Julmaa huvia ja PLICO-blogiarvonta

IMG_4026[1]

”Älä sano mitään, minä tiiän kyllä perkele. Minä olen tuhonnu meiän liiton. Elä sano mitää.

Minä oon syöny sen piirakan!! Perkele! Tuo minulle pyssy nii minä tapan itteni. Älä tuokaan, minä teen ensin nämä puut. Perkele minä olen, minä olen lävitse huono ihminen. Elä ny perkele minua. Elä sano mitää, elä sano mitään, elä rankase minua.

Kyllä minä perkeleeni kesytän! Minä ajan pääni jäädyksiin perkele! Mutta ensin menen kylälle ja pyydän kaikilta anteeksi ettei jää teille seliteltävää.

Älä sano mitää. Ei perkele minä laitan kaikki vielä, perkele minä laitan kaikki nyt kuntoon saman tien. Nyt jos koskaan!”

Studio Julmahuvia seuranneille kenties aukeaakin, mistä on kyse. Roudasta rospuuttoon. Mies on juonut rahat, munannut ja vetänyt perisuomalaiset perskännit.

No sitä en sentään ole tehnyt. Minähän sentään tosissani luulin, että Iltalehti puhuu vedestä, avatessani uutisen ”Juotko liikaa. Nämä 7 merkkiä paljastavat”

Mutta minä oon syönyt sen piirakan! Perkele. Eilen minä repsahdin. Puputin kanan ja riisin lisäksi ihan jotain muuta kuin olisi pitänyt. En edes lähde luettelemaan mitä kaikkea lopulta suuhun upposi, mutta sanotaan vaikka että kaikki sai alkunsa lusikallisesta kinuskikastiketta. Ja kun antoi kielelle sen pienen maistiaisen… Helvetti oli pian valloillaan!

Se on tehty. Dieetiltä on lipsuttu sivuraiteille 7 viikkoa ennen kisoja. Mokattu. Tunaroitu. Munattu. Murruttu paineen alla. You name it. Olen harjoittanut fitnesselämän suurinta syntiä. Vastoin kaikkia kauhukuvia, olen kuitenkin hengissä, enkä lihonut kaikkia dieetattuja kiloja takaisin. Mutta ehkä ne sitten  tulevat lavapäivänä tuonne pyllyyn. Kaikki kinuskikastikkeet ja poskiin hamsterimaisesti ahdetut leipäviipaleet. Korkojen kera!

Nyt ei ollut tankkauspäivä. Nyt ei ollut ansaittu vapaasyönti. Kunnon puolesta ei olisi todellakaan ollut aihetta ahtaa sinne kroppaan mitään ylimääräistä. Ja niin vain kävi. Mitä sille rautaiselle itsekurille kävi? Sille, jota kaikki ovat ihailleet? Sille kurille, joka kesti viime viikonloppuna häät karkkibuffetteineen ja vielä pizzan leipomisen? Huono kameli, kun selkä petti. Voiko johonkin reklamoida?

IMG_3939[1]

Kyllä. Olen todella pettynyt itseeni ja harmistunut. Kiitos kysymästä! Niin turha lipeäminen. Tuntui siltä, kuin pää olisi sumentunut. Varsinainen abduktiokokemus! Siinä tarkkailin ulkopuolelta, miten käsi vaan latoi suuhun sinne kuulumatonta tavaraa. Ihan kuin ei olisi ollut mitään tietoa kisoista tai mitään kontrollia. Mä vaan söin. Ja sitten olin että fuckshit.

Kisakavereille sanoin aamulenkin jälkeen, että tekisi vaan mieli mättää suklaalevy ärsytykseen. Sain sieltä vielä tsemppausta, että et muuten mätä! Ja silloin vielä olinkin varma, että en tietenkään ota. Eihän sellaista tehdä. Vaan kuinka sitten kävikään. Suklaalevyä en sentään mättänyt, mutta laiha lohtu on se seikka.

Pahinta, että en edes muista eilisistä syömisistä mitään. Söinkö hapankaalia vai muurahaisia? Leipää vai sanomalehtiä? Miltä ne maistuivat tai tuoksuivat. Ei mitään mielikuvaa. Olin eilen niin väsynyt, nälkäinen ja huonovointinen, että en muista milloin olisin kokenut vastaavaa. Huulet sinersivät, silmät eivät meinanneet pysyä auki. Kävin tekemässä treenit, mutta muuten vain makasin koko päivän sohvalla. Koko aurinkoisen päivän, kun muut loikoilivat rannalla ja puuhasivat energisinä ties mitä. Minä itkeä tihrustin spjvalla nälkää ja väsymystä. Ja hikoilin kuin pieni joulukinkku leivinuunissa. Ah.

Mutta nyt tiedän, että en ole luulosairas. Nyt tiedän, miksi väsyttää, miksi en jaksa ja miksi paino tippuu niin pirun hitaasti. Laboratoriokokeet paljastivat, minkäs muunkaan, kuin kilpirauhasen vajaatoiminnan. Pitäähän nyt trendikkäällä, stereotyyppisella fitnesskissalla olla vähän kilpirauhasongelmaa! Enhän nyt suinkaan halua olla poikkeus!

IMG_4077[1]
Vielä piisaa hommaa!!

No ei vaan.  Onhan tämä nyt todella mälsä juttu, kerta kaikkiaan. Mutta tavallaan jopa aika helpottavaa oli saada tieto. Mietin tätä jo viime kesän tuntumilla ja talvellakin asia kävi mielessä useampaan otteeseen, että ettei vain olisi jotain pulmaa kropassa. Laitoin kuitenkin oireita milloin stressin, milloin ylikuormituksen ja milloin sisäilmaongelmien piikkiin. Lääkärin kanssa asiasta jutellessa esille nostettiin aiempi ylikuntotilanne ja oireilu laitettiin sen piikkiin, että treenaan liikaa, rasvaprosentti on liian matala, syön liian vähän. Toki. Tervellinen ajattelumalli. Mutta itseni tuntien en tuota selitystä niellyt. Eikä paino ole edes alipainon puolella. Onhan tässä varmaan vuoden verran kärsitty aikamoisesta ahdistuksesta, kun en ole kokenut itseäni terveeksi. Tuntunut siltä, että aina on jotain ongelmaa. Ei palaudu kunnolla, on väsymystä, ei kestä kylmää, ei kestä kuumaa. Enkä ole jaksanut enää painaa samalla tavalla menemään kuin ennen. Se minun kehuttu energisyyteni on todellisuudessa ollut enemmänkin sitä, että on pakko tehdä asioita, kuin sitä että minulla olisi ollut oikeasti energiaa tehdä asioita. Myös aloitekyvyttömyyttä on ilmennyt, mikä on ollut minulle aika uusi juttu. Ennen tartuin heti toimeen. Nykyään roikottelen asioita, unohtelen niitä. Olen hajamielinen, enkä jaksa.

Vaadin huomioooo!!!

Tänään olin töissä yksi kävelevä katastrofi. Kaadoin vettä päälleni sen sijaan, että olisin kaatanut sitä suuhun. Jäin tuijottamaan suu auki en mitään. Toimin hitaasti. Jopa nukahtelin kesken asiakastilanteen. Ihan sairasta. Ihana työkaveri ehdottikin, että kannattaisikohan pitää huomenna vapaa. Ja annoin vuoroni kesätyöntekijälle, että voin itse hoitaa treenit ja vain levätä. Kyllä oli tänäänkin itku moneen otteeseen lähellä, kun en töissä yksinkertaisesti muistanut ja hoksannut asioita ja aiheutin vain lisää työtä sähläykselläni. Ja olin vielä mukamas myymäläpäällikön sijaisena. Mikä vitsi!! Olisi ollut koko myymälä sekasorron vallassa ilman skarppia työkaveria. Ärsytti kyllä se oma toheltaminen, mutta olo oli kyllä aivan hirveä, eikä ajatus juossut mihinkään suuntaan.

Lääkäri laittoi aluksi viestiä, että arvot ovat alakolmanneksessa. Keskustelin valmentajani kanssa asiasta ja mietittiin, josko katsoisi arvot uudelleen myöhemmin ja tekisi dieetin loppuun ilman lääkitystä. Tänään tuli kuitenkin soittoa lääkäriltä ja kyllä se arvo oli kuitenkin sellaisissa lukemissa, että lääkitys oli perusteltua. Nyt kokeillaan sitten tyroksiinia, olisiko siitä apua oireisiin! Pidetään peukut pystyssä, että saadaan tämän väsymyksen ryydittämän naatti-Even takaa kuorittua esiin se entinen duracell-Eve! Sitten muuten mennään ainakin taas sata lasissa.

No mutta! Se siitä! Tässä oli aika paljon nyt realismia kerrakseen. Olkaa hyvä. Nauttikaa ja kokekaa paremmuutta! 😉 Minulla ei ole mitään tarvetta häpeillä tai piilotella tekemisiäni. Valmentajakin sanoi, että rangaistukseksi riittää se, että tiedän tehneeni väärin ja mulla on siitä huono fiilis. Hän myös muistutti siitä, että ei tätä tehdä muille tai hänelle. Teen tätä itselleni. Ja näinhän se on. Itse saa seuraukset kärsiä ja tuntea nahoissaan. Nyt on käyty ihan pohjalla ja sieltä otettu vauhtia ja ponnistettu taas pinnalle. Kyllä se tsemppi aina jostain tulee kaivettua. Katsoo vaikka vanhoja kuvia, niin saa kummasti potkua kankulle.

Ensimmäiset posetreenit koskaan.
Ensimmäiset posetreenit koskaan.
Mutkaisampi muikkeli, kammottava lordoosi ja wc-paperi. Tsek.
Mutkaisampi muikkeli, kammottava lordoosi ja wc-paperi. Tsek.

Dieettini olisi voinut mennä satamiljoonaa kertaa helpommin. Voi pojat, miten helppoa se olisi voinut olla! Mutta tämä meni nyt näin. Lopettaminen ei ole silti käynyt mielessä, vaikka olen itkenyt ja volissut ja kävellyt seinästä tukea ottaen, mennyt nälkäisenä nukkumaan ja nikotellut muiden herkutellessa. Hyvinä päivinä tämä on niin mahtavaa puuhaa ja kyllähän minä olen ihan koukussa. Pakko myöntää. Vaikka on ollut vaikeaa, niin on tämä vaan ollut antoisaa ja ihanaa. Ja ainakin nyt tiedän, että kyllä minä pystyn, kun on halu tehdä. Sisulla ja perkeleillä eteenpäin, jos ei muuten!!

IMG_3845[1]

Mutta hei! Palataanpa takaisin mukavien asioiden pariin! Minulla on ihan mahtavia yhteistyökumppaneita, joista yksi on koru- ja asustekauppa PLICO. Plico sijaitsee Jyväskylän Forumissa ja sillä on myös mainio nettiputiikki. Löytyy monipuolinen ja kohtuullisen hintainen valikoima koruja, kelloja, laukkuja yms. Tällaiselle minunlaiselleni laukkuharakalle yhteistyö Plicon kanssa on tietenkin ollut ihan ykkösparhausjuttu.

PLICO.FI-ACCESSORIESTORE-LOGO-2

plic

PLICO halusikin ihanasti tarjota lukijoilleni seuraavan blogiarvonnan palkinnon (KIITOS, KIITOS, KIITOS), jonka ainakin itse ottaisin ilosta kirkuen vastaan. No – miten voit voit tämän palkinnon saada? Kerro, miten sinä piristät/lohdutat itseäsi, kun maailma tuntuu heittävän hiekkaa silmiin ja potkivan kylkiluihin! Shoppailet? Herkuttelet? Lähdet lenkille? Sana on vapaa!

plic2

Mitä sitten on luvassa? Mehevän vihreä Anna Smith-lompakko sekä siihen hyvin mätsäävä riipus. Ehkä jotain pientä ekstraakin!  😉

IMG_4054[1]IMG_4058[1]

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

37 vastausta artikkeliin “Julmaa huvia ja PLICO-blogiarvonta”

  1. Ooh ja iih!! Aiemmin jo kommentoinkin että nyt vaan eteenpäin!!
    Ja arvonta!!!
    Kun maailma potkii, mä oon niin tylsä että ensin watsappaan mun luottoystävälle, ja sitte kun mies, joka meillä asuu, tulee illalla kotiin, vuodatan maailmantuskani sille. Yleensä samaan aikaan vielä illalla lentelee watsapit ystävän kanssa.
    Mä en shoppaa, itke tai juokse. Mä treenaan aamuisin, oli fiilis mikä hyvänsä. Mä puhun ja vuodatan. Silloin se olo helpottaa. <3
    Oon tylsä.

  2. Ku oikeeenki ärsyttää pärsyttää ja tärsyttää ja mikään ei onnistu ja elämä ei hymyile ni minä syön. Syön ja paljo. Oon yksin ja vedän niin paljo herkkuja naamaan ku maha sietää ja kattelen elokuvia. 😀 rakastan ruokaaa ja oisse aika luksuselämää jos jokapäivä vois vetästä kilon irtokarkkeja naamariii 😀

  3. Kun mua sapettaa ja elämä hakkaa metrisellä kyr… halolla ottalohkoon, niin mä laitan popit täysille ja makaan sängyssä. Parasta musiikkia tilanteeseen on esimerkiksi Turmion Kätilöt. Toinen vaihtoehto, hieman lievempään vitutukseen, on päiväkirjan kirjottaminen. Tai piirtäminen. Aiheet vaihtelee, aina en edes kirjoita järkevää tekstiä vaan suollan esim ulkomuistista biisien lyriikoita tai piirrän kiemuraa, mutta se käsillä tekeminen on kai vaan mulle jotenkin niin rauhoittavaa puuhaa, että se toimii.

    Näitä keinoja käytän yleensä silloin, kun en halua syödä kiloa suklaata ja survoa jäätelöä päälle. Toimii 😉

  4. Kun maailma näyttää takalistoaan soitan tai menen käymään vanhempieni luona ja puran sydäntäni äitille. Kuka oisikaan parempi ongelmien ratkaisija kuin oma äiti? 😉 Äiti on aina se, joka korjaa tilanteen kuin tilanteen! Plussana myös, että itse en omista herkkukaappia mutta äitiltä semmoinen löytyy!

  5. Herkuttelen niin perkeleesti! Ruokaorgiat on taattu silloin, kun maailma potkiii kovaa :DD nyrkkeilykin auttaa asiaan, varsinkin jos potutuksen kohde on ihminen 🙂

  6. Heissan !
    Yleensä kun ärsyttää niin kaikkea mahdollista hyvää naamaan, toinen keino on lähteä ajamaan autoa mättöhevin pauhatessa taustalla. Ja niin, kiroiluhan sopii myös tilanteeseen kuin tilanteeseen. 😉

  7. Jos maailma potkii mua, mä potkin takaisin. 🙂 yleensä suutun salamannopeasti, pompin hetken tasajalkaa ja kiroan ku merimies, ja sit helpottaa.

  8. Kun kaikki menee päin pyllyä niin kiihdyn nollasta sataan sekunneissa ja alan itkeä nillittämään ja jos olen ihmisten ilmoilla eikä kehtaaa itkeä laitan epätoivoisia tekstiviestejä poikaystävälle noin kymmenen peräkkäin edes odottamatta vastausta, viimeisissä olen yleensä jo itse leppynyt ja pyydän anteeksi omaa naurettavaa skitsoamista:D jos ei tilanne ole näin paha niin hyvä ruoka riittää pelastamaan.

  9. Olen aina herkkis, ollut aina ja stressi ja huolet purkautuvat yleensä itkuna. Nykyään minulla on omat rutiinit kun harmittaa. Eli ensin annan itkun tulla, en pidättele vaan annan kaiken tulla. Jossain vaiheessa itku loppuu ja ahdistus kaikkoaa. Ja jos ei, puhun jollekulle, joka välittää ja kuuntelee. Ja kaiken tämän jälkeen menen kävelylenkille metsään tai mökkitielle, missä autoja ei kulje paljoa ja vain kävelen ja katson luontoa, se puhdistaa. En juokse tai hölkkää, keskityn vain kävelyyn, joskus puhun jopa yksin, kuulostaa hullulta mutta auttaa!:D

  10. Kun ärsyttää hitokseeen niin kiukuttelen 😀 lenkki ja sali auttaa kyl paremmin ja nälkäsenä ruoka :DD mut kaikki ärsytys täytyy saada ulos tai muuten oon masis pidempään.. 🙂

  11. Otan koiran ja lähden metsään eksymään. Aikansa kun rämpii ja kiroilee ja huutaa ja kaiku vastaa, niin alkaa helpottaa!

    Tsemppiä sinne!

  12. Silloin kun menee huonosti ja ottaa päähän, niin ensin tietenkin kiukuttelen mun miehelle, kertomatta mitään syytä kiukuttelulle. Sitten kun olen kiukutellut miehelle, syön ja hetken päästä yleensä olen jo pyytämässä anteeksi ja kertomassa, mikä oikein mättää. Eli vanha kunnon itkupotkuraivari toimii mulle 🙂

  13. Moro.

    Ensinnäkin, tsemppii kilpparin kanssa. Itellä arvot saariin kuriin tyroksiinilla ja toivon samaa sullekin 🙂

    Toisekseen, arvontavastaus! Mää itken tooooosi helposti vaikka muuten oon tosi badass(I wish.. ). Kiukuttelu poikkikselle toimii myös. Parasta lääkettä on kuitenki maata sohvalla oman mopsipojan nuollessa naamaa minkä kerkiää <3 ennen lisäsin soppaan myös ruuan, nykyään ruoka-addiktio on ehkä vaihtunut nettishoppailuun… 😉

  14. Huh, tsemppiä kilpirauhasen hoitoon!
    Ei kai se yksi piirakkapala elämää tai kisakuntoa pilaa, kun et sinä tuosta enää ”repsahda”. Terveys on muutenkin kaiken a ja o ja nyt oikealla hoidolla saat tekemiseen väkinäisen suorittamisen sijaan vanhaa hyvää Evemäistä menoa. Kyllä se siitä! Jos ei oo pylly täydellinen nyt näissä kisoissa niin sit seuraavissa. <3

    Elämän potkiessa päähän ahdistun, itken ja valitan. Ruoka ei vittuuntuneena juurikaan maistu, joten lohtusyöminen ei toimi. Lähden mieluiten ulos metsään ja kävelen kunnes helpottaa. Aika tylsä menetelmä, mutta on toiminut minulle jo lapsuudesta saakka.

  15. Huonoina päivinä puran pahaa oloani treenaamiseen; mikään ei voita kunnon kiukku-/raivotreenejä 🙂

  16. Voi ei, kun mä oikein myötäelin tätä lukiessa tuon repsahduksen. Tekis vaan mieli ottaa sut kainaloon, silittää sun päätä ja hokea ettei se kisakunto sillä pilaantunut, hyvä siitä tulloo 🙂 Tää ei varmaan yhtään lohduta, mutta oon parina yönä ollut unissani varsinaisissa ruokaorgioissa (mm. herkkubuffetissa ja pastakarnevaaleissa) ja herännyt aamulla ihan hiestä märkänä että oon mennyt pilaamaan kaiken 😀

    Jos en olisi kisadieetillä, niin varmaan ostaisin murheeseen kaikki mahdolliset herkut ja mättäisin niitä naamaani. Itkuparku auttaa myös 😀 Usein myös treenaaminen auttaa vatutukseen. Treenin täytyy kuitenkin olla sellainen, että siinä ei ehdi ajattelemaan välissä mitään järkevää (esim. cheerleading, kun täytyy olla vastuussa toisen turvallisuudesta), jottei ajatukset vaan harhaile ikäviin asioihin.

    Jade
    http://busybeingbodylicious.fitfashion.fi/

  17. Tsemppiä kilpparin kanssa. Itsellä tutkittiin kilppariarvoja erikoislääkärinkin toimesta, mutta valitettavasti en silloin lääkettä saanut vaikka kaikki oireet olikin. ”Viitearvojen sisällä ollaan”, sanoi tohtori. Noh, nyt toki oireet lievittyneet stressin helpottamisen myötä, mutta aion kyllä vaatia kontrollikokeet. Toivottavasti lääke jeesaa sua nopeasti ja pääset toimimaan taas omana itsenäsi.

    Kisavastaukseni on lyhyt ja ytimekäs: ÄITI. 😀 Soitan siis äipälle kun vituttaa ja hän löytää yleensä aina oikeat sanat lohduttaakseen mua. Jos mama ei ole langan päässä niin tiuskin avomiehelleni ja sen jälkeen teen kylppäriin raivosiivouksen 😀

  18. Mun keino paeta kamalaa oloa ja saada parempi olo itelle (tehoo muuten joka kerta 😉 ) on meri…Oli sitten myrsky, kylmä tai kuuma ilma, mut kun lähtee istumaan meren rantaan jollekkin kivelle ja katselee merta ja kuuntelee meren ääntä ni ajatuksetkin selkeytyy 🙂 Enkä nyt tarkota mitään yleistä rantaa 😀

  19. Syön suklaatia, sitä sinistä!
    Syön sitä palkitakseni itseäni, syön sitä lohduttaakseni itseäni. Noh, syön sitä muutenkin. Mutta kun on syy, niin omatunto ei kolkuta, jos menee ööveriksi…

    Muuten elän kurinalaisesti, joka sitten kompensoi sinisen mielitekoni.

  20. Mulla on kyllä tosta shoppailusta tullut paha tapa piristää itteäni nyt kun oon ollut liikunta kiellossa melkeen 2 kk. Jollain se tyhjiö on näköjään täytettävä ja se on materia minulle 😀 lompakko ei oikein tykkää, mutta tuleepahan parempi mieli 🙂 Normaalisti mieli paranee kunnon rääkillä salilla.

  21. Onpa julma rajaus taas tuossa vatsalihaskuvassa! Vaadimme avarampia rajauksia! 😀

  22. Jaaaa, että miten piristän itseäni… Siiivoan!! Luuttuan ja imuroin lattiat, pyyhin pölyt ja pöytäpinnat. Siivoaminen on kivaa sekä sen jälkeen ihana puhdas koti!

  23. Voi Eve!! ♡
    Haluaisin halata sua! Hirveästi nyt tsemppiä, voimia, kärsivällisyyttä, unta ja virkeyttä!!
    Hyvä että sait tyroksiinin. Oikeasti hyvä! Se että labra-arvot on nippa nappa viiterajojen sisällä, ja sitä vaan ”seurataan” on ihan hanurista, koska silloin oireet vaan jatkuu ja jatkuu. Nyt kun sulla on lääkitys, niin huolehdit sitten että syöt sitä riittävästi, eli sen verran että olo on hyvä! Mulla se tarkoittaa että arvojen tulee olla siellä ylärajoilla, 19-21. Et tyydy siihen, että saat ne arvot nostettua nippa nappa viiterajoihin. Oma olo on tämän taudin mittari. Muista se.
    Itse sairastuin 2009. Nukuin 15h yössä ja 3h päikkärit. En muista puolen vuoden ajalta oikeastaan mitään, kun olin niin väsynyt ja pihalla koko ajan. (Nyt ylikunnon tyyppiset oireet on alkaneet taas vaivaamaan, ja olenkin menossa lääkäriin kysymään voisinko kokeilla toista lääkettä)

    Tuosta repsahduksesta olen sitä mieltä, että silloin kun saa diagnoosin elinikäiseen sairauteen, on lupa repsahtaa vaikka olis millaisella dieetillä.
    Tästä on suunta vain ylöspäin! ♡

    Valtavasti tsemppiä toivotellen, tytti.

  24. Pari sanaa ensin kilpparista: Oletko katsonut tämän Optimal Performancen järjestämän webinaarin, jossa Mehiläisen lääkäri Vilho Ahola pohdiskelee kilpirauhas-asiaa just tuosta rasittumisnäkökulmasta? Kannattaa katsoa. Hän on todella aiheeseen (ja esim. ylirasituksiin) perehtynyt lääkäri Suomesssa ja heitä on valitettavan vähän.

    Kilpirauhasen vajaatoimintahan voi tulla myös ns. ”akuutisti” jonkun tiukan rupeaman kuten kisadieetin saattelemana ja siitä on mahdollisuus myös päästä eroon kun elimistö saa rauhan parantaa itse itsensä, ruokavalio ja oikeat lisäravinteet kunnossa, stressi minimoitu jne.

    http://youtu.be/pbBx0BpCdNI

    En väitä (kun en ole mikään lääkäri), että sinulla välttämättä olisi kyse tästä vaan voihan se olla, että se on perinnöllinen sullakin tai tulehduksen aiheuttama. Tutkittiinko sulta vasta-aineet josta sen näkisi? Sairastaako joku lähiomainen samaa vaivaa? Siksi tällainen pitkä romaani, että minusta on hyvä jakaa tietoa asiasta, jotta kukin voi tehdä oman päätöksensä siitä miten aikoo toimia. Esim. ottaako lopunelämän lääkityksen vai yrittääkö hoitaa ensin perusasiat elämässä ja elimistössä kuntoon. Jos itse olisin tiennyt tämän kun aloitin vajaatoimintaan lääkityksen, olisin vakavasti harkinnut ensin sitä, että kokeilen tasapainoittaa elämäni (poistaa siis kaiken stressin joka itselläni varmasti vaikutti sairauden puhkeamiseen) ja vasta jos tämä ei olisi toiminut, olisin ottanut lääkityksen. Nyt taidan olla lopunelämääni pilleripurkin varassa 😛

    Kiinnostaa muuten kovasti, että mitä se lääkäri sano nyt dieetin jatkamisesta? Vajaatoimintalaisenhan pitäisi elää mahdollisimman tasapainoista, ei liian rankaaa liikuntaa, paljon ruokaa ja stressitöntä elämää etenkin niin kauan kuin lääkitys saadaan balanssiin. Sehän ei siis ole mikään kovin helppo homma välttämättä. Itselläni siihen meni vajaa vuosi. Kannattaa myös varmistaa, että rautavarastot on kunnossa, koska muuten lääkitys ei pure oikein.

    Tuo ruokarepsahdus ei ole mikään maailman loppu, eikä sillä ole fyysisesti mitään vaikutuksia sun kuntoon (ehkä jopa positiivisia). Henkisesti siitä on tietysti haastavampi päästä yli, mut siitä sä kyllä selviät 🙂 Tsemppiä jatkoon!

    Ps. Jos itseäni vituttaa, lähden salille ja sitten syön kunnon ”palautusaterian” joka sisältää jotain ihan muuta kuin kanaa ja riisiä 😀 😀

  25. Moi taas! Pakko tulla vielä jatkamaan. 😀

    Jaana tuossa yllä puhui tuosta kilpparin akuutista vajaatoiminnasta, joka saattaa tulla dieettaamisen yhteydessä. Ihan hyvä huomio. Jos sun vajaatoiminta on sitä, niin se menee ohi kun kisojen jälkeen palaat normaali elämään, ja voit jättää sitten lääkkeet pois.
    Se että syöt siihen lääkkeitä nyt, ei muuta vajaatoiminnan tyyppiä mitenkään. Jos se on ohi menevää laatua, niin huomaat kyllä kun kilpirauhanen alkaa toipua, ja tulee liikatoiminnan oireita. Silloin vähennät lääkitystä.

    Mutta mulla tuli tossa salilla mieleen (mulla tulee aina salilla mieleen kaikkea 😀 ), että muistatko kun jossain blogikirjoituksessa jo hyvän aikaa sitten ihmettelit miten sinusta, ennen niin skarpista ja fiksusta, on tullut hajamielinen tohelo?
    Ehkä hypotyreoosi on alkanut jo hyvän aikaa sitten, mutta oireet on olleet vähän erilaisia, eikä ne siksi ole herättäneet epäilyksiä että jotain todella olisi vinossa. Nyt dieetin rasittaessa kehoa, kilpirauhanen on sanonut sopimuksensa lopullisesti irti, ja loput perinteisemmät oireet tulevat vahvemmin esille.

    Meinaatko jatkaa dieettiä suunnitelmien mukaan, vai tuoko diagnoosi muutoksia dieettiin?

    Vajaatoimintaisen ei tarvitse lopettaa mitään harrastuksiaan. Stressin vähentäminen on suositeltavaa, mutta niin se on kaikille muillekin. Palautuminen saattaa olla hitaampaa ja unta tarvita enemmän, mutta muuten jatka samaan malliin.

    Ps. Mulla on hypotyreoosi ja kolme muuta, mutta en anna sen hidastaa!
    Viikon päästä alkaa taas koulu, mikä tietää 60h viikkoja. Että stressitöntä elämää vaan sitten niin… 😀

  26. Maailman potkiessa päähän meikä taantuu pikkutytöksi, joka kaipaa avokin kainaloon saamaan lohdutusta, paijausta ja myötätuntoa 😀 Pikkuhiljaa se olokin alkaa sillä parantua ja elämässä on taas jotain järkeä! 🙂

  27. Hyvä Tytti, että täydensit tuon, että lääkkeen voi jättää pois myöhemmin jos oma kilpirauhanen toipuukin. Mulle on sanottu, että lääkitys lamaannuttaa oman rauhasen toiminnan entisestään, mutta tämä on ilmeisesti näin ollen väärää tietoa.

    Toki harrastuksia voi ja pitää jatkaa, mutta kuten Eve itsekin kirjoittaa niin kaikkien elimistöt ei kestä niin kovaa kuormaa kuin mitä fitness-urheilu vaatii. Lääkityksen avulla kisa on varmasti kuitenkin mahdollista suorittaa jos näin haluaa toimia. Uusimmassa postauksessa on erinomaista pohdintaa asiasta 🙂 Toivottavasti vastailet vielä Eve mitä se lääkäri aiheesta sanoi, koska on tosi hyödyllistä tietää ja saada ”virallista tietoa” asiasta miten dieetteihin yms pitäisi reagoida näin ”vajiksena” 🙂

  28. Kiitos kaikille osallistuneille hyvistä vastauksista! Treeni ja herkuttelu toistuivat monilla – eikä ihme! Itsekin varmaan herkuttelisin kurjaan mieleen, jos voisin tai sitten purkaisin aggressiot treeniin. Mutta tällä hetkellä treenaaminenkin käy välillä vähän työstä, joten on pitänyt löytää muita keinoja purkaa harmitusta. Pitkä kävely musiikkia kuunnellen yleensä auttaa.

    Jaana ja Tytti, kiitos erinomaisista kommenteista! Hyviä juttuja ja aina kiva kuulla kokemuksia. Vaiva on toki itsellenikin tuttu, mutta paljon siitä löytyy kyllä uutta tietoa, mielipiteitä ja kommentteja. Lääkäreilläkin on hyvin erilaiset näkemykset näistä viitearvoista ja vaivasta.

    Itse hoidatin asiaa työterveydessä ja ottaessani puheeksi epäilyni, lääkäri totesi: ”Et näytä vajaatoimintaiselta” Aivan kuin tuo näkyisi selkeästi ulospäin, etenkin kun on dieetannut. Tällöin toki tuli arvio siitä, että oireet johtuvat vain dieetistä ja arvoissa tuskin mitään on tai jos on, se on normaalia, kun dieetataan. Eli tämä oli siis mielipide ennen testejä = oireilu johtuu dieetistä ja dieetin jälkeen poistuvat.

    Valmentajan kanssa oli aluksi keskusteltu siitä, että tyroksiinia ei oteta mukaan kuvioihin, vaan seuraillaan tilannetta ja sitten kisojen jälkeen palautellaan elimistöä rauhassa ja katsotaan sitten, onko lääkitys tarpeen. Lääkäriltä tuli sitten kuitenkin testien selvittyä soittoa, että tilannehan on nyt kuitenkin tämä ja lääkemääräys on tehty. Arvot ja erityisesti oireet olivat sellaiset, että lääkityksen otin mukisematta vastaan. Annostus on nyt 50mg/vrk ja olo tuntuisi kohentuvan! Ainakin sykkeet alkavat olla normaalit, mulla kun on ollut hidaslyöntisyyttä ja treenissäkin vaikeasti syke kohonnut saati hiki virrannut. Nyt tiedän, miksi jotkut tarvitsevat treenissä pyyhettä 😀

    Dieettiä jatketaan aivan suunnitelman mukaan. Toki olisi ollut mukavaa, kun vaiva olisi selvinnyt jo aiemmin ja hoitotasapainoa ei tarvitsisi tässä vaiheessa haeskella. Olisi ollut kenties painonpudotuksen ja kiristelynkin kannalta helpompaa ja mahdollisesti vältytty hyvin kammottavilta oloilta. Mutta näillä mennään!

    Siskolla on samaa vaivaa ja kuten Tytti sanoitkin, olen itsekin epäillyt, että vaivaa on jo ollut aiemminkin (siitä voisi kieliä myös viimekesäinen yhtäkkinen lihominen, jota toki kuohuviini auttoi) ja nyt dieetin rasittaessa kehoa arvot ovat sitten huonontuneet entisestään.

    Lääkäri ei erityisesti ottanut asiaan kantaa. Hän ei ollut mikään urheilulääketieteen ekspertti, eikä näissä kilpirauhasasioissakaan tuntunut olevan mikään erityisen pätevä. Olisikin mielenkiintoista tietää, mitä asiaan kunnolla vihkiytyneellä lääkärillä olisi hommasta sanottavaa. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että dieetti onnistuu kyllä, kun vain seuraillaan veriarvoja ja säädetään lääkitystä sen mukaan.

    Meni syteen tai saveen, niin näillä mennään!! 😀

  29. Hyvä homma, että olo alkaa parantumaan heti! Malta pitää annosnosto maltillisena eli tosi pienillä määrin nosta sitä pikkuhiljaa (jos edes nostoja tarvitsee tehdä) ja anna elimistön totutella. Itselläni lääketasapaino ja normaali olo oli vasta silloin kun arvot on yläkolmanneksella. Voin parhaiten (ja muiltakin olen samaa kuullut) kun Tv4 on siellä 18-19 paikkeilla ja TSH alle 2,5. Mulla annosnosto tehtiin alussa liian nopeasti 50 -> 100 mg ja siitä alko kyllä sellainen helvetti, että oksat pois eli tuli liikatoiminnnan oireet.. Toiset kestää nostoja nopeammin kuin toiset. Liikaa ei kannata nettiä lukea asiassa (ääripäät yleensä keskustelee siellä vaivoistaan, ei kultainen keskitie 😉 ) vaan etsiä kunnon lääkäri, joka on aiheeseen perehtynyt. Suurimmalla osallahan oireet häviää pian ja tasapaino löytyy nopeastikin. Itselläni näin ei tosiaan ollut, koska stressi ja raudanpuute häiritsivät lääkityksen puremista. Onnea, tsemppiä ja menestystä loppukiriiin!

  30. Piti vielä sanoa tuosta kuka näyttää vajikselta tai miltä sellainen ylipäätään näyttää se, että mun suurin ongelma oli olematon palautuminen ja menetin lihasmassaa lähes 2 kg inbodyn mukaan. Niinkin voi siis treenaavan kohdalla käydä, eikä kaikki siis liho tai turpoa. Lääkäreiden tietämys tai tietämättömyys on kyllä välillä aika sitä sun tätä, valitettavasti.

  31. Paan peiton korvieni yli,ja oon hiljaa ettei kukaan kuule.Tai muualla kuin kotona;yritän vaan kahta kertaa kovemmin,rähjäämäti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta