Hiiteen velvollisuudet !

Pyhät fledanit! Yritin kenties olla liian nokkela! Lähdin kirjoittamaan tässä oikein vitsikkäänä teille tarinaa. Kunnes huomasin, että tänään ei muuten irtoakaan mitään vitsikästä! Mistä tämä oikein johtuu? Olenko haukannut tylsämielisyyden kitkerää kalkkia? Apua!

Mutta ei. Kyllä se tylsämielisyys johtuu varmasti ihan tietokoneista. Tai tietotekniikasta. Laittaa nyt tällainen toloffi käyttämään uutta blogisivustoa. Huhhuh! Jotain koodeja? Siis mikä edes on CSS-koodi? Kyllä on ollut tuskaista saada nämä kuvat ja pulinat ja pälinät muutettua tänne. Ei tämän varmaan pitäisi olla mitään rakettitiedettä. Mutta työvälineeni on hieman alkeellinen. Vanha, imurilta kuulostava läppäri, jonka näppäinten välissä taitaa olla tahmaisuudesta päätellen suklaista proteiinijuomaa. Ei siis ihme, että toiminnot hieman takkuavat.

No mitä minä olen täällä oikein toimittanut viime aikoina? Senhän sinä haluat tietää? No, ainakin minä haluan sen sinulle kertoa. Siksihän minä blogia kirjoitan, että saan jaaritella omia asioitani muille. Kun en kerran vielä ole siinä mummoiässä, että on hyväksyttävää puhua vain omista vaivoistaan sekä menneistä asioista. Ja siitä mitä naapuri on viime aikoina tehnyt. Meidän naapurimme ainakin tilasi pizzaa! Näin kun pizzakuljetti sitä sinne vei. Huhhuh. Piti kirjoittaa lähetti kuljetti. Mutta eikö pizzakuljetti ole aivan käypä sana tuolle ammattikunnalle?

Viimeiseen 12 päivään on kuulunut viisi huonoa treeniä, viisi treenitöntä päivää ja kaksi kohtalaisesti mennyttä, joskin kevyttä treeniä, ratsastusta ja yksi kehonhuolto. Olisin halunnut olla se erilainen nuori, mutta valitettavasti menin valtavirran mukana ja hankin itselleni jostain kovin ärsyttävän flunssan. Nyt kun koko viikko on oikeastaan sairasteltu, on lenssu siirretty onnistuneesti tuohon rahkapurkkeja kannattelevaan kotitonttuun ja itse alankin olla mukavasti täynnä virtaa sekä intoa!

IMG_0607[1]

Siitä ei ole kovin kauaa, kun vasta olin kipeänä. Kiitos Thaimaan pöpökannan! Mutta olen ollut muutenkin varsin paljon pikkuflunssassa ja milloin missäkin taudissa. Olen miettinyt pääni puhki, mistä tämä voisi oikein johtua. Syön erinomaisesti, liikun  ja olen hyvässä kunnossa ja…  Niin. Olisikohan tuo usein jäytävä stressi ja huono lepo? Moni voisi tuumailla, että kenties syynä on se, että en ole vieläkään poiminut pakurikääpää osaksi ruokavaliotani. Itse hepuloin jo happamasta elimistöstä ja ties mistä nysty-mukula-kuukus-syndroomasta, mutta eräs hieronta-asiakkaani palautti minut maan pinnalle, puhelemalla siitä, että ihmiset eivät enää lepää kunnolla.

Mistäköhän johtuu, että itsensä kohdalla on niin sokea ja ajattelematon? Kauheaa, jos itse pitäisi valmentaa itseäni. Olisi varmaan hommat aivan retuperällä. Ihme, että osaan edes itse keittää munia. Ai niin. Enhän mä osaa!Lepo. Tuo niin tylsä ja kulahtanut lepo!! Yksi kehittävän treenaamisen tärkeimmistä kulmapalikoista. Keho palautuu, elimistö kerää uutta energiaa… Lalalalaaa. On tärkeää, on. Ja sitä aina korostan asiakkaillekin. Mutta mitenkäs on oman levon laita? Olen yrittänyt petrata lepoasiassa ja päiväni eivät ole aivan niin hektisiä, kuin joskus ovat olleet. Yritän huiputtaa itseäni, että rankasta ylikuntotilasta on opittu jotain… On ollut pakko rauhoittaa tahtia ja siksi olen merkinnyt itselleni selkeät työajat liittyen valmennustyöhön. Voitteko kuvitella, että aiemmin minulla ei ole ollut minkäänlaista aikataulusuunnitelmaa. Sen kun vain tehnyt silloin tällöin, pitkin päivää. Ennen välipalaa, sitten taas päivällisen jälkeen. Ja sitten taas iltapalan aikaan ja taas saunan jälkeen,  Siitä tilanteesta olen siis petrannut kyllä. Saattanut tiputtaa työvuoron pois kalenterista, jos on alkanut päänsisäinen kattila kiehua yli. Mutta eiväthän nämä toimenpiteet riitä, jos jatkuvasti on pieni hälytysvalmius päällä. Olen käytännössä koko ajan tavoitettavissa, tule viestiä sähköpostiin, tekstiviestiä, whatsup-viestiä, instagram kilahtaa ja facebook-laulaa. Asiakkaille toki haluaa vastata mahdollisimman pian, mutta täytyy sanoa, että on kyllä erittäin huono tapa, että en osaa työajoista pitää kiinni, vaan alan näpytellä vastausviestiä peiton alta klo 22.

rest

Työasiat pyörivät mielessä, harrastusasiat pyörivät mielessä. Vaikka kaikesta tästä nautinkin, niin työstä kuin harrastamisestakin, pitäisi vain osata pysähtyä. Minulla on ollut siinä hankaluuksia niin kauan kuin muistan. Mutta varsinkin nykyään on vaikea saada kiinni hetkistä. Helposti elää seuraavassa päivässä, seuraavassa treenissä, seuraavassa ruokapreppauksessa. Päivään yrittää sulloa aivan liikaa tekemistä. Ja kaikessa yrittää olla hyvä ja tuottelias.

IMG_6056[1]

Pitäisi ehdottomasti hankkia joku harrastus, mikä ei olisi niin suorituskeskeinen. Tuntuu, että paljon tulee vain suoritettua, suoritettua ja suoritettua vähän lisää. Tai sitten on ainakin takaraivossa se ajatus, että pitäisi tiristää itsestään vielä hieman lisää, eikä koskaan tunnu tekevän riittävästi. Mietin jatkuvasti, kuinka voisin treenata tehokkaammin. Kuinka voisin mahduttaa kaikki tekemiset kalenteriini ja mahduttaa lisää asiakkaita… Yritän liikaa venyttää itseäni ja aikataulujani. Ei hyvä!

Harjoittelin pysähtymistä ja rentoutumista pitkästä aikaa. Nimittäin pääsin innokkaana heppatyttönä hoitamaan kaverini hienoa suomiputtea. Oli niin ihanaa päästä harjailemaan  ja puuhastella tallilla – ihan muuten vain. Selässäkin osasin olla yllättävän rennosti ja nauttia, vaikka kaviokkaalla tuntui olevan mielessään ihan kaikkea muuta, kuin yhteistyö minun kanssani. Aikamoista vatulointia touhuamiseni siellä selässä oli. Kisakävelyssäni ja harjoitusravissa istumisessa on paljon samaa. Vaalea ponnari vaan heiluu ja tutisee, kun hujoppi hytkyy menemään. Tämä oli sikäli poikkeuksellinen kerta hevosen selässä, että nyt vaan nautiskelin ja annoin mennä. En yhtään miettinyt tavoitteita, treenin optimaalisuutta saati sitten muita asiaan kuulumattomia asioita, kuten asiakkaiden ruokavalioiden makroja. Olin vain siellä selässä, tunnustelin hevosta, naureskelin ja fiilistelin. Täysin rentona! Entisenä kilparatsastajana ratsastus ei ole ollut viimeisen hevosen myynnin jälkeen mikään suuri nautinto. Olen  kaivannut kisakentille ja valmennuksiin. Turhautunut, jos ratsastus on ollut vain päämäärätöntä puskaketkuttelua tai jäykän kopukan läpiratsastusta. Tänään oli fiilis kuitenkin aivan toinen! Ehkä kevyt puskaratsastelu voisikin olla hyvää vastapainoa kuntosalitreenille, jota tahkoan välillä verenmaku suussa.

IMG_0731[1]

Eli mitä pitäisi viimein oppia? Pysähtyä. Nauttia hetkestä. Unohtaa suorittaminen. Tehdä jotain vain tekemisen ilosta! Siinäpä onkin harjoittelemista enemmän kuin pohjelihaksissa.

moomin53

Tänään heräsin jo 4.52. Jännitin niin kovasti alkavaa päivää ja fitness Classicia, jossa tiimimme juniorit ja valmentajani Heidi Edelmann kilpailivat, Heidi sijoittui Body fitness Masters 35 SM-sarjassa viidenneksi. Tiimimme juniorit jäivät harmillisesti vaille sijoituksia. He olivat tehneet kuitenkin upeaa työtä ja säteilivät lavalla! Tuli entistä voimakkaammin se tunne, että jokainen dieetin läpivienyt saa olla kyllä itsestään todella ylpeä, oli sijoitus mikä vain. Tottakai sijoitusta lähdettiin hakemaan, mutta tämä on arvostelulaji. Tuomarit sieltä poimivat omat suosikkinsa ja sille ei mitään mahda. Mutta jokainen voi kyllä pitää itseään voittajana, niin kliseistä kuin se onkin! Kyllä tässä lajissa pitää sen verran armollisuutta olla. Koska jokainen on ihan taatusti tehnyt kovan työn!

Sen enempää marmattamatta, olen kyllä todella pettynyt, ettei upea bikini-juniorimme yltänyt palkinnoille. Itse olin hänen menestyksestään täysin varma. Olisin voinut syödä vaikka pakasteseitä sen puolesta, että hän olisi pärjännyt! Onneksi tämä ei vahvaa urheilijaa lannista, vaikka pettymys on taatusti kova.

Body-lehti kuvagalleria Body-lehti.

Oma dieettinihän alkaa pääsiäisen jälkeen. Nyt on menty hieman rennoimmilla syömisillä (lue. puputettu jäätelöä koko kesän edestä). Keho ja mieli taitavat valmistautua dieettiin, sillä aiemmin mieluisat asiat eivät enää maistukaan niin hyvältä. Tulee sellainen olo, että hei kyllä mä pärjään aivan hyvin ilman tätä. No. Katsotaan sitten, millaista suupielet kuolassa kärsimistä se kesällä on. Ruokaa on alkuun paljon! Tuossa juuri dieettiohjeita silmäilin ja mietin, mihin ahdan kaiken sen sapuskan. No ei vaan, kyllä tähän mahaan uppoaa!! Minun pitäisi vielä ehdottomasti saada lihaspyöreyttä. Etureidet ja pohkeet, muokkautukaa pliis! Kauheaa laittaa oma kuntokuva upean tiimikaverin kisakunnon jälkeen, mutta sellaista se on. Kilpailija värisävyä Muumipeikko viikko ennen dieetin starttausta!

IMG_0691[1]

Huomenna pääsee itse fiilistelemään kisoja, kun startataan klo 7 kohti Helsinkiä! Loistava päivä tulossa. Innolla lähden seuraamaan upeita lavaesiintymisiä. Ja tietenkin kyttäämään silmä kovana, mikä väri on nyt kaikista suosituin kisabikineissä. ; ) Ensi viikolla nimittäin laitan omani tilaukseen!

Nyt tietenkin tekemään foodprepiä, kuten kunnon fitnessbeibe konsanaan. Oishan se nyt noloa, kun ei olisi omat eväät tip ja top purkeissa ja purnukoissa siellä koko fitness-kansan keskellä! Krhm. Eli jos näet minut jossain nurkassa järsimässä kananpaloja suoraan Pirkan muovikassista, niin tule ihmeessä tervehtimään. Saat ottaa haukun mun kanasta!

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

2 vastausta artikkeliin “Hiiteen velvollisuudet !”

  1. Olet upeassa kunnossa! Pidän todella paljon kehosi yleisilmeestä ja kehonrakenteesi on minun mielestäni esteettisesti hyvin viehättävä. Huomaa, että voluumia on taottu, pidän erityisesti miten alavartalo tuo kurvikkuutta siron malliseen ylävartaloon! Sinulla on itseasiassa tuossa valokuvassa juuri sen mallinen kroppa jota itse himoitsen! Jotkut kenties ihailevat bikinifitneksessä suuria rintoja tuomaan kroppaan lisää tiimalasimaisuutta, mutta minusta vartesi on aivan ihana ja säilyy pitkään hyvin nuorekkaan näköisenä isopovisiin verrattuna. Olette tiimikaverisi kanssa molemmat kauniita. Itseäni viehättää enemmän tuo kehon luonnollinen väri alemmassa valokuvassa ja kisalookkiin verrattuna pehmeämmät muodot (luurangon rakenne ja jänteet eivät ole niin paljon esillä). Kisalookin ulkopuolella kisaajien kroppa on mielestäni aistikkaampi ja ”herkullisempi” hahha. 🙂 Ei muuta kuin tsemppiä koitoksiin! 🙂

    • Voi että, kiitos ihanasta kommentista! Ihan tässä vallan meinaa punastua moisista kehuista.
      Paljon on töitä tehty, mutta paljon on töitä oman unelmakropan eteen tehtävänä! Itse haluan lisää lihasta ja toki kroppaa tiukempaan kuntoon. Etureidet ja pohkeet ovat aika onnettomat… Mitä tulee rintavarustukseen, täytyy sanoa, että kyllä sitä hieman kaipaisi jotain täytettä tuohon yläkertaan.. Dieetin jälkeen ylävartalo ei varmaan paljon poikkea pikkupojan kehosta. 😀
      Mitä parhainta viikkoa sinne ja treeni-intoa!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta