Vähemmän hössötystä.

Minä olen kaiketi fitness-bloggaaja. Mutta kuinka paljon kirjoitan treeneistä ja ruoasta? Ehkä silloin saatan sanoa sanasen, kun joku ruoka on todella pahaa ja sitten oon silleen että hyi, tää ei söis tota tai silloin, kun haluan valittaa siitä, miten muut syövät tai ovat syömättä. Koska tietenkin minä tiiraan suurella mielenkiinnolla muiden tekemisiä ja arvostelen vieressä toisten valintoja. Kaupassakin tuhahtelen muiden ostoksille kassajonossa ja hypistelen toisten tuotteita. ”HAHA! Ostit sitten espanjalaista kurkkua… Niin köyhää! Ai sulla on täällä 23% jauhelihaa? Oh my god. Tirsk. Ei toi light-limppari sua pelasta enää.”

IMG_1365[1]

No, vitsailut sikseen, nyt kerran kun minulta kerrankin toivottiin jotain kirjoitusta (jihuu, juhlat) niin ajattelin vastata tähän toiveeseen. Ja valotan hieman arkeni perusasioita, kuten ruokintaani ja liikuntaani.

Ei ikinä kuvia salilta. Treenaakohan tuo hyypiö edes koskaan, vai roikkuuko se aina täällä kirjoittamassa marinoitaan? No, aika pitkälti. Mutta luin jostain, että fitness-blogeja kirjoittamalla ja lukemalla ei muka voisi päästä kuntoon ja aloin mä sitten hieman käydä tuolla salilla pyörimässä ja ottamassa peilikuvia mun hauiksesta. Tai pötkylästä keskivartalosta.

IMG_1528[1]

Mutta tosiaan, treenaan tällä hetkellä yllättävän vähän. Lepoon olen koittanut keskittyä enemmän kuin koskaan ja laadulla on korvattu korkeita treenimääriä. Ohjelmassa on ainoastaan 4 salia ja yhdet loikka+vetotreenit. Salilla pääpainotus on tällä hetkellä jaloissa ja niitä tulee tehtyä paljon ja vähän vielä lisää. Koska ne ovat onnettomat puutarhaletkut, jotka hädin tuskin kannattelevat minua. Treenaan koipireisien osat erikseen, jotta saisin maksimaalisen hyödyn ja muhkean brassibootyn. On suorinjaloin maastavetoa, lantionostoa, pakarapotkuja, sumokyykkyä, takakyykkyä, etukyykkyä, reiden ojennuksia. Vetotreeneissä tehdään 30m pikajuoksuvetoja, loikitaan portaita mm. kevennyshypyillä ja sen sellaista hupia. Olin pitkään hyvin Smith-kielteinen ja halusin peruspunttipenana tehdä vain vapaata kyykkyä. Mutta täytyy kyllä sanoa, että tuo Smithän on varsin kätevä pikku vekotin, jossa kelpaa vatkuloida peräänsä ylös ja alas. Olisipa hyvä keksintö  jonnekin baareihinkin, niin tyttöjen ei tarvitsisi dippailla omin voimin pyllyä lattiaan Miley Cyrusin soidessa.

IMG_9917[1]

Tällä hetkellä yläkropan treenit ovat varsin kevyet. Rinta ja selkä tehdään samana päivänä ja samaten olkapäät, ojentajat ja hauis. Minulla on kuulemma paljon olkapäätä, mutta omasta mielestäni niitä ei voi olla kuin liian vähän. Haluaisin tehdä kovempaa treeniä yläkropalle, mutta jalat ovat ehdottomasti se heikompi osa-alue, joten pidetään nyt kova voimaryskefokus niissä. Pohkeet teen 3 kertaa viikossa ja se on pikkuhiljaa tuottanut tulosta!!  Leuanvedot eivät kuulu ohjelmaan, mutta teen niitä silti, koska olen rebel.

IMG_1469[1]

No mitä minä sitten syön? Monen mielestä varmaan paljon ruokaa. Mutta silti mulla on nälkä! Ja söisin monina päivinä mieluusti enemmän.

Aamiainen: kaurapuuroa, munia, hedelmää, lesitiiniä, marjoja, mehukeittoa ja kasa nappeja

 

Lounas: kanaa/lihaa, riisiä/bataattia, parsakaalia/kukkakaalia, salaattia ja hedelmää

IMG_1399[1]

Välipala: ruisleipää, leikkelettä, rehuja ja munia ja nappeja ja pähkinöitä.

Päivällinen: kanaa/lihaa, riisiä/bataattia, parsakaalia/kukkakaalia, salaattia, hedelmää ja öljyä

IMG_1089[1]

Iltapala: rahkaa, marjoja, hedelmää ja mysliä.

IMG_1082[1] 

Lepopäivinä saa syödä vielä vähän lisää leipää ja treenipäivinä proteiinijuomaa ja banaania!

Kalorit huitelevat siellä 2300+, proteiinia roimasti 2 pilkku jotain  grammaa per painokilo.  Helpostikos minä nämä määrät selvittäisin, mutta rennompaa mennä niin, että en tiedä. Teen vain sen mukaan, mitä paperissa kerrotaan.

IMG_1016[1]

Ja oheen sitten dosetillinen erivärisiä pillereitä. CLA, vitamiinia, sinkkiä, omegaa. Pulverina BCAA, glutamiinia, EAA, sitrulliinimalaattia, kreatiinia ja vähän proteiinia. Kohta vähän rautaa.

4. dieettiviikko starttasi eilen ja ruoat eivät ole muuttuneet vielä miksikään. Ei ole lenkin lenkkiä ja rasvanpolttovalmisteet pölyttyvät kaapissa. Eli rauhallisesti on lähdetty liikkeelle. Tositoimiin päästään varmaan sitten …joskus. Katsotaan! Puuro on ykkössuosikki ja iltapala niin hyvää, että ei uskoisi dieettiruoaksi. Mysliä! Think about that! Mutta myslit ja hedelmät otetaan varmaan pois heti kättelyssä sitten kun koutsi katsoo, että kunto ei edisty niin kuin pitäisi ja napsii multa herkut veks. Leikkeleistä ei varmaan pääse eroon kirveelläkään…

IMG_8809[1]

Dieettaamisesta tehdään helposti aivan liian suuri numero. Olen joskus aiemminkin miettinyt tätä asiaa, mutta kun tuli tuossa itsekin iikon ajan stressattua tuskanhiki otsalla vain siksi, että kalenterissani alkoi ajanjakso nimeltä KISADIEETTI, asia pompsahti uudelleen mieleen. Ei ole ihmekään, että dieetti stressaa ja on rankkaa, jos siitä tekee hirveän elämää mullistavan stressinaiheen, joka vainoaa jokaisessa ajatuksessa mukana. Jos puskee koko ajan eteenpäin hokien mielessään dieetti, dieetti, dieetti, dieetti, niin ei ihmekään, että se elämä tuntuu ripulikakalta ja dieetti vie mehut. 

Ruoka-ajat. Siis on pakko syödä kolmen tunnin välein tai dieetti on pilalla ja katabolia sulattaa mun koko kinkun ja muuttaa lihaskudoksen rasvaksi simsalabim! On toki tärkeää, että ruoka-ajoista pidetään kiinni eikä ruokailujen kanssa sommitella tai kikkailla mielensä mukaan. Mutta ei dieetillä älykkyysosamäärää tarvitse tiristää pienemmäksi, vaan sitä kehon rasvaprosenttia. Ei siinä mitään, että toiset noudattavat ohjeistusta minuutin tarkasti ja katsovat sekuntin tarkkuudella, että ruoka lähtee etenemään kohti vatsalaukkua tasan 3h edellisestä ruokailusta ja joka päivä koko dieettiajanjakson ajan. Hienoa, jos jonkun elämä toimii tällä tarkkuudella! Mutta ei tämäkään ole sellainen asia, josta kannattaa tehdä isoa haloota. Itse olen pyrkinyt suunnittelemaan ruokailuni päivän aikataulujen mukaan, mutta sanomattakin selvää, että työyhteisön jäsenenä ei voi laittaa omaa dieettiän muiden edelle. ”Hei kuule voitko sä vähän siirtää sun ruokatuntia kun katsos mun pitäis päästä nyt syömään?” enkä voi poistua kesken asiakastilanteen. ”Äh, sä tulit nyt vähän huonoon aikaan, kun mun on just nyt saatava mun CLA:t ja 30g proteiinia, että voisitko oottaa 15min?” Eli jos se yksi ateria hieman sieltä myöhästyy, niin ei paniikkia. 

 

Dieettiä on noudatettava grammalleen! Ei ole varaa joustaa missään! Mitään ei saa tehdä eri tavalla! Mistään ei sitten poiketa ja jos teet jotain eri tavalla ja vaihdat riisin samaan määrään ohraa, niin se meni sitten ihan pilalle se sun dieetti!! Vähän voi rauhoittua. Tottakai on tärkeää, että dieettiä noudatetaan. Silloin valmentajan on helppo tehdä muutoksia ja seurata etenemistä. Ja silloin saat tuloksia, kun teet niin kuin sanotaan.

Mutta on hyvä muistaa, että kroppa pyrkii tasapainoon, jolloin kokonaiskuvalla on enemmän väliä kuin yhdellä aterialla tai yhdellä päivällä. Jos oletkin ollut kaupassa täystunari ja unohtanut ostaa lisää ananasta, ei se dieetti kaadu siihen, että syötkin 100g ananasta 137g sijaan. Ei, vaikka se dieetti olisi höystetty etuliitteellä ”KISA”. 

Siis tää dieetti eristää mut ihan täysin muusta maailmasta. Edes ravintolaan ei voi mennä, kun on dieetti!! Krhm. Ravintolastakin saa dieettikelpoista sapuskaa, jos vain näkee vaivan ja tilaa annoksensa ennakkoon. Ei ole pakko jättää ystävien synttäri-illallista väliin tai tulla pöytään norkoilemaan ilman ruoka-annosta. Monissa ravintoloissa myös osataan sen verran soveltaa, että voidaan jättää kanafileen päältä bearnaise-kastike pois ja lohkoperunat vaihtuvat suitsaitsukkelaan 100 grammaan höyryäviä kasviksia. 

Ja jotenkin se numeron tekeminen siitä, että ruoat pitää punnita GRAMMALLEEN! Ihan kuin tämä olisi joku suoritus. Lautanen vaa’alle, ainekset päälle. Seuraa tilannetta, kunnes lukema täsmää ohjeeseen, jonka olet saanut. Kas niin! Helpompaa se on, kuin silmämääräisesti miettiä, että otinkohan nyt vähän liikaa tuota riisiä lautaselle, onkohan tuossa nyt miten paljon kaloreita? Äh, tomaatti jäi kauppaan, voinkohan mä nyt syödä kurkkua vai pitääkö ottaa taksi kauppaan, että saan tomaatteja?

IMG_1136[1]

On hyvä tiedostaa kisadieetin ja tavallisen painonpudotuksen erot, mutta en lähtisi itse viemään niitä liian kauas toisistaan. Molempiin dieetteihin voisi lätkäistä toteutusohjeeseen pari lusikallista rentoutta. Kisakunto on extreme-kunto, jota ei voida ylläpitää kauaa. Se vaatii myös hieman enemmän extreme-toimia, kuin tavallinen painonpudotus. Mutta se alkaa ihan tavanomaisen painonpudotuksen lailla, eikä ole lopulta muuta kuin painonpudotusta.

Oli se sitten KISAdieetti tai ihan vain dieetti – rento olo edistää painonpudotusta paremmin, kuin stressaaminen. Kenellä ruokailut hallitsevat elämää silloin, kun ei olla dieetillä? Suunnitellaanko ja mietitäänkö silloinkin koko ajan ruokaa ja ruoka-aikoja? Tuskin. Ei siis pidä antaa sen ruoan hallita elämää dieetilläkään.

Ota Muumikuppi, niin ei hajoo nuppi!
Ota Muumikuppi, niin ei hajoo nuppi!

Ja niille, jotka hyperventiloivat, koska suhtauduin vähättelevästi 3h välein tapahtuvaan ruokailuun (jota itsekin toki pyrin noudattamaan) ja gramman tarkkaan ruokavalioon (jota toki pyrin noudattamaan maalaisjärkeä unohtamatta) toiset vetelevät itsensä kisakuntoon ilman yhden yhtä ruoan punnitsemiskertaa. Kun tietää mitä tekee ja osaa kuunnella (ja katsella kroppaansa) pärjää kyllä. Siitä hyvänä esimerkkinä vanhan koulukunnan tekijä, Jyväskylän Voimaklubin Jarkko Hinkkanen. Siinäpä meille pyllykuvahössöttäjille mallia!

Mut hei, ei blogia voi pitää ilman pyllykuvia. Siis sehän ois outoo. Mitä siellä sitten esiteltäis? Jotain piparkakkuja ja sokerileipomisia ja tommosta? Vai että pitäiskö kirjoittaa ihan asiaakin? 

Omistettu Hevostalli.netin lukijoille. <3
Omistettu Hevostalli.netin lukijoille. <3

 

 

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

12 vastausta artikkeliin “Vähemmän hössötystä.”

  1. pus!
    hei siis munki blogilla on olu jotain tekemistä ton hevostalli-mestan kans? miksi? :O eikse oo hevoshommia vai oonko ymmärtäny jotai väärin? :O

    • Se on hevosaiheinen foorumi, jossa puhutaan ihan kaikesta muusta kuin hevosista. Pääasiallisesti nimettömänä haukutaan ja arvostellaan milloin ketäkin ja mitäkin ja kysellään urveloita kysymyksiä esimerkiksi siitä, pettääkö mies kun se käyttäytyy omituisesti. 😀

    • Kiitooosss! Yritetään pitää asennelippu korkealla 😉

  2. Muistan sinut hevostalli.netin ajoilta ehkä noin 10 -vuotta sitten 😀 Olit HIEMAN erinäköinen 😉 Tästä hämmästyin, että elääkö se paikka VIELÄKIN 😀 En edes muista omaa silloista nimimerkkiä 😮

    • Saatoin hieman ollakin. 😉 Ja ajatella, vieläkin ht.net porskuttaa menemään. Jutut varmaan tismalleen samat kuin 10v sitten.

  3. Heippa,

    Oletko koskaan laskenut, kuinka paljon sulla kuukaudessa menee rahaa ruokaan? entä suositko kauppojen halpismerkkejä, vai ns. kalliimpia tuotteita?

    • Moikka Jepu!

      Ihan presiistarkkaa summaa en ole laskenut, mutta sellainen 400e omiin ruokiini taitaa hujahtaa ja lisäravinteet sitten lisäksi. Päälle miehen ruoat, niin taloutemme törsää kauppaan sellaisen 800e kuukaudessa.

      En juurikaan suosi halpismerkkejä, vaan ostan niitä tuotteita, jotka maistuvat hyvältä ja ovat laadukkaita. Esim maitorahkana Valion pehmeä maitorahka, eikä Xtra tai Rainbow, kurkun tulee olla suomalaista ja mehukeitot Valion sokeroimattomia, koska Rainbowt ovat yök. Marjoissa tulee pihtailtua ja ostettua Rainbow:n marjoja. Kun vetelee sellaisen 200g marjoja, eikä pakkasessa enää ole viime kesäisiä, ei budjetti kestä ostaa käsin kiillotettuja biodynaamisia luomupuolukoita.

      Lihoissa ei tule myöskään hirveästi pihtailtua. Ennen tuli ostettua broilerisuikaleita, mutta nykyään ostan suosiolla filepihvejä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta