Houston, meillä on ongelma.

Mikä on bikini fitnessin hankalin puoli? Treenaaminen? Ei. Ruoan punnitseminen. E-ei. Herkuista kieltäytyminen. Nope.

Poseeraaminen. Voi pyhä Sylvi! 11,5cm korkokengät jalassa pitäisi pystyä kävelemään. Vääntäytyä erinäisiin asentoihin. Ja näyttää vielä viehkeältä. Tuoda ne vartalon parhaat puolet esiin. Sääli, että minä näytän enimmäiseen Quasimodolta tai siltä, että toinen puoleni on halvaantunut ja käsi on mennyt spastiseksi.

IMG_5910

 Kävimme valmentajani Heidin kanssa treenailemassa poseeraamista keskiviikkona. Sain aivan äärimmäisen hyvää palautetta!! Muun muassa kommentit: ”Hevosmaista kopsuttelua” ”Näytät ihan kouluratsulta” ”Ei tosta pitäis kuulua mitään ääntä” ”Nyt sä veuhdot kuin tuulimylly” Eikö tästä voikin päätellä, että oikein oli soljuvaa ja omaperäistä? Ja täytyy myöntää, että käännökset näyttivät nimenomaan piaffen ja laukkapiruetin yhdistelmältä. Success!! Eikö sen siltä kuulukin näyttää, mitä hä?

Kävelystäni lähtee enemmän ääntä, kuin ruokalaan kirmaavien ala-astelaisten jaloista. Katse harittaa minne sattuu, työnnän leukaani alas, jolloin saan hetkessä loihdittua kisalookiini upean kaksoisleuan. Pitkät jalat on vaikea sijoittaa ja ilmiöstä tulee mieleen Bambi on Ice. Varsinainen spektaakkeli siis luvassa! Jos jossain onnistuin, niin onneksi takaposeeraus sujuu. Harmi, että en voi kävellä lavalle takaperin ja tehdä pelkästään takaposeerauksia kääntyen oikealle.Eikö olisi mitenkään mahdollista muuttaa lajin sääntöjä? Ei ketään kuitenkaan kiinnosta mikään muu kuin se perä, niin lopetetaan teeskentelyt ja jätetään tekohymyt. Pyllyä vaan niin pitkälle kuin lähtee!

babOlen tässä mietiskellyt syitä sille, miksi olen jatkuvasti pikkuflunssassa. Kai sitä on sitten niin uppiniskainen, että ei halunnut nähdä selvää yhteyttä… Siitä asti, kun olen ammatikorkeakoulussamme opiskellut, on minulla ollut paljon sairasteluita. Kai siihen on jo tottunutkin, että aina nokka vuotaa. On ollut pitkäkestoisia ylähengitystieinfektioita ja jokikinen kiertopöpö, mikä on jyllännyt aina norosta lähtien. Syksyllä jouduin jättämään työharjoittelun kesken, kun oireilin niin pahasti sairaalan tiloissa, jotka olivat menossa käyttökieltoon. Kesti viikkoja, ennen kuin olo normalisoitui. Olin ihan zombi. Kuola valui suusta, en pysynyt valveilla, en meinannut jaksaa kävellä kotiin ja puhti oli täysin poissa. Lisäksi ääneni paksuuntui ja kuumeilin.

Työpaikkani on myös vanhahkossa rakennuksessa, jossa on selkeästi sisäilmaongelmaa. Olen ollut joulun jälkeen vähän väliä flunssassa, mutta pohtinut ihan kaikkia muita syitä, kuin tuota sisäilma-asiaa. Jos kehoni onkin happamoitunut! Jos olenkin vain ylirasittunut! Pitääkö nyt hankkia siitepölyjauheet, uuttaa pakuria ja valella itseni MCT-öljyllä?

Perjantaina oli todella oli kostea ilma. Aivan samanlainen kuin syksyllä, saadessani aamuaerobisia taaplatessa voimakkaan reaktion: hengitys vaikeutui, veret tulivat nenästä ja oksensin lenkkipolulle. Lähdin aamulla seitsemän aikaan ohjaamaan asiakkaan ja toki olo oli matalapaineen vuoksi hieman nuupahtanut. Kuitenkin ääni oli niin kirkas, kuin tällaiselta nasaaliääniseltä tenavatähdeltä voi odottaa, eikä yleisolossa ollut mitään erityistä vialla. Lähdin myöhemmin iltavuoroon ja töihin päästessä olin jo aivan pirteä. Ensimmäisen puolituntisen aikana kuitenkin ääneni alkoi puuroutua, minulle tuli todella heikko olo ja silmät alkoivat lupsahdella kiinni, vaikka samalla palvelin asiakkaita.

Meni hetki ja alkoi älytön kutina. Ensin kuumotti käsivarsia, sitten takaraivoa ja poskea. Kohta kuumotus levisi kaulaan saakka ja peiliin katsoessa havaitsin, että kaula punotti oikein kunnolla. Sukkahousujen läpi näkyi monta punottavaa laikkua. Riensin äkkiä apteekkiin hakemaan allergialääkettä ja käsien kutina lakkasi hetkeksi. Pian kuitenkin rystyset alkoivat punottaa, päätä särkeä ja olo muuttui kuumeiseksi. Vaikea sanoa, mikä kuumetilanne todellisuudessa oli. Työpaikan elohopeamittari näytti ennen kainaloon työntämistä yli 37 astetta ja kainalossa hengailun jälkeen huikeat 42. No, luonnollisesti tuo 42 ei ihan tuntunut todelliselta lukemalta, mutta kyllä selvästi oli lämpö noussut, kun posket helottivat ja kylmät väristykset menivät läpi selän. Ei siis auttanut muu, kuin lähteä kotiin ja hakea tuhdimpia allergialääkkeitä.

IMG_1445[1]

Että sellaista hupia! Muistossa vain ovat ne ajat, kun surkuttelin tuttavani oireilua ja jatkuvaa kipeilyä hänen läpihomeisessa työpaikassaan. Silloin mietin, että kylläpä olisi kamalaa, kun osuisi omalle kohdalle ja kiittelin sitä, että kehoni ei reagoi helposti tällaisiin asioihin.

Hieman kaventaa työskentelymahdollisuuksia ja tekee elämästä hankalampaa. Oireet ovat pahimmillaan todella rajuja. Kyllä perjantainakin säikähdin, että mistä ne nyt niin rajusti hyökkäsivät päälle? Viime työvuorossa ei ollut mitään erityistä. Toki nenä vuosi ja muuta perusoireilua, mitä aina on ollut, mutta ei todellakaan mitään tämän kaltaista. Ja vasta jouduin sanomaan valmentajalle, että en voi enää appelsiinia syödä, kun saan siitä ihottumaa.

Oireet rauhoittuivat tällä kertaa aika nopeasti kotiinpääsemisen jälkeen. Mutta kyllä oli koko illan ihmeellistä kuumottelua iholla, kutinaa ja sellaista oloa, että happi ei kulje kunnolla lihaksiin. Hyh.

Tänäänkin oli kosteaa, mutta ei se estänyt tekemästä perinteikästä sunnuntaista loikkatreeniä. Pitää nauttia niistä, kun niitä vielä riittää. Kyllä oli taas lystiä! Portaita ylös ja alas, tasamaaloikkia ja vetoja. Vedot olivat jälleen oma suosikkini koko treenissä! Hyvin lähtivät, vaikka räkä vähän nenästä tirskuikin. Treenin jälkeen lähdettiin vielä äidin ja sisarusteni kanssa salille ja uimaan. Itse tein kevyttä käsijumppaa ja en nyt kovin sataa metriä saanut uitua. Mutta kyllä tuli taas liikuttua ihan kiitettävästi ja kropastakin sen huomaa. Voisin syödä ihan mitä vain ja ihan miten paljon vain! Haaveilen jo tankkauspäivästä, joskaan sellaista ei varmaan lähitulevaisuudessa ole luvassa näillä ruokamäärillä. Vaan kyllä maistuisi pannukakku ja riisipuuro!! Mmmmmmm……

IMG_1521[1]

IMG_1502[1]

 

 

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

Yksi vastaus artikkeliin “Houston, meillä on ongelma.”

  1. Voi kurjuus näitä sisäilmaongelmia ja niistä johtuvia oireita! Itselläni en ole oireita huomannut, mutta olen joka tapauksessa puolet vuodesta siitepölyn vuoksi ihan tukossa ja kipeänä, että jotenkin pystyn tilanteeseen samastumaan. Sisäilmaongelmat on aika yleisiä eikä ne edes rajoitu niihin vanhempiin rakennuksiin, niitä on uusissakin rakennuksissa. Ehkä tähän herätään jossain vaiheessa päättäjätasollakin paremmin, kun työikäinen väestö ei ilmanlaadun vuoksi pysty työskentelemään… 😛 Jos vaikka rakentaminen järkevöityisi ja ilmanlaatuun ja ihmisten hyvinvointiin kiinnitettäisiin enemmän huomiota.

    Korkokenkäköpsyttelyä ehtii onneks harjoitella ennen syksyä! 🙂 Mutta kieltämättä kutkuttaa ajatus, että kisayleisö saisi samalla rahalla sekä bikini fitness -kisat, kouluratsastuskisat että Bambi on Ice -esityksen. 😀 Sun pitää sitten päästä karsinnoista jatkoon Lahden Expoon, jotta mä saan kokea tämän ainutlaatuisen 3 in 1 shown!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta