Lässytilää ja liipatilaa, Eveliinalla on asiaa.

Menit lankaan. EI minulla kyllä mitään asiaa ole. Mutta roppakaupalla kuulumisia ja kuvia. Ei kuitenkaan yksiäkään BB-pökiä tai puurolautasellisia, lupaan!

Muumeissa on tokaistu osuvasti.”Maailmassa ei ole mitään niin mukavaa kuin viihtyminen, eikä mikään ole sen helpompaa” Tai jotenkin niin. Oli miten oli – true that! Kyllä Tove tiesi olennaisen elämästä. Ja sitä tämä loma on todella ollut. Viihtymistä,  Rentoutumista. Hyvää ruokaa, lepoa… Hei hetkinen, miten niin hyvää ruokaa?  No, onhan se dieettiruokakin kelpopöperöä siinä missä mikä tahansa muukin (köh köh), mutta eipä tarvinnut parsakaaleja punnita tai mutustaa pelkkää kuivaa täysjyväriisiä, kun suuntasimme fitnesskaakaakatuksia varsin kiitettävästi sietävän crossfit-kaappini kanssa pidennetylle viikonlopulle Riikaan.

IMG_2950[1]

Tapasin perjantaina uuden valmentajani, Timon. Kävimme läpi tämän hetken tilanteen ja muutamia olennaisia juttuja sekä jatkon toimintasuunnitelmaa. Olin ollut koko päivän aivan jännityksissä, että mitäköhän hirveää sieltä on tulossa. Kenties päivittäisiä intervalleja. Kalorit pelkästä aurinkoenergiasta ja meditaatiosta! Tai että tuleeko sieltä huvittunutta mulkoilua, että juu, ehkäpä noilla kinkkurasvoilla kannattaa haaveilla kisoista vasta vuonna 2020. Mutta ei! Sieltä tuli ohjeeksi jättää ruokavaaka kotiin Riikan matkan ajaksi. Itseasiassa se oli käsky, eikä ohje. Napakka ”Et todellakaan ota” sai minut tosiaan jättämään ruokavaa’an pois kassista.

Lähdimme yhtä matkaa Sahara Beauty & Designin Sannan pakeille tsekkaamaan kisabikinit ja kuntoa. Bikinit olivat todella kauniit ja Sanna oli tehnyt upeaa työtä sen perusteella, että oli nähnyt minusta vain pari surkeaa kuvaa, jotka olin itse käsivaralla räpsinyt sieltä täältä. Mielestäni bikinit istuivat kauniisti ja saivat pannukakkumaisen poveni näyttämään pannukakulta, joka on hieman kohonnut uunissa. Vau! Väri olikin sitten pettymys, mutta TÄYSIN oma vikani. Senkin valinta tapahtui pienten kangastilkkujen perusteella. Eipä sitä sitten osannut miettiä, miltä se näyttäisi hieman isompana tilkkuna, vaikka eiväthän nuo kisavermeet ole koolla pilatut. Jouduin kyllä ihan ihmettelemään, että miten kauas väri lopulta meni siitä mitä halusin. Valoissa se muuttui aika radikaalisti. Mutta niillä mennään. Ei se ruma väri ole sekään, mutta ei tuo kyllä sitä erottuvuutta, tyylikkyyttä ja särmää, jota halusin. No, jatkossa tietää, että nämä asiat tulee tsekata paikan päällä, ettei tarvitse sitten jälkikäteen marista.

Siinä pyllistellessä piti sitten kysyä valmentajalta, että vieläkö hän uskaltaa lähettää minut sellaisilla ohjeistuksilla maailmalle. Ja kyllä vaan. Tämä tyttö suuntasi reissuun ohjeena mussuttaa reippaasti hiilihydraatteja. Hedelmiä ja nopeasti imeytyviä. Ei ruokavaakaa. Taisin ohjeet kuullessani toistella puolikiljuvalla kimityksellä, että oikeesti, mitä ihmettä, iiik, ääk! En kai mä voi! Vieläkö mä ehdin? Ei kai tällä kunnolla ole varaa. Eipähän siinä. Hei heit toivoteltiin ja suuntasin kohti lomareissua jäätelöoptio takataskussani.

IMG_3307[1]

Täytyy sanoa, että ensimmäinen ruoka-annos (mm. vaaleaa riisiä, ananasta ja vaaleaa leipää) oikein humahti kroppaan. Vatsa vain huusi, kun lappasin ruokaa sisään.  KURRUUUUURURRUUUU! Pieni tappelu piti pään kanssa käydä, mutta lopulta sain vietettyä erittäin rennon loman ruokailujen suhteen. Maistelin jäätelöä ja söin mahani pinkeäksi hedelmillä. Tuoretta ananasta, kiivejä ja mansikoita hotelliaamiaisella! Ja se vaalea leipä. Olihan se aikamoinen taivas. Ja nukuin kyllä kuin tukki!!!

IMG_3232[1]

Ensimmäiset päivät vatsa meni vielä kuopalle ja nälkä oli aamulla huutava tasan siinä klo 7 aikaan, jolloin useimmiten ruokailen. Mutta tänään olo olikin jo aiiiiiiika nesteinen ja epämiellyttävä. Ja mies on saanut välillä ärähtää, että nyt muuten loppuu se kunnon vatvominen ja vatsarasvojen nipistely. Mutku yyyyyyh! Miksi kireää kroppaa ei voi saada mutustamalla leipää.

IMG_3284[1]

IMG_3029[1]

No kuitenkin. Nälkä tuli vasta lähempänä klo 10 ja koko päivän ollut sellainen olo, että sormet ovat pikku bratwurstit ja vyötärölle on tullut takaisin se kadonnut kymmensenttinen. Nesteitä, nesteitä. Lähtevät pois. Mutta hyh silti!  Olipa todella mukava mennä tänään MeNaiset Sport-lehden kuvauksiin. Kärsin akuutista keskivartalolihavuudesta ja ruokavaliomuutokset puskivat heti läpi ihosta. Naamassani oli enemmän peiteltäviä näppyjä, kuin 16-vuotiaalla pojalla! Mukavaa kuitenkin oli. Joskin toivon, että muistin vetää vatsaa tarpeeksi sisään, eikä keskiaukemaa korista sivun leveydeltä alavatsamakkaraa.

IMG_3294[1]

Treeneihin tuli hieman muutoksia. Esim aerobisten määrää laskettiin, mutta intensiteettiä lisättiin. Tämä on niin omaan makuuni! Tykkään paljon enemmän tehdä hieman kovatehoisempaa, kuin ainoastaan kävellä. Kävellessä sykkeitä on ihan mahdottomuus nostaa ilman sauvoja ja mäkiä.

Hieman haastellista oli aamuaerobista vetää Riikassa, mutta totesin, että sehän oli ihan vain mielikuvituksen puutetta. Lopulta sykkeitä nostateltiin nousemalla puistonpenkille ja tekemällä boxihyppyjä kiven päälle. Hyvä hiki tuli päälle ja maistui muuten aamiainenkin vielä paremmalle.

IMG_3160[1]

Riika oli kaupunkina todella hurmaava. Hyvin samanlainen kuin Tallinna. Vanhaa kaupunkia edemmäs tosin ei juuri tullut lähdettyä. Majoituimme Wellton Centrum & Spa-hotellissa, joka oli aivan vanhan kaupungin ytimessä. Loistava sijainti ja loistava hotelli. Aamiainen oli todella hyvä, esimerkiksi hedelmiä oli kattavasti kuin myös leipiä, munakkaita ja jugurttivaihtoehtoja. Sijainti oli ehdottomasti aivan ykkösluokkaa. Lähellä oli kauppakeskus ja loistavia ravintoloita. Ja ennen kaikkea YoYo, josta saa frozen yoghurtia. Kumpikohan näistä annoksista on minun?

IMG_3205[1] IMG_3206[1]

Itse en varmaan koskaan opi, että ei kannata lähteä käymään eläintarhoissa tällaisilla seuduilla. Oli kyllä varsinainen eläinten keskitysleiri. Stressaantuneita eläimiä liian pienissä ja sotkuisissa tiloissa. Hyi. Ei saanut mitään muuta kuin kurjan mielen ja yleisistä käymälöistä nenän limakalvoille pinttyneen virtsankatkun.

Suosikkipaikaksemme muodostui ehdottomasti Domini Canes. Idyllinen pieni ravintola, johon ilta-aurinko upeasti osui. Tarjoilu oli laadukasta, ruoat kohtuuhintaisia, tuoreita ja todella maittavia. Ja joka kerta katusoittaja soittamassa saksofonia. Muunmuassa Amelien tunnaria, Alicia Keyesiä. Oli todella tunnelmallista. Ja henkilökunta tarjosi meille ihanaa italialaista kuohuvaa.

IMG_3031[1]

Apua. Kuohuviiniä. Dieetillä! Lasilliseenhan se homma kaatuukin. En tuu varmaan enää kuntoon syksyä ajatellen. Yhyy.  Täytyy myöntää, että ei siinä kovasti kisa-ajatukset painaneet kantalasissa, oli nimittäin sen verran painavaa syytä juhlaan. Heti hotellihuoneeseen päästyäemme uskollinen rahkapurkinkannattelija nimittäin kaivoi laukusta  aamutreenistä kosteat Better Bodiesit ja solmi ne silmilleni. Kun sain housut pois päästä, sängyllä odotti koruliikkeen paketti. Aloin kaivella sitä ihan innoissani, että mitä sieltä löytyy (oli vuosipäivämme ja toki ajattelin saavani jonkun korun) ja nostin pussista hämmentyneenä omia vanhoja kaulakorujani. Kun käännyin, polvistui mies eteeni sormusrasian kera. Siinä vaiheessa aloin kiljua ja juoksin nurkan taakse piiloon. Perusreaktio! En kuitenkaan sännännyt ulos pakokauhun vallassa, vaan palasin uteliaana käsieni lomasta sormuksen kokoa tirkistellen takaisin miehen eteen. Timantteja oli riittävästi, joten vastasin myöntävästi ja niin kasa jalometallia ujutettiin vasempaan nimettömään. Kun en ole ilmeisesti ollut tarpeeksi hirveä dietzilla ja saanut Niko Saarinen-tyylisiä kilahduksia kuin noin kolme kertaa päivässä, on tämä minulle aivan loistava kakkosmahdollisuus käyttäytyä mahdollisimman ikävästi kumppania kohtaan. Koska olen kohta bride to be, minun pitää tottakai ryhtyä morsiusdieetille. Se on stressaavaa siinä missä kisadieettikin. Siihen vielä oheen sitten kunnon häästressi, että saan olla kunnon bridezilla ja kohdella kaikkia kaasoja ja auttavia käsiä samalla lempeydellä kuin Kim Jong-un konsanaan, niin ai että. Mutta hei, kaiken se kestää, right?

IMG_2998[1]

IMG_3126[1]

Kyllä siinä saksofonia kuunnellessa, kuohuviinilasi kädessä istuessa mietiskeli, miten monesta asiasta tämän harrastuksen takia on luopunut.  Paljon tämä touhu antaa, mutta paljon se myös ottaa. Olenhan minä sen tiennytkin, että kovin vakavastiotettava fitnessbeibe en ole, koska selkeästi kaipaan enemmän rentoutta ja spontaaniutta,  vaikka ylisuorittaja olenkin. Saan huikeita fiiliksiä hyvistä treeneistä ja kropan muokkautumisesta, mutta kyllä ne suurimmat nautinnot tulevat silti tunteista, joita tulee läheisten kanssa vietetystä ajasta, kokemuksista, nauramisesta ja rentoudesta. Voi että kaipaan sitä tunnetta, että voin vaan istua siinä ravintolan tuolissa kuohuviinilasi kädessäni, ilman että minun tarvitsee miettiä, saanko juoda sitä, entä jos humallun, kuinka monta kaloria tässä lasillisessa on.

Ei turhaan korosteta, että fitness on elämäntapa. Harvoilla se homma toimii niin, että ollaan offilla kuin Ellun kanat ja sitten dieetillä kova kuuri ja millintarkat ohjeet. Kovassa kunnossa oleminen vaatii todellakin kovaa asennetta ja paljon työtä. Ei auta tekosyyt ja muttailut ja kiertelyt ja kaartelut. Kunto on juuri niin kova, miten kovasti olet sen eteen työskennellytkin. Eli jos se perä tutisee, kun kävelen syyskuussa lavalla liki ilkosillani, niin tiedätte, mistä se johtuu!

Aamulla dieetti alkaa ikään kuin alusta. Hiilihydraatteja on taas runsaammin. Toivotaan, että kroppa lähtee käsittelemään niitä hyvin. Ainakin tuntuu, että toiminnat ovat hyvin normalisoituneet, kun ruokavalio on ollut runsaampi ja hiilihydraatteja riittänyt. Iloisin mielin eteenpäin, fitnessiä rakastaen ja vähän inhoten. Enemmän kuitenkin rakastaen, sellaista hellyyttä tuntien.

PS. Käyhän tykkäämässä blogisivustani Facebookissa tai seuraa instagramista peilikuvien ikuista virtaa!

Ever Fit Facebookissa !

Instagram

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

5 vastausta artikkeliin “Lässytilää ja liipatilaa, Eveliinalla on asiaa.”

  1. Kyllä tuli ilokyynel silmään kuin luin tästä kihlauksesta – ootte ihania <3

  2. Näitä sun tekstejä on aivan ihana lukea. Päivän piristys aina. Mahtavaa huumoria. Uppoaa muhun kuin nenä päähän. Paitsi, ettei nenä uppoa päähän, hemmetin uloke… Enivei. Varmaan noin vuoden olen sun blogia lukenut, ja nyt ensimmäistä kertaa uskaltaudun kommentoimaan. Hieno blogi. Älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot! 🙂

    Hirvittävän paljon onnea kihlauksesta!! 🙂

    • Kiitos kiitos kiitos! Mukavaa, kun rohkenit kommentoimaan. Olet minulle elävä todiste, että joku lukee hapatuksiani, jes! En ajatellut muuttua, uhallanikaan! Nenät ovat harmillisia ulokkeita. Vaikea upottaa päähän, ellei sitten tarmokkaasti lyö.

  3. Oikein paljon onnea, ihana kihlautuminen <3
    Aika kiva kun sait dieetillä tuollaisen rentoilulomankin 🙂
    Sulla on kyllä niin hyvä tapa kirjoittaa!!!

    • Voiii kiitos Outi! Rentoiluloma oli toki ihana juttu, mutta ei se syy, miksi sellainen tuli. Vähän takapakkia nyt otettu, mutta kyllä se siitä taas!! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta