Annan läskitsekkaus ja huojuntaa korkokengillä

Olen yrittänyt kovasti pähkäillä, mistä nykyinen tunarikäytökseni juontaa juurensa. Olin ennen hyvin skarppi, asiat olivat aina hallussa ja minua ärsytti kovasti muiden tohelointi ja epätäsmällisyys. Pikkuveljeni sanoi (SILLOIN), että olen hänen lisäkseen perheen ainoa järkevä (anteeksi vain, rakkaat äiti ja sisko) Kun sitten kerran laitoin autoradiosta Elastista, pikkuveljeni kysyi ymmyrkäisenä: ”Mitä sulle on tapahtunut, sä olit ennen järkevä!” Auts. En ole lyönyt päätäni, mikä voisi selittää hajamielisyyden ja epäloogisimmatkin toilailut. Mistä tämä kaikki on saanut alkunsa?

Housujen repeäminen oli hupaisa viikkoa maustanut tekijä, mutta sen lisäksi on toki paljon muutakin pientä kommellusta. Joka päivä jotakin hajamielisyyttä  ja hölmöilyä. Eilen muun muassa keitin kananmunia. Noin 10min päästä kippasin kiehuvan veden lavuaariin, vain huomatakseni, että unohdin lisätä munat. Minulla oli siis lämmin kattila ja 0 munaa. Tappiosta toivuttuani päätin keittää munia uudemman kerran. Kesken munien lisäämisen, minun oli kuitenkin aivan pakko mennä tekemään peiliposeerauksia. Tulos 3 räjähtänyttä munaa. Ja minun piti kyllä keittää 10. Tänään aamulla yritin jälleen haastavaa kananmunien keittämistä. Tuloksena reilut 30min kiehuneet, kumimaiset munat.
Nam nam!

Munien paikka on kennossa.

Koiran riisit suoraan vesikippoon.

Aineenvaihdunta on  sairastelun jälkeen palannut hyvälle tolalle. Tänään aamupaino 65.8kg ja ruokaa on kyllä mutusteltu ahkeraan. Sain lisäyksiä hiilihydraattiin ja kookosöljyä pitäisi käydä ostamassa. Eipä tämä pieni kiristyminen haittaa, mutta jatkuva nälkä kyllä on vähän korvennut. Vaikka vetäisi ison lautasellisen ruokaa, niin puolen tunnin päästä alkaa taas KUUUURRRRRRRRRRRHURRRRRRMURRRRR….

Mmmm, sain lisää puurohiutaleita!!!

Tänään kävin aamulla tekemässä yhden ohjauksen sekä oman treenin. Rinta oli vuorossa ja meni muuten aivan plörinäksi. Eivät nousseet 17,5kg painot vinopenkissä, ei sitten millään. Vaikka ne ovat normaalit treenipainot tuossa liikkeessä. Siinä joutui hieman äänettömästi huutamaan rumia sanoja, kun piti hetken pukertamisen jälkeen heittää isommat puntit mäkeen ja hilata tylsiä 15kg puntteja ees taas. Nämä ovat aina henkisiä katastrofeja, vaikka vallan hyvin tiedän, että tärkeintä on aktivaatio ja lihaksen, eikä liikkeen treenaaminen. Mutku, mutku, mutku…

Iltapäivä kuluikin kokonaan fitness-humussa, kun IFBB-prot Anna Virmajoki ja Kati Alander rantautuivat Jyväskylään. Meitä oli reilut 20 innokasta harrastajaa paikalla kuulemassa vinkkejä ja harjoittelemassa poseerauksia ja kävelyä.

                                                   

 Kuvat: Kati & Anna

50€ – money well spent! Molemmat naiset olivat aivan ihania ja aurinkoisia! Itse olin kummankin kanssa aivan ensimmäistä kertaa henkilökohtaisesti tekemisissä ja yllätyin positiivisesti.
Rento, hauska ja osaava ote, molemmilla. Sai paljon vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin ja myös uutta tietoa. Kävimme pala palalta läpi kilpailuissa haluttavaa fysiikkaa, yleisimpiä asentovirheitä sekä kävelyä. Kävelyssä harjoittelimme ylipäätään ryhdikästä kävelyä, asennonvaihdoksia, käännöksiä ja tämän lisäksi otimme vertailutilanteita sekä T-kävelyitä.

Annan syynissä tiimikaverini Eve

Jäykkä fani ja esikuva. Annan hartialinja on upea!!

Upeita naisia. Huhhuh!!

Oli todella mukava seurata muiden harrastajien kävelyä ja huomata taas,  miten erilaisia vartaloita sitä onkaan. Meillä oli kaikilla omat kehityskohteemme ja vahvuutemme ja niitä käytiin ruotimassa vielä Annan kuntotsekissä. Kyllä oli jännittävää mennä yksin Annan eteen kääntyilemään! Ei mitään uutta ja mullistavaa tietoa, vaan juuri niitä karmaisevia faktoja, joista olin enemmän kuin tietoinen… Lisää muotoa ruikulipohkeisiin sekä etureisiin ja lihasmassaa, laadukasta sellaista, tasaisesti kaikkialle. 
Missään vaiheessa en olekaan kuvitellut, etteikö töitä tarvittavan fysiikan eteen olisi aivan älyttömästi! Tämä on kuitenkin kehonmuokkausta. Se ei tapahdu hetkessä, eikä siinä tule koskaan valmiiksi. Ehdin panikoida ehkä 5 minuutin verran, kannattaako tällaiseen tikkuvartaloon lähteä mitään dieettiä aloittamaan, kun pitää kerran vielä lihasmassaa takoa, oh my god!!111 Mutta nopea keskustelu tiimikavereiden ja muiden kilpakumppanien kanssa sai minut palaamaan alkuperäiseen kantaani, että kyllä sinne syksyyn tähdätään edelleen. Olihan se tiedossa, että lihasmassaa saisi olla enemmän. Ja sitä tässä koko ajan työstetään. Jostain on kuitenkin aloitettava ja kisakokemus on varmasti hyödyllinen tulevaa kehitystä ajatellen. Joten täysillä eteenpäin ja sen hetken paras kunto näytetään 13.9. Jyväskylän Paviljongilla. Nämä kisat ovat vain yksi vaihe, joihin lähden uteliaana ottamaan mittaa kunnosta.
Enkä ole kuullut, että kukaan olisi katunut sitä, että lähti liian aikaisin kisaamaan. Kokemusta, kokemusta. Aina tulee niitä, joiden mielestä sinne lavalle ei pitäisi kömpiä ollenkaan tai kömmit sinne liian aikaisin. Ja aina voi luetella kasan asioita, joita täytyy vielä kehittää.  Näin se homma menee! Kehitetään se, mitä kehitettävissä on! Ensin kuitenkin syön voileivän.

Inhoan Putous-läppiä, mutta: EI SE YHTEISKUNTA VAAN TOIMI SILLÄ TAVALLA, ETTÄ LIHAKSET TULEVAT PARISSA VIIKOSSA!

Mutta takareisistä ja pakaroista tuli kehuja, jeee! Siitä voi ainakin olla tyytyväinen. Kuulemma näkee, että pakaraa on treenattu. Tein ylävitosen itseni kanssa! Mutta todellakin niitäkin pitää vielä treenata ja paljon!! Anna myös sanoi, että ei ole koskaan nähnyt, että jollain takareisi ja pakara dominoisivat, eikä etureisi. Jep jep, that’s me. Muilla tytöillä etureidet olivat aivan upeassa kunnossa ja muut taisivatkin saada palautetta, että ei enää kovaa jalkatreeniä, vaan kiertoharjoittelua ja aerobista. Krhm. Juu, en itse kuulunut siihen porukkaan. Minä olin se ainokainen, joka sai kotiohjeeksi raivokkaan etureisijumpan. Hei tytöt, ettekö voisi lahjoittaa omistanne vähän minulle? Voin kertoa, että näytti aika maukkaalta, kun Riina Saastamoinen, Essi Vasankari, Sanita Jussila ja Pauliina Teittinen olivat rivissä vierekkäin. On muuten tytöillä mennyt etureisijumppa perille!
Minulle etureisien treenaaminen on ollut aina hankalaa polvivaivojen vuoksi. Yhdessä polvileikkauksessa on tosiaan leikelty nelipäisen reisilihaksen sisintä osaa, joka on aina näkynyt kyvyssä rekrytoida etureiden lihakset. En voi muuta kuin jatkaa samaan malliin, etureisirääkit ovat aika tuhtia settiä ja nyt! Toiveikas olen, että saan kuitenkin koipireittä vielä kasvateltua.

Syksy 2013 vs talvi 2014. Voi mikä pieni ruikulityttönen. Enemmän kääntöä ja muskelia kroppaan!

Kroppa on suhteellisen sopusuhtainen, mutta pituus tuo toki omat ongelmansa. Esim pitkät jalat ovat helposti todella tikkumaisen näköiset ja erityisesti mun pitkät pohkeet tarvitsevat nyt kunnolla muotoa, että saan alavartalon balanssiin. Ja hyvänen aika, ovathan ne ihana ruppanat. Olleet samaa kokoluokkaa ala-asteelta lähtien. Varmaan menisivät samat Aiglen ratsastuskumpparit kuin 6-vuotiaana.
Nyt alkaa muuten sellainen pohjejumppa, että en kävele koko kesänä. NII, KERTA! ETTÄS TIEDÄTTE! Ja treeniä saa kyllä muutenkin tehdä ahkeraan. Enemmän muotoa yläselkään, pakaraa, reittä, phuhhuhhuuuuuh! Innokkaana kuin partiolainen jatkan hommaa! Huomenna on muuten jalkapäivä.

Yhyy!

PS. Tiimin ja treenikavereiden tuki on niin tärkeä juttu! Olisin varmaan aivan hermoromahduksen partaalla ilman mahtavaa valmentajaa ja ihania tyttöjä, jotka tsemppaavat ja joiden kanssa voi hyvillä mielin epäonnistua ja toikkaroida. Rakentavaa ja ilahduttavaa palautetta!

Kiitos aivan mahtavasta päivästä! Jonkin sortin valaistumisen kokeneena rojahdin kotiin koneen äärelle. Ihmeellinen olo, kerta kaikkiaan. Mutta olipa vaan lystiä! Kiitos Heidille järjestämisestä, kiitos kanssatreenaajille kärsivällisyydestä ja tsempeistä ja kiitos Katille ja Annalle kun vaivauduitte tänne Jyväskylään opastamaan!

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

7 vastausta artikkeliin “Annan läskitsekkaus ja huojuntaa korkokengillä”

  1. Kiitos myös itsellesi päivästä, oli kivaa ja kaikilla hyvä fiilis! 🙂 Tsemppiä treeneihin, kyllä ne etureidet sieltä kasvaa! Hyvältä näytät! Terkuin Sanita

  2. Kati Alanderin kanssa ollaan täällä samoilla korkeuksilla ja tulee usein nähtyä häntä salilla. Oon aina niin myyty sen hanurista. ja noh, muutenkin. 😀

  3. Todellakin lavalle vaan jos mieli tekee! Vastaan kitisijät ja natisijat saa inistä rauhassa. Omia tavoitteita kohti kuitenkin mennään eikä mitään tehdä toisten mieliksi. Ruokaa ja treeniä vaan niin varmasti liha kasvaa 🙂
    -PauliinaT

  4. Täällä myös painetaan kovasti hommia olemattomien pohkeiden takia! Tuntuu ettei niihin ei ota yhtään liha kiinni, vaikka kuinka paljon painaisi hommia. Perkula… Me voitais tehdä niin, että mä annan sulle hieman tota etureittä ja saan sulta vastavuoroisesti vähän takareittä 😉

    Oot vetänyt tosi hyvin fysikkaasi jatkuvasti eteenpäin, joten älä ees mieti ettet kisaisi syksyllä! Susta tulloo huikee paketti 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta