Itkisitkö onnesta, jos syöttäisin sua parsalla?

En ota kantaa otsikkoon. Mitä ihmettä Eveliina? 

Ensimmäinen dieettiviikko on ohi. Siis yksi kokonainen viikko! Wuhuu! Juhlat! Oon jo kisakunnossa. Lavaa kohden ja suklaakakkua naamaan!!! Eikös tää nyt ollut tässä? Huhhuh, mikä suoritus! No oikeasti. Nothing has happened. Ja ei tämä vielä dieetiltä ole tuntunut, kun ruokaa on saanut mätystää ihan urakalla. Joka ilta on kirjaimellisesti saanut asetella mahan tuohon viereen nukkumaan. Pitää varmaan hankkia sille oma pieni peti, ellei ala ruoka pian vähenemään! 

IMG_1120[1]

Arvostan ja tykkään siitä, miten kiinnostuneita asiakkaat ja kanssaeläjät ovat dieetistäni. Mutta matka ei ole vielä edes alkanut ja minulta kysellään dieettikuulumisia melkein joka välissä. ”Miten sulla on dieetti mennyt, miltä nyt tuntuu, miten sä kestät, apua siis etkö sä saa vielä tälläkään viikolla syödä jäätelöä, siis miten sä nyt kestät tän tulevan kesän! Etkö sä saa yhtään syödä jäätelöä? Eihän nyt yksi jäätelö mitään hei haittaa, jos dieettaat koko kesän! Mistä susta ees voi enää nipistää?”

Oisko toi naisten kehonrakennus parempi tälle muskelimimmille?

Voi pojat! No, ainakin on saanut jutustella dieetistä ja sen herättämistä tuntemuksista muiden kanssa. Kivahan se on, että jotain oikeasti kiinnostaa, kuinka monta grammaa kurkkua syön. Olin jo täysin varautunut siihen, että juttelisin tästä korkeintaan tietokoneen takana olevan seinän kanssa. ”Kuule seinä kun mä haluaisin ihan hirmuisesti syödä tänään banaanin omenan sijasta, mutta mä en saa. Niin mitäs mieltä sä olet seinä siitä?”

Tiimikaverini Essi, joka kilpaili body fitness-junioreissa, kirjoitti blogissaan kisadieetistä (käy lukemassa TÄÄLTÄ). Muistan kun ennen Essin dieettiä tuli puheeksi se, että dieetti ei saa olla kenenkään muun ongelma ja siitä Essi blogissaankin mainitsi. Näin se juuri on! Ei voi oikein narista asiasta, jonka on itse valinnut. Tai voi, mutta onhan se vänän hölmöä. Vaan kyllähän monet narisevat itseaiheutetuista asioista. Kiireestä, lapsiperheen arjesta, krapulasta, ylipainosta. Vaikka ihan itsehän sitä munkkia ahdetaan kitusiin tai hankitaan lapsia, jotka tekevät elämästä kiireisempää ja omasta ajasta rajatumpaa. Enkä ihan täysin usko, ettenkö itsekin joskus kiroaisi, että mihin sitä tuli ryhdyttyä. Minulle kun dieetillä on kyse myös siitä itsekurista. En ehkä ehdoin tahdoin lähde kokkailemaan miehelle huikeita Jamie Oliverin herkkuruokia, kuten hullu tiimikaverini…  Tai mistä sitä tietää! Uskon, että kun hyvä dieettiflow iskee päälle ja muutoksia näkyy, on entistä helpompaa pitää fokus omissa pöperöissä.

No hyi jotkut metrilakut! Ei tee yhtään mieli!
        No hyi jotkut metrilakut! Ei tee yhtään mieli!

Myönnetään, että viime viikolla tuli kyllä hieman naristua. Jos ei nyt koko muulle maailmalle, niin ainakin itselleni ja rahkapurkinkannattelijalle. Mutta aika vienosti. Kun on ollut kuumetta ja kurkussa asunut poikkiteloin oleva kumkvatti ja räkä on lentänyt eikä treeni kulkenut niinä päivinä kun salille uskalsi lähteä räkimään, oli hieman vaikeuksia löytää sitä positiivista asennetta ja optimistista limenvihreää mieltä, täynnä luovia ideioita ja mahtavaa fiilistä! Vaikka minä miten aina jaksan asiakkaitanikin kannustaa ja tsempata ja huutelen lenkkipolulla jaksaa jaksaa, vielä menee, hyvin jaksaa-hörinöitä,  vaihtui itseni tsemppaaminen alakuloon. Oikein sellainen tympeän harmaa alakulon pilvi, joka sumentaa ajatukset ja saa suupielet muodostamaan surullisen U-kirjaimen, muodostui pään sisällä. o mutku!!!  Tuli niin ihanan kesäiset ilmat ja naapurit grillaavat ja ihmiset kantavat kassikaupalla kuohuviinejä ja suunnittelevat vappuherkkuja ja kaikkea vaan… No niin. Kai siinä tuli joku haikea mieli. Itse en päässyt kunnolla treenaamaan, mussutin parsakaalia, juoksin kiireisenä paikasta toiseen. Olin uupunut ja kireä. Ulkona paistoi aurinko ja tuntui siltä, että kaikilla on varmasti jotain hirmu hauskaa ja erikoista tekemistä ja minä vain kärsin täällä. Yhyy, niisk. Vaikka tavoite miten oli kirkkaana mielestä, en saanut tsempattua itseäni paremmalle tuulelle….

IMG_1051[1]

Kunnes!! Kunnes olo tervehtyi ja pääsin tekemään kunnon treenin, tuli nälkä, eikä ruokaa tarvinnut ahtaa väkisin ja se maistuikin joltain, päässä kirkastui! HALLELUJA! Päästä olisi voinut oikein kuulla äänen: PLIM, kun asetukset kääntyivät vauhdilla tuttuun positiiviseen asentoon! Ei tarvita masennuslääkkeitä, kun pääsee vain päivittäin treenaamaan haluamallaan tavalla ja makuaisti pelaa. Pollaa alkaa heti kiristää ja kuumotella, kun tulee taukoa ja puolikuntoisuutta. Enkä varmasti ole ainoa tämän sorttinen liikuntanarkomaani. On vain pakko saada se säännöllinen annos treeniä tai muuten tapahtuu kamalia ja Taifuuni Vilijonkka iskee!!

Kuppi kuumaa tekee hyvää!

Mutta tällaista tämä on. Ei mieli ole aina samanlainen. Epäonnistumisia tulee, takapakkeja tulee. Välillä on paha mieli. Ei se ole vakavaa, eikä siihen pidä suhtautua vakavasti. Hetken voi kieriskellä harmistuksessa ja sen jälkeen on aika nostaa leuka ja suunnata katse eteenpäin!

Tai sitten sekoat !
                                 Tai sitten sekoat !

Eilen käytiin tekemässä loikkatreeniä. Teamimme dieettiläiset sekä pari muuta harrastajaa kokoontuivat klo 11. N. 500 loikkaa portaissa ja tasamaalla, 30m vetoja sekä 3,5min parikyykyt. Peräosasto kiitti tästä reilun tunnin sessiosta, jonka valmentajani mies meille piti. Sykkeet nousivat ja koipia hapotti kyllä kiitettävästi! Munavarantoja täydentäessäni jalat vain tutisivat ja hytisivät hyytelönä. Tuntuu. Voi kyllä. Ihanaa oli painella menemään ja mieli sen kun parani, kun huomasin miten hyvin kipeilyistä huolimatta jaksoin! Ja kyllä vaan tuntuu tänäänkin… Tuli ainakin tehtyä huolellisesti kankuilla, kun oikein tuntuu jossain tuolla syvällä. Mutta ei ihme, kun ohjelmassa olivat muunmuassa sammakkohypyt perseestä. Olivat aika perseestä, mutta ottivat myös sinne perseeseen kiitettävästi.

Siellä sitä pingotaan!!
            Siellä sitä pingotaan!!

Piipahdin viikonloppuna myös Vapaalla-messuilla. Ne järjestettiin Jyväskylän Paviljongissa. Vapaa-aika-osasto sekä ruokapuolen lisäravinneosasto kiinnostivat eniten. Tutkailin Foodinin, Cocovin ja Puhdistamon tuotteita mielenkiinnolla. Olen miettinyt, chlorellan ja spirulinan hankkimista. En ole juuri superfoodeja suosinut, saati ruokavaliooni säilyttänyt, mutta nuo voisivat olla tällaiselle rasittuneelle, huonon vastustuskyvyn omaavalle punttipirkolle ihan paikallaan.

vapaalla2014-varilogo-rgb

Messuilla oli myös yhteistyökumppanini Plico, josta oli pakko kotouttaa uusi ihana kello. Ihan siis must hankinta! Silmäilin myös monia muita ihania kimmeltäviä killutuksia, mutta piti hieman toppuutella itseään, ettei olisi sortunut uusiin laukkuihin. Ei tuolla salilla oikein pienillä sievillä iltalaukuilla mitään tee. Tai no, voisihan niihin pakata vaikka lisäravinteet!

product_thumbproduct_thumb (1)

 

Tosin kävinhän minä tuolla Jyväskylän yöelämässäkin piipahtamassa perjantaina, että kai se laukku olisi tullut ihan tarpeeseen! Kun tuossa vasta vouhkasin siitä, miten haluan viettää villiä rokkibeiben elämää, päätin lähteä ystävieni kanssa katsomaan Beastmilkiä. Ravintolaan klo 21.20. Kotiin klo 22.30. Railakas ilta suorastaan! Pitihän terassikautta juhlistaa drinkillä ja heittäydyin niin hurjaksi, että otin lasillisen vettä limeviipaleella ja KAHDELLA pillillä. Ei ihmekään, että menin sellaiseen kuntoon, että alkoi uni maittaa ja nokka valua! Keikka jäi siis katsomatta. Pitänee  siirtyä fanittamaan Fröbelin palikoita. Ne ainakin soittavat siihen aikaan, että surkeimmatkin bilettäjät ovat vielä hereillä!

IMG_1110[1]

Jos teillä muuten on juttutoiveita, laittakaa tulemaan! Minulle on tullut paljon kysymyksiä spostilla ja vastailen teille henkilökohtaisesti mahdollisimman pian! 🙂

 

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

5 vastausta artikkeliin “Itkisitkö onnesta, jos syöttäisin sua parsalla?”

  1. ”Munavarantoja täydentäessäni..” :’DD Kiitos tuosta ihanasta kirjoitusvirheestä, iltani on pelastettu!

    • Ihanaa Elsa, että iltasi on pelastettu! Joskaan kyseessä ei suinkaan ollut kirjoitusvirhe! 😀 Varanto, varannon, varantoa… Ei munava ranta, vaan munavaranto = munavarat 😀

    • nyt oon sitten tyhmä enkä tiijjä mikä on munavaranto 😀 luulin että tarkoitit muOnavarantoja 😀 mutta munavaranto on hassu sana, ehkä alan käyttää sitä itsekin kun saan sen merkityksen selville!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta