Fitness-beibeilyn sietämätön keveys

Kiirettä piisaa, mutta mikäpäs se olisikaan dieetillä mukavampaa, kuin nopeasti etenevä aika! Paitsi sitten kun huomaa, että viikot vain vähenevät ja vyötäröllä tutisee edelleen ihraa. Sitten ehkä toivoisi, että se aika olisi ollut hitaammin etenevää sorttia… 

IMG_2073[1]

Dieetti on sujunut hyvin. Paino raksuttaa alas tasaisesti ja on löytynyt oma hyvä rytmitys ja tapa toteuttaa hommaa. On myös löytynyt toimivia kikkoja, miten junnaavan painon saa liikkeelle, joten mieli on pysynyt korkealla. Ja olo on mukavan kevyt! Kappas vain, kun painoakin on tullut liki 13kg alas viime vuoden loppukesästä.

IMG_2125[1]

On mukavaa seurata itsessä tapahtuvia muutoksia dieetin edetessä. Milloin läski muuttuu löysäksi pullataikinaksi, milloin kroppa on niin kireä, että mistään ei saa kiinni. Välillä näytän vinttikoiralta, kun kylkiluut haluavat näkösälle ja välillä alavatsa pömpöttää kuin olisi jälkikasvua tulossa. Tänään minua ovat hauskuuttaneet tutisevat allit ja venyteltävissä oleva vatsanahka. Uuh. <3

Olisi maistunut minullekin!
Olisi maistunut minullekin!

Toki hihkun tyytyväisenä niinä aamuina, kun kunto näyttää kiristyneen tai poseeraukset eivät ole kuin suoraan jostain nykytanssiperformanssista, mutta suurinta onnistumisen fiilistä ja iloa olen saanut omassa mielessä tapahtuneista muutoksista. Mennään neljäkin kuukautta taaksepäin ja  päiviin kuului aamusta iltaan jonkinlaista stressiä tai asioiden pyörittelyä ja vatvomista ”Ei mulla oo tarpeeksi lihasta, ei mulla oo tarpeeksi hyvä fysiikka. En mä saa noita etureisiä kuntoon. Voi ei, ei noista pohkeista tule mitään” No voi yhyy. Jää kotiin.

Tuolloin sähläsin muutenkin koko ajan jotain. Tavarat olivat pahemmin hukassa kuin koskaan, aina kiire ja ne hanskat joissa homman kai kuuluisi olla olivat erittäin tehokkaasti hukassa.

Onkin ollut aika mahtavaa huomata, että nuo ajatukset ovt väistyneet ja tilalle on tullut rento, luottavainen ja utelias fiilis. En ole miettinyt kuntoa juuri lainkaan, ainakaan sillä tavalla negatiivisessa mielessä. Olen jopa poseerannut tuossa peilin edessä ja ollut aidon riemastunut, että hei kyllä jotain on saatu aikaan ja eihän tuo paketti ihan toivoton ole. Kenties minulla ei ole tarpeeksi kilpailuviettiä, kun en joka päivä nipistele itseäni ja piiskaa tekemään vielä vähän ekstraa ja stressaa sitä mitä muut tekevät. Enpä tosin herää joka aamu silläkään asenteella, että minä lähden voittamaan. Herään rentona. Vailla suurempia odotuksia. Mutta se sopii minulle. Olen äärimmäisen tyytyväinen tähän tilaan, jossa fitness-harrastus rullaa muun elämän vierellä ja taustalla, eikä pidä enää ykköspaikkaa ja valtaa ajatusta kaikelta muulta. Ja mitäpä sitä stressaamaan! Kisoissa voi pärjätä minkänäköisellä kunnolla vain. (No, ei nyt ehkä kuitenkaan  tuolla viimekesäisellä Ms. Kuohariplösö 2013-lookilla.) Saatan hyvin tipahtaa jo esikarsinnasta tai sitten päästä karsintakierrokselle. Kuka tietää! Itse en ainakaan viime kilpailujen perusteella osaa arvioida ollenkaan, voisinko olla tuomareiden mieleen. Ja kun kuntokaan ei vielä tuolta rasvan alta pilkistä täysin esiin, niin mitäpä sitä veikkailemaan. Lavalle viedään se paketti, mikä saadaan syksyyn mennessä tehtyä. Ja se on joko hyvä tai sitten se ei ole hyvä. Voi olla, että etureidet ovat naurettavat ruppanat tai sitten ne ovat samanlaiset kuin muillakin tytöillä. Itse olen tällä hetkellä varsin tyytyväinen omaan kroppaan. Lihasmassaa haluaisin tahkota kovasti lisää, mutta yleisolotila miellyttää. Ja se on muuten kiva fiilis. Ihanaa kun ei näe pelkkiä kehityskohteita siellä täällä, vaan ihan kivoja ja miellyttäviäkin juttuja.

 blog  

Näin sen homman pitääkin mennä. Rennosti. Niin, että on mukavaa. Ja minulla on nyt esim treeneissä paljon mukavampaa kuin hetkeen. Oli olo, että PITÄÄ tehdä ja tavoite mielessä ahertaa. Nyt sielläkin on se fiilis, että tekisin tätä muutenkin, nyt treenataan ja nautitaan ja syksyllä katsotaan, mitä on saatu aikaan.

Varmaankin tämä mielen rentoutuminen ja se seikka, että olen tainnut olla jopa pari viikkoa täysin terve ja pärjännyt mukavasti allergialääkkeiden ansiosta töissä, ovat kyllä piristäneet mieltä. Olen ollut nyt joka päivä todella hyvällä tuulella, energinen ja täynnä intoa. Kaikki tuntuu taas niin mielekkäältä, sydämessä roihuaa sillä tavalla mukavasti. Höyhenenkevyttä, ai että! Tsirp tsirp!

Tällä viikolla treenit sujuivat mukavasti, mutta lepopäivien pitäminen on kyllä ollut hankalaa. Haluaisin vaan olla koko ajan tuolla treeneissä tahkoamassa, mutta sillä nei mennä kyllä eteenpäin, että jätetään lepääminen sikseen. Tällä viikolla tuli harjoiteltua poseerauksia kolmeen otteeseen ja nyt tuli sellainen fiilis, että on kyllä pakko alkaa tahkota sitä vielä lisää. Ihan päivittäin vaan kengät jalkaan. Tänään olimme tiimin kanssa treenailemassa kävelyitä. Asennot napsahtelivat mukavasti kohdalleen, mutta edelleen pitäisi saada pehmeyttä ja keimailua. Vielä tuo liikkumiseni on vähän sellaista Nipsulla on vakavia pakkoliikkeitä-tyyppistä ja terävää ja huojun siellä jossain 180cm korkeudessa kuin lipputanko, mutta jospa sitä saa korjattua… Jospa. Tänään en sentään näyttänyt kouluratsulta. Johtuen ehkä siitä, että jalat eivät liikkuneet senkään vertaa kevyesti…

Nyt onkin sitten Rauhansalon akka ilmoitettu syksyn karsintoihin. Ei lainkaan huono tällaiselle 175cm pitkulalle tuo uusi +170cm luokka! Ainoa miinus, että sehän on sitten kisoissa tietenkin ihan viimeisenä luokkana. Ja nyt kun kilpailijoita on varmaan vielä enemmän niin… Olen perinteisesti sellainen päivän aikana nesteytyvä/turpoava, joten pidetään peukkuja, että eivät vatsapalat katoa pöhön alle…Nyt vain kovasti korkokenkätreeniä ja kisabikinien odottelua. Varsinaiset kisabikinini tulevat Sahara Beauty & Designilta, mutta viime viikolla törmäsin todella edulliseen Proud Bikinis-sivustoon. Sieltä tilasin sitten itselleni kuvauksissa käytetyt bikinit hintaan 45e. Eivätkä olleet mittatilausbikinitkään, saati kengät korkeissa hinnoissa. Joten jos etsit kisabikineitä ja puret jo valmiiksi kynsiä bikinihintojen kanssa, tsekkaahan sivut! 

Proud Bikinis
Proud Bikinis

 

 

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

4 vastausta artikkeliin “Fitness-beibeilyn sietämätön keveys”

  1. Herttileijaa kun ootkin pienentynyt ja paljon! Kyllä huomaa, että rasva on flikassa palanut ja kovaa 😉 Ilo nähdä syksyllä sun kisakunto, se on varmasti todella hyvä!! Äläkä mitään rakennejuttuja ainakaan mieti, sulla on lajiin todella hyvä rakenne, ei siitä pääse yli eikä ympäri <3

    Jade
    http://busybeingbodylicious.fitfashion.fi/

    • Voi että, kiitos Jade! Ja vielähän tuota rasvaa on tiristeltäväksi. Kuitenkin sentään jo useampi paketillinen voita tiristelty kropasta pois. 😀 Ja kyllä se mieli vaan pyörittää kaikenlaista. Pitäisi vaan keskittyä omaan tekemiseen ja unohtaa rakenteet sun muut hölinät. Mutta kiitos silti kannustavista kommenteista, ihanaa!! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta