Terve itsekkyys

Olin alkuviikosta Virpi Salmen haastateltavana. Juttu julkaistaan heinäkuussa Me Naiset Sport-lehdessä.  Siinä on ehditty sopivasti viettää synttäritkin ja saan olla lehtijutussa vanhempi ja viisaampi! Virpin kanssa oli hauskaa. Olisin voinut pölistä pidemmänkin aikaa ja sanelukone meni varmaan tukkoon ylipitkistä virkkeistäni, joiden aikana en malttanut edes henkeä vetää. Kuola räiskyen paapatin lähihistoriastani ja mietteistäni harrastukseen liittyen ja välillä syttyi lamppu ja tein mielestäni suuriakin uusia oivalluksia. Uskon, että haastattelu avaa aika kattavasti sitä, minkätyyppinen bikinifitnessbeibe minä olen, jos se jollekin on jäänyt epäselväksi. Olin sivusilmällä huomaavinani, että Virpi olisi kirjoittanut ylös sanat ”juustonaksu” ”kuohariplösö” ja ”typerät purkit” Jos silmäni näkivät oikein, uumoilen, että tiedossa on hyvä ja omannäköinen juttu.

Tää hanska ei oo ihan omannäköinen. Eikä ollukaan oma!
Tää hanska ei oo ihan omannäköinen. Eikä ollutkaan oma!

Olen aiemminkin noussut barrikadeille itsekkyyden puolesta ja odotetusti haastattelussakin teema pyöri tämän samaisen termin ympärillä. 

Minulle tämä teema on todella lähellä sydäntä. Olen päivittäin tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät uskalla olla itsekkäitä. Näihin ihmisiin kuuluu miehiä ja naisia laidasta laitaan, asiakkaita ja ystäviä. He elävät toisten ehdoilla, eivät uskalla tehdä ratkaisuja tai kuulostella sitä, miltä heistä itsestään tuntuu. Eletään parisuhteissa, joissa molemmat ovat onnettomia, ei erota aviopuolisosta lasten takia. Ei pidetä itsestään huolta, koska ”mennään lasten ehdoilla” Töissä kahmitaan kaikki hommat ja suostutaan ylitöihin ja tuurauksiin, vaikka kalenteri pursuaisi jo ennestäänkin yli äyräiden. Ei kehdata jäädä sairaslomalle, vaikka unettomuus on jatkunut jo viikkoja ja kroppa huutaa armoa.

Epäitsekkyyttä ja itsekkyyttä voi toteuttaa monella tapaa ja taustalla voi olla monenlaisia syitä. Toiset kuvittelevat naiivisti olevansa epäitsekkäitä tehdessään aina asiat toisten pillin mukaan, toiset ovat niin itsekkäitä, että pitävät itseään täysin korvaamattomina koulussa ja työyhteisössä. Toiset toivovat saavansa valtavilla ponnisteluilla arvostusta muilta. Taustalla on kuitenkin usein hylätyksi tulemisen pelkoa tai huono itsetunto. Terveellä, vahvalla itsetunnolla varustetun ihmisen nimittäin ei tarvitse lähteä joka hömpötykseen mukaan, kerätä arvostusta muilta saati polkea muiden oikeuksia ja etuja ja sortua ahneuteen ja omaan napaan tuijotteluun.

Minä olen ollut yksi niistä ihmisistä, jotka ovat eläneet väärällä tavalla itsekästä elämää. Kuvittelin, että minä olen sellainen vahva tyyppi, joka ei muiden mielipiteistä piittaa. Kuvittelin, että voimavarani ovat jotenkin erityisen suuret ja jaksan mitä vain. Kuvittelin, että olen korvaamaton ja vain minä saan hommat hoidettua. 

Olen ollut paljon itsekkäämpi ja omia etujani tavoittelevampi. Olen tehnyt elämässä ratkaisuja, joiden seurauksia en ole miettinyt muiden ihmisten näkökulmasta. Olen miettinyt omia tavoitteitani, nautintoa ja sen hetkistä tuntemusta enemmän, kuin jälkiseurauksia. Mutta olen myös laittanut muiden tarpeet ja halut liian usein omien voimavarojeni edelle.

Ensimmäinen pitkä parisuhteeni muutti minua. Sitä kuvitteli, että voi muuttaa toisen. Auttaa, tehdä paremman ihmisen ja pyyhkiä kurjat menneisyyden haamut pois hoivaamalla ja hellimällä. Toista halusi varjella kaikelta pahalta ja ylimääräiseltä kuormitukselta. Hoidin kaikki kotityöt, makselin unohtuneita laskuja, pakkasin eväitä, pakkasin tavaroita. Huolehdin juoksevista asioista. Laitoin likoon kaiken.  Oma elämäntilanteeni oli tällöin hyvä. Sopivasti kuormitusta, asiat etenivät suunnitelmien mukaan. Kaikki tuntui mielekkäältä. Minulla oli aikaa ja voimavaroja panostaa toiseen täydellisesti. Olin hetken aikaa se kadehdittava unelmatyttöystävä ja saamani arvostus ja huomio ulkopuolisilta vain lisäsivät haluani tehdä kaikkeni.

Kun oma pakettini hajosi, alkoi hajota parisuhdekin. Eihän kumppani ollut yksinkertaisesti tottunut siihen, että minä en jaksa. Hänellä ei ollut voimia tai osaamista käsitellä minun suruani. Hän ei ollut tottunut tekemään suhteen eteen asioita. Koin huonoa omatuntoa. Koin, että kumppanini on uhri, joka joutuu kärsimään. Minun pitäisi jaksaa. Minun pitäisi kannatella tätä pakettia. Yritin vielä kovemmin. Kuvittelin, että vain minä voin ymmärtää ja auttaa tätä toista ihmistä. Kuvitelmissani nämä kriisit vahvistivat suhdetta. Tuli voimakkaammin olo, että kyllä me selvitään tästä, koska selvisimme tuostakin.

Kovin kauaa ei kuitenkaan voi elää muita varten ja toisten ehdoilla. Aloin kokea tyytymättömyyttä elämääni. Haaveilin aivan erilaisesta elämästä, erilaisesta kumppanista ja erilaisista arvoista. Koska minulla ei ollut rohkeutta ja voimaa erota, kanavoin negatiiviset tunteet toiseen. Aloin halveksua niitä asioita, jotka kumppani teki eri tavalla. Aloin halveksia hänen harrastustaan, työtään, tyyliään ja mielenkiinnonkohteita. Pidin itseäni parempana ihmisenä ja omia ajatuksia tärkeämpinä.

Kun heräsin näihin tunteisiin, minä todella katsoin peiliin. Sieltä ei katsonut iloinen, pisamanaamainen ja huumorintajuinen hepuloitsija. Pikku-Myy. Sieltä katsoi totinen ja surullinen viivasuu, jota ei ollut helppo saada nauramaan. Vakavoitunut, tylsämielinen. Vilijonkka. Silloin koin niin voimakkaasti sen tuntemuksen, että minä en ole tuo ihminen tuossa. En halua olla tuollainen ihminen. Silloin tiesin, että on tehtävä päätös. Ennen kaikkea itseni takia, mutta myös kumppanin takia. Hän ei enää saanut esiin parhaita puoliani, mutta tajusin, että minäkään en saanut enää esiin hänen parhaita puoliaan. Hän ei todellakaan ollut Mr. Perfect, mutta kukaan ei silti ansaitse sellaista halveksuntaa, jota hän välillä sai minulta osakseen. 

Eropäätös muhi kuukausia, kunnes eräänä ihan tavallisena päivänä se fiilis tuli. Tuntui siltä, että kadonnut minä kutitteli jossain taka-alalla ja kirkui, että päästä minut täältä ulos ja heti. Minulle tuli todella vahvasti sellainen olo, että minun on toimittava NYT, HETI ja viipyilemättä. Nyt on se hetki, kun minun on tehtävä muutos ja otettava vastuu onnestani. Tajusin myös sen, että kyllä minä pärjään, tapahtui mitä tapahtui!

Eron jälkeen päätin, että jatkossa aion olla itsekkäämpi. Ja uudessa parisuhteessa sanoin jo heti alkumetreillä, että aion ajatella enemmän itseäni – olen pahoillani, mutta en vain aina jaksa. Eikä minun ole tarvinnutkaan jaksaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni minä saan olla heikko. Tiedän, että pärjään yksin, mutta minun ei tarvitse. Ja se tuntuu mahtavalta! Tottakai minulla on myös perhe ja ystävät, mutta oli upeaa saada se turva myös parisuhteeseen. 

IMG_1660[1]

Elämää oppii vain elämällä ja itseensä tutustuu vain tutustumalla. Maksoin kovat oppirahat, mutta se oli kaiken sen arvoista. Elämä tuntuu tasapainoisemmalta ja höyhenenkevyeltä. Nyt tiedän paremmin, mitä haluan ja mitä ansaitsen.

Nyyti RY:n sivuilla on loistavia ohjeita itsetunnon kohentamiseen ja terveeseen itsekkyytteen. Löydätkö sinä kehitettävää itsekkyydessäsi?

Terveen itsekkyyden ydin on aktiivinen, vastuullinen ote omaan elämään. Anna itsellesi lupa virheisiin ja mielenmuutoksiin.

Tunne ja tunnusta omat rajasi sekä rajallisuutesi ja hyväksy ne. Arvosta itseäsi ja luovu liiallisista vaatimuksista itseäsi kohtaan. Huolehdi omista voimanlähteistäsi. Mieti mitä tarvitset voidaksesi hyvin.

Sinulla on oikeus ilmaista omia mielipiteitäsi ja tunteitasi, eikä sinun tarvitse toimia muiden odotusten pohjalta. Päätä itse, mistä kannat huolta ja mistä huolehdit. Sinulla on omat oikeudet.

Varaa aikaa omaan käyttöön ja lataa akkuja tekemällä jotain mukavaa, jotain mitä odotat ja haluat ja mistä tulet iloiseksi ja innostuneeksi.

Uskalla olla erilainen. Erilaisuus voi toisinaan tuoda mukanaan yksinoloa, mutta toisten liiallinen myötäily saattaa vieraannuttaa omasta itsestä.

Opettele tekemään valintoja, päättämään ja tahtomaan. Päättämistä voi joutua harjoittelemaan mitättömänkin tuntuisissa asioissa, jos ei ole tottunut tahtomaan mitään. Jos joku kysyy otatko teetä vai kahvia, päätä kumpaa haluat.

Irrottaudu vääristä häpeän ja syyllisyyden tunteista.

Ole armollinen. Anna anteeksi itsellesi ja muille.

Hanki ympärillesi ihmisiä, jotka auttavat kasvamaan, kannustavat ja hyväksyvät sinut omana itsenäsi.

Älä lannistu hylkäämisistä, vaan yritä uudelleen.

Älä anna muiden määritellä olemassaolosi oikeutta. 

 

Itsekästä päivää kaikille lukijoille! Ottakaa vastuu omasta onnellisuudesta ja tehkää niitä asioita, joita haluatte tehdä.

Kiitos SALON GLOW. Ihana Piritta laittoi ripset kuntoon ja Mari värjäili oljenkeltaiset kutrit hohtaviksi.
Kiitos SALON GLOW. Ihana Piritta laittoi ripset kuntoon ja Mari värjäili oljenkeltaiset kutrit hohtaviksi.

 

Sinustako fysioterapeutti? No mikä jottei!

Kevät tuo mukanaan tunnun jostain uudesta. Useilla on edessään kesälomaa. Tosin suurin osa piskelijoista menee homehtumaan varastoihin ja tekemään lomalaisten työt. Luonto uudistuu… Ja kaduilla on koirankakkaa, puliukot kömpivät talvipesistään julkisille paikoille hoilaamaan ja alkaa kiivas keskustelu siitä, voiko Suvivirttä soittaa koulussa, koska kirkko ja valtio pitäisi erottaa! Herttinen!

Toisen asteen opiskelijat ovat vierailleet erilaisissa opinahjoissa ja kuulleet esitelmiä yhdestä jos toisestakin koulutusalasta. Ja kaikki ovat selvillä siitä, miksi haluavat isona tulla, eikö niin? Niin. Tuskinpa ovat.

Lauantaina vietetään ylioppilasjuhlia ja osa valmistuneista on hakenut jo jatko-opiskelemaan. Toiset ovat ehkä jättäneet haut sikseen, koska eivät tiedä vielä varmaksi, mikä olisi se oma juttu. Tai ihan vain siksi, että puuduttaahan se nyt pakaroita, kun istua napottaa vuosikaudet yhtäjaksoisesti koulunpenkillä.  Istuminenhan tutkitusti tappaa ja vierivä kivi ei sammaloidu ja mitä näitä on.

Minulta on toivottu kovasti postausta pääsykokeista ja saamanne pitää! Olen nyt suorittanut puolet opinnoistani Jyväskylän ammattikorkeakoulussa, eli tuttavallisemmin JAMKissa. Ennen kuin JAMKin ovet avautuivat, ramppasin pääsykokeissa muutamaankin otteeseen. Ei ole meinaan ihan helppo päästä, kun pari muutakin haluaa samaa alaa opiskella, ihme ja kumma.

Koulutuspaikkoihin on tällä hetkellä kova tunku ja suosituimmat kohteet ovat jo vuosia olleet Metropolia, TAMK ja JAMK. Tänä vuonna JAMKin fysioterapialinjalle haki 11,5 opiskelijaa per koulupaikka. Se on paljon se! Kaikkia ei pyydetä pääsykokeisiin, eli ole onnellinen jo siitä, että kutsu napsahti. Vielä on kuitenkin isoin urakka edessä. Pääsykokeisiin kutsutaan nimittäin nelinkertainen määrä hakijoita aloituspaikkoihin nähden. 

lataus (1)

Kun kutsu kopsahtaa, iskee into ja kauhu. Yhtenä rykäyksenä. Mainitaan ennakkotehtävästä, liikuntatestistä, haastattelusta… APUA! Ennakkotehtävä? Onko se vaikea? Ei kai vain jotain matematiikkaa? Ota aivan rauhallisesti. Moniin sosiaali- ja terveysalan pääsykokeisiin tehdään valmistava tehtävä. Se ei ole vaikea, eikä se ole matematiikkaa. Se on yksi menestyksen avaimista, joilla koulupaikka napsahtaa. Tai sitten ei.

Ennakkotehtävää käytetään pääsykokeissa haastattelun pohjana. Se on ihan tavallinen, harmiton A4-paperi, jossa on kysymyksiä ja hieman tilaa, johon sinun tulisi vastata, Ja nurkka, johon sinun tulisi lätkäistä oma kuvasi. Kysymykset ovat niinkin hankalia kuin:

  1. Miksi haet sosiaali- ja terveysalalle?
  2. Miksi haet opiskelemaan juuri nyt?
  3. Mitä merkitystä aikaisemmalla tai nykyisellä koulutuksellasi, työkokemuksellasi tai harrastuksillasi on alalle hakeutumisessa?
  4. Mitä vahvuuksia sinulla on sosiaali- ja terveysalalla opiskeluun ja ammatissa toimimiseen?
  5. Millainen oppija olet?

Vinkkejä ennakkotehtävää ajatellen:

1. Tee se huolellisesti.

2. Tee se huolellisesti.

3. Perustele.

4. Tee se huolellisesti!

Ajattele tehtävä työhakemuksena ja itsesi työnantajan rooliin. Jos työnhakija tulisi haastatteluun kourassaan paperi, jossa on muutama valju adjektiivi ja hän perustelisi asiat yhtä hyvin kuin meppiehdokkaamme, et ehkä pitäisi häntä järin vakuuttavana tai hyvinvalmistautuneena. Mutta jos hakija olisi selvästi käyttänyt aikaa ja vaivaa ja todella POHTINUT näitä asioita ja se näkyisi hakemuksessa, kokisit hänet varmasti hyvin varteenotettavaksi ehdokkaaksi. Työstä siis vastauksia huolella. Älä sorru luettelemaan adjektiivilitanjaa, jonka ajattelet haastattelijan haluavan kuulla. ”Ai miksi mä haen sote-alalle? Noku mä oon sosiaalinen, positiivinen ja tuun toimeen kaikkien kanssa ja oon tosi ihmisläheinen niinq” Joo-o. Niin minun koiranikin.

entrance-exam

 

Avainasemassa on se, että tiedät mitä haluat, jolloin osaat myös perustella miksi sinut tulisi valita. Kun vastaat, ajattele aina kysymystä miksi. Olen sosiaalinen, KOSKA… Tulen toimeen ihmisten kanssa siksi, että.. Kerro aina miksi ja miten, äläkä vain heittele ilmoille latteita itsestäänselvyyksiä. 

Jos koulutusala ei ole sinulle kovin tuttu – tutustu. Kun tiedät alasta ja osaat mainita kiinnostuksenkohteitasi, vaikutat innostuneelta ja motivoituneelta. Älä kuitenkaan ole ehdoton! ”Mä en sit ainakaan työskentele vammasten kanssa, vaan oon aatellut ainoostaan kuntouttaa Suomen hiihtomaajoukkueen piriformiksia

 

 

Jos olet hakenut useampaan paikkaan tai ihan vain vaikka siihen yhteen, haastattelija on yleensä varsin kiinnostunut, miksi haet juuri TÄHÄN kouluun tai miksi juuri se on ykkössijalla. Ei ole erityisen vakuuttava perustelu, että ”No siis tää on tällainen kiva opiskelijakaupunki ja mun poikaystävä asuu täällä, niin siks” Viittaa perustellessasi kouluun. Tutustu hakemasi opinto-oppaisiin ja vertaile hakemiasi paikkoja. Tällöin sinun on helppo perustella valintaasi.

Mieti niitä ominaisuuksia, joita hakemassasi ammatissa tarvitaan. Käännä negatiiviset kysymykset kehittäviksi/ positiivisiksi. Uskalla heittää ilmoille kehityskohteita, mutta muotoile lause niin, että kehityskohteet kuulostavat positiivisilta. ”Olen kiinnostunut niin monista asioista, että kahmin itselleni helposti liikaa tekemistä ja haluaisin olla kaikessa mukana!” ja perään kaino hymy. Tirsk! Kuulostaa hieman paremmalta kuin: ”Olen todella ehdoton ja haluan, että asiat tehdään juuri niin, miten haluan!

Tärkeintä, että nämä asiat tulevat sinulta luonnostaan ja ovat aitoja piirteitäsi, eivätkä päälleliimattuja ominaisuuksia, joita haluaisit sinulla olevan tai uskoisit ammatissa tarvittavan. Jokaisella meistä on omat kehityskohteemme ja varmasti niitä piirteitä, jotka eivät ole omalla alalla eduksi. Mutta on omasta kypsyydestä kiinni, mitä näillä kehityskohteilla tekee ja miten hyvin ne tiedostaa. Jos olet erakoitunut misantrooppi, ei työ fysioterapeuttina liene sinun juttusi. Tai jos haluat tutkia kampasimpukoiden lisääntymistä mieluummin, kuin opettaa asiakasta käyttämään TENS-laitetta, jää kotiin.

lataus (2)

JAMKissa on haastattelun lisäksi liikuntakoe. Monissa paikoissa ryhmätilanne on haastattelu, mutta Jyväskylässä pääsee hikoilemaan! Testi ei ole liikunnalliselle ihmiselle juttu eikä mitään. Mene sinne pitämään hauskaa! Uskalla heittäytyä, ole vuorovaikutuksellinen, tee asiat isosti. Mutta älä unohda keskittymistä. Tyypillisiä tilanteita ovat erilaiset ohjaustilanteet sekä tehtävät, joissa vaaditaan kehon hahmottamista ja peilikuvana toimimista. 

Ole luonteva. Ole selkeä. Tuo persoonasi esiin ja näy. Nauti musiikista ja liikkeestä. Ohjaustilanteissa kuvaile toimintaasi niin tarkasti, että sokeakin kykenisi tekemään liikkeet. Ideoi luovasti. Käytä tilaa. Varioi. Ja ota kontaktia. Näillä eväillä hyvä tulee!

Tärkein seikka menestykseen on aito halu päästä kouluun. Itse sanoin suoraan, että jos minua ei valita, haen niin monta kertaa, että heillä menee minuun hermot! Eivät ilmeisesti uskaltaneet ottaa riskiä. Ha ha haaa…

Monilla varmasti on päällä paniikkifiilis, että koulu kuin koulu, ihan sama kunhan jonnekin pääsee. Teille vinkkinä : älkää panikoiko, älkääkä hakeko kouluun, jos tuntuu siltä, että on aivan hukassa. Tehkää mieluummin töitä ja harjoitelkaa työyhteisön jäsenenä oloa. Tämä helpottaa opiskelua aivan valtavasti. Itse vietin useamman välivuoden, kartutin työkokemusta ja hankin vakituisen työpaikan. Ja suoritin kursseja avoimessa. Nykyään nautin täysistä vuosilomista, kun koulukaverit puurtavat kesätöissä ja CV on päässyt paisumaan mukavan mittaiseksi. Sillä on valmistuessa helpompi saada töitä, kuin sillä seikalla, että säntäsi heti lukiosta korkeakouluun. Aikaa on opiskella ja olla työelämässä, mutta opintotukikuukausia ei riitä määräänsä enempää. Älä siis turhaan kouluttaudu alalle, joka ei kiinnosta tai jonka parissa et halua työllistyä. Harmittaa myöhemmin, kun löytyy se oma juttu ja opintotukikuukaudet ehtyvät hetkessä. Mene mieluummin vaikka armeijaan tai opiskele avoimessa yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa sinua kiinnostavia asioita.

Kovasti tsemppiä kaikille hakijoille koulutusalasta, statuksesta tai iästä riippumati!