Älä itke lihava lapsi, ota vanukas.

Vielä ei ole pöly laantunut kohusta, mikä aiheutui, kun treeneistään ja elämästään ahkerasti bloggailevasta Fiinusta tehtiin lastensuojeluilmoitus. Ilmoituksen syynä oli äidin saliharrastus sekä kirjoitukset, jotka antoivat vaikutelman, ettei lapsenhoito kiinnosta. 

Homma meni monella tapaa läskiksi: a. Ilmoitus oli aiheeton, luultavasti vain jonkun itseensä tyytymättömän raasun tekosia b. Ilmoitus oli jätetty jo puoli vuotta sitten, mikä on aika pitkä aika, jos lapsen terveys olisi ollut uhattuna. (HUOM HUOM, en todellakaan arvostele sitä, että tällaisiin ilmoituksiin tartutaan, mutta nimettömänä jätetyt ilmoitukset sosiaalisessa mediassa saadun vaikutelman perusteella eivät ole ok-juttu)

Netti on täynnä foorumeita, joissa supermammat arvostelevat toisiaan. Tapellaan imetyksestä ja nukutuksesta ja sopivista leluista ja ties mistä hölynpölystä. Arvostellaan kovalla kädellä niitä äitejä, jotka lapsensaanninkin jälkeen haluavat pitää itsestään huolta, eivätkä vedä päähän Kimperin pipoa ja ala pukeutua samanlaisiin vaatteisiin lastensa kanssa. Tehdään ilmoituksia naapureista ja tutun tutun tutuista muutaman kuvan tai kuulopuheiden perusteella. Samalla kuitenkin suljetaan silmät esimerkiksi omassa keittiössä muhivalta katastrofilta ja perheessä tapahtuvilta laiminlyönneiltä.

hqdefault

kimperi

Jos lähdetään yhtään tonkimaan, voitaisiin tehdä ilmoitus joka toisesta kodista ja päiväkodista, joissa lapsia laiminlyödään päivittäin, eikä olla kiinnostuneita lasten hyvinvoinnista.

Nyt kaikki nousevat takajaloilleen, että ei meillä varmasti tapahdu mitään sellaista ja ei todellakaan naapurin inge-Maire jätä lapsiaan heitteille, ei varmasti!

Lapsia laiminlyödään syöttämällä heille ravintoarvoiltaan surkeaa ruokaa. Roskaa. Suoranaista paskaa.

uunim

Miksi ei olla enemmän huolissaan ja järkyttyneitä  siitä, mitä kotona lapsille syötetään, kuin siitä, että äidit pitävät huolta itsestään ja tekevät päivän aikana jotain muutakin kuin hyssyttelevät  turpeilla rinnoillaan huutavia infantteja. En edes jaksa nyt aloittaa keskustelua siitä, että koko jupakkaahan ei varmasti olisi koskaan noussut, jos isä olisi bloggaillut saliharrastuksestaan. Isät saavat mennä ja elää ihan normaalisti lasten syntymän jälkeen, koska äidithän niistä lapsista ovat vastuussa, eikö niin? Siis ajatella, että isä jäisi lapsen kanssa kahden, huhhuh!

Parivuotiaille lapsille ei tarvitse syöttää pizzoja, mäkkärihampurilaisia tai sokerisia herkkuja. Ruokajuomana ei tarvitse olla mehua, saati limonadia. Eikä välipalana keksejä. Oikeastaan niitä keksejä ei tarvitsisi koskaan. Ei ole mitään järkeä totuttaa lapsia sokeriin, rasvaiseen ja yltiösuolaiseen ruokaan. Eihän se lapsi ymmärrä herkkujen päälle, jos vanhemmat eivät niitä lapselleen anna tai herkkuja arvota. Toki ennemmin tai myöhemmin sosiaalisissa tilanteissa herkut tulevat tutuiksi, mutta ei vanhempien kannata ehdoin tahdoin lapsilleen moskaa tunkea naamariin.

Ylipaino on todella iso ongelma ihan maailmanlaajuisesti, eikä ainakaan tule poistumaan sillä, että laiskat ja ylipainoiset vanhemmat tartuttavat nämä samat veltot ja epäterveelliset tottumuksensa omiin lapsiinsa. Ei sitä varmaan silloin kiireessä, pitkän päivän päätteeksi mieti, kun paistelee lapsille ranskalaisia ja makkaroita ja avaa jälkiruoaksi sokerilla ja lisäaineilla kyllästetyn vanukkaan, että tämä ei nyt ehkä ole aivan paras ruokavaihtoehto. Tai kenties päähän pilkahtaa, että ei tämä nyt ole niin hyvä juttu, mutta eihän se aina niitä syö… Niin, ei ehkä juuri niitä nakkeja ja ranskalaisia, mutta sokeripommijogurtteja, pullamössösämpylöitä, sokerimuroja, sokerikiisseleitä, lisäainelitkuja ja ravintoaineeltaan surkeita ”kotiruoka”väkerryksiä, joihin on sotkettu kolmen juuston ruokakermaa, kinkkuteurasjätekuutioita ja prosessoitua perunaa.

Monesti uunimakkaran, kanannugettien ja muiden sössöjen syöttämistä perustellaan kiireellä. Ruoan valmistus ei nyt varsinaisesti ole äärimmäisen aikaa vievää. Siinä ajassa kun ne kananugetit kypsyvät uunissa, kypsyvät siellä ihan kunnolliset kanafileet ja riisikin. Salaattia voi pilkkoa kerralla enemmänkin ja ruokalautasen oheen voi survaista vaikka tomaatin, jos kurkun pilkkominen tuntuu ylivoimaiselta tehtävältä.

”Ei meidän Niilo-Oskari syö muuta kuin näitä nakkeja.” ”Joo, kyllä meillä muuten laitettaisiin jotain muutakin, mutta kun Nakke-Kaisa ei suostu syömään!” ”Ei sillä vaan nyt ole nälkä, kun se äsken söi paketillisen keksejä!”

Lapsi tarvitsee useita maistelukertoja tottuakseen uusiin makuihin. Vanhemmat kokevat maistattamisen toisinaan työläänä, kun jälkeläiset puklaavat saman ruoan ulos kerta toisensa jälkeen. Herkut luonnollisesti maistuvat helpommin, eikä ole kovin vaivalloista saada lasta syömään makeaa. Mutta yhtä lailla lapsella kestää oppia herkkuihinkin. Jos niitä ei ole tarjolla kuin silloin tällöin, juhlapäivinä. ei normaali ruokahalu häiriinny eikä lapsi opi mankumaan roskan perään. Mutta silloin, kun 4-vuotias kitisee kaapista limpparia keskellä arkiviikkoa ja haluaa tilata pizzaa, ollaan menty aika kauas metsään.

yök

On sanomattakin selvää, että ylipaino on terveysriski. Mutta se aiheuttaa myös henkistä kärsimystä ja sosiaalisia haittoja. Pieni lapsi ei ehkä tiedosta tilaansa ja vanhemmatkin pitävät pientä pyöristymistä vain suloisena. Kaikki lapset eivät edes pyöristy, vaikka mitä söisivät. Näin kasvuiässä. Mutta mitä tapahtuu, kun Nakke-Kaisa ja Niilo-Onneli jatkavat vanhemmilta opitulla kaavalla vielä murrosiässä ja sen ohi… Kyllä muuten alkaa vyötäröllä tutista.

greas

Ja vaikka kotona pyrittäisiinkin terveelliseen ruokavalioon, torpedoidaan homma monessa päiväkodissa. Sokeriliisteriä ja jäätelöä välipalaksi, mehua, laatikoita, mössöjä. Makaronia, perunaa. Ehkä 0,05% lihaa Xtran parhaiten erotelluista teurasjätteistä. Hei ei näin!!

Koska joku puolituttu tai minut tunteva tutun tuttu luultavasti tulee kommentoimaan tänne, että mitä minäkin lapseton täällä jauhan ja enhän minä lapsista piittaa tai ole kiinnostunut, niin totta. En ole tunnettu minään suoranaisena Pikku-Kakkosen tätinä, joka jaksaisi viettää tuntikausia jokeltelevien nyyttien kanssa. Mutta olen todella surullinen siitä, mitä vanhemmat välinpitämättömyyttään ja laiskuuttaan lapsilleen aiheuttavat. Ne vaikutukset näkyvät niin kauas ja aiheuttavat paljon ongelmia, joita esimerkiksi itse joudun töissä asiakkaiden kanssa ratkomaan. Kun vain ymmärrettäisiin laadukkaan ja terveellisen ruokavalion merkitys ja vaalittaisiin ainakin läheistemme sekä kasvavien lasten terveyttä, jos se oma napa ja viskeraalirasva eivät kiinnosta tarpeeksi.

 

 

 

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

31 vastausta artikkeliin “Älä itke lihava lapsi, ota vanukas.”

  1. Mitä sinäkin lapseton täällä saarnaat lasten kasvatuksesta 😀
    terveisin pikkunakin äiti ja makkara-isin avokki. (lapsen suusta totuus jne…)

    • Etkö ole kuullut, Sallaseni, että me lapsettomat olemmet parhaita kasvattajia? 😉

  2. Kerrankin joku puuttuu ongelman lähtökohtaan, sinne, missä asioihin voidaan vielä vaikuttaa helposti ilman ulkopuolisia instituutioita. Kasvattakaa lapsenne, ruokkikaa ne oikealla ruoalla ja opettakaa ne rakastamaan omaa kehoaan ja arvostamaan sitä niin paljon ettei sinne paskaa tunge. Vielä ku opettaa arvostamaan toisia tasa-arvoisesti ni lähtökohtaisesti meillä olis parempi kaikkien olla tällä pallolla.

  3. 🙂 osimoilleen noin. Kuten eräässä perheessä vieraillessani, isä sanoi pojalleen että sen pitäs laihtua, eikä syödä niitä herkkuja. Pöydät notkuu keksiä, kakkuja ja karkkeja ja vanhemmat niitä siinä vetelee ja sanoo 7 vuotiaalle, että elä sinä syö, isi kyllä saa syödä. Voihan vee sentään…

  4. Mä oon niin koukus sun juttuihin, ei tarvi itse kirjottaa mitään ku voi tulla tänne lukemaan. Jee lisää!

    Tyly fakta, mut kyl vanhemmat on vastuussa pentunsa ruokatasosta. Ongelma muuten juontaa juurensa jo isovanhempiin ”miksei sille saa antaa jätskiä keksiä karkkia pullaa.. ootteko te ihan natseja?” Jep, ollaan. Meidän tenavat ei vaan tykänny jätskistä eikä ne suostunu syömään kakkuakaan, joten ollaan varmaan pilattu ne jo kun banaani on suurin herkku mitä maa päällään kantaa 😀

  5. Totta. Eräs tuttuni on kieltänyt päiväkodissa hoitajia antamasta hänen lapselleen sokeriherkkuja välipalaksi, olin niin ylpeä hänestä! Ihan idioottimaista syöttää lapsille jotain sokerikiisseleitä, kun voisi antaa käteen vaikka banaanin.

  6. Just näin!
    Ei ole valitettavasti yhteiskunnallisesti mikään kamala teko kun syöttää päivittäin lapsensa sokerihumalaan tai tarjoilee muuta shaissea ruokapöydässä.
    Itse olin ennen laiska paska suoraan sanottuna. Rapakunto ja hirveä ruokavalio, siis aivan hirveä. Sain lapsen, katsoin peiliin. Tätäkö haluan? Lakkasin olemasta laiska paska ja rupesin syömään kunnollista ruokaa. Sitä samaa kunnollista ruokaa saa nyt lapsikin, joka sanoo tavallisesta jogurtista, että ompa imelää 😀
    On kuitenkin yhteiskunnallisesti VÄÄRIN olla syöttämättä sitä paskaa ruokaa sille lapselle. Kun sanoo, ettei meillä syödä vanukkaita/sokerijogurtteja tms. ollaan ihan öönä, että eikö nyt lapsen KUULUISI nyt niitä välillä saada, että eikö ole lapsen OIKEUS syödä sitä jogurttia edes joskus? Hmm… annas kun mä mietin… joo, ei ole 😀
    Kun arjen ruoka pidetään puhtaana voi myös välillä herkutella sillein normaalisti karkkipäivänä, joka sekin on kuulemma yhteiskunnallisesti väärin kun ei saisi opettaa, että kerran viikossa syödään karkkia… Whaat??? Ja meillä karkkipäivä tarkoittaa yhtä pientä jätskiä tai vaikka tikkaria tai jotain vastaavaa. Mutta ei, ei saisi olla karkkipäivää kun joka päivä pitäisi voida olla karkkipäivä. (Ja mähän en todella joka päivä ala tuota sokeria lapselle syöttämään, sori vaan 😀 )
    Milloinhan mä saan lastensuojelusta kirjeen, että pahoinpitelen lastani kun en syötä sille e-koodeja ja sokeria?

    iive
    http://voimaahoitsulle.blogspot.fi/

  7. Mä en itse ole mikään terveyden perikuva, itse oon palloilut syömishäiriöiden kanssa teini-iästä asti. Lapsia on, kolme kappaletta ja esikoinen lähestyy ikää jolloin sairastuin bulimiaan ekaa kertaa, kyseessä vielä tyttö niin luonnollisesti olen huolissani.

    Mutta siis, minusta on isompi synti syöttää lapsille roskaruokaa ja eineksiä päivittäin sekä istuttaa leffan tai tietokonepelin ääreen kuin kannustaa ulkoilemaan ja tarjota kotona monipuolista kotiruokaa.
    Minusta lasten ylipaino on vanhempien välinpitämättömyyttä ja lapseen kohdistuvaa henkistä väkivaltaa, siitä voisin jopa ls ilmon tehdä.

  8. Itse olen kyllä ollut töissä päiväkodissa eikä siellä sokerisia herkkuja kenellekään heru. Ei kannata yleistää, sillä tämä on täysin paikkakohtaista.

    Isompi ongelma on ylipainoiset vanhemmat, joiden tietämyksen taso ravitsemuksesta saattaa olla puhdas nolla. Epäterveelliset elämäntavat siirretään lapsille jotka syövät melkein saman kalorimäärän päivässä kuin 100kg painavampi vanhempi. Joillekin tämä on karua todellisuutta.

    Itse olen myös ajatellut ottaa aiheen esiin blogissani kaikkien näiden älälaihduta-päivien johdosta vaikka Suomen aikuisväestöstä yli puolet ovat ylipainoisia. Joten hienoa että keskustelu on avattu!

    http://jannanblogi.fitfashion.fi/

  9. Aamen!

    Itse olen päiväkodissa töissä ja välillä kauhistelen kyllä ruokia, ei ne todellakaan aina ole huonosta päästä, mutta turhan usein einesruokaa, pääosin kuitenkin perusruokaa. Sitä olen uusein päivitellyt kun leivänpäälisenä usein tarjotaan lauantai- tai gotlermakkaraa ja leivän kylkeen rasvaton jugurtti 😮 Hmmm…. Nooh…. Tosin päiväkodissa aamupalan syövät lapset saavat usein paremman aamupalan ja surullistaa kyllä, jotkut lapset muutenkin paremman ravitsemuksen mitä kotona saisivat päivän aikana. Ongelma on enemmän siellä kotosalla, niinkuin Jannakin kirjoitti. Ei sitä ylipainoa ratkaista sillä että päiväkodissa tarjotaan rasvattomia jugurtteja ja joissain jopa rasvatonta maitoa, jos kotona lykätään vanukas eteen illalla ja aamupalaksi suklaamuroja. En tiedä tarjotaanko näitä rasvattomia vaihtoehtoja juuri sen lisääntyyneen ylipainon takia (?), mutta itse en niitä lapsilla suosisi (eivät ne tavallisetkaann vaihtoehdot paljoa raasvaa sisällä) ja varsinkaan kun ne vesitetään heti jollain lauantaimakkaralla 😛 nää ajatukset on jo kauan pyörineet päässä ja voisi itsekin aihhesta kirjoittaa 😉

    Ja tuosta kotiruokailustaa kirjoitit täyttä asiaa, surullisen monessa perheessä se menee juuri noin kun kirjoitit…

  10. Hahahha!! Ajattelin jo puolessa välissä tekstiä, että oivoi, ku saat mamma hyökkäyksen kohta osakses, mutta niihän se on, että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. 🙂 Ei me lapsettomat voida kuule tietää mitään ja se on ihan eri asia sitten, kun on niitä omia. Hahaha. Ihan mahtavaaa tekstiä, susta on tullu kyllä ihan mun lemppari bloggari.!!

    http://retkivanukas.blogspot.fi

  11. Kiitos lukuisista kommenteista!! Asia selvästi herättää ajatuksia ja kuumentaa fiiliksiä muillakin, hyvä!

    Vielä tuosta yleistämisestä. Tämä on kuitenkin vain blogikirjoitus, joka on tarkoituksella kärkäs. Eihän suinkaan joka kodissa lapsia ruokita roskaruoalla ja joissain kodeissa ongelmana ovat ihan muut jutut. Sama koskee päiväkoteja. En nyt tässä nähnyt järkeväksi alkaa erittelemään, että Porkkalan päiväkodissa on kuulemma järkeviä ruokia ja Vammalassa lapsille syötetään roskaa ja Tuusniemellä pakkosyötetään lapsia potaattikukolla, vaikka vanhemmat hyväksyisivät vain muikkukukot.

    Tarkoitus ei ollut väittää, että jokaisessa päiväkodissa syötetään lapsille kelvotonta moskaa ja että se olisi mikään syy ylipaino-ongelmaan. Mutta se ajatus, että _jos_kotona lapselle syötetään kunnon ruokaa, niin päiväkodissa saatetaan tarpeettomasti tarjota sokeripitoisia kiisseleitä sun muita, ellei sitä erikseen kielletä. Ja jos kielletään, niin ihmetellään ja paheksutaan. Vaikka ei lapsi sellaista sössöä tarvitse, vaan ravintoarvoiltaan rikasta ja puhdasta ruokaa. On myös vähän tekopyhää, että monissa päiväkodeissa kielletään tuomasta jotain herkkuja esim synttäripäivinä, mutta sitten päivittäisillä välipaloilla on pullia ja pannareita hilloilla.
    Mutta korostan vielä, että en luule, että jokaisessa päiväkodissa tällaista olisi ja monesti nimenomaan niissä päiväkodeissa lapsi saattaa saada päivän ainoat järkevät ateriansa.

    Peace and love! 🙂

    • Mä ainakin ymmärsin, enkä ajatellut sun yleistävän ja ite kommenteissani kirjoitin vain omaa pohdintaa, jota päässä ollut pidemmän aikaa 🙂 Hyvä tästä asiasta on keskustella, koska erittäin tärkeä asia, aina vaan löytyy herneen nenään vetäviä… Toisissa kodeissa ja toisissa päiväkodeissa kyllä olisi paljon korjattavaa…

    • Ja hyvää pohdintaa olikin, Outi!! Kommenttini oli ihan yleisesti vastaus, kun esimerkiksi facebookissa paheksuttiin, että yleistän tekstissäni liikaa, ihan kuin joka kodissa ja päiväkodissa toimittaisiin näin! 🙂

  12. Vähän jälkijunassa kommentin kanssa mutta laitan nyt kuitenkin…

    Oikealla asialla olet, eikä kärjistäminen haittaa ollenkaan. Harmillista on mielestäni se, että nykyiset ravitsemussuosituksetkaan eivät ihan ohjaa oikeaan suuntaan, painopiste liikaa hiilareilla ja rasvattomuudella vaikka itse asiassa se rasvaton yltiömakeutettu jugurtti on tasan tarkkaan paljon haitallisempi kuin täyteläinen maustamaton bulgarialainen jugurtti vaikkapa marjoin maustettuna.

    Ja vanhempien vastuullahan on lasten syöminen. Aikamoisen karhunpalveluksen tekee jos ylipainoa alkaa kerryttää jo kasvuiässä sillä silloin kasvaa vielä myös rasvasolujen määrä. Aikuisenahan ne sitten vaan lähinnä muuttavat kokoaan. Ylipaino lapsena tekee siis painohallinnasta vaikeampaa koko loppuelämän ajaksi. Aikamoinen perintö;-(

    Näin neljän lapsen äitinä allekirjoitan toki myös sen että se mikä on teoriassa helppoa, ei ihan aina käytännössä sitä ole, mutta pyrin myös noudattamaan 80:20 periaatetta. Eli jos 80 prosenttia ajasta pyrkii tekemään oikeita valintoja niin sen 20 prosenttia voi tehdä huonompiakin valintoja. Tosin kun pääosin tekee niitä parempia valintoja, myös se 20% kummasti hilautuu siihen samaan suuntaan kun ihan se kaikkein kaamein moska ei vaan enää uppoa;-)

  13. Niiiin hyvä kirjoitus!!! Itsellänikään ei niitä lapsia ainakaan vielä ole, mutta kauheeta on sivusta seurata mitä jotkut vanhemmat lapsilleen itsekkäästi syöttää. Joskus vanhemmat itse jopa syövät terveellisesti mutta lapset hiljennetään sokerimehulla ja kekseillä O_o

  14. Aika pöljiä juttuja kirjoittelet. 🙂

    Jos vanhemmat vauhkoo jostakin kekseistä samaan tapaan kun sinä, niin voit olla varma että ne syö ne keksit jossain muualla ja niistä voi myös muodostua lapselle pakkomielle, koska vanhemmat niin paljon vaivaa näkevät jonkun sellaisen kieltämiseen mikä ei ole laitonta, eikä vaarallista. Kannattaa opettaa mieluummin lapselle tervettä järjen käyttöä ja kohtuullisuutta.

    • Siis sehän tämän jutun idea nimenomaan on, että vauhkoan yhdestä keksistä, eikä lapselle ikinä koskaan saisi syöttää mitään makeaa. Hienosti ymmärretty! 🙂 Keksi on murha.

  15. Joo, sanon sen mitä muut eivät ole vielä sanoneet: on ihan helvetin helppoa lapsettomana kertoa miten meidän vanhempien tulisi lapsemme kasvattaa. Teistä ”maailman parhaista kasvattajista” tulee ihan tavallisia vanhempia, jotka viette lapsenne mäkkäriin ja annatte heille herkkuja ja syötätte eineksiä. Se on fakta.

    Suomen mittakaavassa ja oman kasvattajakokemukseni perusteella (lapset 5 ja 6 vuotiaita) näen, että tuo kuvailemasi maailma voi olla peräisin briteistä tai jenkkilästä. Ihan omien lasteni ja heidän kavereidensa perusteella voin sanoa, että 95 % perheistä syö tavallista kotiruokaa, lapset harrastavat liikuntaa, mutta pääsevät aika ajoin mäkkäriin ja saavat herkkuja. Meidän perheessä ei ole varsinaista herkkupäivää, herkkuja saa jos siihen on joku syy. En ole kieltänyt lasten isovanhempia tuomasta lapsille karkkia tai pullaa, koska he näkevät lapsenlapsiaan ehkä noin kerran kuukaudessa, joten en usko tämän pilaavan lasteni terveyttä. Mummolassa lapset saavat joskus tiikerikakkua aamiaiseksi ja vanukasta iltapalaksi. Toisaalta, he myös ulkoilevat maalla noin 4 h päivässä. Minun lapseni eivät juo limsaa edelleenkään, eivät myöskään syö mitään kevyttuotteita tai keinotekoisesti makeutettua sontaa. Mehua saavat saunailtoina, noin kerran tai kaksi viikossa, jos mehua sattuu talossa olemaan.

    En lue ravintosuosituksia, vaan teen kuten koen oikeaksi. Meillä ruokajuomana on maito ja janoon saa vettä. Toisaalta joskus saatan yllättää ja laittaa sitä mehua lasillisen. Vanhemmuus on aika ajoin ihan perseestä ilman lapsettomien ”superkasvattajien” paskanjauhamista. Niinpä minä koen että minun tehtäväni on olla lapsilleni hyvä äiti. Välillä olen sitä lapsienikin mielestä, välillä taas olen maailman tyhmin. Hyvään vanhemmuuteen kuuluu tehdä välillä niitä lasten mielestä tyhmiä päätöksiä ja välillä taas lapsettomien mielestä täysin typeriä juttuja. Jokainen vanhempi tekee virheitä kasvatuksessaan, myös se on fakta. Joskus virheistä oppii, toisinaan ei. Liian tiukkapipoinen ei kannata olla, siinä ampuu itseään nilkkaan.

    Ja kyllä, minäkin olin lapsettomana sinkkuna mielestäni toooosi hyvä lastenkasvattaja. Kun lasteni ikäero on 1v 4kk, sain huomata, että sinkkuaikaiset periaatteeni olivat ihan perseestä ja joutivat juuri sinne. Siperia opettaa.

    • Jos teillä ruokaillaan hyvin, miksi kiivastut ja alat puolustella noin voimakkaasti?
      Tässä tekstissä kun nimenomaan kritisoitiin sitä, että lapsille syötetään pelkkää roskaa. Kenenkään mielestä kananugetit jatkuvassa käytössä eivät liene lapsille passeli valinta.
      Teksti ei siis selkeästikään teidän perhettänne, saati sinua kasvattajana koskettanut tai kritisoinut millään lailla.
      Itse kirjoitan näitä asioita terveyden näkäkulmasta. En tulevana kasvattajana tai minään superlapsitietoisena ihmisenä. Minä kun en lapsen päätä tunnista sen takapuolesta, niin hyvin lapset ihmisryhmänä tunnen. Mutta kun asun nykyään kaupungissa, näen aika paljon pulleita lapsia. Ja terveydenhuoltoalalla työskentelevänä näen myös läheltä, miten vanhempien paisuminen ja epäterveelliset tavat vaikuttavat myös lapsiin. Se on sairasta, eikä milään tapaa hyväksyttävää.

      Se, että saa mehua kaksi kertaa viikossa tai eineksiä kerran viikossa. No, ei se tietenkään ole tarpeen. Mutta se ei ole maailmanloppu, saati sellainen asia, jota oikein blogitekstillä kritisoisin. Jos tunteet kuumenevat noin, luulisi, että silloin siellä kotona eletteisiin tätä tekstissä kuvailtua elämää.

    • Noin yleisesti ottaen kritisoin sitä että lapsettomat ihmiset neuvovat miten lapsia pitää kasvattaa. Ja sitä että kuvitellaan miten lapsiperheissä toimitaan. Väitän edelleen, että Suomessa kasvavien lasten perheissä eineksiä ja ns. roskaruokaa syödään todella vähän verrattuna mainitsemiini Yhdisvaltoihin ja Iso-Britanniaan. Esikoisen koulun eskari-ikäryhmässä (noin 60 lasta) ei ole yhtään ylipainoista lasta. Kuopuksen päiväkodin sisarusryhmässä (noin 40 lasta) ei ole ole yhtään ylipainoista lasta. Tämä tekee noin noin sata lasta. Että joko meillä päin ollaan harvinaisen valistuneita vanhempia tai sitten kyseessä on tilastollinen anomalia tai sitten Sinä olet väärässä yleistäessäsi.

      Jos lapsi liikkuu normaalisti, en näe mitään haittaa siitä, että herkkuja tai ei niin terveellistä ruokaa saa joskus. Kyllä, minä tarjoan lapsille hedelmiä iltapalaksi pullan sijaan, mutta joskus paistan lettuja. Koska voin. Ja koska joskus se on kivaa. En tee sitä siksi että kasvattaisin lapsistani lihavia, vaan siksi että lapset tykkäävät letuista ja puuroonkin kyllästyy. Se mitä Sinä koet oikeaksi lapsettomana fitness-urheilijana, ei toimi lapsiperheessä. Minä en halua olla se vanhempi joka kyttää lapsensa joka suupalaa ja ajaa tämän lopulta erinäisiin syömis- ja mielenterveyshäiriöihin. Kyllä, olen nähnyt näitä tapauksia useita tuttavapiirissäni. Tiedän että kärjistit kirjoitustasi, joten niin tein minäkin kommentini osalta.

      Ja mitä tulee kirjoituksesi alkuun, yksikään lastensuojeluilmoitus ei sinällään ole turha. Suomen lain mukaan ihan jokaisella ihmisellä on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus, mikäli epäilee että lasta kohdellaan kaltoin. Luojan kiitos meillä on mahdollisuus tehdä ilmoituksia nimettömänä, koska muussa tapauksessa iso osa ilmoituksista jäisi tekemättä. Lastensuojeluilmoituksilla on ihan varmasti pelastettu aika monen lapsen elämä, vaikka ne nyt ovat yhdelle bloggarille aiheuttaneet harmia. Sinällään huolestuttavana pidän ilmiötä, että ilmoitus on saanut olla puoli vuotta jonkun pöydällä ennen kuin sille on tehty mitään. Onni onnettomuudessa, että tällä kertaa kyseessä oli väärä hälyytys.

    • Kiitos kommentistasi! Itse en lapsenkasvatusvinkkejä tarjoa, mutta kritisoin kyllä sitä, että Suomessakin lasten ylipainoisuus on merkittävästi lisääntynyt ja lapsilla todetaan yhä useammin aikuisten elintasosairauksia ja niiden esiasteita. Suomalaisesta väestöstäkin jo joka viides on lihava ja lasten altistaminen jo pienenä kaikenlaiseen sokerimättöön ja hampurilaisiin ei mielestäni ole järkevää, sillä valitettavasti on kauaskantoiset seuraukset.
      Jaksan myös ihmetellä sitä, miksi lasta ei voi totuttaa maustamattomiin jogurtteihin. Jos miettii maustettua viiliä, sisältää se varmaan monta lusikallista sokeria. Jos lapselle antaa maustamattoman viilin, lusikan ja sokerikipon, hän tuskin lappaa sinne yhtä monta lusikallista?
      Mutta kyse oli nyt nimenomaan siitä, että sitä einestä ja herkkua vedetään päivittäin, ei siitä, että välillä herkutellaan jätskeillä ja letuilla. Tottakai elämässä kuuluu herkutellakin. Ei täällä nyt niin kurttuotsaisesti tarvitse elää, saati että parsakaalia pitäisi koko ajan mussuttaa. Kohtuus, järki ja 80% terveellistä, puhdasta ruokaa.

  16. Tuolla feissarimokien kommenteissa joku oli linkannut tämän, joten ihan puskista kommentoin, omia kokemuksia ym, tosin ilman fit-taustaa, joten pahoittelen…
    Ensinnä, hienoa lukea, että nuori kansa on noin valistunutta ruuan suhteen! Oli sitten ”lapsellinen” tai lapseton. Tosiasia on, että jälkipolvillemme syötettävä ruoka on meidän aikuisten valinta. Olen -72 syntynyt, maalla asustanut, siellä hyödynnettiin pitkälti omasta viljelystä, kasvateista ja kasvimaasta tarvittava. Kaupoissa ainoat hedelmät olivat tyyliin omena, banaani ja päärynä. Ruuan teollistumisen myötä tulivat einekset ja tittididii – mikro! Miten helppoa se olikaan, uutta ja ihmeellistä. Tämä vaihe olisi melkein saanut jäädä väliin. Ja muistan, miten hyvältä maistui ensimmäinen, oikein puolen litran jogurtti korkeasta muovipurkistaan. Salaa piti syödä. Pian jäikin sitä kuuluisaa aikaa ruuanlaitosta. No, ensimmäiset lapseni sain 90-luvun puolessavälistä. Jos silloin olisi toden teolla kerrottu, mitä lapseen oikeasti vaikuttaa äidin syöminen (muutakin kuin äidin liikakilojen suhteen) olisin niin monta asiaa tehnyt toisin. Oma on vikani, että niitä kiloja karistelen vieläkin. Lapset siis söivät mitä söivät, onneksi olen kuitenkin kotoa oppinut ruuanlaiton ym ettei ihan eineksillä menty. Kolmas lapseni on nyt 10v. Hänen kanssaan samat jutut. Enemmän itse tehtyä, mutta edelleenkin herkut olivat itseisarvo. En kiellä, etteikö valistusta olisi tullut, mutta jotenkin tämä neuvoloitten tiedonjako on enemmän yli-informatiivista, eikä siellä ehditä paneutua asioihin normikysymyksiä enempää. Juo maitoa, joo, syö riittävän monta ateriaa päivässä, joo, sitten uutta lappua kassiin ja tuliko niihin perehdyttyä, ei.

    Jo ennen iltatähteä aloin lähestyvässä 40v kriisissä miettiä omaa hyvinvointiani. Tai lähinnä sitä, kuinka helppoa on satsata pahoinvointiin. Sitten tuli sokeriseurannat ja ensi kertaa joku väänsi ratapalkista sen, että äidin korkea sokeri on riski lapselle, raskauden aikana ja synnytyksessä ja kaikkeni tein odotusaikana, että lukemat pysyivät kurissa (painoasiat eivät olleet se tärkein syy) vaan esim. se, että lapsen aivot ym kehittyvät oikein enkä saanut pahimmillaan elinikäistä lääkitystä . Elämäni parasta aikaa ja sinä aikana vieroitin itseni pitkälti sokerista ja valkoisista (syynä oli muutenkin satunnaiset allergiakohtaukset ja jännä juttu, että tuona hyvänä aikana niitä ei tullut). Isänsä kannusti syömään muutenkin monipuolisesti, jotta lapsi kasvaa terveelliseen makumaailmaan jo valmiiksi. Tuosta huolimatta ja kuitenkin, vietin kaksi nihkeää yötä 7 cm sairaalapatjalla, vastasyntynyt paidan alla lämpimässä, jotta jaksaisi imeä, jotta oma sokerinsa nousisi, jotta lämpötila ei laskisi, jotta jaksaisi imeä… tuskaisia tunteja. Lopulta kaikki kuitekin hyvin. Harmi kyllä edelleen moni äiti viittaa kintaalla sokeritesteille, kun se on niin kamalaa litkua… voi kamala.Nyt tämän iloisen 2-vuotiaan parasta herkkua on parsakaali ja ensimmäiselle saamalleen tekomakealle mikä-nyt-olikaan, irvisti pahasti. Lapsenkin kautta opin vielä sen, että puhdas ruoka vaan maistuu ihan saakutin hyvälle. Ensin pitää saada makuaisti takaisin. Ihan raakaravintoon asti en ole vielä hurahtanut, mutta kokeilla pitää. Tänä päivänä on niiiin paljon saatavilla tietoa (ruokaan ja kehonhallintaankin liittyviä), ettei kukaan,jota vähääkään kiinnostaa voi jäädä sitä ilman. Ei ruuanlaitto ole rakettitiedettä, mutta kyllä siitä sellaistakin saa, jos haluaa. Kynnys on yleensä vain ylitettävä.

    Tarinani pointti on, että menee vielä hetki, että vanhempi sukupolvi oppii pois vanhoista tavoista. Lapsenlapset eivät tarvitse isovanhemmiltaan (eikä ikäisiltäni vanhemmiltakaan) lahjaksi diabetesta. Sokeri aiheuttaa riippuvuutta ja liikasaanti tekee aivoille sen, että rajoitukset lyö päältä pois. Suosittelen mm. Koukuttavat nautinnot -dokumenttien katsomista, aiheina ovat sokeri, oopiumi, tupakka ja viski (kielletty sana, hups). Mukava rinnastus. On myös niin kaksinaismoralistista, että puolustellaan lasten herkkujen syöntiä kotona… kuka niitä sinne kantaa?!? Sitten ihmetellään, kun lapsi on iltaisin rauhaton ja vähän väliä kipeä. On valitettavaa seurata uutisointia britti- ja jenkkilasten jatkuvasta ylipainon kasvusta. Mutta, sitä ostetaan, mitä halvalla saadaan ja paljon. Eli— jääköön sanomatta. Kaupallisuudellakin on oma vastuunsa tässä. Kiireisessä elämässä tarttuu niihin helppohin vaihtoehtoihin. Valinta on kuitenkin meidän isojen ihmisten. Uskallan väittää, että kun kuljetaan yhä terveellisemmällä tiellä, muutaman kymmenen vuoden päästä saadaan osa ns. kansantaudeista pienemmille määrille.

    En ole mikään ihmevanhempi, vain kiinnostunut asioista, niiden syistä seurauksista. Olen kuitenkin onnellinen, että lapseni ovat terveinä syntyneet, syömisistäni huolimatta ja vain vanhimmilla oli pakolliset korvatulehdukset, kerran. Nuorimmilla ei kertaakaan (syitä on tietysti muitakin, mutta ravinnolla on tärkeä osuus). Normaalipainoisina ovat pysyneet.

    Pakko oli heittää ylävitonen eilisen kauppareissun jälkeen – sanotaan, että ostin 20 eri artikkelia. 5 niistä oli jotain muuta kuin syötävää. Tiedän, paljonko kauppaan meni, mutta yli 10 kasviksen ja hedelmän yhteissummaa en huomannut katsoa. Eikä kiinnostakaan, koska ne piti saada. Ja koska olen oppinut pikkuhiljaa vanhasta pois! Tsemppiä kaikille!

    • Tulipa pitkä paatos, mutta haluan vielä kannustaa mm. aktiivisuusrannekkeen hankintaan. On mielenkiintoista seurata, miten se saa ihmisen liikkumaan ja kiinnostumaan omasta hyvinvoinnista, noin vaikka alkuun. Nykyisin päivittelen MyFitnessPal’ia (maksuton nettisovellus) johon tinttaan päivittäiset syömiset ja katson missä on vajetta. En ole (vielä) kuitenkaan vaiheessa, jossa kehoni on temppeli, mutta katson parhaakseni vaikuttaa tässä iässä siihen, miten hyvin tai huonosti voin parinkymmenen vuoden kuluttua. Turhan moni ikäiseni keski-ikäinen kärsii kroonisista sairauksista jo nyt ja jos oikeilla toimillani voin jatkuvat lääkitykset välttää, teen sen mielelläni ja hyyyyvin pienellä vaivalla kuitenkin. Kiitos kun sain avautua ja pahoittelut, jos tämä vähän poikkesi tieltä… <3

    • Kiitos kommenteistasi! Tosi mielenkiintoista oli lukea niitä!! Ja oikein hyvää asiaa ja kokemuksia!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 1
Tykkää jutusta