Sinustako fysioterapeutti? No mikä jottei!

Kevät tuo mukanaan tunnun jostain uudesta. Useilla on edessään kesälomaa. Tosin suurin osa piskelijoista menee homehtumaan varastoihin ja tekemään lomalaisten työt. Luonto uudistuu… Ja kaduilla on koirankakkaa, puliukot kömpivät talvipesistään julkisille paikoille hoilaamaan ja alkaa kiivas keskustelu siitä, voiko Suvivirttä soittaa koulussa, koska kirkko ja valtio pitäisi erottaa! Herttinen!

Toisen asteen opiskelijat ovat vierailleet erilaisissa opinahjoissa ja kuulleet esitelmiä yhdestä jos toisestakin koulutusalasta. Ja kaikki ovat selvillä siitä, miksi haluavat isona tulla, eikö niin? Niin. Tuskinpa ovat.

Lauantaina vietetään ylioppilasjuhlia ja osa valmistuneista on hakenut jo jatko-opiskelemaan. Toiset ovat ehkä jättäneet haut sikseen, koska eivät tiedä vielä varmaksi, mikä olisi se oma juttu. Tai ihan vain siksi, että puuduttaahan se nyt pakaroita, kun istua napottaa vuosikaudet yhtäjaksoisesti koulunpenkillä.  Istuminenhan tutkitusti tappaa ja vierivä kivi ei sammaloidu ja mitä näitä on.

Minulta on toivottu kovasti postausta pääsykokeista ja saamanne pitää! Olen nyt suorittanut puolet opinnoistani Jyväskylän ammattikorkeakoulussa, eli tuttavallisemmin JAMKissa. Ennen kuin JAMKin ovet avautuivat, ramppasin pääsykokeissa muutamaankin otteeseen. Ei ole meinaan ihan helppo päästä, kun pari muutakin haluaa samaa alaa opiskella, ihme ja kumma.

Koulutuspaikkoihin on tällä hetkellä kova tunku ja suosituimmat kohteet ovat jo vuosia olleet Metropolia, TAMK ja JAMK. Tänä vuonna JAMKin fysioterapialinjalle haki 11,5 opiskelijaa per koulupaikka. Se on paljon se! Kaikkia ei pyydetä pääsykokeisiin, eli ole onnellinen jo siitä, että kutsu napsahti. Vielä on kuitenkin isoin urakka edessä. Pääsykokeisiin kutsutaan nimittäin nelinkertainen määrä hakijoita aloituspaikkoihin nähden. 

lataus (1)

Kun kutsu kopsahtaa, iskee into ja kauhu. Yhtenä rykäyksenä. Mainitaan ennakkotehtävästä, liikuntatestistä, haastattelusta… APUA! Ennakkotehtävä? Onko se vaikea? Ei kai vain jotain matematiikkaa? Ota aivan rauhallisesti. Moniin sosiaali- ja terveysalan pääsykokeisiin tehdään valmistava tehtävä. Se ei ole vaikea, eikä se ole matematiikkaa. Se on yksi menestyksen avaimista, joilla koulupaikka napsahtaa. Tai sitten ei.

Ennakkotehtävää käytetään pääsykokeissa haastattelun pohjana. Se on ihan tavallinen, harmiton A4-paperi, jossa on kysymyksiä ja hieman tilaa, johon sinun tulisi vastata, Ja nurkka, johon sinun tulisi lätkäistä oma kuvasi. Kysymykset ovat niinkin hankalia kuin:

  1. Miksi haet sosiaali- ja terveysalalle?
  2. Miksi haet opiskelemaan juuri nyt?
  3. Mitä merkitystä aikaisemmalla tai nykyisellä koulutuksellasi, työkokemuksellasi tai harrastuksillasi on alalle hakeutumisessa?
  4. Mitä vahvuuksia sinulla on sosiaali- ja terveysalalla opiskeluun ja ammatissa toimimiseen?
  5. Millainen oppija olet?

Vinkkejä ennakkotehtävää ajatellen:

1. Tee se huolellisesti.

2. Tee se huolellisesti.

3. Perustele.

4. Tee se huolellisesti!

Ajattele tehtävä työhakemuksena ja itsesi työnantajan rooliin. Jos työnhakija tulisi haastatteluun kourassaan paperi, jossa on muutama valju adjektiivi ja hän perustelisi asiat yhtä hyvin kuin meppiehdokkaamme, et ehkä pitäisi häntä järin vakuuttavana tai hyvinvalmistautuneena. Mutta jos hakija olisi selvästi käyttänyt aikaa ja vaivaa ja todella POHTINUT näitä asioita ja se näkyisi hakemuksessa, kokisit hänet varmasti hyvin varteenotettavaksi ehdokkaaksi. Työstä siis vastauksia huolella. Älä sorru luettelemaan adjektiivilitanjaa, jonka ajattelet haastattelijan haluavan kuulla. ”Ai miksi mä haen sote-alalle? Noku mä oon sosiaalinen, positiivinen ja tuun toimeen kaikkien kanssa ja oon tosi ihmisläheinen niinq” Joo-o. Niin minun koiranikin.

entrance-exam

 

Avainasemassa on se, että tiedät mitä haluat, jolloin osaat myös perustella miksi sinut tulisi valita. Kun vastaat, ajattele aina kysymystä miksi. Olen sosiaalinen, KOSKA… Tulen toimeen ihmisten kanssa siksi, että.. Kerro aina miksi ja miten, äläkä vain heittele ilmoille latteita itsestäänselvyyksiä. 

Jos koulutusala ei ole sinulle kovin tuttu – tutustu. Kun tiedät alasta ja osaat mainita kiinnostuksenkohteitasi, vaikutat innostuneelta ja motivoituneelta. Älä kuitenkaan ole ehdoton! ”Mä en sit ainakaan työskentele vammasten kanssa, vaan oon aatellut ainoostaan kuntouttaa Suomen hiihtomaajoukkueen piriformiksia

 

 

Jos olet hakenut useampaan paikkaan tai ihan vain vaikka siihen yhteen, haastattelija on yleensä varsin kiinnostunut, miksi haet juuri TÄHÄN kouluun tai miksi juuri se on ykkössijalla. Ei ole erityisen vakuuttava perustelu, että ”No siis tää on tällainen kiva opiskelijakaupunki ja mun poikaystävä asuu täällä, niin siks” Viittaa perustellessasi kouluun. Tutustu hakemasi opinto-oppaisiin ja vertaile hakemiasi paikkoja. Tällöin sinun on helppo perustella valintaasi.

Mieti niitä ominaisuuksia, joita hakemassasi ammatissa tarvitaan. Käännä negatiiviset kysymykset kehittäviksi/ positiivisiksi. Uskalla heittää ilmoille kehityskohteita, mutta muotoile lause niin, että kehityskohteet kuulostavat positiivisilta. ”Olen kiinnostunut niin monista asioista, että kahmin itselleni helposti liikaa tekemistä ja haluaisin olla kaikessa mukana!” ja perään kaino hymy. Tirsk! Kuulostaa hieman paremmalta kuin: ”Olen todella ehdoton ja haluan, että asiat tehdään juuri niin, miten haluan!

Tärkeintä, että nämä asiat tulevat sinulta luonnostaan ja ovat aitoja piirteitäsi, eivätkä päälleliimattuja ominaisuuksia, joita haluaisit sinulla olevan tai uskoisit ammatissa tarvittavan. Jokaisella meistä on omat kehityskohteemme ja varmasti niitä piirteitä, jotka eivät ole omalla alalla eduksi. Mutta on omasta kypsyydestä kiinni, mitä näillä kehityskohteilla tekee ja miten hyvin ne tiedostaa. Jos olet erakoitunut misantrooppi, ei työ fysioterapeuttina liene sinun juttusi. Tai jos haluat tutkia kampasimpukoiden lisääntymistä mieluummin, kuin opettaa asiakasta käyttämään TENS-laitetta, jää kotiin.

lataus (2)

JAMKissa on haastattelun lisäksi liikuntakoe. Monissa paikoissa ryhmätilanne on haastattelu, mutta Jyväskylässä pääsee hikoilemaan! Testi ei ole liikunnalliselle ihmiselle juttu eikä mitään. Mene sinne pitämään hauskaa! Uskalla heittäytyä, ole vuorovaikutuksellinen, tee asiat isosti. Mutta älä unohda keskittymistä. Tyypillisiä tilanteita ovat erilaiset ohjaustilanteet sekä tehtävät, joissa vaaditaan kehon hahmottamista ja peilikuvana toimimista. 

Ole luonteva. Ole selkeä. Tuo persoonasi esiin ja näy. Nauti musiikista ja liikkeestä. Ohjaustilanteissa kuvaile toimintaasi niin tarkasti, että sokeakin kykenisi tekemään liikkeet. Ideoi luovasti. Käytä tilaa. Varioi. Ja ota kontaktia. Näillä eväillä hyvä tulee!

Tärkein seikka menestykseen on aito halu päästä kouluun. Itse sanoin suoraan, että jos minua ei valita, haen niin monta kertaa, että heillä menee minuun hermot! Eivät ilmeisesti uskaltaneet ottaa riskiä. Ha ha haaa…

Monilla varmasti on päällä paniikkifiilis, että koulu kuin koulu, ihan sama kunhan jonnekin pääsee. Teille vinkkinä : älkää panikoiko, älkääkä hakeko kouluun, jos tuntuu siltä, että on aivan hukassa. Tehkää mieluummin töitä ja harjoitelkaa työyhteisön jäsenenä oloa. Tämä helpottaa opiskelua aivan valtavasti. Itse vietin useamman välivuoden, kartutin työkokemusta ja hankin vakituisen työpaikan. Ja suoritin kursseja avoimessa. Nykyään nautin täysistä vuosilomista, kun koulukaverit puurtavat kesätöissä ja CV on päässyt paisumaan mukavan mittaiseksi. Sillä on valmistuessa helpompi saada töitä, kuin sillä seikalla, että säntäsi heti lukiosta korkeakouluun. Aikaa on opiskella ja olla työelämässä, mutta opintotukikuukausia ei riitä määräänsä enempää. Älä siis turhaan kouluttaudu alalle, joka ei kiinnosta tai jonka parissa et halua työllistyä. Harmittaa myöhemmin, kun löytyy se oma juttu ja opintotukikuukaudet ehtyvät hetkessä. Mene mieluummin vaikka armeijaan tai opiskele avoimessa yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa sinua kiinnostavia asioita.

Kovasti tsemppiä kaikille hakijoille koulutusalasta, statuksesta tai iästä riippumati!

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

2 vastausta artikkeliin “Sinustako fysioterapeutti? No mikä jottei!”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 3
Tykkää jutusta