Munaisti ilman kuntokuvia.

Jos tädillä olisi muna, se olisi setä.

Minulla on munaa. Ihan himputisti. Vaikka olenkin välillä peilin edessä huutoitkevä, paniikkikohtauksen partaalla stressaava Klonkku, niin sitä on. Ainakin ruokavaliossa. Ja on mulla muutenkin. Ainakin vähän, jos ei himputisti. Koska muuten olisin jättänyt homman kesken jo 3kk sitten ja olisin paraikaa mussuttamassa irtokarkkeja tai näpertämässä iPhoneani napottamassa luennolla. Tässä sitä kuitenkin ollaan, vain parin hassun viikon päässä kisoista. Aamutreeni tehty, pari hierontaa tehty. Kohta salille, illaksi töihin. Laitetaan nyt viimeistää kaikki tarmo likoon, himputti soikoon! Ja syödään sitten illalla hieman munia.

Muna.

Wikipedia kertoo meille näin: ”Kananmuna on muna, jonka kana munii. Kananmunaa voidaan käyttää moninaisesti esimerkiksi ruoanlaitossa ja leivonnassa. Kananmunalla on kova kuori. Kuoren alla ovat valkuainen ja keltuainen eli ruskuainen. Valkuainen on kirkasta geeliä, jonka valkuaisaineet koaguloituvat ja muuttuvat kuumennettaessa valkoiseksi. Munan sisempi, pyöreän muotoinen keltainen osa on keltuainen.

Kas niin. Nyt tekin tunnette tarinamme päähenkilön.

Minulla ja munalla on hyvin ristiriitainen suhde. Olen aina pitänyt kananmunista. Sekä paistettuna, että keitettynä. Keväällä munat alkoivat kuitenkin etoa pahemman kerran. Koska niitä piti mätystää päivässä vähintään 9. Välillä sotkin valkuaisia puuroon : VIRHE. Välillä vetelin ne sellaisenaan. Salaatissa ripoteltuna aivan hyviä. Kuitenkin parhaimmillaan munat ovat munavoissa, jos minulta kysytään.

IMG_1340[1]

Kovana marjojen, kasvisten ja hedelmien puputtajana olen kokenut aikamoisen shokin elämässäni, kun munat tekivät näyttävän comebackin ja vierähtivät elämääni ketoosin myötä. Vielä menevät alas aivan valonnopeudella, että ei siinä. Ei ole aikaa yökkiä, kun on niin kova nälkä. Mokomat limaisat pallerot hulahtavat kurkusta niin nopeasti, että en ole ruokailun jälkeen aivan vakuuttunut siitä, että olisin muistanut syödä.

Mutta kyllähän ne alkavat pikkuhiljaa tökkiä. Munaa aamulla, munaa päivällä, munaa illalla. Ja vähän, mutta paljon, lihaa ja paljon, mutta niin vähän salaattia. Alan luultavasti kohta näkemään painajaisia siitä, että kananmunat tekevät invaasion kotiini ja koirakin on muuttunut kananmunaksi.

Facebookissa aina kiertää näitä haasteita, että valitse biisi, joka kuvaa elämääsi. Itse voisin vaihtaa tämän biisin tilalle videon. Studio Julmahuvin Pashaistit. Vaihdetaan vain pashan ja mämmin tilalle muna, niin avot!

POSITIIVISEN ANTAUTUMISEN KAUTTA, OIKEALLA RUOKAVALIOLLA SAAVUTETAAN TILA JOTA KIRJA KUVAA ”EN TIEDÄ NÄENKÖ MÄ UNTA, VAI KAHMINKO MÄ LUNTA

IMG_5018[1]

Ilmeisesti ruokavalio on tällä hetkellä täysin optimaalinen, koska tämä olotila on saavutettu. Kanakävelyt ja kotkotukset menevät poseerausharjoituksissa ja munapaasto siihen perään.

”Sitä ei kaikkien vatsa kestä. Moni putoo”

Pätkässä mainittu joukkolento tapahtunee varmaan  jonnekin KP Ouraman tiluksille tenttaamaan syksyn tuomarilinjausta, millaisella kropalla lavalle uskaltaa tänä vuonna tulla tutisemaan ja pitääkö sitä selkää vetää suppuun vai levittää. Ja millaisella pyllistyksellä lentää pihalle. Ei parane tyrkyttää liikaa perää.

”Se oli vaan keino, millä päästiin eroon näistä loppuunpumpatuista ihmisistä” Kuvaakohan tämä SM-karsintoja?

Että minkäs tyyppistä? Huikea kisaeuforia ja beast mode on ja 210% lasissa ja joka aamu herään voittajana käsi ilmassa? Täältä tullaan valtaamaan lavat!

fokit

PS. Oon oikeesti intona. Sydämessä kuplii, vaikka pää huutaakin välillä, että hei sä olet olmi, lihakseton, laihaläskiklonkku, younameit – älä yritä. Onneksi joku sivuääni huutaa aina, että älä sössötä vaan tee!

PPS. Pitää lopettaa muiden kuntokuvien vahtaaminen.

 

 

 

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

2 vastausta artikkeliin “Munaisti ilman kuntokuvia.”

  1. Voi ihana Eve, kiitos näiden Studio Julmahuvin pätkien postaamisesta. Pashaisti-pätkä pääsi taas ihan uusiin sfääreihin. Se olmia ja laihaläskiklonkkua huuteleva pää on katsonut väärään peiliin (johonkin huvipuiston peilitalon vääristävään peiliin ihan selkeästikin), tai vaihtoehtoisesti se näkee peilikuvan jonkun epäonnistuneen Instagram-filtterin beta-version läpi – älä kuuntele sitä vaan kuuntele sitä sivuääntä. 🙂

    • Hahaa, voi miten ihanaa, että jollekin muullekin Julmat huvit uppoavat!! 🙂 Ja kiitos, yritetään pitää sivuääni pään pää-äänenä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta