Mennäkö, ollako. Vaiko eikö mennä ja eikö olla. Käki sanoo kukkuu ja kas siinä vasta pulma!

Kyllä. Vatulointi sen kuin jatkuu jatkumistaan. Omat hiukset on kohta revitty päästä ja miehen hiukset on kohta revitty päästä ja ystävät eivät kohta enää vastaa viesteihini ja ovat varmaan jo kaljuja hekin. Valmentajallani ei onneksi ole hiuksia, niin hänen pitää vaan kestää.
(Olen myös käyttänyt vatuloimistermiä varsin ansiokkaasti viime päivien aikana. Mutta se kuvaa erinomaisesti omien tuntemusten ja halujen eipäs-juupas-entiiämitähaluan-peliä.)

800_3048

Jyväskylän kisailut tulivat ja menivät, eikä siitä kisahuumasta kovin kauaa ehtinyt nauttia ja taputella itseään selkään, kun pää jo huristeli uusien tavoitteiden, hinkujen ja halujen perässä. Nyt mä aion tehdä sitä ja sitten tota ja sitten taas sitä ja sen jälkeen tota! Öööö, missä ne suuret suunnitelmat siitä hetkisestä, jonka olisin ilman tavoitetta?
No, tällaista tämä on. Minulla on kaksi vaihtoehtoa ja sata ja miljoona selitystä, puolustusta ja soraääntä molemmille vaihtoehdoille. Tilanne on varsin tasaväkinen, eikä mieli vain osaa päättää, että kumpaan katajaan tässä nyt kapsahdetaan vai kurkotetaanko niihin kuusiin.
No. Kun olin kisojen jälkeisen maanantain levännyt, porskutin fitness-huumassani hullulla tarmolla. Huikeita treenejä, BOW BÄNG WUHUU WOOP WOOP NEGVER GIVE UP JEEE. Porskutinhan minä. Yhden päivän. Sitten tuli surkea päivä. Sitten tuli taas huikean hyvä päivä. Sitten tuli neutraali päivä, sitten taas huikean megalomaanisen innostava superhyperintoilupäivä, jota seurasi jälleen sellainen päivä, kun ajattelin poistavani profiilin instagramista ja piilottavani kaikki kuntokuvat ja vaihtavani fitness-urheilun hetkeksi meditaatioon ja siihen puhumaani sienestämiseen. Kappas, tatti ja vahvero vierekkäin.

En yhtään ihmettele, että läheisilleni iski fitness-ähky. Heterommalle miehellekin päivä kisoissa voi olla liikaa, kun lavalla pyörii satoja pakarapareja. Saati sitten, että sellainen iskee itselle, kun intensiivisesti keskittyy vain yhteen asiaan ja suurin huolenaihe on se, tuleekohan tänään kakka. Yhtäkkiä ei enää kiinnostanut tuijotella omaa kroppaa peilistä, saati katsella ja kuunnella muiden kuntopohdintoja. Dieetillä riemuitsi joka päivä littanoituvasta vatsasta ja alentunut paino toi huikeita fiiliksiä. Mutta nyt ne suurimmat fiilikset ovat tulleet siitä, kun olen ehtinyt viettää aikaa läheisteni kanssa. Ilman aikatauluja. Ja voinut juoda kaakaota sohvannurkassa.  Mutta lienee ihan luonnollista, että kaipaa elämäänsä välillä hieman muutakin, juuri sitä spontaaniutta. Fitness-porukkaa pidetään usein joinain yli-ihmisinä, mutta kyllä se motivaatio korreloi tavoitteen kanssa ja kenestä vain on samaan, kun on HALU päästä perille.

Mutta kyllähän nuo tunteet hieman hämmensivät. Mitä kummaa? Missä se hirmuinen motivaatio ja into lähteä työstämään kroppaa? Onni dieettiruoasta vapaan mätystämisen jälkeen? Hikiset huipputreenit ja euforiset tunteet, joita tultui löytyvän joka toiselta? Miksi kaikilla muilla oli niin valtavasti energiaa ja itse olisin voinut vain levätä ja hengailla kalsareissa kaakaota juoden? Flunssakin alkoi tehdä tuloaan heti kisojen jälkeen ja tänään olinkin jo varsin kuuma fitnesstypykkä, kun mittari pamautti aamulla mukavat lukemat verkkokalvoille. Innolla odotetut vapaapäivät menivätkin siis kätevästi kotona Bambi-villapaidassa Finrexiniä särpien.

IMG_5999[1]

Onneksi netti oli pullollaan tarinoita fitness-krapulasta. Tunnistin ilmiön! En ollut ainoa, jolle iski kilpailujen jälkeen tyhjän fiiliksen ja uusien tavoitteiden himoamisen sekamelskaiset tunnelmat. Uskon, että tuntemukset tästä tasoittuvat ja se motivaatio ja into pursuaa esiin, jahka pääsisi treenin makuun, eikä tarvitsisi lötkötellä vain peittokasan alla. Tai siis sanotaanko näin, että intoa ja motivaatiota löytyy. Mutta ei nyt sellaista sielu on täysin liekeissä, painetaan kaasua heti nyt ja täräytetään uudet 6-jakoiset ohjelmat tulille tyyppistä motivaatiota. Ehkä se pamahtaa parin viikon päästä kehiin.

IMG_5986[1]

Lappeenrannan karsinta, tuo vatuloitsijan päänvaiva, on ensi viikolla. Viikonloppu meni omalta osaltani täysin antifitness-touhuissa ja ei se ruokavaliokaan ollut niitä ohjeiden mukaisia valkuaisia kurkulla ja salaatilla kuten olisi pitänyt. Oli ihanaa olla ihmisten kanssa, jotka eivät puhuneet treenaamisesta tai painonpudottamisesta tai kyselleet paljon painoa on tullut saati kaivaneet omia eväsrasioitaan ja kailottaneet ruoka-ajoistaan. Oli viiniä, oli kakkua, oli naurua ja höperöitä juttuja. Oli laadukasta parisuhdeaikaa, oli omaa henkistä läsnäoloa ja ihania hetkiä.

IMG_5953[1]

Minulla on ehdottomasti opeteltavaa siinä, että voin dieetillä keskittyä muihinkin asioihin kuin siihen dieettiin ja fitness-elämään. Alkuaika sujui kyllä melko mallikkaasti, mitä tuli kissanristiäisiin sun muihin, mutta se viimeinen kuukausi, jonka jouduin tekemään todella kovasti töitä verotti kyllä oman osansa jaksamisesta. Kotona laahusti usein zombi. Välillä täysin ylienerginen supernainen, mutta ei se läsnäoleva kumppani. Kun ei vain jaksanut mitään ylimääräistä. Treenit, koira, ruoat ja se vähä unta mitä sai. Hyvää työpäivää, nähdään illalla. Mutta ei me sitten aidosti nähty. Oli liikaa meneillään. Monta päänsisäistä projektia ja energiasyöppöä.

IMG_5988[1]

Olotila on normalisoitunut kisojen jälkeen ja uskon, että tulevaisuudessa dieetillä tulee olemaan helpompaa, kun ei tarvitse jännittää niin kovasti (eikä kaikkea kökköä tapahdu samaan aikaan) Kai tuolla alitajunnassa kuitenkin jäyti joku jännitysjumitus. Toki tavallaan hyvä, että aivot jumiutuivat aikamoiseen off-asentoon, että sain tehtyä kaiken mitä pitikin. Mutta parisuhteen kustannuksella valitettavasti. Mutta niin se vain on, että ensimmäinen dieetti ja kisat menevät ihan harjoittelun piikkiin! Siitä on kiva lähteä korjaamaan ja kehittämään itseään.

heart

Ja niin tässä pohditaankin edelleen kovasti tuota Lappeenrantaa. Ilmoittauduin sinne kyllä. Siinä innossa ja jes mielentilassa! Mutta nyt en ole päässyt treenaamaan, eikä olo ole mitenkään erityisen hohdokas saati hehkeä, mikä olisi näin reilu viikko ennen kisoja ihan kiva juttu. Tärkeintähän olisi nyt antaa kropan palautua rasituksesta. Mieli on jo mukavasti tasoittunut ja hyväksynyt, että nyt alkaa taas hieman erilainen arki, kun kertaalleen jo päätin, että ei helkkari sittenkään toisia kisoja. No, päätös on elänyt moneen suuntaan ja viimeisin niistä oli, että mennään mennään. Tjaa.

IMG_5788[1]

Sarjassani Lappeenrannassa näyttäisi olevan 4 osallistujaa. Kaikille SM-paikat ja pysti kouraan. Joo-o. Olisihan se hienompaa sanoa, että sijoitun bikini fitnessissä neljänneksi kuin että sijoituin yhdenneksitoista. Mutta miltä sitten tuntuu saada se pysti, kun kyseessä ei ole kunnon kilpailu? Ja kun oma kunto ei varmaan tule olemaan parempi kuin Jyväskylässä. Tuntuu hieman maksetulta SM-paikalta. Sen kun vain ajat Lappeenrantaan, käyt harjoittelemassa esiintymistä ja saat palkinnon ja ajat kotiin. Joissain sarjoissa oli vain 1 osallistuja. Käytännössä siis SM-kisat ovat lopulta kaikille avoimet mittelöt.
Ei mielestäni mitään järkeä. Haluanko siis itse ottaa osaa tähän, siinäpä vasta kysymys. SM-paikkaa en aio lunastaa, sillä kuntoni ei riitä mitenkään niihin mittelöihin. Ei tänä vuonna. En hingu sm-kisoihin olemaan viimeinen, vaikka lavakokemusta tulisi ja upea mahdollisuushan se olisi. Mutta mä mieluummin kannustan muita (vielä tänä vuonna ; ) ) koska tiedostan puutteeni liian hyvin.

Comic-strips-of-Moomins-tove-jansson-22051190-400-199

Joten viivalla on nyt off-kauden aloitus vs. kisakokemuksen kerryttäminen

Joo Lappeenranta:
+ kisakokemusta
+ pääsen harjoittelemaan T-kävelyä
+ SM-paikka (no need)
+ sijoitus ja palkinto, jeee!

Miinuksia:
– rahaa palaa väreihin, bensoihin, kuskin lippuun (törkeät 30e!!!), uusiin bikini connectoreihin ja meikkeihin
– missaan perhepiirissä syntymäpäiväjuhlat
– kroppa ei ehdi palautua
– lisää rasitusta mielelle, joka on jo kertaalleen mutustellut, että vuoden päästä kisataan

Ei Lappeenranta:

+ pääsen osallistumaan syntymäpäiville

+ voin palautua rauhassa

+ mieheni paistaa minulle perjantaina pihviä, jonka kanssa voimme avata pullon viiniä

+ rahaa säästyy sievoisesti

Miinuksia:
– en pääse korjaamaan niitä asioita, jotka menivät Jyväskylässä mönkään
– seuraava kisamahdollisuus on realistisesti vasta ensi syksynä
– tuotan pettymyksen niille, jotka toivoivat että kilpailen
– jäänkö harmittelemaan asiaa, kun loistava harjoitustilanne menee ohi suun?

Voi kun näkisi joskus asiat ulkopuolisen silmin, niin voisi neuvoa itseään. Muut tuntuvat kuitenkin aina tietävän omat asiat paremmin !

Mutta katsotaan. Flunssa päättänee omasta puolesta, jos sopua ei meinaa päässä kahden palikan välillä syntyä.

Ömmömmömmm.

IMG_5916[1]

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

8 vastausta artikkeliin “Mennäkö, ollako. Vaiko eikö mennä ja eikö olla. Käki sanoo kukkuu ja kas siinä vasta pulma!”

  1. Nyt kun luki noi plussat ja miinukset niin tämäkin kannustajatyttö taipuu nyt ei Lappeenrannan puolelle, koska plussissa ei pitäisi edes näkyä, että tuottaisit pettymyksen joillekin muille jos et osallistu, sillä tuollaista kehon koville pistämistä ei mielestäni edes saa ajatella tekevänsä kenenkään muun kuin itsensä takia ♡ ja jos eniten näkyvä plussa on lavakokemus, niin sitä ei kyllä saa kuin lavalta ja aidoista lavatilanteista, mutta harjoitella voi missä ja milloin vain joten anna miehesi paistaa sulle perjantaina pihvi ja punaviini lasillisten saattelemana voitte sukeltaa takaisin syvälle suhteeseenne, nauttimaan siitä kuinka hyvältä tuntuu vain olla läsnä ja aidosti viettää aikaa paneutuen taas toisiinne ♡

    Ei Lappeenranta.
    KYLLÄ mielen-ja kehonrauha.

  2. Tääkin kannustajatyttö taipuis ei Lappeenrannan puolelle, koska kaikki plussat joo Lappeenrannan puolesta liittyvät vain ja ainoastaan kisaamiseen, kun taas miinukset sen puolesta (ja plussat ei Lappeenrannalle) liittyvät läheisiin, oman miehen kanssa olemiseen ja omaan hyvinvointiin = suurimpien fiilisten aiheuttajiin juuri nyt (YOLO!!!!1).

  3. Mäkin sanon ei Lappeenrannalle ja oikeastaan vain siitä syystä, että sun kroppa on nyt sanonut, että on aika levätä (=flunssa). Vaikka lavakokemus on tärkeää, niin itsekin kirjoitat, ettei Lappeenrannassa sijoittuminen tuntuisi voitolta tai ansaitulta. Kannattaako sitä siis lähteä tavoittelemaan? Parisuhdeaikakaan ei kuulosta yhtään huonolta! 😉

    Tsemppiä offiin. Oot jo näyttänyt jo, mistä sut on tehty. Musta se on jo hatunnoston arvioinen suoritus, että saa itsensä lavakuntoon – olkoot sijoitus mikä vaan. 🙂

  4. Ei Lappeenrannalle. Keho huutaa selvästi lepoa, ei se flunssa tyhjästä tule. Suurinta vahvuutta olla tekemättä niinkuin on aikonut tai miten mieli tekisi: joskus se on dieetin kurinalaisuus, joskus kalenterin siivoaminen. Vaikeaa, mutta pystyt siihen, vahva kun olet. 🙂 Mahdollinen jälkitauti ja sen seuraukset eivät ole yhden lavakokemuksen arvoiset.
    Huolehdi itsestäsi..

  5. Vaikee juttu. Toisaalta pihvejä voi paistaa ja viiniä nauttia vaikka joka perjantai, mutta autenttisia kisamahdollisuuksia ei ole joka viikonloppu. Toki kävelyä voi harjoitella muutenkin, mutta kilpailutilanne on aina kilpailutilanne. Jos mä olisin sä, mä menisin. Levätä voi sen jälkeen, SM-kisathan jo kerroit jättäväsi väliin joten…

  6. Suoraan sanottuna kun katsoo noita plussia ja miinuksia, miksi edes mietit? Tiedän, helppo sanoa täältä käsin. Mutta eikö terveys, parisuhde ja lähipiirin synttärit ole parempaa kun rahan palaminen ja harjoitus? Kuvaa itseäs peilisalilla ja harjoittele, ymmärrän että lavat on eri asia. Mutta oikeasti, kun et halua edes sitä sm-paikkaa, mitä menetettävää sulla on jos jätät menemättä?
    Nauti sun miehestäsi, synttäreistä. Panosta nyt jo henkiseen puoleen ja oot ens vuonna sata kertaa parempi ja ehompi sitten.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta