Yesterday was Thursday, today i-is Friday, tomorrow is Saturday and Sunday comes after….wards.

Nyt ymmärrän, miltä tuntuu kun on niin jäykkä, etteivät kädet yllä lattiaan! Torstainen jalkatreeni sai koivet sellaiseen jökkiin, että olisin ilomielin vaihtanut kävelemisen ryömimiseen.
Sinne se jäi…

Mutta tuskaisilla treeneillä jatketaan, jalkoihin on pakko saada lisää lihasta! Se on nyt tavoite numero 1. Voimatasot ovat kohtuulliset – missä pihvi luuraa? Kun rasvaa oli vielä runsaammin, kuvittelin että minulla sentään olisi jonkinlaiset reisilihakset. Mikä ihana yllätys sieltä paljastuikaan, kun jalkojen lihasmassa onkin tasoa ruikelo.  Kuten kuvasta huomaa, puuttuu se kaunis pyöreys. No, oikeastaan koko muoto. 😀

Intouduin torstain treenissä tekemään myös leuanvetoja, vaikka ne nyt selkäpäivän spesiaali ovatkin. Mutta halu kehittyä siinä touhussa on kova! Ja luonnollisesti saada selkään kaivattua leveyttä. Älkää erehtykö kuvittelemaan, että olisin siinä touhussa jotenkin erityisen hyvä. Juu ei. Leveällä myötäotteella taidan saada kuppaisesti kaksi toistoa ja kapealla 5×5. Kummasti se keho vinssaantuu yläilmoihin, kun ei ole vyötäröllä useamman kuohuviinipullollisen verran ylimääräistä lastia.

Perjantaina harjoittelin puolisen tuntia poseerauksia ja tein olkapää-ojentaja-treenin. Se on aina perushelppoa nykertämistä. Tuntuma olkapäihin on aina hyvä ja painoja saa laitettua jo kohtuullisesti. Koko päivä menikin höntyillessä suuntaan ja toiseen. Olo alkoi olla nuutunut iltaa kohti mentäessä ja ajattelin, että tiukat treenit ja sitäkin tiukemmat aikataulut vain yrittävät viedä mehut. Illalla vatsa sitten alkoi krampata ja kehon luonnollinen puhdistautuminen alkoi, kun tyhjensin iltapalamarjat ja valkuaiset muutamaan kertaan vessanpönttöön. Kertoisinko lisää? Oksennuksen koostumus muistutti…
No, se siitä.
Sama ruljanssi toistui vielä lauantaiaamuna, eikä auttanut kuin nostaa luuri ja ilmoittaa töihin, että tästä oksuliisasta ei hommiin ole. Lauantai menikin jossain tajuttomuuden rajalla notkuen aina iltapäivään saakka, jolloin sain onnistuneesti syötyä aamupuuron. Tulipahan ainakin pakkolepoa ja hieman ekstraunta paikkaamaan univajetta.

Illalla oli jo sen verran reipas olo ja niin vakava mökkihöperöitymisen vaara, että päätimme lähteä elokuviin katsomaan Leonardo DiCaprion tähdittämän Wolf of Wall Streetin.

Ja mitäpä muuta vannoutunut fitness-kansa nyt lauantaina edes voisi tehdä, kuin rentouttaa musculus gluteus maximuksensa leffateatterin pehmeille nojatuoleille! (joissa on pitkäjalkaisen katsojan niin mukava asetella koivet ja saada selkä hyvään asentoon..)
Tykkäsin kyllä elokuvasta! Hyvää näyttelyä ja tarpeeksi hömppää hupailua. Mutta se elokuvan kesto! 2h 59min!! Uaah! Jossain vaiheessa vatsa aloitti taas miellyttävän kramppailun ja näin sieluni silmin itseni oksentamassa edessäolijan popcorneihin. Vessahätä tuli jo ensimmäisen tunnin jälkeen. Riemu, lue: rakko, meinasi revetä aivan totaalisesti, kun elokuva vain kesti ja kesti ja kesti ja kesti. Ja kun luulit, että nyt se loppuu, se vain jatkui ja jatkui ja jatkui.
Note to self: Älä nauti 2l vettä + 0,7l teetä + vihreä tee-kapselia ennen elokuviin menoa. Se on huono idea.

Onneksi housuun pissimiseltä ja muiden päälle oksentamiselta vältyttiin. Minut uskaltaa siis ehkä viedä julkisiin paikkoihin toistamiseenkin, jee!

Epämääräinen könöttäjä.

Tänään minulla oli yksi asiakastapaaminen, jonka jälkeen kävin hieman kopsuttelemassa korkokengillä peilisalissa. Energiaa riitti hyvin, kun sain pitkästä aikaa nukuttua kunnolla. Tai no ainakin melko hyvin. Ihanaa, ettei herätessäkään valunut hikeä, kuin suolattu munakoiso. Yöelämäni on aina ollut aika villia. Joskus käyskentelen ja järjestelen tavaroita, puhun, nauran, itken, potkin ja lyön ja näen hyvin hyvin kummallisia unia. Milloin olen Hopeanuoli ja aamulla todella väsynyt, kun olen juossut koko yön, milloin olen Jyrki Kataisen kanssa maakauppoja tekevät dinosaurus, joka aiheuttaa ruokamyrkytyksen keittämällä makaronia ja milloin näen unta, jossa olen Harry Potter ja taion makuupussit vierimään nuotioon.

Iltapäivällä oli puolestaan vuorossa rinta-hauis-treeni ja 55min spinning. Triplatreenipäivä – aivan hyvä! Nostattelin spinningissä hikeä pintaan, mutta pidin sykkeet matalalla. Onneksi kenelläkään ei ollut aikaa kiinnittää huomiota touhuiluuni. Muut polkivat vimmatusti pakarat tutisten ja sykkeet taivaissa, kun minä höntsäilin sunnuntaiajelulla, ajattelin kisabikineitä ja tuijottelin suu auki salin kattosaumauksia. Totinen treenaaja tavoite mielessään, antamassa kaikkensa spinningpyörällä. Right.

En ole nykyään erityisen suuri ryhmäliikuntojen ystävä. Niitä tuli jumppapumppapampattua joskus aivan riittämiin ja ohjattuakin. Olen ilmeisesti kartellut näitä tunteja tarpeeksi kauan, sillä en vilkuillut koko ajan kelloa, saati lähtenyt pois ensimmäisen 10 minuuttisen aikana. Mukavaa vaihtelua yksin talsittuihin lenkkeihin. MUTTA! Se musiikki. Himputin musiikki! En pidä musiikista, josta en pidä. Yllätys siinä. Ja kukapa haluaisi kuunnella sellaista treenatessa!
Spinning esimerkiksi on tarpeeksi paikallaanpolkeva (heh heh, mikä puujalkavitsi) laji muutenkin. Kaipaisi musiikkia, joka saa suorastaan lentoon ja sen perän nousemaan penkistä. Ei siellä huvita kuunnella jotain lässyjä pianokappaleita tai kasarirockia. Niin latistavaa. Mielestäni jumpista pitäisi kieltää ainakin nämä: Bruno Mars, Nickelback, Maija Vilkkumaa, Jonna Tervomaa yms, AC/DC, Leona Lewis… Lopetan tähän. Listasta tulisi aika pitkä. Loputon.
Puhumattakaan, että spinningissä soisi esimerkiksi Arttu Wiskarin Tuntematon potilas. Saattaisi kyllä pyörä lentää seinään siltä polkemalta.
Ja siis tietenkin voin kieltää nämä kaikki ja oletan, että oma musiikkimakuni on absoluuttisesti oikeanlainen ja hyvä. Nimimerkillä: Se ohjaaja, joka soitti aina Scooteria ja oli ainoa, joka oli liekeissä siitä (FIRE!!!!!!)

Muuten! Enää vajaat 2kk ja sinkoan pariksi viikoksi Thaimaan aurinkoon! Olen kuullut nyt jo parilta eri taholta, että Bangkok ei sovi huumorintajuttomille. Voi himputti. Pitänee jättää koko reissu väliin. Jospa sitten olisi vatsakin jo sillä mallilla, että kehtaa kirmata bikinit päällä, ilman että ihra huminoi tuulessa.

68kg

PS. Jos otsikon siteeraus ei ollut sinulle tuttu ja pidät huonosta musiikista, on tämä ehkä sopiva kappale viikonloppuusi. Ole hyvä. <3

PPS. Minulla ja ystävälläni on ollut n. vuoden verran pientä kisailua siitä, kumpi löytää kauheimmat kappaleet. Olen pitänyt johtoasemaa aika kauan.

PPS. Mielestäni voi ihan hyvin rönsyillä ja käsitellä kaikkia aiheita samassa kirjoituksessa.

PPPS: Tsekkaahan Aminopörssin Tammiale! Löytyy yhtä jos toistakin putelia ja purnukkaa hyvään alennushintaan!

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

Yksi vastaus artikkeliin “Yesterday was Thursday, today i-is Friday, tomorrow is Saturday and Sunday comes after….wards.”

  1. ääh, sitä vaan että olen käsitellyt leuanvetoa nyt sekä somessa että blogissa. mä en siis saa yhtään, ole ikinä saanut, mutta yritys ja treeni on kova!
    ps ryhmäliikuntatunnit.. iiyyhh…!
    mullei oo siis yyyyhtään mitään tajuu askelsarjoista tai mistään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta