Elämää fitnessbeiben rahkapurkinkannattelijana osa II

Kiristin joskus taloutemme crossfit-pakaroita rojahtamaan työtuolille ja naputtelemaan blogiini kirjoituksen fitness-humputtelustani (OSA I)Noin niin kuin miehen ja parisuhteen järkevämmän osapuolen näkövinkkelistä. Miltä näyttää touhu, kun päässä ei ole vaaleanpunaisia fitness-laseja ja elämässä on jotain muutakin sisältöä, kuin oma takapuoli? Miltä tuntuu, kun oma kumppani on dieetillä?

IMG_3105[1]

Minulta onkin pariin otteeseen toivottu, että tulisi uusi kirjoitus kun dieetti on puolivälissä. Puoliväli on jo roimasti ylitetty, mutta tekstihän pahenee, sitä mukaa mitä pidemmälle dieetti etene ja siitähän te lukijat pidätte! Tässäpä siis rahkapurkinkannattelijan tarinoita.  

Tervepä terve! Viime hetkestä onkin aikaa, kesä tuli ja meni. Kuulin, että Evelle on sadellut muutamia pyyntöjä koskien rahkapurkinkannattelijan fiiliksiä, näkemyksiä ja tunteita jo pitkälle edenneeseen dieettivaiheeseen. Onko Evestä kuoriutunut äreä, murahteleva, epäsosiaalinen ja kaikkea haukkuva dietzilla? Huvittavaa kyllä, Eve muistuttaa lähinnä alla olevaa:

sloth-sleeping

Bikinifitness-pakaroilla talsiminen on kovin työlästä puuhaa. Dieetti on kesän aikana kiristynyt entisestään. Missä tämä näkyy? Ei ole virtaa. Ei ole virtaa salilla, kotona eikä töissä. Välillä käy mielessä, että asunko zombien kanssa ja mitä järkeä tällaisessa lajissa on, jossa ihminen asetetaan näin tiukille. Mielestäni dieetin loppuvaiheissa (4-7 viikkoa kisoihin) ei mitään järkeä olekaan ja en usko, että kovin terveellistäkään tämä touhu loppupeleissä on. Mutta alkudieetin vaihe, jossa ruokaa saa paljon, treenit kulkevat ja energiaa riittää koko päiväksi, on se terveellinen elämäntapa, jota ihannoin ja jota Evekin offilla noudattaa.

IMG_4845[1]

Viime aikoina ruokavalion vähät hiilihydraatit ovat heijastuneet suoraan vähäiseen aktiivisuuteen kaikessa. On hyviäkin päiviä, jolloin virtaa on, mutta kun väsymys iskee, se iskee ja kovaa. Kesän ensimmäisten kunnon helteiden aikana (heinäkuun puoliväli) dieetin vaikutus elämän osa-alueisiin yllätti varmasti molemmat. Se, että toinen ei jaksa, koska ei ole yksinkertaisesti voimia, on tuonut paljon rajoittavia tekijöitä parisuhteen nautinnollisuuteen ja spontaaniuteen sekä myös sosiaalisiin tilanteisiin (ystävät, juhlat yms.). ”Mentäisiinkö tänään leffaan/syömään ravintolaan/harrastamaan jotain ja syödään päälle?” Voihan sitä leffassa käydä, mutta kun irtokarkit täytyy jättää hyllyyn ja toista väsyttää, on oikeastaan sama jäädä kotisohvalle. Ravintolassa olisi kiva tilata muutakin kuin kanaa ja salaattia. Ilman kastikkeita, hedelmiä tai muita lisukkeita – luonnollisesti. Namnam, tätä en voikaan tehdä kotona puolet halvemmalla.

IMG_3284[1]

Toki kilpirauhasen vajaatoiminta, muut murheet ja huolenaiheet lähipiirissä ovat tuoneet lisämausteen tähdelliselle fitnesslaiffille, minkä vuoksi dieetti on ollut rankka. Ja toki se vaikuttaa parisuhteeseen negatiivisella tavalla, ellei asiaa yhdessä käsittele ja sovi ”pelisääntöjä”. Kesällä käsittelimme dieettiä ja sen vaikutusta parisuhteeseen, ajan puutetta, toisen huomioimista/huomiotta jättämistä yms. aiheita parikin kertaa ja yhteiset terapiasauna-tuokiot toimivat näidenkin aiheiden osalta erinomaisesti. Löysimme yhteisen sävelen miten tätä projektia lähdetään viemään loppuun. Kisaajan tukiverkosto ei saa murtua paineen alla; on vain kestettävä, oltava tukena, kannustettava ja välillä myös palautella maanpinnalle ulkonäköpaineiden, palautumisen ja levon tarpeesta yms. Vaikka ei hetkeen saa itse huomiota, parisuhteelle ei jää aikaa muun touhotuksen ja menojen ohella, niin kyllä tulee hetkiä, jolloin fitness-zombie osoittaa elonmerkkejä ja suhteessa päästään jatkamaan siitä mihin jäätiin.

IMG_3465[1]

On ymmärrettävä toisen väsymys, keskittyminen ja valmistautuminen kisoihin. Kisoihin, joista on haaveillut muutaman vuoden. Se, että käyttää yhden kesän tai kokonaisen vuoden elämästään toteuttaakseen haaveensa, ei ole sinulta eikä kummaltakaan osapuolelta pois. Päinvastoin kisataival opettaa paljon toisesta ihmisestä sekä sinusta itsestä;

  • luonteenlujuuden,
  • ärsytyskynnyksen,
  • ilon löytämisen vaikeinakin aikoina,
  • miten paljon toisen kanssa haluaa olla,
  • mitä toisessa arvostaa,
  • miten toista tukee
  • oppii arvostamaan vapautta rutiinien ja ruoan suhteen.

Onneksi dieetin aikana  on tapahtunut paljon hyvääkin; parit kesähäät, yhteinen loma ja reissuja sekä  kihlautuminen. Alkuvuodesta puhuimme kihlautumisesta. No pienessä päässäni aloin kehittelemään missä, miten, milloin. Eikä aikaakaan, kun neiti Toimelias ilmoitti toukokuussa töissä ollessani, että lähdemme heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Riikaan. ”No, eihän siinä. Mennään vaan.” Siitä se ajatus lähti, pari kuukautta aikaa reissuun. Aloin tivaamaan sormuksen kokoa ja minkälainen sormus miellyttäisi häntä, vakuutellen kuitenkin, että varaa sormuksiin olisi vasta loppuvuodesta. Kävimme pari kertaa katsomassa rinkuloita liikkeissä, myös silloin kun olin jo sormuksen hankkinut. Matkaa edeltävänä päivänä halusin vielä välttämättä Sellon sormusliikkeeseen ja kyselin mikä olisi kiva sormus. Juoni oli onnistunut ja Evellä ei ollut aavistustakaan mitä tuleman pitää!

IMG_2973[1]

Kun pääsimme Riikaan ja hotellille, tapahtui itse kosinta. Even silmien sitominen, lahjakassi sängylle, side (hikiset treenihousut) pois silmiltä. Eve kaivoi lahjakassia ja löysi vain vanhoja korujaan. Voin kertoa, etten ole ikinä nähnyt ja kuullut Eveltä niin pettynyttä ilmettä ja äänensävyä: ”Minun vanhoja koruja”. Pyysin Eveä kääntymään. Olin lahjakassin tonkimisen aikana polvistunut hänen selkänsä taa. ”Kelpaisiko tällainen uusi koru. Rakastan sinua. Tuletko vaimokseni?” Eve hyppi nurkan taakse itkun ja naurun sekaisena, kädet tiukasti silmillä ettei vaan näe sormusta. Hetken päästä hän hivuttautui lähemmäs, sai ajatuksia kasaan ja tarkisti tärkeimmän, onko sormus hänen arvoisensa, ja vastasi kyllä. Illalla oli tiedossa ravintolaillallinen kuohuvan kanssa (uuden valmentajan luvalla). Oli siis täydellinen ja ikimuistoisen romanttinen Riikan reissu, lässytilää säpäsäpäsää <3

IMG_3128[1]

Koska tuleva vaimoni on ”hieman” suorittajatyyppinen ihminen, on hyvä kehitellä hyvissä ajoin hänelle tekemistä, ettei totaalinen lamaannus ja stressi iske kisojen jälkeen. Mitä seuraavaksi? Leuanvedon SM-kilpailut? Kevään bikinifitnessiin? – tähän minulta tulee kieltävä vastaus. Hetki pitää hengähtää ja laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Vapaamuotoinen treenaaminen, työt ja pt-hommat, koulu ja tietenkin aikaa parisuhteelle. Mutta toki olemme keksineet jotain pientä kivaa, että Eve pääsee puuhastelemaan ja näpertelemään. Tapahtuman ajankohta asettuu ensi kesäksi ja suunnittelut pitää aloittaa hyvissä ajoin. Meillä on nimittäin kesähäät ensi heinäkuussa. Kotiin on tietenkin kotiutettu hääkansio, johon kaikki mahdollinen häämateriaali, suunnitelmat, budjetit yms. sujahtavat ja fitness-beibellämme tulee menemään monta iltaa häiden suunnittelun merkeissä, jolloin hän ei ehdi niin hanakasti asetella uusia kisatavoitteita…

334d513220836056b97c76265db122b9

Rahkapurkinkannattelijan elämä ei siis dieetin aikana ole ollut aina erityisen kehuttavaa. On myönnettävä, että yllättävän raskas projekti tämä on ollut myös minulle henkisesti. Mutta tiedän, että tämä kasvattaa ja lujittaa parisuhdetta! Kaikesta oppii ja tulee viisaammaksi (tai sitten ei. ..) Kuitenkaan dieetti ja kotona kaikki sheikkerit ja purkit omiva sekä viimeiset kanapalat syövä dietzilla, eivät ole saaneet tätä miestä juoksemaan henkensä edestä saati palauttamaan sormuksia kauppaan. Tunne siitä, että tämä aamulenkeille pää pörröisenä laahustava, sohvan nurkassa möllöttävä ja ruokalautasensa nuoleva bikini fitness-hörhö on tuleva vaimoni ja haluan hänet, on vain dieetin aikana vahvistunut.

No nyt mä sen kekkasin, mä taidan olla pikkasen sekasin – Juju

 IMG_3875[1]

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

8 vastausta artikkeliin “Elämää fitnessbeiben rahkapurkinkannattelijana osa II”

  1. Ihana teksti 🙂
    Jos itse moiseen urakkaan ryhtyisin (siis kisadieetille, mitä en kyllä tee). Suoltaisi mun puoliso varmaan yhden toteamuksen vaimostaan: hirvee mörkö. Joten plussat miehisestä, mutta hyvästä kirjoituksesta!

    Ja onnea kaikkiin projekteihin ja yhteiseen onneen <3

    iive
    http://voimaahoitsulle.blogspot.fi/

  2. Ja taas minä täällä tirautan kyyneliä tuosta miten T sinut kihlasi <3
    Ihana mies, ihana nainen, ihana pari! 🙂

  3. Mulla taas tämä dieetii on ollut todella helppi verrattuna edelliseen, en haikaile ruokien perään ei oo kiusauksia ja yhdessä käydään salilla, mies on jopa käynyt aamulenkit ja ilta aerobiset mun kanssa 🙂 eikä zombius paina ollenkaan, mun pitää varmaan ottaa joku kolmas treeni päivään että saisin itteni niin piippuun kun viimeksi.

    • Mukavaa, että dieetti on sujunut kevyesti! Yhteinen harrastus kyllä auttaa. Mekin olemme treenailleet yhdessä ja saanut lenkillä vetoapua, kun itse hyytyy. Harmi, että omalla kohdallani dieetin kanssa päällekäin tuli niin monta kurjaa juttua, mutta ei auta kuin ponnistaa täältä kuopasta vähän syvemmän pään kautta! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta