"Oishan noita juttuja, kun jaksais kuunnella"

Takana mainio viikonloppu! Treenit olivat ainoa pakollinen, joskin erityisen mieluinen ohjelma, muuten sai vain olla ja löllötellä kotona. Aivan luksusta! Ennen joulua taisi olla yksi sellainen viikonloppu, että sai vain olla, joten kyllä tämä vain toimi ja tuli tarpeeseen. Ei tarvinnut maalata, laittaa tavaroita, juoksennella asioilla tai hoitaa työasioita. Sai vain nauttia kodista ja käydä treenailemassa. Tuohonhan voisi tottua!

Perjantai-iltana kävimme poseeraamassa body fitness-kilpailuihin valmistautuvan tiimikaverini kanssa. Seurassa treenaaminen menee omalta osaltani monesti hassutteluksi, mutta toimii kivana rentoutuskeinona. Kavereita saa myös rekrytoitua ottamaan hanurikuvia eri kulmista.

Vielä kun saisi vatsan sisään ja rinnan ulos.
Kädet harottaa aina miten sattuu.

Lauantai alkoi tiimin yhteistreenillä. Heidillä oli takataskussa mukavan hapotteleva kiertoharjoittelu etu- ja takareisille. 5 x 15 etureisille ja 4×12-15 takareisille. Etureisikierto alkoi polven ojennuksista ja takareidet hapoteltiin alkuun polven koukistuksilla. Kun salilla on paljon porukkaa, syntyy välillä rikkinäinen puhelin-efekti. Osalle porukasta jäikin sellainen luulo, että takareidet tehdään sekä istuen, että maaten. Hieman tätä kummasteltiin, mutta eihän siinä. Rykäistiin 15 toistoa molemmissa ja sitten jalat tutisten prässäämään. Viimeisellä kierroksella sitten huomautettiin, että olisi riittänyt ihan vain toisessa laitteessa ähkiminen. Hups. No, lisätoistot eivät varmasti olleet pahitteeksi!
Onneksi oli kannustavaa porukkaa ja apua puskemassa prässiä ylös. Kroppa tuntui todella väsyneeltä ja kuormittuneelta jo ihan alkulämpöä polkiessa. Yksin en olisi millään saanut puskettua viittä tiukkaa sarjaa. Etenkin kun jalkaosasto oli, kyllä vaan, edelleen kipeä MAANANTAIN jalkatreenistä. Luoja.

Sunnuntaina sitten treenattiin porukalla poseerauksia. Viisi bikinikisaajaa ja kolme body fitness-kilpailijaa. Heidi oli opastamassa ja suurin osa pyllistelijöistä oli meidän tiimiläisiä. Mukana olivat myös keväällä kisaava, Team Sportlifen Sanita Jussila ja syksyllä kanssani samassa sarjassa kilpaileva Pauliina Teittinen. Sanitalla oli kyllä kävelyt niin hyvin hallussa, että! Vau.
Itselläni kävelyt menevät ihan kivasti. (Ihan kiva, 7-) Silloin kun keskityin, enkä miettinyt kaupassakäyntiä ja muuta yhtä tärkeää. Olen helposti sellainen sähläri ja huono keskittymään.
Takaposeeraus sujuu, sivuposeeraus on ok ja etuposeerauksestakin tuli kehua. Vaan kameralla ei kyllä ole yhden yhtä onnistunutta etuposeerausta ja sivuposeerauksetkin ovat välillä aikamoisen kyseenalaisia. Alavatsa roikkuu polvissa. Toki nyt kun kunto ei vielä ole mitenkään ripattu, se vatsa vaan ei ole ihan jäpäkkänä lautana. No kuitenkin. Vedän myös olkapäitä  korviin ja ja… Korjattavaa riittää. Mutta ennen kaikkea nyt on pakko hioa käännöksiä. Liikkuminen ei ole edelleenkään sulavaa, ei sitten mitenkään päin! Pitänee alkaa ravata zumbassa nuo kengät jalassa, niin oppii sitä lantion keinuttamista..
Kuinkakohan monta samanlaista kirjoitusta poseeraamisesta vielä kirjoitan? Että joo, hyvin meni, mutta oli kamalan näköistä! Aika monta, veikkaan…

Keskellä Team Fullmetallia, reunimmaiset perät Team Sportlifea.
Jaloissa on pituutta, mutta ei muotoa. 😀

Rennot olkapäät!

Minulla on hirveän monta juttua, joista tekisi mieli kirjoittaa. Haluaisin jupista ruokavaliosta, haluaisin vaahdota fitness-jutuista ylipäätään, haluaisin puhua personal trainereista ja valmentamisesta, haluaisin lätistä rentoutumisesta, haluaisin jaaritella syvistä lihaksista ja ja… Paljon olisi siis asiaa! Nyt vain pikakuulumiset, että ehtii saunomaan. Sitten onkin jo maanantai mennyt! Tuli hoidettua laskutusta, tehtyä ruokavalioanalyysejä, istuttua kuivaakin kuivemmalla luennolla, käytyä salilla tekemässä rintatreeniä ja päivän päätteeksi keskitytty syviin lihaksiin Method Putkisto Studiolla… Meinasi epätoivo iskeä, kun oli niin hankalaa, mutta ai että teki taas hyvää! Siitäkin lisää huomenna. Täytyy vaan sanoa, että kyllä se Elina vaan on IHANA!!

Elina on 100% Method Putkisto kehonhuollon ja -hallinnan ammattilainen. Koen,että Method Putkisto menetelmän ydin elää kaikessa Elinan tekemisessä. Sen varmasti kokee myös jokainen Elinan tunneille osallistuva. Tuloksena on loistavaa keskittymistä, pitkäaikaista sitoutumista ja hyviä tuloksia!
Suosittelen lämpimästi Elinan tunteja ja toki Jyväskylän Method Putkisto Studiota merkittävänä osaamiskeskuksena.

-Marja Putkisto-

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

4 vastausta artikkeliin “"Oishan noita juttuja, kun jaksais kuunnella"”

  1. Hei kuules, minkä kokoiset ne sun Better Bodies maastokuvioiset housut on? 🙂 Mitä oot tykännyt niistä? Onko kestävät, joustavat…tms?

    • Hei kuules, ne on kokoa M! Alkavat kyllä pyllyn kohdalta jo roikkua, joten taitanee olla aika siirtyä kokoon S! Aivan mun suosikkipöksyt! Kestäneet hyvin. Nyt tosin tullut polven kohdalle reikä, kun tehnyt suomomavea tangolla, jossa karhennetut kohdat hinkuttaa siihen kurjasti. Mutta sanoisin, että kestävät ja ihanat päällä! Pakko saada toiset samanlaiset. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta