Hei hei mitä kuuluu? No, otin mä pari selfiee.

Ah! Tähän aikaan vuodesta on nautinnollista asua Jyväskylässä. Meillä on täällä Neste Rally!

IMG_4407[1]

Eihän siinä. Mukavaa, Aamulenkillä pääsi todistamaan suuria rakkauden tekoja, kun parivaljakko bylsi rantabulevardilla ja alastomat miehet kirmasivat puiston läpi kikkelit läiskyen. Saakohan täällä edes puhua bylsimisestä ja kikkeleistä. Oho. No nyt puhuin! Tulee varmaan yleisöryntäys. (Jos tulee, aion jatkossa tägätä kikkelin jokaiseen tekstinpätkääni.)

IMG_4461[1]

Tässä olen tuskanhiki selässä miettinyt, mitä kirjoitan. Pitäisikö ihan jotain asialinjaa taas pulista, kun kyllähän minä keksisin kaikenlaista sössötettävää maailman epäkohdista. Vai pitäisikö minun nyt spämmätä tämä blogitila täyteen you can do it, näin motivoit itseäsi, positiivisuus kannattaa, optimismi on in, best work out is work out, run4fun-juttuja. Tai ryhtyä elämäntäpähippiäiseksi. Olla zen. Sinut itseni ja ympäröivän maailman kanssa. Edistää maailmanrauhaa ja onnellisuutta. NAMASTE!! <3 Vai kitistiä tänne, että dieetillä olo on ajoittain aikamoista kakkaa ja olen tällä viikolla meinannut pyörtyä kaksi kertaa ja tunnen itseni enemmänkin huippumalli haussa-kisaan tähtääväksi tytönhupakoksi, kuin urheilijaksi. Kirjoitin sitten mitä vaan, joku tekee näistä kiusallisia johtopäätöksiä. Kun kerroin, että lipsuin ja lipitin  kinuskikastiketta, on minulta kysytty jatkuvasti että olenko pysynyt nyt ohjeissa vai vieläkö olen/aion/mietin dieetistä lipsumista. Kun vointi on huono ja huulet sinertävät, kalastellaan ulos tunnustusta. ”No kannattiko lähteä? Oletko miettinyt lopettamista? Oisko kannattanut miettiä?” Ihan kuin kärtettäisiin sitä, että minä murrun, että Oh Father, I have sinned! Ei ois pitänyt lähteä. Tämä on ollut ihan hirveää. En kestä! Valitettavasti joudun aina tuottamaan pettymyksen.

IMG_4366[1]

Ensimmäinen dieettini. En voinut luonnollisestikaan tietää, kuinka oma kroppa tähän reagoi. Nyt se tiedetään. Tämä dieetti menee omaan kehoon ja sen toimintoihin tutustuessa, että joskus voidaan asiat tehdä toimivammin alusta alkaen. En minä siitä murhetta kanna! Se nyt reagoi näin, että puhti on välillä totaalisen poissa, Ja ei se ole ihmekään, että hieman pyörryttää, kun alhaalla ovat niin verenpaineet, sykkeet kuin hemoglobiinitkin. Kyllähän nuo kaloritkin on jouduttu harmillisen alas vetämään, mutta ei sille voi minkään. Valmentaja tekee parhaansa, että minulla olisi mahdollisimman hyvä olo ja saataisiin projekti kunnialla tehtyä loppuun. Ja siitä Timolle iso kiitos! Olisi mukavaa olla se valmennettava, jonka kroppa raksuttelee kuin kello ja yhteyttä tarvitsee ottaa tasan tarkkaan silloin, kun ilmoitetaan paino. Olen kuitenkin nyt ollut rennoin mielin ja joinain aamuina ollut jopa varsin tyytyväinen siihen, mitä peilissä näkyy! Reisiä ei ole nimeksikään, nestettä ja rasvaa on vielä, mutta hei, sentään mahdun kisabikineihini! Eikö se ole jo jotain!!

fatToden totta, enää 6 viikko aikaa H-hetkeen. Olen todella innoissani! Poseerausta on harjoiteltava vielä rutkasti, kisabikinit täytyy koristella. Täytyy laittaa hiukset ja kynnet ja kuoria niin maan pirusti, että on iho kuin persikka! En millään malttaisi odottaa viimeistelyviikon ohjeita. Kiinnostaa kovasti, mitä silloin tapahtuu. Millainen olo on ja millainen tästä kunnosta saadaan lopulta kuorittua. Mitä tapahtuu, milloin, miksi, miten, joko,joko nyt!! Mutta pian minä jo määin täällä ihan paniikissa, kun se 6 viikkoa hujahtaa ohi älytöntä kyytiä. Ihan niin kuin tämä kisadieetti. Ikään kuin tentti/koulutehtävä, jonka deadlinen tiedät. Tiedät että pitää aloittaa hyvissä ajoin, että onnistut eikä tule kiire. Ja niinhän minä aloitinkin, heti pääsiäisen jälkeen. Herranpieksut olen siis dieetannut jo aika kauan. Mutta silti tässä uhkaa tulla kiire! Ei passaa löpsyillä viimeisillä viikoilla!

IMG_4466[1]

Painomäärällisesti en ole mitään erityisen huikeita lukuja pudotellut, mutta koostumus on kyllä muuttunut melko lailla. Välillä painonputoamista on vahdattu ihan silmä kovana ja vuodatettu katkeria kyyneleitä, kun vaaka näyttää samoja lukemia, mutta ehkä hieman olen jo oppinut hellittämään ja katsomaan tuota muuttuvaa peilikuvaa ja taputtamaan itseäni hyvin tehdystä työstä. Ei pitäisi aina vain miettiä sitä edessä olevaa työmäärää, vaan olla tyytyväinen myös jo tehdystä työstä. Ei itselleen parane olla kiittämätön!

Pesti janoisten sankarina kutsuu, joten minäpä vastaan vielä muutamaan kysymykseen, joita joku innokas lukija oli minulle laittanut. Jee, parasta! En olekaan päässyt kertomaan itsestäni tarpeeksi turhanpäiviäisiä faktoja, joten täältä pesee. Tietoja, joita ilman et olisi voinut elää. Mutta siis kiitokset lukijalle. Ihana juttu! Minä vastaan näihin yhtä mielelläni, kuin muinoin kaverikirjoihin ja slämäreihin. Hupia!!

Kuinka pitkät olet?

175cm

Mitä aiot syödä kisojen jälkeen?

Äitin tekemät sämpylät ykköstoiveena! Niitä ja Oivariinia! Ja Susu-paloja.  Lakuja. Ja kaalia, jauhelihaa ja puolukoita. Ja maustamatonta jogurttia banaanilla ja omenalla. Mmm. Ja samppanjaa. Rosé.

Mitä aiot tehdä kisojen jälkeen?

Kotiin syömään! Ehkä ystävien kanssa kuohuvaa. Aamulla lenkille ja brunssille. Kroppa palautellaan kuntoon. Treenailu jatkuu ja lavalle nousen varmasti vielä joskus. Tavoitteena saada lisää lihasmassaa (erityisesti alakertaan) ja kehittyä leuanvedoissa. Kiinnostaisi myös jatkaa thainyrkkeilyä, aloittaa dancehall tai aikuisten telinevoimistelu! Aion hoitaa opinnot kunnialla loppuun. Keskittyä parisuhteeseen, ystäviin, rentoon elämään ja spontaaniuteen.

Aiotko jatkaa ruokavalion noudattamista?

Ruokavalion noudattaminen jatkuu peruspiirteittäin. Heti ei aleta vedellä yli 2500 kaloreilla, vaan totutetaan elimistö pikkuhiljaa normaaliannoksiin. Sitten mennään osin ruokavaliopohjalla, mutta spontaanius ja nautiskelu tulevat myös kuulumaan hommaan. En sano ei viinilasilliselle ja viikonloppuna voin lähteä hyvillä mielin brunssille tai pizzalle.

Mitä odotat kilpailuilta?

Odotan sitä päivää kokonaisuudessaan. Ehkä eniten odotan sitä hetkeä, kun pääsen kotiin ja olen tehnyt sen – käynyt pyllistämässä lavalla. Kaikkien vaikeuksien ja hampaidenkiristelyiden, uhoamisen ja haaveilun jälkeen olen siinä pisteessä, että olen kammennut itseni lavalle. Tietysti ihanaa nähdä myös kanssakisaajat ja kokea se hetki, kun on lavalla näyttämässä oman kuntonsa. Kunhan ei nyt tarvitsisi hävetä. ;D En odota kultaisia pyttyjä tai proteiinisäkkejä. Odotan itseni ylittämistä ja huikeaa fiilistä. Elämän normalisoitumista.

IMG_4455[1]

 

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

6 vastausta artikkeliin “Hei hei mitä kuuluu? No, otin mä pari selfiee.”

  1. Mä en ainakaan myönnä lukeneeni tätä vain kikkelin takia, mainittiinhan tekstissä myös bylsiminen ja pyllistely… Hei mitkä on nuo haaremihousut, jotka tuo mieleen sen Aladdinin Jasmine-prinsessan Suomi-version? Mahtaako niitä saada vielä jostain omaankin vaatekaappiin? 🙂 Kyllä tähänastiseen työhön saa (ja pitää) olla tyytyväinen, vaikka homma ei vielä ole purkissa ja työtä on edessä. Kai se olis aika kurjaa, jos ei oikein ikinä voisi olla mihinkään tyytyväinen, kun joku asia ei ole vielä ihan valmist tai ihan tavoitteiden mukainen – mä ajattelen, että täällä koko ajan kasvetaan ja kehitytään johonkin suuntaan, ei olla ikinä valmiita, mutta kyllä pahus vie aina välillä haluan olla tyytyväinenkin johonkin. 😀

    • Haha! No hyvä että oli useita tärppisanoja. 😉
      Haaremihousut on hankittu Thaimaasta! Luulisi toki moisia saatavan Suomestakin. Harmittaa, että ei tullut ostettua kuin nuo yhdet!! Hirmu näppärät! Saa vedettyä myös kivasti kainaloihin. Näytän silloin ihan perunasäkiltä. 😀

  2. Haha, eksyin blogiisi ensimmäistä kertaa ja pisteet kotiin hauskoista jutuista! Jatka vaan samaan malliin ja tsemppiä kisaan!

    • Piti oiken kaivella painopäivityksiä ja alemmassa kuvassa paino 63,5kg. Ja kiitos kivasta kommentista! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta