Haaveilen tyhjästä ruokakomerosta.

Menen aina ihan intoon, jos saan toiveaiheita lukijoilta. Taannoin tuli kaino pyyntö tehdä ruokavalioaiheinen kirjoitus ja suurena ruoan ystävänä tartun tähän ilomielin! Melkein jo unohdin koko asian, kun minulla oli niin pakottava tarve märsätä ja turistaa hieman räkää nenästäni rankan fitnesslaiffin vuoksi. Mutta koska olen nainen ja ennen kaikkea IFBB-BIKINI FITNESS ATHLETE ettäs tiedätte, on minulla oikeus mitä sekopäisempiinkin mielenvaihdoksiin, mielentilan äkkijyrkkiin kurveihin ja itkupotkuraivareihin, joiden aikana heittelen miestäni kukkakaaleilla. Silloin helposti unohtuu, että voisi kenties keskittyä ihan mukaviinkin asioihin. Mutta ei hätää, olen tyyntynyt!! Siihen tarvittiin pari päivää murjotusta, muutama parsakaalin katkuinen kyynel ja rutkasti ajatustenvaihtoa fitness-sisarien kanssa. Nyt olen täysin zen.

IMG_2549[1]

Uskoo ken tahtoo.

No niin, päivän muihin aiheisiin!

Olen huomannut blogeista, että dieetti on antanut monen mielikuvitukselle mukavasti potkua. Dieettisapuskoista loihditaan vaikka minkämoisia herkkuja ja kökkösiä. Esimerkiksi Jeritalla on aiiiika kiva tatsi saada vähäkalorisista aineista herkkuja! Itsellenihän kävi aivan päinvastoin ja olen kokenut suoranaisen taantuman. Usein ruokani näyttää samalta, mitä on tarjolla vanhainkotien hampaattomille hiiliproomuille. On sitä vankilaruoaksi ja vaippaikäisten taateroiden sössöksikin kehuttu. Olen pari kertaa yrittänyt hieman panostaa, mutta jos aikaa menee edes 5min kauemmin, palaa käämi. Ruoka on syöty joka tapauksessa ihan yhtä nopeasti, oli siihen päälle hienonnettu koristeeksi ruohosipulia tai ei.

IMG_1295[1]

Julistaessani viime viikolla töissä, että minun ja parsakaalin ystävyys loppuu dieetin jälkeen ainakin vuodeksi, totesi työkaveri: ”Sitä mekin toivotaan” Raukkaparat ovat milloin luulleet, että viemäri on hajonnut tai joku on pihauttanut silent killerin kesken palaverin. Ei, se olin vain minä raottamassa parsakaalipurnukan kantta. Sorry!!

IMG_2664[1]

Dieettipöperöni ovat ihan tavallisia dieettipöperöitä, joita on varmaan joka toisella peruspunttipirkolla. On hiilihydraattia, proteiinia ja rasvoja. Kappas. Puuro on toistaiseksi vielä sitkutellut mukana, on marjoja, yksi hedelmä ja hiilihydraatteja riisinä tai bataattina. Munia, valkuaisia, paljon kasviksia. Rahkaa. Tosin tällä hetkellä päähiilihydraattini on puurossa ja päivä porskutellaan muilta osin ilman. Rasvoja tulee rypsiöljystä, sekä MCT-öljystä, joka on tällä hetkellä Foodinilla tarjouksessa 11,18€!!  

MCT-öljyn hyötyjä:

  • Tukee rasvanpolttoa
  • Nopeuttaa aineenvaihduntaa
  • Parantaa kestävyyttä ja auttaa säilyttämään lihasmassaa
  • Vähentää väsymystä ja makeanhimoa
  • Parempi rasvahappokoostumus kuin tavallisessa kookosöljyssä

Perusrunko dieetissä on sama kuin normaaliruokailuissakin ja aamupala on tainnut olla sama liki pari vuotta. Puuroa, marjoja, mehukeittoa ja proteiinia valkuaisten tai raejuuston muodossa. Normaalisti syön aina raejuustoa puuron seassa, mutta dieetillä tämäkin on pitänyt vaihtaa valkuaisiin. Toisinaan on mukava tehdä tuorepuuroa tai popsia jogurttia müslin kera. Tai mussuttaa proteiinilättyjä, pähkinöitä, rahkaa ja marjoja!!

IMG_3687[1]

Normaaliarki poikkeaa toki sikäli dieetistä, että en ole syömisten suhteen niin tarkka. Jos nyt joskus ateriaväli venyy tai ruokailukertoja tuleekin päivässä vain 3 tai 4, niin mitäpä tuosta. Tulee syötyä, kun on nälkä. Ja onhan se nälkä tasaisesti 3h välein. Olen kuitenkin pyrkinyt siihen, että ruokaa tulisi mahdollisimman säännöllisesti ja päivän ruokailuissa on toki huomioitu treenit. Kyllä sen tuntee, jos ruokailut eivät ole kohdillaan ja lähtee vetelemään rautoja maasta.

IMG_2570[1]

Ruoan laittaminen on eri kivaa puuhaa. Nykyään pidän jopaleipomisesta, minkä jätin ennen suosiolla äitini heiniksi. Aiemmin olen ollut tunnettu kivikovista lämpimäisistäni, jotka ovat herkullisia ja pehmeitä tasan sen 5min, minkä aikaa ne pysyvät lämpiminä uunista ottamisen jälkeen. Taikinan kohottamista ei pidä aatteena liioitella! Kiireisen leipurin moka. Parin hajamielisen kerran jälkeen, kun taikina on unohtunut jonnekin turpoamaan, olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että ei se kohottaminen taida mitään turhaa hapatusta olla kuitenkaan.

Olen kova tyttö syömään ja moni saattaakin hieraista silmiään, kun pääsen vauhtiin. Minulle maistuu nykyään aika hyvin ruoka kuin ruoka. Mereneläviä ja sisäelimiä en tosin suuhuni laita. Kypsentämätön tomaatti ja appelsiini ovat ainoita ruoka-aineita, jotka aiheuttavat todellisia allergiaoireita. Kalaa en ole uskaltanut suuhuni laittaa vuosikymmeniin, hajukin saa aikaan niin etovan tunteen, että olen suosiolla kieltäytynyt mokomista niljaeläimistä.

Ei liene mikään ihme, että vatsa turpoaa runsaista hiilihydraateista, erityisesti vaaleasta pullamössöstä. Sellaiset erivät ole arkiruokailuun koskaan kuulunetkaan, ruisleipä tiellä pitää! Joskus vatsani oireili enemmän ja silloin tuli myös gluteenitonta ruokavaliota testailtua. Vannoutuneena leipähiirenä kuitenkin palasin takaisin jauhojen pariin. Maitotuotteita en ole koskaan jättänyt pois, enkä koe, että olisi tarvettakaan. Viimeisen vuoden aikana jostain on kömpinyt älytön himo voita/Oivariinia ja vaaleaa leipää kohtaan. Aiemmin tällaista ei ole ollut. Nyt himoitsen tätä kombinaatiota enemmän kuin karkkeja, joihin olin ennen addiktoitunut.

Jätin karkit pois ruokavaliosta viime vuoden syyskuussa ja taisin syödä syys-joulukuun välissä karkkia kerran. Jos en olisi katkaissut sokerikierrettä tuolloin, olisi dieettaaminen varmasti ollut entistä hankalampaa. Joulun jälkeen karkkia on tullut kuitenkin syötyä useampaan kertaan. Ei kuitenkaan edes joka viikko, saati joka päivä, kuten ennen. Joku pieni tarttui aina mukaan kauppareissulta. Pikkupätkis, pikkulaku, vähän irtokarkkeja… Kunhan joku ”pikku”.

Mutta tosiaan ruokamääriin. Vatsallani on uskomaton kyky vetää ruokaa. Jaksan syödä ravintolassa isoimmankin hampurilaisaterian (tosin valitsen mieluiten vuohenjuustokanaa maalaisperunoilla ja dipillä, mmmmmm), vetää päälle vähän karkkia ja jäätelöä. Vapaasyöntipäivänä olen helposti syönyt jopa 8 sämpylää, hedelmäsalaattia, pullaa, keksejä ison pizzan, banaanilettuja, puoli litraa jäätelöä, pussillisen karkkia. Toki moisina mätystämispäivinä olen aivan taju kankaalla. Käytännössä vain herään syömään ja muuten nukun huonoa oloani pois. Mutta I can do it! Tällaisia tosin ei kannata kovin usein harrastaa. Kerta viikkoon moisella mätystämisruokavaliolla nostaisi varmaan viikkokulutuksen aivan uusiin sfääreihin!

IMG_0417[1]

Odotan arkiruokailuihin palaamisessa sitä, että vaihtoehtoja on enemmän, eikä kaikkea tarvitse käyttää puntarin kautta. Silmä on kyllä ruokavalion noudattamisen myötä hyvin harjaantunut määriin, eikä lautaselle tule enää kauhottua sitä 400g pastaa, kun tietää miten onneton ruikulimäärä joku 50g pastaakin kypsänä on. Thaikkuruokaa, laatikkoruokia. Kastikkeita! Perunamuusia. Lämpimiä voileipiä. Mmm. Varaa valita! Ja hedelmiäkin saa popsia! Tai tempaista ravintolaan syömään, jos mieli tekee.

Ruoka-aineet tulevat säilymään pääosin puhtaina. Valmisruokia meillä ei käytetä milloinkaan, joten ne eivät ole tekemässä minkään sortin comebackia. Mutta juurikin maustamista kermoilla, maustetahnoilla ja kookosmaidolla odotan jo kovasti. Saa ruokaan vähän enemmän makua ja iloa. Nyt ovat pannassa nekin. Olen ihan innolla tutkinut yhteistyökumppanini Foodinin herkkuvalikoimaa ja sormet syyhyten odotan, että pääsen käsiksi kattavaan raakasuklaavalikoimaan

Dieetilläni ruokavalioon kuuluu enemmän lihatuotteita, kuin haluaisin syödä. Aionkin dieetin jälkeen vähentää lihansyöntiä. Esimerkiksi leikkeleiden määrä putoaa puoleen tai ne jäävät kokonaan pois ja lihankulutusta pyrin vähentämään puoleen. En ole mikään suurin lihan ystävä, enkä halua myöskään syödä sitä eettisistä periaatteista. Näillä nyt kuitenkin mennään tämä dieetti ja tulevaisuudessa mietitään muita kuvioita. Monesti valmennuspuolelta tulee aika nihkeää vastaanottoa, jos lihaa ei halua ruokavaliossaan käyttää. Enemmän voitaisiin kyllä panostaa ateriasuunniteluun. Onhan sitä täysvegaaneita kehonrakentajiakin, että tuota… Minä mieluummin pussailen eläviä töpselineniä, kuin nuoleskelen niiden ruhoja. Onpas kiva jäystää toisen kankuista vuoltuja siipaleita. Yh.

Herkut! Minä rakastan herkkuja. Rakastan ylipäätään ruokaa ja syömistä, ellei jo tullut selväksi. Burps. Onneksi kohta on välipala-aika! Himot menevät kausittain ja nyt kesällä olen huomannut, että jäätelö on ehdottomasti kovin juttu, mitä mieli halajaa. Tankkauspäivänä herkuttelinkin sallitusti jäätelöllä ja aitaivassaaakelihuhheijaa miten hyvää ja kermaista se oli. Rakastan myös yli kaiken riisipuuroa kanelilla ja sokerilla. Uusi himotteluaihe ovat letut. En muista, että olisin ikinä tykännyt äärimmäisen paljoa letuista, mutta Haraldissa keväällä nautitut räiskäleet olivat niiiiin hyviä, että jäi kyllä himo. Karkit maistuvat, juustokakut maistuvat, suklaa maistuu, juustot maistuvat. Ja olen varsin perso pizzalle, friteeratuille hedelmille sekä karjalanpiirakoille ja munavoille. Oikeastaan tykkään kyllä kaikista herkuista ja vähemmän herkuista, mutta marsipaanit, marmeladit, Budapest-karkit, liköörikonvehdit, tylsät keksit ja TV-mix pussin siniset palleropylpyrät voi puolestani tuhota joku muu. Joskin – kyllä minä pahimmassa himotuksessa pylleröin nekin parempiin suihin… En ole liian ronkeli!

Eli sikäli, en nyt aivan uppoa tällaiseen muottiin raikkaasta fitnessbarbiesta, joka pupeltaa salaattia, kanaa ja sitätätäjatuota todella pahaa mutta ah-niin-terveellistä wc-raikastimelta maistuvaa viherpiiperöä. Jos en lihoisi, eläisin kakuilla, suklaalla, voilla ja karjalanpiirakoille. Koko satsi alas Pepsi-Maxilla, glögillä, kaakaolla ja simalla, niin ai että! Slurps!

Nyt kun olen tällainen purkkeja raahaava epämieluisa ruokavieras, ajatellaan helposti, että olen jotenkin todella tarkka nillittäjä ruoan suhteen. Väärin meni. Luultavasti olisin pahempi rasvat suupielissä maiskuttava porsas kuin kauhistelijat yhdessä. Moni ei usko, että minä olen kykeneväinen vetämään sellaiset satsit ruokaa, että perheemme isokokoisin hujoppi ei enää jaksa ja kaapii omia jäätelönrippeitään minun kulhooni. Nyt siellä näyttöjen äärellä rastitellaan väkäsiä syömishäiriön oireet kohdasta, kun väitän kirkkain silmin, että rakastan herkkuja ja leivon vaikka samalla näännytän itseäni. Makes sense, no?

Valitettavasti lavakuntoa ei saa mätystämällä juustokakkua. Tekisin sen heti, jos homma olisi sen verran simppeliä. Teinpä nimittäin vastikään juhannukseksi samanlaisen herkkutekeleen tuliaisiksi kuin ystäväni polttareihinkin ja sen olisin voinut syödä jo silmilläni. Tämän paakkelssin syönnin jälkeen voikin laittaa 0 rasvaprosentin perään. Mutta minkäs teet – kaikkien sanojen mukaan parasta kakkua! Kisojen jälkeen tätä on epäilemättä tyrkyllä.

Oli kuulemma parasta ikinä!

Oon sisäsesti kaunis mä söin just ruokaa
Mä tappelen vaan jos joku söi mun ruokaa
Rento ja seksy vaik en sovi malliks
Oon hyvä tyyppi vaik en roolimalli
Katon aina adonista peilist
Oon tyytyväine itteeni vaik sata kiloo geimis
Suurin pulma mitä syön tänään
Seuraava pulma mistä lisää syötävää

FBI-Syön tänään

Ja pieni kurkistus kuntoon.

IMG_2676[1]

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

4 vastausta artikkeliin “Haaveilen tyhjästä ruokakomerosta.”

  1. Miten ihana postaus! Niin aito!
    Muistan kun olin ite sen 3kk laihtumishommissa, himoitsin vaaleaa leipää ja margariinia!! Slurps vaan, vesi kielellä tuijotin leipomaani ranskanleipää.

    Mut oikeesti, tosi helluskaa ku oot tommonen pieruille haiseva kävelevä parsakaali ja ja kuolaat pullaa. <3 ootan niin himoissani täällä sun debyyttiä lavalla!! Huraa!!!

    Ja siis toivottavasti niinku älysit että toi pieruhaju liitty siihen parsaan. 😀

  2. AAAAWWWWW!! Ihanaa, että löytyy muitakin ihmisiä, joihin uppoaa hullut määrät ruokaa(HERKKUJA) ja itseltään tajun kankaalle syöminen ei ole ongelma. Ihana lähteä treffeille, kun syö enemmän, kuin treffikumppani tai pitää joku yhteinen leffailta ja yrittää säästää toisellekin jotain leffamässyjä. 😀
    Ja täälä sama, jos en lihoisi niin olisin maailman suurin possu filmtownin/makuunin kilon irttaripussi kainalossa, friteerattu sipulirengas, kana, possupallero vuori, ranut, bbq kastike ja 3litran jäätelö paketti nenän edessä eikä niiden tuhoaminen nanosekunnissa olisi suurikaan haaste. Hahhah.

    mmm..syöminen! <3

  3. Omnom näyttääpä hyvälle toi kakku!! Reseptiä saisko?

    Määki voisin elää karkeilla , leivällä, voilla ja karjalanpiirakoilla jos vaan ei kilot kerääntyis <3

    • No jo on tässä bloggaaja, kun käy tällaisella viiveellä vastaamassa 😀
      Mun kakut syntyy aina ihan päästävedetyilla resepteillä. Tuossa kakussa on muuten sitten varmaan 3000kcal.

      Pohja:
      200g dominoita
      suolaa
      100g mansikka-suklaata (Fazerin maitosuklaa jossa mansikkarouhetta)

      Täyte:
      200g mascarpone
      1 valkuainen
      250g vaahtoutuva vaniljakastike
      vaniljarahkaa/vanilja-tuorejuustoa
      vaniljaesanssia
      100g valkosuklaata
      vaniljasokeria

      Eli muussataan keksit ja tarpeen mukaan lisätään hieman rasvaa seokseen. Suola on ehdoton, eli keksipohjasta tehdään hieman suolainen. Taputellaan keksimurska irtopohjavuoan pohjalle ja laitetaan jääkaappiin. Leikataan mansikoista viipaleita ja vuorataan vuoan reuna mansikoilla. Rouhitaan isoksi rouheeksi suklaa + mansikoita ja heitellään pohjan päälle.

      Sekoita täyte. Vatkaa valkuainen erikseen ja lisää se vaahdotettuun vaniljakastikkeeseen. Sekoittele kevyesti, lisää mascarponet sun muut. Heitä täytteeseen valkosuklaa joko sulatettuna tai rouhittuna. Mausta vanilja-aromilla. Sitä saa laittaa reilusti. Sokeria oman maun mukaan. Liivatteita 4.

      Kaada seos varovasti pohjan päälle. Varo, etteivät reunusmansikat kaadu. Anna hyytyä ja koristele vielä suklaalla, mansikoilla, miten vaan.

      NAMMMM! Mascarpone tuo ihanan kermaisuuden, vanilja-aromi korostaa makua. Ja suolainen pohja saa himoitsemaan tätä lisää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta