Toinen jalka tyytyväisesti fitness-kuplassa.

 Monessa blogissa on  viime päivinä kirjoiteltu fitnessbuumista. Itse kirjoitin aiheesta reilu kuukausi takaperin, kun blogini sijaitsi vielä bloggerissa. Koska pidän omia mielipiteitäni niin erinomaisina ja ainoina oikeina todellisina mielipiteinä, halusin nostaa tämän paatoksen vielä uudelleen esiin, josko se tavoittaisi vielä uusia silmäpareja, joita muljautella  ja sierainpareja, joita värisytellä.

Feelin' just fine my dear!
Feelin’ just fine my dear!

Varoitus: Tämä on pitkä kitinää, natinaa ja jupinaa sisältävä kirjoitus, joka saattaa aiheuttaa mielikuvan, että kirjoittajalla olisi parsakaalia poskionteloissa saakka.

 
 

En ole hirveän fanaattisesti halunnut ottaa kantaa fitness-kiihkoiluun, vaan harrastellut kaikessa rauhassa, hyvällä fiiliksellä ja enemmän sellaisena sivustaseuraaja-amatöörinä, joka räpeltää vain omia juttujaan, hymyilee ja nyökyttelee (saa kotona armottomia itkupotkuraivarihepuleita ja näkee painajaisia pienentyneestä pyllystä) ja antaa asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta korvasta ulos. Nyt olen kuitenkin jo pitkän aikaa muhitellut asioita, joista haluan sanoa blogissani sanasen. Tai kaksi. Tai no ehkä ylioppilaskirjoitusten essee-kokeen verran. Ja onhan toki trendikästä ottaa kantaa tähän aiheeseen, jota on käsitelty viime aikoina useammassa blogissa.

Fitness on tällä hetkellä kuuma aihe. On uutisoitu, miten ah-niin-kuumat julkkikset ovat hurahtaneet saliharrastukseen ja ottavat saliselfieitä instagramiin, ”joka toinen saliharrastaja tähtää nykyään kilpailuihin” ja ”salilla päivääkään treenaamattomat ihmiset mainitsevat tavoitteekseen fitnesskunnon”.

Sitä ei tiedä, mistä jokin trendi aina saa aikansa, mutta pinnalle nousevat milloin mitkäkin ilmiöt.
Tulee buumi. Huuma. Hurmos. Vallankumous! Trendi nähdään rahasampona. Kuten vaikka tämä fitness. Lisäravinteiden ja personal trainereiden määrä on noussut pilviin ja saatavuus parantunut. Kaikki tuntevat nimeltä ammattilaiskehonrakentaja Jari Bull Mentulan ja Gustafsbergin Jutan.
Perustetaan tanssiryhmää, ravintolaa ja kilpailua termin ympärille. Tuotteistetaan kaikki ja myydään houkuttelevalla fitness-termillä höystettynä. Ja kyllä myy.
Fitness-kenkä, fitness-muro. Fitness-housut, fitness-pirtelö. Fitness-marsu.
Kieltämättä aika fresh termi. Päähän plopsahtaa heti ajatus naisesta, jonka pyykkilautavatsaa pitkin noruu muutama hikikarpalo ja hän (nainen, ei hikikarpalo) syö sensuellisti muutaman mantelin välipalaksi ja kulauttaa palanpainikkeeksi ison, raikkaan lasillisen kylmää suodatettua vettä.
Ja joitakin tämä ottaa pannuun. Mitä saatanaa se siinä niitä manteleitaan mussuttaa?!!

Huuman ohelle nousee aina myös vastutusta. Kritiikki on tarpeen ja asioista saa ihan vapaasti olla eri mieltä, kun ei kerran olla Pohjois-Koreassa. Mutta itseäni korpeaa aika suuresti se, että vastustetaan oikein räkä nenästä tirskuen asioita, jotka eivät omaan elämään vaikuta millään tavalla. Ja sehän tässä maailmassa osataan, oli kyseessä sitten homoliitot tai vaikka tämä fitness (anteeksi karkea esimerkki). Joitain tuntuu vain älyttömästi hiertävän sieltä pyllyvaosta se, mitä toiset tekevät.

Onko mitään ärsyttävämpää ja tympeämpää? Kitistä asiasta, joka ei luultavasti vaikuta omaan elämään millään tapaa. Pakko vastustaa, vaikka oma arki ei muuttuisi hyväksynnän myötä mitenkään. ”Ärsyttää, kun sitä fitnessiä tulee joka tuutista” Tuleeko? Jos tulee niin miksi? Kannattaisiko valita tuuttinsa paremmin.
Oikeasti yritän vähän ymmärtää.  Kyllä minuakin ottaisi kupoliin, jos joka tuutista tulisi sitä inhoamaani tanhua. Tanhu-musiikkia. Erilaisia tanhuja. Asuja. Tekniikoita. Ja varmaan tulisi, jos uhallani änkeytyisin tanhu-aiheisiin blogeihin ärsytystäni lietsomaan.

Luulisi, että on aika helppo sulkea silmät ja korvat fitness-lätinöiltä. Vaikka kisalisenssejä lunastettiinkin tänä vuonna yli 1000, niin Suomessa populaa riittää sen verran, että ne kaikki kilpailuihin tähtäävät tolliskot eivät varmaan ylikansoita kenenkään kaveripiirejä. Jos facebookissa jurppii, kun innokkaat fitness-huumalaiset laittelevat tyytyväisinä treenihehkutuksiaan ja kuvia herneenkokoisista haubereistaan  voi päivitykset piilottaa. Niin minä tekisin, jos seinälläni tulvisi esikoistensa kakkojen koostumuksista kirjoittelevien Marimekko-paituli-äityleiden juttuja. Ja jos niin ärsyttää fitness-bloggaajat ja fitnesshähstägit instagramissa, niin minulla on yllättävä uutinen : kukaan ei pakota tunkemaan nenäänsä niille apajille. En koe, että fitnessiä tyrkytetään joka tuutista. Ei ole juuri valtamedian uutisissa näkynyt mitään ylitsevuotavia Anna Virmajoki, Kati Alander, Sara Back yms kuumotteluohjelmia tai kovin suurta uutisointia ja hypetystä. Eri asia sitten, jos lukee Seiskaa ja Iltalehden viihdepalstoja, joissa Sofia Ruusilat, Henna Peltoset ja muut julkkikset kertovat fitness-harrastuksestaan. Eikä sillä. Ihan yhtä oikeutettuja he ovat tähän harrastukseen kuin kuka tahansa muukin.

 
 

Liikuntaa viimeksi vuonna -79 harrastaneet ihmiset puhisevat siitä, miten fitness-lajeilla ei ole mitään tekemistä urheilun kanssa ja perustavat mielipiteensä sille, että he ovat joskus nähneet jossain blogissa jonkun ottaneen kuvan jostakin joka näytti jotenkin liittyvän treenaamiseen. Hei haloo. Se otti kuvan! Salilla. Noloo. Uskottavuus meni. Tunnin salitreeni on vesitetty, jos poseeraat kameralle treenin yhteydessä. Ja koska muutamat ihmiset (minä mukaanlukien) harrastavat tätä kuvaamistouhua, niin tietenkin kaikki harrastavat ja laji perustuu vain sille.
Ja sitten on entisten ja nykyisten harrastajien keskinäinen sananvaihto ja mielipaha.
Kuka saa ja ei saa kilpailla, kenellä fitness on elämäntapa ja kenellä ei. Kenellä on lajiin sopiva fysiikka ja kenellä ei. Kuka treenaa ja kuka ”treenaa”. Vertailua, vähättelyä. Blaaah. Eikö ole vähän tylsämielistä puuhaa?
Muistuvat mieleen omat ala-asteajat, kun nahisteltiin siitä, kuka on kaikista suurin Dingo-fani ja kenellä on levein niittivyö ja eniten sifonkihuiveja.( Kyllä, Dingo oli kova juttu ja ostin Dingon live-VHS-kasetin kymmenpennisillä. Maksoi 120 markkaa!!)

Kovasti laitellaan motivaatiokuvaa ja tekstiä, että kaikki on mahdollista ja usko vain haaveisiisi ja tee sitä mitä oikeasti elämässäsi haluat. Ja sitten kun teet niin, supistaan selän takana. On se urpo. Mitä se kuvittelee itsestään?  Hyvänä esimerkkinä facebookin Kehonrakennus ja fitness-sivusto, jonne harrastajat saavat laittaa kuvia. Kyllä on muuten paikoitellen aika törkeää kommentointia ja suoranaista lyttäystä. Miksi? Millainen olo on ihmisellä, joka toiselle sanoo sellaisia asioita? Kaikkihan me arvostelemme toisiamme. En ole mikään Jeesus Nasaretilainen itsekään ja kyllä minä ruodin muiden fysiikkaa, ihan kuten omaanikin. Mutta miksi pitää lytätä toisia ja tampata haaveita maahan? Mitä saa siitä, että sanoo toiselle, että hei ei susta kuule ole tähän. Se on selvä, että toisilla on lajiin sopiva fysiikka ja toisilla ei. Se ei silti estä ketään toteuttamasta haavettaan nousta lavoille. Tuomaristo kyllä kertoo sen, onko fysiikka oikeanlainen vai ei. Ja tiettyyn pisteeseen asti sitä voi kehittää. Joillain vain on parempi malli ja geenit. Sellaista se on.

nicholas

                                     Minua ei haittaa fitness-buumi. Minua ei haittaa että ”joka toinen salilla harjoitteleva tähtää kisoihin”. Minulta ei ole pois, jos joku muukin Suomen lukuisista samanikäisistä pottunenäisistä naisista intoutuu lajin pariin. Eikä pitäisi olla pois keneltäkään, että minä raahaan kirjavat koipeni sinne lavalle, kun haluan haastaa itseni. Omaa rahaa ja aikaanihan tässä hukkaan, en ole tulossa kenenkään säästöpossua tiirikoimaan, calm down!
Minun arkeani ei heiluta se, että fitness on populäärijuttu. Kanaa on toistaiseksi kaupassa riittänyt ja maitorahkaakin saa yleensä aivan ongelmitta. Parsa ei ole kaupasta ollut loppu koskaan! Mikäs tässä ollessa!
Ne paljon kohkatut ”meikkipellet” salilla ovat olleet siellä aina. Ehkä vain nykyään paremmilla lisäravinnepurnukoilla varustettuina. No ja mitä sitten? Kyllä minäkin olen huvittuneena seurannut, kun tehdään 2,5kg kiekot pumppitangon päässä maastavetoa ja hörpitään eri värisiä litkuja eri shakereista puolen tunnin treenin aikana ja ohjataan kaverille ylätaljaa ”Jos sä vedät sen rinnalle niin se on rintaliike” Mutta ei se vie omasta treenistäni tehoja, eikä niitä juttuja tarvitse kuunnella, kun laittaa omat jytät kuulokkeista soimaan.
 
Epävarmuuskohtauksista ja apua-jalkani-näyttävät-marinoimattomilta-broilerinkoivilta-hepuleista huolimatta olen valmentajani sanoin aika rento harrastaja. Homma sujuu, kun se ei ole pakkopullaa tai poikkea liikaa sellaisesta arjesta, mitä viettäisin ihan ilman kohkattua fitnessiäkin (tosin söisin paljon enemmän jäätelöä, mmmm…)

Itse olen edelleen superonnellinen, että tein kisapäätöksen. Minulle on aivan sama, pitääkö joku minua fitness-buumin aallonharjalla ratsastavana sahanpuruaivoblondina, joka pumppailee tyhmännäköisenä salilla meikit naamalla ja pienet shortsit jalassaan. Sillä tavalla ärsyttävästi. Ja on ihan sama, jos jotain ottaa päähän kun lisään facebookiin treenipäivityksiä ja kuvia. Voi voi.
Myönnän syyllisyyteni kaikkiin edelläoleviin synteihin.

#breakfast#fitness#food#cleanfood#healthyfood#fitnessfoodproteingoodforhealthbecauseitsprotein #whatthefuckxtulipdoing
#breakfast#fitness#food#cleanfood#healthyfood#fitnessfoodproteingoodforhealthbecauseitsprotein
#whatthefuckxtulipdoing
 
   

Olen saanut jo tähän mennessä lajilta niin paljon enemmän, kuin mitä olisin saanut, jos olisin jatkanut rautojen pumppailua yksin pierunkatkuisella koulun salilla. Olen saanut paljon uusia kavereita, nautin siitä, että treenien suhteen on pitkästä aikaa jokin kunnon tavoite. On motivoivaa nähdä kroppansa muutokset ja on mielenkiintoista oppia lisää omasta kehosta. Olen harjoitellut itsekuria, oman kehon kuuntelua, oman kehon hyväksymistä, pysähtymistä, motivointia… Tehtävää riittää vielä rutkasti. Mutta tuntuu siltä, että ajattelen nykyään paljon enemmän asioita, enkä vain kaahaa menemään kuin päätön kana. Krhm. Ainakaan aina….

Tommy tiivistää hyvin sen, mitä haluan kaikille sanoa. Haaveile, elä, kukoista.

 

”Tee sitä mihin uskot.
Usko siihen mitä teet.
Tee,niin kuin parhaaksi näet.
Älä usko mitä muut sanovat.
Sano,mitä itse ajattelet.
Ajattele itse.
Uskoon kuuluu epäily.
Uskoon kuuluu rohkeus.
Pahinta uskossa on sokeus.
Rohkea uskaltaa epäillä,
eikä näe niiden välillä pienintäkään ristiriitaa. ”


-Tommy Tabermann-

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

29 vastausta artikkeliin “Toinen jalka tyytyväisesti fitness-kuplassa.”

  1. Paras fitness blogisti ikinä! Fiksut jutut ja jalat tukevasti maassa. Ja valehtelisin jos väittäisin etten vähintään kahdesti kuvaakin vilkassu 🙂

  2. EVEliisi sä oot ihan paras ! puit erittäin osuviksi sanoiksi sen, mitä varmasti suurin osa on mieltä ! ei ole kenekään elämästä pois se, mitä toinen ihminen harrastaa, tekee omalle keholleen. Kukaan muu ei tietääkseni näissä fysiikan- ja luonnonlaitten puitteissa kykene kirjaimellisesti siirtymään sun kehoon tuntemaan sitä kipua sillon ku teet niitä perkeleen kyykkyjä ja reiden ja pakarat huutaa hoosiannaa ! kukaan muu ei maista raejuustoa suussaan ku sinä sitä pureskelet tai kukaan muu ei mene sinne lavalle tuntemaan niitä fiiliksiä joita _sinä tunnet, kun sinne kapuat jännittämään uhkeita lihaksias ja punkemaan pakaroitasi tuomareiden ihailtavaksi ! on naurettavaa, kuinka ihmiset jaksavat tunkeutua negatiivisilla purkauksillaan toisten elämään, vaikka omaankin vois olla ihan tervettä keskittyä.. mielestäni jokaikinen on oikeutettu tekemään juuri sitä, mitä tahtoo, koska silloin ihminen nauttii ja on ONNELLINEN ! ja SE jos jokin on elämässä tärkeintä. mitä järkeä täällä tallustamisessa edes olisi, jos ei saisi tehdä sitä mitä sydän huutaa ja takapuoli kaipaa ! :DD ihmiset eläkää omaa elämäänne, jos se on tylsä ja on pakko komnmentoida muitten tekemisiä, ni silloin on aika katsoa peiliin ja miettiä, että mikä siinä omassa elämässä niin ärsyttää ku pitää muita kiusata. samassa veneessä tässä kaikki.

    Tsemppiä Eve sulle miljoonasti kisoihin ja naaaaautiskele reenistä !! 🙂 oot huippu ja ihanaa että teet just sitä, mistä nautit eniten! ja mielettömät PAKARAT <3<3<3<3

    rakkauella Sanna Ekhooooolm

  3. Ihan huippuhyvä kirjoitus! Itse olen tavis saliharrastaja enkä suuntaa kisalavoille, mutta huomaan jo tässä omassa touhussani jakautuneita leirejä lähipiirissä. Fitness-marsu olis kyllä jees. 😀
    Tsempit treeniin ja tuleviin kisoihin!

    • Niin. Onko sitten koskaan oikea hetki. Kisapäätöstä olen muhitellut jo useamman vuoden ja kertaalleen jo projektia aloitin. Silloin en kuitenkaan ollut valmis, eikä elämäntilanne sopiva. Nyt sanoisin, että en ole menossa kisaamaan liian aikaisin. Kunnossa on toki parantamisen varaa ja rutkasti, lihasmassaa lisää vaan tänne, kiitos! Mutta jostain sitä on aloitettava. Sitten ainakin tietää, mitä tehdä toisin ja mitkä ovat suurimmat kehityskohteet. Mitä voi pahimmassa tapauksessa tapahtua? Munaan itseni ja pääsen ilkuttavaksi blogeihin? Ei haittaa. Mennään nyt katsomaan, onko homma minua varten vai ryhdynkö kotiinpalun jälkeen täysipäiväiseksi kasiaisfarmariksi. 😉

  4. Kiitos kaikille ihanista kommenteista! Aivan ymmyrkäisenä kaikista sydämistä ja tykkäämisistä ja hymyistä ja kaikesta vaan. Kannatti siis julkaista tämä kirjoitus, vaikka jätin sen ensin tuonne luonnoksiin muhimaan. 😀

  5. Hyvä ja hauska teksti:). Ehkä omalla kohdalla ärsyttää se, että fitneksestä puhutaan terveellisenä elämäntapana. Kisalavakunnot eivät nyt vaan sitä ole. Ja ONGELMA on se että tavikset saattaa ajatella kaiken fitneskisaamiseen kuuluvan olevan terveellistä. Siksi ehkä itseen vähän ikävästi kolahtaa kun on työskennellyt syömishäiriöosastolla ja nähnyt sitä miten ihmiset menettävät otteen. Mutta silti hyvä kirjoitus.

    • Tämä on ihan totta ja tässä mielessä kritiikki lajia kohtaan on ihan ymmärrettävää ja tarpeellistakin. Ei ole yksi tai kaksi harrastajaa, jolla homma on karannut lapasesta. Ja valitettavan paljon laji kerää puoleensa ihmisiä, joilla on ongelmia vartalon ja syömisen kanssa.

  6. Hyvä postaus! Mä oon nyt koittanu taas keksiä kaikkee mikä inspais itteään tekeen jotain näille lähteneille lihaksille. Nyt oon siis hurahtanut kyykkyhaasteeseen johon törmäsin jonkun blogin kautta ja taitaa sillä jotkut face sivutki olla. Anywho, tietty määrä tehää joka päivä ja sit sitä määrää nostetaan. Mulla on loppukuusta kingi olo ja kyllä tää peppu ny saa kunnolla kyytiä ku tätä haastetta tekee xD Jes, kerranki teen jalkoja, mä niin vihaan niiden treenaamista! Liikunta ja treenaus tehdään itteään varten, se on iha sama mikä laji, tai miten paljon se on esillä (tuli vaan näistä peilikuvista mieleen) niin ei oo pois siitä, että itellä on hyvä olo. En kans voi ymmärtää näitä idiootteja jotka on nii olevinaan hyvää esimerkkiä ja heti vetelee facessa omaanki profiiliin ”kuinka ärsyttää tälläset toiset wannabet”. Voihan huoh!

    • Niinpä! Ei sen keneltäkään pitäisi olla pois, jos tehdään sitä mistä nautitaan. Tietenkin sillä oletuksella, ettei se ole rikollista tai vahingoita muita! 😀 Tsemppiä treenailuihin! Kevät tuo aina lisää puhtia ja inspiraatiota!

  7. sinuna pistäisin lähteet kuviin, jotka on joltain pöllitty. Lisäksi esseekoe kirjoitetaan ”esseekoe” eikä ”essee-koe”.

    • Anteeksi näistä kamalista vääryyksistä. Lupaan tarttua mitä pikimiten mieltäsi pahoittaneisiin seikkoihin ja lisätä Nicolas Cage-kuvaan osoitteen sekä korjata tuon ravistelevan kirjoitusvirheen. Mitä suurimmat pahoitteluni ja oikein iloista päiväjatkoa. 😉

    • Olen itsekin anonyymi, mutta AHAHAH miten onkaan ihailtavaa tulla nillittämään ANONYYMINÄ. 8D

  8. Siis ootsä pölliny jotai kuvii? :O oot jonku toisen hanurin laittanu tänne julkisesti!!!! :O
    Okei sori. Naurattaa. XD

  9. Asiaa. 🙂 Mä paasasin omaan blogiini kanssa pakkotoiston innoittaman romaanin siitä miksi treenaan ja bloggaan enkä oo ees menossa kisalavoille… 😀

  10. Hyvä peppu 🙂 Luin jopa tekstinkin! Hyvää settiä. Muutkin blogikirjoittelijat peppukuvia kehiin, niin miespuolisetkin lukijat tykkää! T: pakkotoisto.

  11. AAMEN!!!!
    Tää oli hyvä postaus!
    Mä en esim. katso viidakon tähtösiä sen takia kun tiedän että ärsyyntyisin siitä vaan. Miksi seurata asioita, joista ärsyyntyy?!? Enkä kyllä ikinäkään menis silti esim. johonkin viidakon tähtösten sivuille mollaamaan niitä vastaavasti mitä just tapahtuu esim. Fitnesskisaajien kuvien kohdalla facessa… No mielipiteeni viidakon tähtösistä silti tais tulla esiin nyt 😛

    http://outinfitness.fitfashion.fi/

  12. Mahtavaa tekstiä 🙂 Itseäni on viime aikoina ärsyttänyt omalla työpaikallani puheet ”ne bikinifitnesstiput on niiiin anorektikkoja ja niiiiin sairaan näköisiä” jne jne. Sivukorvallani siinä olen aihetta kuunnella ja johonkin väliin pamauttanut että kyllä omanikin PT treenaa syksyn kisoihin enkä hän näytä pätkääkään sairaalta tai anorektikolta. Ja monella on se kuvitelma että kisaajat näyttävät samalta 24/7 ympäri vuoden. Miksi siis aloittaa dieettiä ja tiukkaakin tiukempaa treeniputkea jos näyttäisi samalta ympäri vuoden? 😉

    Uskon että fitnessbuumista on sekin hyöty että moni ihminen oikeasti ymmärtää lähteä terveellisten elämäntapojen tielle. Ei ehkäpä sinne lavalle asti mutta havahtuvat ettei sitä elämää tarvitse viettää sipsipussin ääressä sohvalla märehtien ja itkien kun lempifarkut ei mahdukaan enää jalkaan 🙂

  13. Uh. Kiitos. Sanoit kaiken sen mitä oon iteki pyöritelly mielessäni, mutta juuri siitä syystä, että melua on
    jo niin hiton paljo aiheen ympärillä, oon jäävännyt itseni koko homman ruotimisesta ja tehny asiat omalla tavallani juuri niin kuin haluan.
    Kuulu siihen sitte pyllysefietä taikka ei. Ja mulla kuuluu..:D

    http://retkivanukas.blogspot.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta