Kato, sieltä se tankki painaa!

”Sunnuntai. Eurooppalaisen SFS-EN 28601-standardin mukaan seitsemäs ja viimeinen viikonpäivä. Näin kertoo meille Wikipedia. Viimein se koitti. Viikko on taputeltu! Huraa! Serpentiiniä ja ilmapalloja! Avatkaa kuohuvat! ”

Näin alkoi eilinen kirjoitukseni. Ja innolla siinä raapustelinkin muutaman sanasen – olinhan aivan täynnä energiaa ja intoa! Ennen tankkauspäivää sitä yleensä on. Tämä kuva tiivistää ehkä fiilikset sen jälkeen:

mahas

Viime viikko tuntui todella pitkältä. Enpä muista, milloin olisi ollut vastaavaa. Aivan liikaa ohjelmaa ja liki koko viikko iltavuoroa. Aamuvuorot toimivat itselleni paremmin ja maistuvat hyvältä kuin aamupuuro, kukunhan kuitenkin hereillä ennen kuin kukko on saanut höyhenperäänsä nostettua pahnoilta.

IMG_2428[1]

Oli miten oli. Lauantaina odottelin vatsa kuristen ja sormet kihelmöiden sunnuntaiaamua. Ja siksi varmaan heräsin jälleen 3.28.. Se on muuten ihan hyvä aika höpötellä kaverin kanssa facebookissa dieettiasioita. Mukavaa, että samanhenkistä seuraa kekkuloi hereillä samaan aikaan! Niiiin?? Mene jo asiaan?!!! Niin. Että tuota että. Siis! Sen lisäksi, että oli vapaapäivä, mikä oli ihan huippuihanaaparastajejee, oli minulla myös tankkaus! Tankkauksessahan hiilihydraattia truutataan tuonne kehoon ja huolella. Aamulla aloittamaani kirjoitukseen olin kirjoittanut: ”Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, illalla makaan täysin alkueliönä sohvalla. Käännän välillä kylkeä ja jatkan syömistä.” Ja kyllähän se meni ihan presiis sillä tavalla!

IMG_2438[1]

Aamulla kävin kuitenkin ensin tekemässä poseeraustreeniä, ennen kuin pääsin täyttämään etureppuani pullamössöllä ja jäätelöllä. Kannatti käydä! Sain varmaan ensimmäistä kertaa kehuja kävelystäni! Ihan oli kuulemma ”tosi hyvä” Mitäihmettä! Minä kouluratsumontehevonenhemuli-ilmapuntarinperässä-hytkyjä olin ”tosi hyvä” Myhäilen! Videokuvaa ei tullut, mutta valokuvia senkin edestä. Vaan miksi minä näytän kamerassa niin pösilöltä? Se mitä peilistä katsoi oli aivan ok. Kamerassa oli taas omituinen Bambi on Ice. Etuposeeraus on edelleen hankala.

IMG_2519[1]

En ole lähdössä kisoihin millään kovin kunnianhimoisella voittaja-asenteella. Sikäli olenkin todella rennolla mielin tätä dieettiä vedellyt. En ole missään ennakkosuosikin asemassa, eikä minulla ole mitään luuloja itsestäni. Joten sikäli on aika helppoa, ei mitään paineita! Mutta! Oma kunto mietityttää. En haluaisi olla viimeinen, enkä haluaisi näyttää siltä tytöltä, joka ei ole salilla käynyt kertaakaan. Voimatasoni ovat salilla hyvät ja treenaan kyllä tehokkaasti. Lihas tuntuu tiivistyvän, mutta muotojen saaminen onkin oma hankala hommansa. Ja kun rasva on lähtenyt, on se hieman yllättänytkin, miten pieni sitä lopulta onkaan. Pitkät raajat ja maratonjuoksija-äiti vaikuttanevat siihen, että lihasmassan keräämisen suhteen en ole koskaan ollut erityisen lahjakas. Toivotaan, että hyvällä viimeistelyllä minustakin saadaan lavalle jotain muotoa. Kurjaa, jos näytän lipputangolta, jonka pyöreän nupin päähän on asetettu peruukki ja lokki kakannut.

IMG_2465[1]

No, takaisin tankkailuun! Odotin päivää kuin kuuta nousevaa. Onhan siinä omat kurjat sivuvaikutuksensa, muunmuassa se turvotus, sekaisin oleva vatsa, pöhnä ja jopa +2kg, jos olen ollut oikein ahkera syömäri. Mutta se kuuluu asiaan. Ja kun nykyään tietää, että kroppa saa huikeasti lisäboostia pullanpuputtelusta, tein tankkauksen hyvillä mielin. Turvotus lähtee ja loppuviikosta on taas puntarissa ennätysalhaiset painolukemat. Ainakin toivotaan niin. Siinä tapauksessa tätä hupia olisi luvassa hieman enemmänkin.

Mutta ei se aina ole mennyt näin kivasti ja innokkaasti, Muistan, että ensimmäisen tankkauksen vedin joskus kauhunsekaisin tuntein ja itkua tihrustaen. Yhyy, tässä menee nyt kaikki tulokset. Enkä oo syönyt pullaa puoleen vuoteen ja nytkö sitä pitää syödä ja niisk. Se tuntui siinä keskellä projektia ja kaikkea hötäkkää niin väärältä. Siis kun oli päässyt hyvään vauhtiin ja ollut erossa leivästä, piirakoista, jäätelöstä ja muusta nannasta ja paino oli pudonnut hyvin. Niin ei oikein huvittanut torpedoida sitä tankkaamalla itseään herkkuövereillä. Vaikka miten tiesi, että fysiologisesti on hyvä homma vähän pupeltaa ekstrapuuroa, niin pää löi vastaan. Kai siinä eniten pelkäsi, että pää antaa periksi. Kun antaa pullalle pikkusormen… No, te tiedätte! Sokerin syöminen lisää sokerihimoa. Mutta mitään sellaista ei tullut. Tankkauksen jälkeen ei varmasti tee mieli yhtään enempää pullamössöleipää tai pastaa.

Osa asiakkaistanikin on kokenut tankkauksen hyvin kamalana asiana. Tankkauspäivänä on tullut puhelua, että onko pakko syödä näitä tai onko mulla ihan oikeasti tässä ohjeessa pullaa?

Nykyään tankkauspäivä on minulle kuin joulu. Joo joo, lihasta tankataan. Köh köh. Kyllä se itselleni toimii aikamoisena pälliterapianakin, että saa vetää hiilihydraattia niin että napakoru helähtää vaimeasti ’plim’ abduktoituessaan irti kehosta. Minulle ei ole nimittäin mikään ongelma syödä. Moni ei varmasti uskoisikaan, mikä määrä tähän kehoon uppoaa ruokaa. Kyllä tuo 191cm/93kg rahkapurkinkannattelijani oli kyllä aiiiikamoisen ihmeissään, kun vetelin tuplamäärän ruokaa häneen verrattuna. En valita. Liikenee aina enemmän jäätelöä minulle, kun hänen vatsastaan loppuu tila kesken.

Ja voi kuulkaa kyllä minä söinkin eilen. Söin, söin, söin. Vatsa kurisi ja veti ruokaa. Aamulla tyhjältä ja laihalta näyttävästä kropasta alkoi löytyä lihasmuotoja! Mutta sitä mukaa kun söin, katosivat kyllä kaikki energiat. Väsymys oikein humahti päähän ja kroppaan ja makasin reporankana sohvalla. Uni maistui hyvin sekä siinä päivätirsojen muodossa, että illalla sänkyyn kömpiessäkin… Ennen nukkumaanmenoa vielä parit pullat poskeen. Ai autuutta! Muuten minulla on dieetin ajan ollut kylmä ja välillä ruokailujen jälkeen olen ollut sormet sinisenä. Vaan kyllä muuten oli kuuma, kun kroppa pyöritti tuota hiilihydraattimäärää! Phiuh!

IMG_2528[1]

Teki hyvää. Niin päälle kuin kropallekin. Oli ihanaa ja terapeuttista vain syödä ja levätä ja olla miettimättä fitnessjuttuja ja vatsalihaksia. Muumit jäivät kyllä katsomatta. Hö. Mutta haimme sentään hyödylliset sisustustikapuut. Intouduin niistä aivan älyttömästi! Tuomas ei tajunnut niiden pointtia. Nyt ne ovat kotona. Ja mietin kuumeisesti, mitä hyötyä on sisustustikkaista??

 PS. Tankkauspäivän ruoista ei ole kuvamateriaalia. Lautaset tyhjenivät sen verran sukkelasti. Burps!

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

2 vastausta artikkeliin “Kato, sieltä se tankki painaa!”

  1. voi tuota sun kuvaa..! lääh sun tassua! mä en tiedä tankkauksesta mitään, mutta voisin kuvitella että itkua tihrustaisin minäkin jos dieetin välissä pitäs tankkailla ja syyä mällystää. 😀
    pus pus!!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta