyt tuli vastaan ensimmäiset vastoinkäymiset, jotka ovat horjuttaneet pinkkiä ja pörröistä fitness-elämääni. Eikä varmasti jää viimeiseksi vastoinkäymiseksi, luulen ma. Mielipahaa, kiirettä ja aikataulut, joihin on todella vaikea sovittaa kaikki mahdollinen treeneistä lähtien. Sekös vasta onkin vetänyt mielen maahan ja peilistä näkyy heti jotenkin ryhdittömämpi ja kuntoonsa tyytymätön, mutrusuinen treenailija. Kieriskeltyäni ”hetken” (n. 14h ja 23min) itsesäälissä, päätin nostaa leuan pystyyn ja jättää kiukuttelut sikseen. Itseasiassa päätin tämän n. 1min ja 20 sekuntia sitten.
On vain muistettava, miksi tätä hommaa tekee. Treenaan siksi, että se tuo elämään sisältöä, on mahtavaa, motivoivaa, haluan hyvään kuntoon. En treenaa siksi, että joutuisin potemaan huonoa omaatuntoa, tuntemaan alemmuutta tai siksi, että saisin itseni uuvutettua burn outin partaalle. Nyt on poikkeustila päällä ja kisoihin on vielä rutkasti aikaa. Yksi väliinjäänyt jalkatreeni tai unohtunut valkuainen ei tässä vielä maata mullista. Sitä vain on itselleen helposti niin armoton.
Nyt on  keskityttävä viemään tämä muutto- ja työkiirerumba onnistuneesti maaliin. Kyllä hommat järjestyvät! Ja kyse on vain muutamista päivistä, hyvänen aika!

Hallittua kaaosta. Kerrankin tarkoituksella!
Punttipenan mielipahamutru.

Nyt olen käyttänyt arvokasta pakkausaikaa n. 30min. Tämähän olisi minusta huomattavasti tärkeämpää ja mielenkiintoisempaa tämä blogin kirjoittelu ja pakarakuvien ottaminen! Mutta ei auta kuin ottaa rätti kovettuneeseen punttikouraan ja alkaa heilutella. Aamulla se on menoa ja tämänhetkinen kotikolo näyttää  toistaiseksi aika kaoottiselta. Taikuri yllättyi itsekin! No ei yllättynyt. Nyt siis lähden kolaamaan vaatteet pois surullisenkuuluisasta vaatehuoneestani. Sellaista ei uudesta kodista löydy. Auts. Mihin minä nyt kannan kaikki likaiset astiat ja työpaperit piiloon, kun vieraat tulevat???

"Kuvaile päivääsi" No hyvä on!

Kankku on tulessa! Selkä on hellänä! Rintaa kiristää! Olkapäät ovat väsyneet. Etureiden saa kramppiin ajatuksen voimalla. Kyykistyminen on hankalaa. Sattuu, turvottaa, kiristää, jomottaa.
Mutta sehän on IHANAA! Tuntuu siltä, kuin siellä salilla olisi tehty muutakin kuin katsottu Salattujen Elämien uusintoja crosstraineria polkien.

Tällä viikolla on ollut tähän mennessä kolme salitreeniä, yksi kehonhuolto ja kevyet tepsuttelulenkit päälle. Ja töissähän on saanutkin juoksennella ihan ahkerasti ja latoa tavaraa hyllyyn. Joulun aikaan on mukava olla kaikkien janoisten sankari! Ja niin olen taas tänäänkin – 9h! On siis järkevintä pitää treenivapaa näin keskellä viikkoa ja keskittyä työhön.

Rakko laiskan kämmenessä? No ei vaan kelpo, kovettunut fitnesskoura!

Eveliina Kurttutiina

Kommenttilaatikkoon oli ilmestynyt kaino pyyntö, että valottaisin hieman, miten tällainen kaltaiseni fitnesskotletti kuluttaa vuorokautensa tunnit. Hetken tuumailin, voinko paljastaa näitä valtionsalaisuuksiakin arvokkaampia fitness-elämäni mysteerejä, mutta olkoon menneeksi, tämän kerran!

Päivänihän vaihtelevat suuresti sen mukaan, onko minulla vapaapäivä, koulupäivä, työpäivä, koulupäivä + töitä, koulupäivä + töitä + töitä, koulupäivä + töitä + projekteja + treenejä + jotain. Ainakaan tylsää ei pääse tulemaan, sillä kaikki nämä päivittäiset muuttujat pitävät rytmin eläväisenä! Tietenkin kun pitäisi kurinalaisesti noudattaa lippuihin ja lappuihin merkittyjä ohjeita ja aikoja, olisi mukavampaa, kun päivissä olisi selkeä rytmi ja rutiini. Näillä kuitenkin mennään! Minulle tällainen epäsäännöllinen säännöttömyys ja vuorotyöt toimivat paremmin kuin hyvin. Ihanaa, että vaihtelua on:

Koska päivärytmi vaihtelee, on ehkä selkeämpää esittää päivän pääkohdat kuvina. Päivässä nyt on sikäli samanlainen rytmi, että ruokailen 5 kertaa päivässä 3-3,5h välein, lenkitän koiraa, käyn salitreeneissä ja mahdollisesti poseeraustreeneissä tai kehonhuoltotunnilla. Siihen päälle koulua, töitä, yhdistystoimintaa sun muuta hurveltamista.

Mutta tässä tärkeimpiä. Jokaiseen päivään mahtuu myös turhan paljon sähläämistä, myöhästelyä ja yleistä toloffina keikkumista.

Herään:

Tajuan peseväni hampaita Helosanilla…

Pakkaan eväät:

Etsin jotain kiireessä ja huomaan, että olen myöhässä:

Yritän muistaa avaimet, mutta luultavasti unohdan:

Koira ulos:

Aamulenkki töihin. Riemukasta on!

 Aamupuuroa töissä kello 8.

Hieman töiden tekemistä.

Ruokaa. Paljon. Kolmen tunnin välein kippoa auki.

Muistan ottaa kuvia kankusta ja itsestäni peilin kautta ennen salia:

Treenaan. Surprise there!!!

Treenin jälkeen kauppaan:

Takaisin kotiin. Koira lenkille. Ruokaa naamaan. Ehkä kouluhommia.

Minkä jälkeen voinkin aiheuttaa jälleen yleisen kaaoksen:

Jonka jälkeen saatan hetken aikaa riemuita vapaa-ajasta:

Kunnes on aika tehdä eväät ja käydä nukkumaan (jos saan potkittua itselleni tarpeeksi tilaa) näiden tyyppien viereen: