Pikaiset kuulumiset Koh Changilta!

Täällä sitä nyt sitten ollaan – Thaimaassa! Pahoittelen jo alkuunsa kirjoitusvirheitä. Näppäilen tekstiä puhelimella, vatsa täynnä ja kooman rajamailla klo 00.10. Ilma on, kuten arvata saattaa, kuuma ja kostea. Meillä oli aika pitkä matka tänne. Lähdimme viime lauantaina Helsingistä ja olimme Bangkokissa klo 11 paikallista aikaa. Ei ollut suora lento. Tarkan markan reissaajina nappasimme halvimat menopaluut, joiden matkustusaika per suunta oli keskimäärin 24h. Ensin lento Amsterdamiin, sitten Hong Kongiin ja lopulta Bangkokiin.  Aikaero on 5h.  Sunnuntai meni vielä matkustaessa ja torkkuessa, kun siirryimme kehutulle Koh Sametille. Kaunis paikka, mutta turhan paljon turisteja! Ei ehkä meidän kohteemme sitten kuitenkaan. Vaihdoimmekin suunnitelmaa lennossa ja parin päivän jälkeen otimme suuntimaksi Koh Changin.

Proteiinijuomilla ja omilla eväillä ei kovin pitkälle päässyt. Lentokentällä ja koneessa se oli jatkuvasti leipää, leipää, leipää, leipää. Siskoni oli vahingossa vielä varannut minulle maidottoman vegaaniruokavalion, joten proteiinia ei tullut ihan liikaa. Vatsa oli aluksi todella kipeä yhtäkkisestä ruokavaliomuutoksesta ja erityisesti varmaan vaaleasta leivästä, jota en normaalisti käytä. Oikein kiva bikinikunto… Mutta onneksi tilanne alkaa myt tasoittua! Ruokailut sujuvat kohtuullisen hyvin. Aamulla munakasta ja hedelmiä, päivällä hedelmiä, smoothieta tai keittoa ja illalla sitten kanaa, kasviksia ja riisiä. Aika rennolla asenteella olen mennyt, mutta mitään övereitä ei ole tullut vedettyä. Toki nyt vähän jälkiruokaa piti tänään maistaa ja muutama jäätelökin on vatsapalojen päälle asettunut, mutta aika kiltisti on menty.Tuskin siis mitään paniikkia tarvitsee saada ja korjaamatonta harmia on tuskin päässyt syntymään sen enempää.

Salitreenejä olen tehnyt 3. Eilen aamuna koko kropan treeniä elämäni rouheimmalla ghettosalilla, joka oli Koh Samedin poliisiaseman pihassa. Kaikki oli ruosteessa ja natisi. Tai oli rikki. Kun painon laski maahan, se lähti parhaassa tapauksessa vierimään. Sain kuitenkin tehtyä penkkiä, etu-ja takakyykkyä, bulgarialaista askelkyykkyä, kulmasoutua, askelkyykkykävelyä ja hauiskääntöä. Treeni oli yhtä tahmainen kuin aurinkorasvalla läärätty ihokin. Eilen illalla tein vielä jalkatreeniä Koh Changin BB-Gymillä. Tällä kertaa oli laitteet kohdallaan. Hieman ruosteessa, mutta ei paha. Treenin sai tehtyä ja salilta saa itsetehtyjä proteiinipirtelöitä! Ainoa pieni miinus oli, kun maastavedon aikana viereisessä ravintolassa lapsi kyykki ja väänsi kakkapökäleen lattialle. Erikoinen treenipäivä siis. Tänään oli vuorossa rintaa ja hauista. Muuten treeni ei poikennut kotisalin näpertämisestä, mutta toki kostea ja lämmin ilma hieman vievät voimia. Muutaman kilon pienemmät painot ja hieman pidemmät palauttelut olivat siis paikallaan.

Olisi kuvia vaikka millä mitalla, mutta tuo kuvien lataafminen blogiin puhelimen välityksellä on aivan ihmeellistä! Ei vaan lataa, ei sitten millään! Olisin mielelläni esitellyr apinoiden pyllyjä ja ihanis maisemia, mutta uudet bikinit nyt sitten siinä. Tietty kun aikoo muka kömpiä kisalavalle, pitäisi varmaan onnessaan postitella nimenomaan näitä bikinikuvia, mutta tuota..

Yritän postittaa kuvia ja matkaraporttis vielä! Kovasti olisi taas asiaa, mutta lyhyellä lätinällä mennään tällä kertsa!

Marinnoimaton broileri ja kypärämyssykostaja

KÄÄK, KÄÄK, KÄÄK! Viikko ja ei postauksia, toden totta! Heräsin asiaan, kun ahkera lukijani Fiinu huuteli, että missä oikein luuhaan!
Ja toden totta, kirjoitusväli on venynyt törkeän pitkäksi.
Täytyy tosin tunnustaa, että minulla on monta aloitettua kirjoitusta, mutta yhtään en ole yksinkertaisesti EHTINYT kirjoittaa loppuun.

Minulla on ollut koko vuoden ja varmaan viime vuodenkin kiireisin viikko. Tänään pitäisi suunnata Helsinkiin ja aamulla lentokone kiikuttaa minut ja siskoni kohti Thaimaata! Tosin Amsterdamin ja HongKongin kautta. Se on nimittäin sillä tavalla, että minulla on kahden viikon talviloma! Huhhuuuuh! Mitä herkkua! Ja ihan oikeasti lomailen, jätän kaikki työasiat ja kouluasiat kotiin, enkä suuntaa niihin yhden yhtä ajatusta.

Ja mitä se sitten tarkoittaa, kun on useammassa työpaikassa, treenaa, opiskelee ja on parantumaton tunari ja pitäisi lähteä lomalle? No ei ainakaan sitä, että viimeisen viikon voisi kevyesti sluibailla ja fiilistellä aurinkolasit päässään tulevaa reissua. Se tarkoittaa sitä, että kiire on luokkaa normaali kiire potenssiin tuhat.
Minulla on seitsemän asiakasta kuukausivalmennuksessa, eli heidän asioitaan pyörittelen melkein päivittäin ja tapaan heitä liki viikottain. Lisäksi ruokavalio-ohjausta, salitekniikkaopastusta yms. Nämä vievät paljon aikaa! Ja asiat on saatava sille mallille, että voi hyvillä mielin lähteä lomalle. Se tarkoittaa lukuisia ohjeita, kovia treenejä, sähköpostia, niputtelua, naputtelua, analysointeja ja klikkailuja. Työtä on muuten riittänyt, huh. Siihen päälle pari hierontaa ja muuta… Ai että. Mukavasti koulussa vaihtuu vielä jakso ja missaan reissullani kolmannen jakson kurssin viimeisen viikon, arvoltaan 2,5 op. Voin kertoa, että rästihomama on ihan mukavasti. Onneksi viinaralli on hiljaista tammi-helmikuussa, niin harmaseen liituraitapukuun ei ole tarvinnut kovin ahkerasti sonnustautua. Sitä paitsi Kumman Kaa-sarjaa lainatakseni: ”Puvushan on se paha, et se peittää perseen” Pätee muuten siihen työasuunkin!
Hengästyttää jo kirjoittaa tätä! Mutta nyt alan olla voiton puolella. Kohta palautan 16 sivuisen kehotietoisuusdiipadaapa-portfolion, laitan viimeisetkin ohjeet asiakkaille ja juoksen vielä tekemään etureisitreeniin, jiiiihaaaaaaaaaaaaa…..!!

Tilanne on enemmän kuin hallusssa!
Eväät lattialla!
Evästä kävelymatkalla.

…. Tämän minä puolestani kirjoitin 1,5h sitten. En ole vieläkään saanut portfoliota lähtemään ja jouduin vielä juoksemaan postiinkin. Luulin, että Biancaneve ei ollut toimittanut uusia kenkiäni ja laitoin heille sähköpostia. Minulle soitettiin, että he ovat kengät laittaneet jo pari viikkoa sitten. En ole saanut minkäänlaista ilmoitusta saapumisesta, mutta saamallani lähetysnumerolla katsoin posti.fi palvelusta, että kengät ovat saapuneet. Marssin postiin ja siellä ei pakettia löynyt millään. Ensin väitettiin, että se on mennyt toisaalle, sitten pyydettiin varastoon kaivelemaan paketteja, sitten oltiin kädet levällään, että mitäs nyt! Jätin yhteystietoni ja poistuin puolen tunnin sähläämisen jälkeen tyhjin käsin. Hitto kun juuri tänään piti vielä tulla tämäkin! Ja haluaisin kyllä rakkaat kengät takaisin. Etenkin, kun 22.3. on tiedossa Anna Virmajoen ja Kati Alanderin leiri! JÄNNITTÄVÄÄ!! Onneksi meillä on Heidi järjestämässä kaikkea!
Ehkä siihen mennessä minulla on jotkut klopottimet.

Kuulkaas Postin tädit ja sedät! Jos ette löydä mun kenkiä, tulen ja avaan mun eväsrasian teidän nenien alla!!!

Viimeksi julkaisemattoman kirjoitukseni olen muuten aloittanut näin: ”Blogista on tullut uusi, vallan mainio keino vältellä oikeiden töiden tekemistä!” Tirsk. Taisinpa siinä vaiheessa tajuta, että olen muuten aika lirissä.

No sitten vaikka kuulumisia!
Sunnuntaina oli poseeraustreenit. Siis viisi päivää sitten. Meinasin ensin jättää treenit välistä, koska minulla ei ollut vieläkään uusia kenkiä. Menin kuitenkin köpöttelemään Heidin lainakengillä. Tai aioin kipittää niillä, mutta kengät olivat aivan liian isot, eivätkä meinanneet pysyä jalassa. En meinannut pysyä ne jalassa edes pystyssä! Meni sitten ihan paljain jaloin tepasteluksi!Sain videomateriaalikian omasta kävelystäni ja meni kyllä ehdottomasti kategoriaa hauskimmat kotivideot. Voi kauhea, miten nauratti. Poninhäntä vain piiskasi ilmaa, kun tepastelin menemään pylly tutisten. Ai herra. Itsetuntoni ei taida sittenkään olla kovin rautainen, kun en kehtaa laittaa videota tänne. Mutta olisipa teille lukijoille viihdykettä. Tsekkaisitte sitä videota kaksi viikkoa nonstopina, epäluuloiset ilmeet naamallanne. ”Siis ei tuo voi olla tosissaan!” Ja onhan se! Haudanvakava fitnessbeibe. Jolle tämä on totista naama rutussa-puuhaa. Huhhuh, että onkin!!

Minulla on nyt joku nynnyvaihe menossa. Kirjoitin  kärkkään avautumiskirjoituksen fitnessistä, mutta en millään kehtaa julkaista sitä. Julkaisin jo kerran, mutta laitoin sen visusti piiloon. En halua loukata ketään tai kuulostaa täydelliseltä mulkerolta. (Koska oon sitä kuitenkin vain vähän.) Enkä halua turhaan työntää herneitä toisten neniin, kun omassa nenässäkin niitä on riittämiin. Annoin tekstin esilukuun avomiehelleni ja hänen naamansa paljasti kyllä, että nyt taidettiin mennä jo vähän aivan yli. ”Joo….Hmm…Joo…Hyvä teksti, mutta...” Mutta kyllä se silti kutkuttelisi hieman. Minun bloginihan tämä on ja ilmentää omia mielipiteitäni, mutta ei minulla ole tarvetta shokeerata tai ärsyttää ketään ihan erityisesti ärsyttämisen ilosta. Ja toisaalta – aiheesta jauhetaan niin paljon, että kannattaako siihen leikkiin edes lähteä mukaan? Jos vaan jatkan tällä omalle tyhjäpäisellä menemiselläni, enkä mieti sen kummempia. Ehkä minun ei tarvitse olla kantaaottava! Tai edes yrittää olla. Kunhan vaan haihattelen ja elämä on ihanaa ja jee.

Mikä laatukuva!

Keskiviikkona oli Heidin jalkatreeni. Sain kyllä paikat todella kipeäksi, vaikka päälimmäisenä mieleen jäivätkin hyvät jutustelut. Pylly ja reidet kiittävät silti! Heidin kanssa on mukava jutella ja koen, että myös kuulumisten vaihto on tärkeää. Tiedän, että en ole neuroottisimmasta päästä, mutta silti olen hyvin kiitollinen, miten kärsivällisesti Heidi jaksaa kuntoa kommentoida ja luoda uskoa siihen, mitä teen. On todella mukavaa saada kommenttia tehdystä työstä ja kiristymisestä.

Torstaina käytiinkin sitten ottamassa lomakunnosta mittaa ja lönkyttelin aamupuuron jälkeen Inbody-mittaukseen. Rasvaprosentti oli tippunut kahdessa kuukaudessa 2,7%! Rasvamassaa on kehossa vielä sellainen 11kg, mikä ei todellakaan ole lainkaan paha. Nyt kehtaa laittaa bikinit päälle! Heidikin oli tyytyväinen tehtyihin tuloksiin ja nyt ei tarvitse ennen dieettiä ”kuin” syödä hyvin ja treenata kovaa! Jalkoihinkin oli tullut parisataa grammaa pihviä ja rasvaton kehonpaino oli kokonaisuudesssaan 500g korkeampi, kun paino muuten oli laskenut.
Lomalle lähden rennoilla fiiliksillä. Kiristynyt kunto pitää fokuksen tavoitteessa ja millekään ryyppyrymymäkkärihiilarimättö-lomalle en ole lähdössä. Kuitenkin muutaman drinkin, hyvää thaikkuruokaa ja lepoa aion itselleni suoda. Nyt todella koen, että kaikki on erittäin ansaittua!

Tämä tosin oli ihan ekstrahemmottelua mieheltä. Mutta en valita. <3

Paljon treeni-intoa, aurinkoa ja kaikkea hyvää, ihanat lukijat! Palaan kahden viikon päästä linjoille jorisemaan joutavia. Yritän toki päivittää hieman matkan aikanakin, että ette täysin unohda minua, mutta aion keskittyä nyt vain ottamaan rennosti! Ei sillä, etteikö kirjoittaminen olisi rentoa, mutta kutenkin ja niin ja näin ja noin ja äääääääää – se on LOMA!
 ”Elämme vain kerran. Hiiteen velvollisuudet!”
-Muumipappa 

Jännä muokkaus! Oon ehkä yhtä täplikäs kun palaan!
Kippis!

PS. Otsikko kuvastaa minua sekä siskoani. Minä olen väritykseltäni marinoimaton broileri ja siskoni yritti laittaa eilen aamupöhnässä kypärämyssyä jalkoihinsa, pikkuhousujen asemesta. Hups. Mitä tästä seuraa…