Sekavaa jorinaa, mutta kai nyt, koska Thaimaassa on muurahaiskäpyjä.

Kyllä tuo kevään tulo vaan saa mielen virkeäksi! Koira nylkyttää kylässä käyviä vieraita minkä kerkeää, aamulla herää ilman hirmuista unipöhnää ja aamulenkillä saa nauttia jo varsin kirkkaasta ilmasta ja koirankakka liiskautuu niin kivan keväisesti vohvelilenkkarin pohjaan! Mmmmm!!!
Oho. Hehkutin tätä ilmaa eilenkin! No, se on edelleen kiva.

Tänään oli niin tavanomainen päivä, kuin päivä voi olla! Mutta kovin mukava sellainen. Siltä osin itseasiassa aika epätavallinen, etten tunaroinut tänään minkään asian suhteen, olin kaikkialla ajoissa ja sain hoidettua ne hommat, jotka pitikin. Pöyristyttävää! Ja melkein koko päivän ohjelmisto oli paketissa puoli viiteen mennessä treeneineen kaikkineen! Vau.
No okei. Yksi kananmuna koki onnettomuuden, mutta se hajosi kennoon, eikä lattialle!

Ei ole mitään hätää, Samulikin laulaa.

Aamulla heräsin ennen seitsemää ilman herätyskelloa. Laitoin puuron porisemaan, totesin, että tänään on erityisen paha paha bad hair day ja survaisin pipon syvälle päähän. On pakko olla tehokasta, kun rasvainen tukka saa muhia koko päivän pipon sisällä, luulisi kosteuttavan! Edullinen öljyhoito! Krhm.
Puuron oheiskrumeluureineen pakkasin reppuun ja hilpaisin ystäväni kanssa aamulenkille. Luoja, että oli liukasta. Näytimme vähintäänkin lonkkavaivaisilta katkokävelijämammoilta, kun tepsutimme tien laidassa hitaasti eteenpäin ja pysähtelimme vähän väliä, kun lenkkarit liukuivat taaksepäin. Että niin tehokasta aamuaerobista.
Lenkin jälkeen menin koululle tekemään loppuun parityön ja vetelin aamupuuroa kylmänä siinä ohessa. Toivotaan, että kylmä puuro kaunistaa! Nälkä oli siinä vaiheessa kuitenkin niin huomattava, että klimppinen, Fairylta maistuva (??) ja epämääräiseltä näyttävä herkkuaamiaseni upposi kupuun ennätysvauhtia. Ai että. Vähän valkuaisia kyytipojaksi, niin kyllä kelpasi naputtaa laatutekstiä eturauhasongelmista.

Sörsselssön.

Palataanpa tähän hiusasiaan ja pipoon. Olen niitä ihmeellisiä hiippareita, jotka treenaavat toisinaan pipo päässä. Tätä katsellaan ehkä hieman kummeksuen. Onhan se nyt vähän koomista, että hiki vaan lentää ja kyykkäillään pipo päässä menemään, vaikka salissa on lämmin ja päällä on muuten pienet kangaspalaset peittämässä tätä hurjan lihaksikasta, veistosmaista vartaloa, josta itse Ahnuldkin olisi kateellinen! Tirsk.
Hommahan on sillä tavalla, että toisinaan on vain erittäin megalomaaninen bad hair day. Kuten tänään oli. Joillakin se tarkoittaa vain hieman kurittomia hiuskiehkuroita, mutta minun huono hiuspäiväni on kyllä ehdottomasti karmivinta laatua. Olenhan ollut jo vuosia parjattu siitä, että näytän herätessäni aivan voikukalta. Siis sellaiselta voikukalta, joka on ehtinyt jo siihen vaiheeseen, että sen siemenkodat voi yhdellä puhalluksella siivittää tuulen vietäväksi. Tiedättehän? Onko tästä ollut puhetta? Siis tämän tyyppinen kaunotar:

Selfie!

Ei sillä ole väliä miltä salilla näyttää, ehei…. NO EIPÄ! No oikeasti ei (ONNN!!) Ei sitä treenin jälkeen ole hehkeä muutenkaan. Mutta yhdistetäänpä siihen punakkaan naamaan tuo voikukkahattaratukka sojottamassa jokaiseen ilmansuuntaan tähän malliin:

BHD

Niin että ei kiitos! Joku raja julkisella nöyryytykselläkin on oltava! Mieluummin vedän pipon tiukasti päähän, tungen kuulokkeet syvälle korviin ja näytän angstiselta 14-vuotiaalta, joka ei ole päässyt Ilosaarirockiin, paiskoessani painoja. Eipähän mene treenit mönkään siksi, että jokaisella hack-rypistyksellä silmien ohi leijailee epämääräinen haituvapilvi, kun on pipo pitämässä kurittoman naavan aloillaan. Ha, siitäs saitte haitulit!!

Lähdin salille.
Tulin salilta.

Tällä hetkellä mieltäni askarruttaa kaksi asiaa. Kisabikinien väritys. Kyllä. Taas. Edelleen. On vain kertakaikkiaan vaikea päättää! Olen nyt tullut siihen tulokseen, että joko kirkas jadenvihreä, sähkönsininen tai pinkki. Mutta kun osaisi tehdä sen päätöksen! ÄÄÄÄÄÄÄ!

Toinen asia on palautusjuoma. Vuosia hiertänyt murheenkryyni. Oksennusryyni. Rimmaa! Olen nimittäin vuosien saatossa maistanut yhtä jos toista ja kolmatta ja neljättä ja viidettä ja kuudetta ja seitsemättä palautusjuomaa. Ja kun ei vain ole löytynyt mieluisaa. Miksi niiden pitää olla niin kauheita? Inhosin lapsena veteen tehtyä kaakaota ja varmaan jäänyt siitä jotkut traumat, kun veteen sekoitetut juomajauheet ovat ihan ehdoton hyihyi ja yök ja äyks. Ja nyt tarkoitan siis itse rumpsuteltavia tököttejä, en valmiita herkkuja, kuten ihanan makoisia ja täyteläisiä Fastin pikkutörppöjä, jotka menevät jälkiruoasta.
Kokeilussa on oikeasti miljoonas purnukka. On ollut erilaisia proteiininlähteitä, erilaisia makuja. Eri merkkejä, eri koostumuksia. Pientä ja suurta pönikkää. Ei vaan uppoa sitten mikään. Tai siis toki, pakolla tulee kulautettua alas. Mutta siitä on alkanut tulla oikeasti hyvin haastavaa pakkopullaa.
Kakoen joutuu hörppimään nuo litkut alas treenin jälkeen. Uusimpana ostoksena 2kg Selfin 100% microwhey, makuna vanilja. Mahtava koostumus (lisäilen maltoa tai mussutan banaania lisäksi), mutta yököttävä maku, kun pari törpöllistä on tuota latkinut. Olisi pitänyt varmaan ottaa suklaa.
Turhauttavaa! Olisiko teillä ihanat lukijat heittää vielä ehdotuksia? Mansikka ja banaani makuina ehdottomasti pannassa.

No, tarpeita proteiiniplättyihin on ainakin hamaan tulevaisuuteen saakka, kun muuhun eivät taida nämä pulverit kelvata!

Haaveissa löytää hyvä proteiinijauhe!!

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

14 vastausta artikkeliin “Sekavaa jorinaa, mutta kai nyt, koska Thaimaassa on muurahaiskäpyjä.”

  1. Nää sun kirjoitukset todella piristää päivää 😀 Pystyn samaistumaan niihin niin hyvin, varsinkin noihin kotikuviin. Mutta minkäs sille voi että on vähän parempaakin tekemistä kuin villakoirien jahtaaminen!

    Täällä ollaan myös mietiskelty erittäin paljon biksujen väritystä! Tein jopa naurettavan huonon photoshop-kokeilun niistä, että ihan hirvittää 😀 Mistä olet ajatellut hankkivasi bikinit?

    • Juu, ei ehdi näillä aikatauluilla liioitella siivousta aatteena! 😀 Bikinien tilaaminen onkin sitten aivan toinen paniikinaihe. Olen miettinyt Sewn in the Sunia ja ihan perustuttua Biancanevea! Entäs itse? Huipputärpit jakoon!! 😀

    • Toi Sew in the Sun oli mulle aivan uusi tuttavuus. Kyselin yhdeltä viime syksyn kisaajalta näistä ja hän oli tilaillut tällaiselta sivulta kuin http://www.waterbabiesbikini.com/. Noissa tilausbikineissä on se hyvä puoli, että saa Suomen hintoihin nähden edulliset, mutta niitä joutuu kuulemma aina hieman korjaamaan (lisäämään timskuja, suurentamaan alaosaa yms…). Itse oon vähän kallistunut Biancaneveen….

  2. nää sun postaukset on ihania 😀 nytkin nauran yksin keittiössä aamupalalla ::::D

  3. Kokeilepas sellaista palaria, kuin WHEY FX, löytyy ainakin Body Actionista! Melko pieni (750g) vihreä-musta säkki. Olen itse myös kranttu palautusjuomien maun kanssa, eikä tahdo mitkään FASTinkaan tuotteet mennä alas; whey fx oli LÖYTÖ! Olen ihastunut Exotic Fruits -makuun, joka oli ensimmäinen kokeilu ja toistaiseksi myös ainoa. 😀 Jotenkin tuo samanmakuinen säkki vaan lähtee joka kerta mukaan, on se niin hyvää.. Olen itse käyttänyt sen kanssa sekaisin CarboX, josta saa hiilarit. Toki banaanikin palarin kylkeen käy, mutta koen kahden jauheen sekoittamisen helpommaksi. 🙂 Mutta suosittelen ehdottomasti tuota palaria kokeilemaan, ihan loistava(n makuinen) tuote!

    • Exotic Fruits? Limaista, mutta maukasta? Kiitos vinkistä! Minä uskaltaudun testaamaan tätä! Tässä pulveripurkkikokoelmassa ei yksi pikku pussukka enää paljoa paina! Ei kun kaupoille! Annan tuomioni ja lähetän pussinjämät sinulle, jos ei mene alas! 😀

  4. MASSin vanilja!! Makea on, mutta itselläni ehdoton suosikki! Tulee vähän mieleen Ben&Jerrys Cookie Dough -jäde:)

  5. meikä vetää scitecin Wheytä, nyt menossa minttusuklaa (ostin vahingossa kun on samanvärinen purkki ku rokiroudissa…) ja yllättävän jees! samoin se rockyroad.

  6. Mä en oo ikinä juonu mitään palkkareita. Kukaan ei oo vielkään kertonut mitä ne varsinaisesti sisältää ja onko ne hyviä kasvissyöjälle. Tai muutenkaan. Enkä usko että tartten sellasia. Smoothiet ja maito menee mulla yleensä palkkarista. Tai että syön sen jälkeen. Ihan parasta. Tässä pitäs kanssa omat lenkit saada ojennukseen, pitkä tauko tullut. Ja toi liukkaus on kyllä pirun ärsyttävää, siks suurimmaks syyks talvisin multa jää lenkkeily, eteneminen on niin hidasta että siitä koko hommasta menee maku xD Hangessa tarpominen on silti aika tehokasta joten treeniä kai sekin!

  7. Ota pinkit biksut! Tai mä ottaisin ainakin jos vaan Jaakko ei vihaisi sitä väriä noin paljon 😀 Eli oon tylsä ja samoissa väreissä mennään kun viime vuonnakin, tyyylsäää!

    Mä en ole aikasemmin palautusjuomia käyttänyt, eli toi Sportlifen Recovery + on eka kokemus palkkareista. Kaikki maut tuntuu olevan oikein hyviä (mansikka vähiten) mutta raakasuklaa on ihan paras, täyteläinen, täydellinen maku! Suositan! Aamupuuron jälkeen melkein päivän toiseksi paras juttu, mitä todellakin odottaa treenin jälkeen!

    Protskuissa taas ainakin omaan makuun Massin wheyt minttusuklaa, mansikka ja vanilja uppoavat todella hyvin.

    -PauliinaT-

    • Kiitos Pauliina! Pitääpä maistella! Nyt löytynyt pari sellaista jo, mitä voinut kulauttaa alas! Hyviä vinkkejä tullut. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta