Ilman matkaa ei pääse perille!

Loman jälkeen pitäisi saada loma! Tai ainakin kevyt asteittainen siirtymä takaisin arkeen. Ensin töitä klo 9-13, sitten 9-14 jne. Pari päivää viikossa töitä ja loput vapaata. Siitä pikkuhiljaa kevyesti siirtyen täysiin työviikkoihin, muutama työviikko ja asteittainen siirtymä takaisin lomalle. Ja eikä mitä, työpäiviä ja työuria vain halutaan pidemmiksi! Pthyi.

Eipä siinä, pidän kyllä työstäni! Se on vain aina tämä sama ongelma, että arki ryskää loman jälkeen päälle kuin kaavilainen avaruussavolainen. Yllättäen, hirveällä ryminällä ja niin nopeasti hölisten, että mistään ei saa mitään tolkkua. Olisi nyt hieman varoittanut, että täältä tullaan taas, ollaanko sitä valmiina hä?

loma

Tavallaan on kyllä mukavaa palata arkeen ja saada rytmit kohdalleen. Fitnesstörpöille on tärkeää, että rytmit ja rutiinit rullaavat helposti ja mukavasti. Lomalla tuli oltua kotona pari hassua yötä ja treenejä kipiteltiin niin Riikan puistoissa kuin maaseudullakin hyttysiä karkuun juosten ja lehmänläjien yli loikkien. Milloin unohtui ostaa kyläkaupasta lisää riisiä ja milloin oli raejuusto lopussa. Purkkeja, purnukoita, pusseja ja kylmälaukun pakkaamista ees taas.

Mutta kyllä vain oli hyvä loma! Liian nopeasti se meni, mutta niin se varmaan menee kaikilla. Paljon ehdittiin tehdä ja poistuminen tutuista ympyröistä teki kyllä hyvää. Mökillä ei voinut alkaa availla läppäriä ja touhottaa työasioita tai yhteistyökumppanijuttuja tai bikineitä tai mitään. Totaalilepo kaikesta elektroniikasta oli ollut paikallaan, mutta ainakaan Riikassa ei tullut liikaa puhelinta hypisteltyä. Mitä nyt ”muutamat” selfiet ja peilipyllymekkokuvat tuli otettua. Ja tietty kuvattua jokainen suupala, joka tuli syötyä.

IMG_3022[1]

IMG_3202[1]

Työasiat eivät olleet lomalla mielessäni kuin kerran pari hoidellessani laskutuksia ja muutamia ohjelmia. Fitnessjutut pyyhin muutamaksi päiväksi pois (Riika, ahhhh), mutta rentoilu ja lystikkyys kostautuivat aivan maailmanluokan kuntokriisillä, jonka kanssa olen painiskellut nyt useamman päivän. Kun se paino eiiiiii vaaaan tipu! Ei pitäisi tehdä sitä virhettä, että selailee muiden kuvia ja vertailee muiden kuosia omaan kuntoon, mutta niin sitä vaan tulee eksyttyä muiden blogeihin ja haukottua henkeä, kun toiset kiristyvät silmissä ja rapsakoituvat oikein rapisten.

Kun dieetti alkoi paino puksutteli hyvin alaspäin ja olin erinomaisessa vauhdissa. Oli jopa huoli siitä, että tulen kuntoon liian aikaisin. Silloin stressasin pientä kokoani ja sitä jääkö mitään jäljelle. Vaan niin ne tilanteet muuttuvat! Tirsk. Ei ole pelkoa liian ajoissa olevasta kunnosta, eikä ole kyllä  huolta siitäkään. jääkö mitään jäljelle (etureidet ovat jo menetettyä kalua). Suurin huoli on, riittävätkö nämä viheliäiset 9 (eikä edes enää sitä, iiiiih) viikkoa tämän ihramäärän sulattamiseen. Ettei vain jäisi liikaa jäljelle!! Hytisevää on vielä sen verran paljon, että oikeasti hirvittää, nouseeko sinne lavalle talipallo, jota on sudittu ruskeaksi ja koristeltu muutamalla strassilla. Olisin mieluummin rusina. Kuiva olemus, mutta makea tapaus!

IMG_3573[1]

Tekemistä riittää!

No mutta. On pakko olla armollinen itselleen. Tässä on ollut niin monta kuormitustekijää ja hidastetta matkassa, että siihen nähden olen tehnyt hyvää työtä. Hyvä minä! Annan itselleni pienet aplodit, ennen kuin kömmin nurkkaan itkeä tirauttamaan muutaman kyyneleen ja piiskaamaan itseäni lisää nostovyölläni! Mutta!!! Tottahan se on, että lavakuntoa ajatellen matkaa on jäljellä vielä paljon. Kovin ahkerasti en ehkä nyt kuntokuvia päivittelekään, kun tuntuu, että ei siellä tapahdu pali mithän! Mutta kyllä vielä laitetaan tapahtumaan. Kaikki konstit käyttöön, vaikka se pakuritee ja aurinkoenergiakin, jos ei meinaa läski tiristä!!

Vaan onneksi on valmentaja. Miesparka. Joutuu työkseen kuuntelemaan hysteeristen fitnesskanojen kotkotusta ja vakuuttelemaan, että ei ole mitään hätää! Ei edelleenkään ole mitään hätää. No, vieläkään ei ole mitään hätää. Ei ole hätää edelleenkään, vaikka onhan tässä viiden minuutin aikana ehtinyt tapahtua kaikenlaista….

Luotto kyllä pelaa. Äpiköintini ei liity siihen, ettenkö luottaisi valmentajaani. Mutta päässä kuitenkin on se ajatus, että entä jos? Jos minä vain en kiristy? Jos joku on mennyt mönkään JUURI minun kohdallani, tai jos joku menee mönkään… Entäsonkosmitenkähänjokohan. Hohhoijaa minä ja tämä jossitteleva kaalini (mmmm, kaalia, voi kun saisin kaalikääryleitä!!I) Jos olisin aivan kamalassa kunnossa, kai minulla olisi päällä hurja rääkkäysohjelma ja ruoka menisi suoraan vatsaani PECK-napin avulla. Täytyy vain raksutella menemään ohjeen mukaan ja Timon sanoin ”nauttia siitä tekemisestä” Juuri niin! En minä tempaantunut lajin pariin siksi, että saisin koko ajan kärsiä, potea pahaa mieltä ja ahdistusta. En minä maksa maltaita tästä hapatuksesta kisa-asuineen kaikkineen siksi, että saisin kulkea jonkun via dolorosan. Teen tätä siksi, että nautin tästä. Kuitenkin. Parhaina päivinä tämä on todella parasta! Mutta miten se nauttiminen ja ilo hommasta jää helposti murehtimisen alle!  Johan nyt on piru!

IMG_3593[1]

Ehkä minullekin on hieman tullut paineita. Olen toitottanut, että en odota menestystä ja kunhan vain tässä tuusaan ja katselen, miten hyvin saan allini tiiviiksi (kuin teräs-tottakai!!) ja kaikki ovat nyökytelleet että jee, sinulla on hauska ja rento asenne! Mutta sitten alkoi tulla niitä kommentteja, että minua oikein odotetaan sinne lavalle (ettette vain kieli pitkällä odottelisi, että tuo muuten varmasti lentää nenä edellä tuomaristoon) ja tuut varmasti pärjäämään ja kaikkea sitä. Käääääääk. Joku jo sanoi, että joudun pulittamaan hänen lippunsa, jos lennän lavalta pihalle kuin leppäkeihäs heti eliminaatiossa. Uppista. Oon kohta pennitön, jos tällaisia lippuliisoja vaatimustensa kanssa alkaa putkahdella enemmänkin! Mutta onneksi bikinibeibessä on paljon mitä myydä. On irtohiusta ja ripseä ja bikit ja Swarovskit sun muut. Eiköhän niillä pulita muutaman pettyneen fanin liput. Ja lupaan tarjota sitten koko pettyneelle porukalle kuohujuomat sekä ruisleipää ja VOITA!! Ainakin saan voita, jos en voita. Ehehheheee! Nokkela sutkautus. Ja tuskin edes saan, kun dieetin jälkeen palaillaan sitten hiiiiiitaaaasti normaaliarkeen. Mutta ei nyt vielä murehdita sitä.

IMG_3429[1]

Surut pois ja kukka rintaan. Onneksi on aivan erinomaisiakin päiviä ja erinomaisia treenejä. Kunhan vain tänne puran erilaisia fiiliksiä. Treenit maistuvat ja hauskaa on myös paljon! Ruokaa on riittävästi. Jopa toivon, että se vähentyisi. Yhtäkkiä hiilihydraattia on saanutkin pupeltaa ihan urakalla (aika vähäiset ovat lukemat silti, mutta siltä se tuntuu) ja se tuntuu aika hassulta…Katsotaanpa hassuttaako enää torstaina, kun kömmin taas puntariin tsekkaamaan aamupainoa. Gulps. Olen hikoillut ainakin miljoona litraa tuolla lenkkipoluilla ja salilla, joten voisitko vaaka hyvä nyt vain kiltisti humpsauttaa sen painolukeman johonkin mukavaan, kivaan ja kesäisen kepeään numeroon?

Rintaa polttaa, hauista jomottaa. Konttiin sattuu ja reisiä hapottaa. Tiukentuneet aamuaerobiset ovat toden totta laittaneen nämä kanankoivet tutisemaan ja salilla käynnistelin uutta ohjelmaa! Vihaan ja rakastan aamutreenejä. On ihan huippua, että saa tykittää täysiä ja vaihdella treenejä, mutta aerobiset vaativat nykyään aivan erilaista psyykkausta ja asennetta, kuin kevyet puolen tunnin jolkottelut, jotka taaplasin tasaisen tappavasti kuin porotokka jäkälän perässä. Ne tosin oli paljon helpompi suorittaa puoliunessa.

IMG_3474[1]

Viikonloppuna olisi ohjelmassa häitä ja BadAss-tiimipäivää. Kivaa tavata uusia tiimikavereita! Sunnuntaina hurautan ensin Tampereella, josta hyppään body fitness-junnuissa kisanneen Lauran kyytiin. Siitä sitten ajaa huruttelemme pääkaupunkiseudun kuuluisalle Mayorsille. Varmasti huippu päivä luvassa ja mikä parasta, saan kotouttaa bikinini! Jospa siitä saisi lisäpotkua kiristelyyn, kun bikinit rutistuvat vielä toistaiseksi varsin syvälle kinkkuläskeihin!

Ajattelin, että voisi olla terpeuttista näperrellä koristelut itse. Minä kun tykkään näpertää. Nyt en enää ole lainkaan niin varma, oliko tämä koristeluintoilu lainkaan hyvä idea. Mielikuvissani siintävät toki täydellisesti koristellut bikinit, joissa jokainen kivi on presiis paikallaan! Mutta todellisuudessa asia lienee toisin. Kun riisutaan ne vaaleanpunaiset lasit pois, näen enemmänkin puoli-irtonaisia kiviä, joita on tökittynä sinne ja tänne ja koko look on epätasapainoinen ja vinkura. Mutta toisaalta, niin taitaa olla bikinien kantajakin, että eipä kai tuo ole niin justiinsa!

Applikaattorin  tilasin Alemanasta ja kivet tulevat Biancaneveltä. Pian laitellaan hot fix-Swarovskeja niin maan pirusti, että ropina vain kuuluu, kun kävelen lavalla ja mun kotikutoiset koristelut tipahtelevat lattialle kuin raesokerit pullan päältä.

sw

Swarovski history

Olipas tänään mielikuvia vilissyt tekstinpökäle. Mutta sallittakoon se. Olen herännyt klo 4 ja porskuttanut tänne saakka hirmuisella energialla. No, aikamoisia hyytymisiä oli kyllä välissä. Mitä nyt oli vähän etukumi puhki (taas) ja unohdin minne olen laittanut kenkäni ja lähdin salilta väärän ihmisen kengissä (tai siis väärissä kengissä) ja unohdin juomapulloni sinne ja pari muuta muuttujaa ja nyt minä olen tässä. Vaikka pitäisi jo olla pedissä.

Anna mun stailaa, anna mun stailata! Salihousut, ballerinat ja nahkalaukku. Upea kombo! Mut mä oon sitä generationii, että saan tehdä näin
Anna mun stailaa, anna mun stailata! Salihousut, ballerinat ja nahkalaukku. Upea kombo! Mut mä oon sitä generationii, että saan tehdä näin

 

 

 

 

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta