Honey, I’m home!

Nyt on palattu takaisin kauniin koto-Suomen upeisiin, harmaisiin, vetisiin, tuulisiin maisemiin ja ystävällisten, puheliaiden ja aurinkoisten kanssaeläjien pariin! 
Oikeasti ei haittaa yhtään. Ilma täällä ei nyt ehkä ole erityisen ihastuttava, eivätkä ensimmäiset ihmiskontaktit erityisen aurinkoisia, mutta kyllä oli ihanaa palata kotiin. Varsinkin, kun mies tuli hakemaan Helsinki-Vantaalta, herkkueväiden kanssa! Kelpasi saada parin vuorokauden matkustamisen jälkeen kunnon ruokaisa salaatti ja kauraleipää. Luksusta lentokenttäpöperöiden jälkeen.
Thaimassa mieli lepäsi ja nautin kyllä joka solulla lomasta! Silti Suomi on ihan ykköspaikka. Täällä
hommat toimivat, on turvallista olla ja tietenkin täällä odotti se oma ihana arki, jota alkoi lomalla toden teolla kaivata.

Loma vei ajatuksen kokonaan pois töistä, rikkoi arkirutiineja, pakotti lepäämään, istuskelemaan aloillaan, odottelemaan, hidastumaan ja pysähtymään. Jäpitin ensin hanakasti vastaan, kun olisin halunnut pitää omista rutiineistani kiinni kynsin ja hampain, mutta eiköhän ole kuitenkin hyvä välillä tehdä pientä irtiottoa. Aluksi stressasin ruokailuja ja treenejä, mutta huomasin, että sain höllättyä niidenkin suhteen ja keskityttyä muuhun elämään. Ihan tervettä välillä kömpiä ulos täältä treeni-valkuaiset-onkomunpyllykutistunut-kuplasta ja katsella vaikka vähän ympärilleen. Ja maistella hieman jäätelöä. Salitreenejä tuli tuolla ajalle 8 tavallisen 10 sijaan. Mutta ihan tyytyväinen olen tähän. Tämä oli kuitenkin loma, eikä mikään läskileiri!

Mites toi lihaserottuvuus ja rusketus?  

Mutta koska olen tunari, ei toki lomaltapaluu, saati viimeinen lomaviikko sujunut aivan ruotsalaisen lifestyle-ohjelman lailla. Viikko sitten iski peruspallinaamaturistin perusturistiripuli. Viimeisen viikon ruokavalio onkin koostunut erityisen proteiinirikkaista raaka-aineista, kuten valkoisesta riisistä, valkoisesta paahtoleivästä ja milloin mistäkin, mitä nyt on alas saanut menemään, kuten sipseistä, jäätelöstä ja jäähilejuomista. Paino on tullut alas 2kg, mutta tein alkuviikosta vielä sinnikkäästi salitreenejä. Yleisvointi on  yllättävän hyvä, vaikka vessassa on saanut ravata parhaimmillaan 10 kertaa päivässä. Kertoisinko vielä lisää? Koostumus? Kuvia? (Miksi taas puhun ripulista??)
Olen koittanut kuitenkin sinnikkäästi syödä ja juoda pieniä annoksia pitkin päivää. Ehkä edes jotain ehtinyt imeytyä, koska oksennus ei ole lentänyt kuin yhtenä päivänä. Elimistö on aivan tulehdustilassa, mutta toivon täällä hartaasti, että antibiootit auttavat. Huomenna aamulla kuitenkin Mehiläiseen tutkimaan veriarvot sun muut. Ei tällä lihasmassalla ole varaa olla syömättä!!

”Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa, ei voi olla kovin vaarallinen”

 Tämä ripuliepisodihan aiheutti hieman jännitystilanteita reissussa, kun piti nopeasti löytää saniteettitilat kun vatsaa alkoi vääntää. Oli reikää lattiassa, toimimattomia vessoja ja katosta tipahtelevia liskoja. Eräänä iltana jouduin lähtemään ravintolasta aiemmin, koska voin niin huonosti. Päästyäni bungalowiimme, havaitsin lattialla torakan, joka vilisti kovaa kyytiä siskoni rinkan alle. Ja heti toisen, joka meni seinää pitkin. Syöksyin kiljuen ulos ja tavarat lensivät käsistäni pitkin terassia. Vatsa piti pahaenteistä möyrimistä ja mietin hetken, säntäänkö torakoiden kansoittamaan asuntoomme vai juoksenko hotelliravintolamme vessaan. Uhmakkaasti siirryin kynnykselle, potkaisin yhtä laukuista, havaitsin torakan ja juoksin jälleen kiljuen ulos. Sitten kipitin tulipalokiireellä läheiseen ravintolaan ja sieltä hotellimme respaan, jossa työskenteli Willy Wonkalta näyttävä ladyboy. Oikein herttainen, ei siinä mitään. Hänelle koitin sopottaa jotain torakoista:
”There is a cockroach!”
”Oooooh, a gekko! No dangreous!”
”NO! A COCKHROACH!”
Näytin kuvaa googlesta ja reseptionisti kavahti taaemmas ja laittoi käden suun eteen.
”IEEWWW! NASTY!”
Hän kuitenkin osoitti suurta siviilirohkeutta ja sipsutti uskaliaasti mökkiimme, aseenaan pieni luuta ja punainen käsilaukku. (Ja tässä vaiheessa minua pisti ampiainen käteen. Sekin vielä.)
Ehkä jossain denial-tilassa hän koitti vakuutella, että ei siellä enää ole yhtään torakkaa. Vähän niin kuin Nipsu jaksossa Pikkuruiset vieraat. ”Ei siellä ketään ole. Mörköjä ei ole olemassa! Pelottelitte vain” Olisi pitänyt Muumipappamaisesti sanoa: ”Muista selusta” Neuvoin häntä kuitenkin katsomaan tavaroiden alta ja johan alkoi sirkus pyöriä, kun tämä Willy Wonkamainen ilmestys kiljui, nosteli jalkojaan ja punainen käsilaukku käsikynkässä heiluen kiljui ja tamppasi torakoita luudalla. Itse seurasin vilistäviä torakoita ja laukkunsa kanssa huitovaa ”UUUUUUH, NAASTYY!!” kiljahtelevaa ”tätisetäämme” useamman metrin päästä.
No, torakat hän sai lakaistua terassin alle, mutta halusin silti vaihtaa huonetta. Vatsataudissa, huonosti ilmastoidussa mökkerössä nukkuminen yhdessä torakoiden kanssa ei oikein vastaa käsitystäni rentouttavasta lomasta. Nimimerkillä: Hemmoteltu länsimaalainen, joka haluaa torakkavapaan ympäristön ja lasillisen samppanjaa

Uusi asumus toimi hieman paremmin.

 Kotiinpaluu sujui tilanteen huomioiden yllättävän hyvin. Mitä nyt ensimmäinen kyytimme Koh Changin satamaan oli myöhässä ja koimme pienoisia kauhunhetkiä minibussimatkalla Bangkokin lentoasemalle, viimeinen lento oli hieman myöhässä ja turbulenssia oli epämiellyttävän paljon.  Matka alkoi 15.30 Bangkokin aikaa 6.3. eli Suomea 5h edellä. Aikavyöhyke vaihtui HongKongissa, josta lensimme perjantaina Lontoon kentälle. Saavuimme klo 23 HongKongin aikaa Lontooseen, jossa kello käännettiin takaisin klo 15. Pari tuntia odottelua, hyppäys viimeiselle jatkolennolle, kellojen kääntö kaksi tuntia eteenpäin ja lentoasemalla 23 Suomen aikaa. Kotona 8.3. 3.30.

Mukavaa matkantekoa haaremihousuissa.

Ja eihän se tunarointi ja koettelemukset toki voineet jäädä siihen. Uni ei juurikaan maistunut ja kekkuloin hereillä jo ennen klo 8. 26h lennoilla taisin nukkua yhteensä 5h. Huomasin puolen päivän aikaan, että työpaikaltani oli soitettu 5 kertaa ja laitettu viesti. Paniikissa soitto töihin, jossa kysytään hädissään, missä olen koska minun olisi pitänyt olla töissä jo 1,5h sitten! En tiedä missä on tapahtunut kömmähdys, olenko toivonut päiväni jotenkin väärin vai onko listoja tehdessä tullut virhe, mutta luonnollisesti elin käsityksessä, että olen vapaalla jalalla maanantaihin saakka. Siinä tuli kyllä aikamoinen itku. Väsymys, huono olo ja täydellinen munaus työvuoron suhteen. Kipitin äkkiä töihin, pari tuntia myöhässä. Ei tullut onneksi huutoja, ihanan ymmärtäväisiä työkavereita. Mutta ei ollut kyllä mikään erityisen mukava lomaltapaluu. Työvuoron sain hoidettua kunnialla, vaikka olo oli ihan juuri niin hirveä, kuin miltä näytin työkaverini mielestä. ”Ei millään pahalla, mutta sä näytät ihan hirveältä!” Muita kommentteja ovat olleet muunmuassa ”Näytät ihan riutuneelta!” ”Voi kun sä oot laihassa kunnossa!” Piste iin päälle sen jälkeen kun Thaimassa minulle huudeltiin kadulla, että minulla on ”Beautiful skinny legs” Itsetuntoni timminä fitnessurheilijana on nyt todella korkealla. Näytän tällä hetkellä enemmän Jared Leton Rayon-hahmolta Dallas Buyers Clubissa, kuin salilla treenaavalta ja edes hieman lihaksikkaalta kuntoilijalta. No, onneksi nyt en todellisuudessa ole mikään laiheliini. Tympii vain kun lihakset ovat aivan tyhjät ja olo tällainen nestepöhöinen, mutta silti elimistö aivan kuiva. Kiva.

Naistenpäivän hemmottelu palautti hymyn huulille. Kuohuviini meni kaappiin odottamaan käyttöä.

Oli miten oli! Kuten jokaikinen salilla sivuposeerauspakarakuvia ottava fitness-eläjä, myös minä olen kuolannut Six Deucen kompressiohousuja. Tottakai hei. Olenhan varmaan näissä mun iänikuisissa camohousuissai SOOOOO LAAST SEASON, että siis aivan pakkohan se on kotiuttaa kaupasta yhdet tai aiheutan varmasti suurta myötähäpeää kanssaharrastajissa! Kun tämä fitness ei kuitenkaan ole mitään muuta kuin vain uusien salivaatteiden esittelyä instagramissa, niin pitäähän sitä vaatekaappia päivittää. Vaan kokotaulukko saa minut kyllä ihan hulluksi. Uskaltaako sitä tilata M-koon pöksyt. Pientä kokoa ovat juu, mutta onkohan L sitten kuitenkin liian iso?  

Pakko saada!

Nyt aktivoidun jälleen täällä blogin puolella! Juttuehdotuksia saa aina laittaa tulemaan ja tietenkin kaikenlaiset asiattomat ja asialliset kommentit ovat tervetulleita. Loman aikana rikki meni 40 000 klikkausta. Aika hienoa! Ja yksi uusi lukijakin on liittynyt joukkoon. Tervetuloa vain lukemaan allekirjoittaneen ripuleista ja muusta tärkeästä elämään liittyvästä! Ensi viikolla toivottavasti olisi asiaa vaikka ihan jostain järkevästäkin, kuten treenailusta. Myös uusia valokuvia olisi tarkoitus käydä ottamassa, jahka lihaspaineet saa taas kohdalleen. Yksi uusi yhteistyökumppani on myös. Siitä lisää myöhemmin!

PS. Käykäähän lukemassa bikini fitness-junioreissa kilpailevan tiimikaverini uutta blogia. 18-vuotias tyttö, mutta 100% urheilijan asenne. Uskon ja toivon, että kaimani tulee Fitness Classicista kotiin kultaisen pystin kera!
Even kisaesittely Body-lehdessä: http://www.bodylehti.fi/?p=2654
Even blogi: http://evefitness.blogspot.fi/

Eve Heikkinen/ Team Fullmetal Bikini fitness juniorit ja valmentajamme Heidi Edelmann / Team Fitbody Body fitness masters
Kuvaaja: Jaakko Manninen

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

6 vastausta artikkeliin “Honey, I’m home!”

  1. Haaremihousut on kyllä loistovalinta lentokoneeseen, ittekkin ne kerran reissulla valkkasin ilmavuuden ja maksimaalisen liikkuvuuden takia.. Kunnes piti pomppia rouvien yli vessaan niillä. Haarukset solmussa, jumissa käsinojilla jne. Koitko samaa? 😀

  2. Beada, kyllä!! Kuulostaa tutulta! Ja täytyy tehdä nolo + ällö paljastus – itsehän en pukenut alushousuja housujen alle, kun ajattelin että pisin lentomme, 13h, stringit jalassa voisi olla vähän epämieluisaa. Se toi oman jännitysmomenttinsa, kun pelkäsi, että housut valahtavat nilkkoihin. 😀

  3. Tuo on myös omanlaisensa taito osata höllätä arjesta, syödä muutakin kuin ruokavalion mukaan jne. Omalla kohdalla opettelun arvoinen asia. Tai se, että jos itsensä reissuun asti saa järjestettyä, ettei buukkaa koko lomaa aamusta iltaan täyteen ja juokse stressi hatussa kaikkien nähtävyyksien perässä. Lomalla pitäisi osata olla lomalla 🙂
    -PauliinaT

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta