Tiistai tunarointia täynnä

Täällä on taas vietetty hehkeää fitnessblogistin arkipäivää. Ruokapöydällä on valkoinen mankeloitu liina, leikkokukat levittävät tuoksuaan koko asuntoon ja asuntoakin raikkaampi kodinhengetär, eli minä, olen kiireettömästi sipsutellut korkokengissäni ympäri puhtaan valkoista kotia ja siemaillut muutaman kupillisen teetä selaillessani uusimpien aikakausilehtien numeroita. Ah!
Aina kun kirjoitukset alkavat pumpulisilla ja freeseillä mielikuvilla, on syytä epäillä (ja varmaan jo tiedättekin) että todellisuus on jotain aivan muuta. Ehkä käpymäistä ja tunkkaista? Tänään olenkin taas hosuloinut menemään sen minkä olen ehtinyt.

Urpojen maininnousu. Tsek.

Aamu alkoi ilman sen suurempia kommelluksia. Olin tosin nukkunut hyvin huonosti ja saldo jäi alle 6 tuntiin. Klo 7 olin kuitenkin jo ohjaamassa asiakastani salilla. Sieltä kipitin kotiin ja lähdin koiran kanssa lenkille. Tämän jälkeen olin varannut hetkosen työhommille sekä poseerauksille. Survoin varpaani kenkiin hyvällä fiiliksellä ja varmuudella, sujuihan eilinen poseeraaminen paremmin kuin hyvin. Mutta tänään oli meno taas jotain aivan muuta. Kompuroin matonreunaan, polvet nitkuivat kuin marionettiukkelilla ja alavatsa pömpötti. Todellinen siideriröllykkä! Häiritsi ihan jokaisessa asennossa. Läski on nyt päättänyt muuttua todella pehmeäksi löllöksi. Syksyllä olin tuhdimpi, mutta olin sentään kiinteä läski. Nyt tätä saa joinain päivinä oikein kunnolla puristeltua ja tutisuteltua. Onneksi lauantaina on IFBB-bikini pro Anna Virmajoen ja IFBB figurator Kati Alanderin fitness-leiri. Jos meno on jatkuu tällaisena kuin tänään ja olen tutiseva kompuroija, niin ai miten kiva. Pitänee laittaa peruukki ja kommandopipo päähän, niin ei tarvitse hävetä itseään tärviölle.

Kuten kuvista huomaa, on hankaluuksia pitää hyvä ryhdikäs asento ilman alavatsan hallinnan pettämistä. Pakaraa pitää kuitenkin hieman nostaa, mikä saa paketin hajoamaan. Unohdan myös aina jännittää niitä lihaksia. Kunhan roikottelen pakarat löysänä menemään! Yllättävän isoja pulmia aktivoida alavatsan syviä lihaksia ilman lonkankoukistajien ja pakaralihasten aktivoitumista. Kuvittelin näiden asioiden olevan kunnossa, mutta kai sitä kuitenkin tulee keskityttyä liikaa pinnallisiin lihaksiin.

Pakarassa on ihan ok-hyvin muotoa, mutta reidet ja pohkeet laahaavat ehdottomasti jäljessä. Jaloissa on mittausten mukaan rasvaa 1,7kg kumpaisessakin ja pakaran päältä kyllä tuntee, että paljoa ei ole enää rasvaa jäljellä. Jes, ainakin on edes hieman kinkkua lavalle vietäväksi! Jos vielä ne reidet saisi kasvamaan. Jos ei, injektoin niihin sementtiä.

Palatakseni kuitenkin päivän tunarointeihin…. Lähdin salille ja tunsin selkää/reittä pitkin menevän jotain kylmää. Tuntui hetken aikaa aivan kylmältä metallilta, kuin vetoketjulta. Kohta kuitenkin tunsin hyvin selkeästi, miten jotain märkää valui pohjetta pitkin. Olin survaissut shakerini laukkuun ja ilmeisesti (siis ohhoh) unohtanut sulkea sen kunnolla. Laukku kastui aivan läpimäräksi ja niin kastui myös kantaja. Olipa kivaa pakkasilmassa tepastaa salille. Kyllä. Hirveä kärsimys, kokonaiset 50 metriä!
Treenit menivät aivan hyvin, ei siinä mitään. Kävin tekemässä jalat. Hetkinen, tein eilenkin jalat? No, eilen tein takareisiä ja ajattelin reisipakkomielteestä kärsiessäni rääkätä etureidet heti tänään. Huono idea. Etukyykkyä, prässiä, hackia.. Reiden ojennuksia. Paitsi reidenojennuspenkki oli rikki. Ei ojennuksia. Jaksoin etukyykätä 52,5kg, vaikka se on ollut minulle aina heikko ja huono liike. Kasvakaa koivet!!
Kömmin tekemään loitonnuksia ja lähennyksiä ja koin sen epämieluisan hetken, kun jouduin toteamaan, että en osaa käyttää toista kidutuspenkin näköistä hökötystä. Olin varmaan ihan viihdyttävä näky, kun sohelsin korvista kasvavia jalkojani lähennyspenkkiin, jonka tuet olisi varmasti saanut hiisattua lähemmäs toisiaan metallisen kangen avulla. Laitteesta pois hivuttautuminen oli myös oma taiteenlajinsa. Yritin kuitenkin olla todella cool ja pysyä viileän rauhallisena, vaikka melkein sain hepulin ja luin MELKEIN laitteen käyttöohjeetkin. Mutta herttinen sentään, en TODELLAKAAN lukenut. Hipsin vain ammattimaisen rennoin askelin tekemään vatsalihaksia, kun olin saanut toisen jalkanikin pois penkistä. Se siitä. Ei kannata lähennellä!!

Treeni pulkkaan, kotiin tekemään ruokaa. Kanaa, riisiä, parsakaalia, salaattia. Peruspuhdastafitnessonihanaapuhdastaherkkuruokaakanastajariisistä-ah! No ei mutta oikeasti oli hyvää. Nam nam. Eikä oikeasti tarvinnut tehdä muuta kuin laittaa pöperö mikroon ja pilkkoa salaatit, kun ruoat oli eilen pakattu valmiiksi.

Kalenteriin olin merkinnyt vielä yhden iltapäiväohjauksen. Meinasin myöhästyä ja kipitin puolijuoksua Aalto-Alvariin (paikallinen uimahalli/kuntosali) Lunta tulla tuprutti, meikit valuivat pitkin naamaa ja unohdin kalenterini kotiin.

Ei vielä kovin pahat valumat. Nätti kuin sika pienenä!
http://www.thefrisky.com/wp-content/uploads/2010/07/01/pig_in_boots_070110_m-387x290.jpg
Kyllä tää possu veti nyt pidemmän korven. Ja tajusi laittaa kumpparitkin.

 Odottelin hetken aikaa salilla ja laitoin asiakkaaleni viestiä, että täällä ollaan. Kohta tuli soittoa perään, että mehän oltiin sovittu, että tavataan ensi viikon tiistaina klo 15.30! Hyvä, että olin paikalla, eikä niin päin, että olisin jättänyt tulematta. Eihän siinä sitten muuta, kuin tekemään päivän toista treeniä, kun en ollut tajunnut uimakamppeitakaan ottaa mukaan. Olkapäät, ojentajat ja hauikset saivat runtua sen verran, mitä nyt energiaa vielä riitti. Yllättävän hyvinkin jopa! Kotiin raahauduin proteiinijuomaa ryystäen…

Että tänään on kyllä liikuttu, jos jotakin. Huhhuh. Koko kroppa on aiivan väsyksissä ja nälkäkin on kohtalainen. Onneksi pian on jo iltapala-aika ja pääsee unille. Aamulla kehonhuoltoa Method Putkisto-studiolla ja hierontahommia!

Ei tiistai lopulta sitten ollutkaan niin tunaroinnintäyteinen, kuin miltä se välillä tuntui. Pientä kommeltamista, ruokaa ohi suun, unohtuneita biojätepusseja, treenilaukusta löytynyt pussillinen omenoita ja toisessa jalassa minulle kuulumaton jättimäinen sukka:

Jotenkin ällöttävä kuva. Koipi kuin proteesi!! Pakko oli laittaa, tietenkin.

Enkä haluaisi valittaa, mutta minun on hieman pakko. Tämä on hyvin aikuismainen harmin aihe. First world problems!! Sain  ystävänpäivä/tuparilahjaksi vanhan kunnon Muumilautapelin. Suurena Muumi-fanina tämähän on aivan ykkösjuttu! Jos jostain nautin enemmän, kuin perse-peilikuvien ottamisesta, niin Muumeista!

                                     
Tietenkin ajattelin, että olen pelissä aivan ylivoimainen ja rökitän avomieheni mennen tullen, mutta pötyä! Olen hävinnyt jo 7 kertaa ja voittanut tasan kerran!!AINA kun olen voitolla ja minulla on kasa jalokiviä + hillokellarin avain, avomieheni saa jonkun kortin, jolla pääsee kanssani samaan peliruutuun, koska hänen pitää muka tulla solmimaan katkenneet kengännauhani ja minä saan tämän kortin: ”Oletpa sinä ollut huolimaton, kun olet pudottanut kaiken, minkä olet löytänyt! Palaa 12 askelta samaa tietä kuin tulitkin. Jos matkalla joudut ohittamaan jonkun, on sinun annettava puolet pudottamistasi kivistä hänelle löytöpalkkioksi.” 


En silti aio lannistua! Vielä minä voitan!!
Huomenna uusia yhteistyökuvioita ja lätinää onnellisuudesta. Siirappia luvassa. Lällyyden yliannostus. Lässytilää!
everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

6 vastausta artikkeliin “Tiistai tunarointia täynnä”

  1. Luin katkelmia ääneen miehelle, joka meillä asuu. Käsittämättömän liian hauska olet. Toi sukkakin, en pysy housuissani. Nauran vaan. Kikattelen tässä ja tutkin sun kulmakarvoja ettei ne voi olla piirretty koska ne ei lumisateessa valu. Plus että luojan kiitos meillei oo reidenvääntimiä salilla. Nekin sukkahousujen kaltaiset helvetintekeleet olen testannut ennen muinoin. Huhhuh.
    Ps mä sain ton saman pelin joulupukilta kun olin ehkä seitsemän. Ne pelataan sitä mun kuus vee Myyn kans aina sillon tällön.

  2. Jälleen kerran ihan huippua tekstiä! Mutta asiaa kuitenkin! 🙂 Tuo sukka on hervoton. 😀

  3. eih mulla on ollut tuo peli niin kauan kuin muistan 😀 eli jostain vuodesta 90 öhhh hyvä muisti. Äiti meinas heittää roskiin mutta ei malta vaikka melkein kaikki jalokivet ja kortit puuttuu 😀 ehkä voisi ostaa uudenkin version, jos niitä todella vieläkin myydään.

    BTW ihan loistava blogi, sun huumori uppoo! 🙂

    • Siis tämähän on kaivettu jostain huuto.netistä ja on vuosimallia -89! 😀 Se uusi versio on pyhäinhäväistys!
      Sun pitää piirtää uudet jalokivet kadonneiden tilalle. 😀

      Ja kiva kuulla, että mun luokattomat jutut uppoavat! Kiitos ja kumarrus! Niitä riittää!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta