Kultsi, kutistin peräni.

Tein eilen varmaan suurtakin syntiä, kun päätin tehdä jotain aivan muunlaista aerobista kuin tahkota stairmasteria tai rullailla crosstrainerilla fitness-lehtiä lukien, puhumattakaan jostain HIITeistä tai plyo-treeneistä. Juuei.

Jyväskylän Salsa Studiolla on käynnissä tutustumisviikko ja päätimme ystävieni kanssa lähteä testaamaan dancehallia, johon olen itse hinkunut jo kauan aikaa. Mitäs minä vasta kirjoitinkaan: en ota uusia harrastuksia tälle syksylle. No mutku! Jos sitä kerran viikossa kävisi heiluttamassa bootyaan! Terapiamielessä.

no-i-must-dance

Olin ehta dancehall queen sujahdellessani virtaviivaisesti rytmien vietävänä ja vatkaten iloisesti hytisevää takapuoltani. NOT. Liikkumiseni oli tökeröä, tönkköä ja kaikkea muuta kuin sulavaa tai rytmikästä. Eikä takapuoli edes hytissyt lajin vaatimalla tavalla. Himputti!

Vatsa tuli kipeämmäksi nauramisesta, kuin liikkeiden mukaan nytkimisestä. Erityisesti tilanne, jossa tanssimme back it upia aina maahan asti ja nylkytimme polvillamme ilmaan takapuolet pystyssä, jäi mieleen. Ehkä siksi, että siskoni sanoin ”nytkytimme junassa” ja hän pelkäsi, että asennossa lirahtaa kyykkypissi. Perus. Muistin jälleen, miksi äitimme kannattaa istua välissämme kirkossa, muodollisissa juhlissa ja kyläoopperoissa… Lietsomme siskoni kanssa toistemme hepulia.

Ilmeisesti tiedostamatta nautin julkisesta häpeästä ja vieläpä innolla maksan siitä, kun eksyin tuonne tunnille nykimään ja 10 päivän päästä pitäisi tarakka ojossa pyllistää Paviljongilla. Voe voe voe…

Hauskaa riitti ja into kasvoi sitä myötä, kun liikkeet tulivat tutummiksi ja niihin sai velttojen makaronikäsillä huitomisten sijaan vähän napakkuutta. Huom: vähän. Ehkä teenkin uuden aluevaltauksen ja ryhdyn tavoittelemaan itselleni kirkkainta dancehall-kruunua. Voi vain sheikkailla menemään paikat tutisten! Ei tarvitsisi vedellä parsakaalia naamariin ja kitkutella kuivalla täysjyväriisillä. Vähän vanukasta ja Kentucky Fried Chickeniä (no sitä ei oo, mutta naapurissa onneksi Burger King) ja paikat heilumaan. Rasvaisesta perästä on vain etua! Bounce, bounce, bounce! Yeah, this one is for my bitches with a fat ass in the fucking club!

jamacian_booty-408

Mutta ensin on tehtävä jotain peräosastolle! Olen ollut varsin ylpeä muhkeasta peräkontistani. Tarkkaavaiset blogieemelit ovatkin ehkä huomanneet, että pyllyrakkauteni ei ole enää poikinut toinen toistaan samankaltaisempia pyllypeilikuvia. Syy on hyvin yksinkertainen. Peräni on kokenut dieetillä valtavan inflaation. Ei puhettakaan, että se olisi eilen hytkynyt Beenie Manin tahtiin. Näytin vain terävältä tikalta, jonka lantio nokki ilmaa. Joo. Älä edes yritä kuvitella, miltä se näytti. Tikkalantio. Inha kuvaus!

Kotona piti tsekata toki ilman housuja, että onko peräni a) niin kiinteä ettei se tutise b) niin pieni, ettei se tutise. Mutta ei, kyllä se ilman housuja hetkutti menemään kuin huonosti kohmettunut hyytelö. Oikein ketoosin tyhjentämät pullat. Ihanat, valkoiset ja taikinaiset. Hei tämäpä kiva! Missä ne kannikkalihakset nyt ovat, kun niitä tarvittaisiin? Olenko varmasti menossa fitness-kisoihin?

Jelly For My Birthday Wide Desktop Background

Ahteri kerää meillä naisilla yleensä varsin mukavasti rasvaa. Minulla se on myös aina vastaanottanut mukavasti treeniä. Toisin kuin ne etureidet. Tämä rasvan ja lihaksen kombinaatio onkin välittänyt niin minulle kuin muillekin kanssaeläjille harhakäsityksen siitä, että ahterini olisi varsin muhkeaa sorttia. No. Dieetti on todentotta tehnyt tehtävänsä!! Mittojen ollessa viime keväänä 116cm ison sarvennoisen kohdalta mitattuna, oli mitta tänään vaivaiset 96cm!! Kriisi.

Ja miltä tilanne näyttää nyt? Pyllypoloni on kutistunut niinkin surullisiin lukemiin, kuin 96cm! A-P-U-V-A!! Jonkun mielestä kuulostaa varmaan isolta edelleen, mutta itse olen pysynyt jo vuosia turvallisesti metrin muhkeammalla puolella.

Tässäpä muutamia mittoja dieetiltä:

Huhtikuu 2013

  • Vyötärö: 68,5cm
  • Lantio: 100,5cm
  • Reisi: 55cm
  • Käsivarsi 28,5cm rento/ 30cm jännitetty
  • Paino: 64,7kg

IMG_3273[1]

Syyskuu 2013

  • Vyötärö: 76,5cm
  • Lantio: 110cm
  • Reisi: 61cm
  • Olkavarsi rento: 32,2cm Jännitetty: 33cm
  • Paino 75-77kg
  • IMG_6556[1]

Kesäkuu 2014

  • Vyötärö: 68cm
  • Lantio: 100cm
  • Reisi: 55cm
  • Olkavarsi rento: 28,5cm/jännitetty 31cm
  • Paino : 63,7kg

IMG_5271[1]

Syyskuu 2014:

  • Vyötärö: 64,7cm
  • Lantio: 96cm
  • Reisi: 51cm
  • Olkavarsi rento: 27cm käsivarsi jännitetty: 31cm
  • Paino: 60kg+ (vasta perjantaina punnituslupa)

IMG_5248[1]

 

Kisojen jälkeinen tavoite on siis lyöty lukkoon. Lisää muskelia koko kroppaan ja pikku ripaus fläsää ahteriin, kiitos. Koska: I like big butts and I cannot lie!

PS. Kun otatte kotona mittoja, muistakaa vakioida mittaustilanne! Itse otan kaikki mitat aamupalalla ennen aamiaista. Silloin keho ei ole vielä nesteinen, maha ei ole täynnä yms. Olkaa myös tarkkana, että mitat tulee otettua oikeista ja joka kerralla samoista kohdista.

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

Yksi vastaus artikkeliin “Kultsi, kutistin peräni.”

  1. Mullakin tuli dieetillä peppuikävä 😀
    Ja onhan se myös mukavampi istua kovilla tuoleilla kun on vähän pehmikettä 😛

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta