Siirtymä jumppatrikoista kalsarikaveriksi.

Ai että, mun uusin blogikilpailu on huippu juttu! Taas todiste siitä, että kiristys ja lahjonta, tässä tapauksessa lahjonta, ovat oikein toimivia konsteja saada, mitä haluaa. Nyt nimittäin on saatu juttuideoita ja mairittelevia kehuja ihan koko rahan edestä! Vielä kukaan ei ole osallistunut kilpailuun kommentilla siitä, että mieleenpainuvin juttusi oli muuten se sun päivä kuvina juttu, koska se oli yksinkertaisesti niin surkea ja olet muuten aivoton törppö, jolla on tyhmiä ilmeitä. Mutta hei, aikaa on vielä tulla rutisemaan!! Voit voittaa Foodinin raakasuklaan valmistuspaketin, jos osoitat hieman reippautta ja valitset sokkona kirjoituksen, mikä jäi mieleesi ja lörpöttelet pienen tarinantyngän, miksi se jäi mieleesi.

IMG_6103[1]

Olisiko vähän ihanaa löytää se oma sisäinen Martta ja tehdä vähän sokolaatia? Mikä valloittava lahjaideakin siinä olisi! Kuvakortti omasta naamasta. Suupielet suklaassa. Tonttulakki päässä ja mairea hymy naamalla. Ja sellofaaniin käärittynä tahmaisia pieniä suklaapalleroisia, jotka muistuttavat ummetuksesta kärsivät jätöksiä. HERKULLISTA JOULUA!!

Tekipä muuten taas hyvää avautua. Suosittelen lämpimästi! Hetken aikaa tuntuu tympeältä kertoa kurjista jutuista, mutta olotila sen jälkeen on vähintäänkin höyhenenkevyt. Kyllä kelpaa taas jorista tyhjänpäiväisyyksiä, kun on mielen kiemurat oiottu internetsiin koko kansan ruodittavaksi.

Ruokavalion kanssa on selvitty tappeluitta ja mielenkään kanssa ei ole tarvinnut vatuloida turhanpäiväisyyksiä. On se vaan mukavaa, että kotona häärää tuo kuuma rahkapurkinkannattaja, joka elää myös ruokavalion mukaan. Hän kasvattelee lihasmassaa, joten voisi vetää rennommalla linjalla. Mutta koska (kun jos vaikka lallallallallaaa) kummankaan tavoitteena ei ole muistuttaa joulukinkkua, vaikka suuri jouluhörhö olenkin, olemme pitäneet kiinni siitä, että arkena punnitaan ruoat ohjeen mukaan ja viikonloppuna sitten toimitaan rennommin ja syödään mitä halutaan.

IMG_6119[1]

 Ette ehkä usko tätä todeksi, mutta olen syönyt joka päivä parsakaalia! Loppudieetistä parsakaalia ei listalla ollut ja olin aivan ikionnellinen siitä, että tuota viemäriltä lemuavaa röpelömuhkuraa ei tarvitse suuhun survoa. Koska yäk. Vaan kun dieetti loppui, iski suunnaton parsakaalihimo! Ja sitä kera punasipulin, vesikastanjan ja kanan olen mussuttanut päivittäin lounaalla. Minä! Minä joka kitisin parsakaalista. No, kai se on hyvää nyt, kun sitä ei ole PAKKO syödä 300g vuorokaudessa ja jokaisella himputin aterialla, vaan juuri silloin kun sattuu maistumaan. Joten hei vaan parsakaali, alaks olee?

Syön edelleen 5 kertaa päivässä, 3-4h välein. Ainakin olen yrittänyt! Pari päivää meni aivan plörinäksi, kun ruoka ei yksinkertaisesti maistunut ja minulla oli hirmuinen kiire, eikä eväitä tehtynä! En muista milloin olisin skipannut aterioita tuohon tahtiin, mutta tuli vain närpittyä jotain ja illalla tajusin, että jaa, ei ole tullut kyllä liikaa syötyä tänään. Ei enää yhtään päivää ilman purnukoita. Kyllä ne eväät vaan on oltava päivittäin, niin tulee pysyttyä ohjeissa ja syötyä tarpeeksi.

Mutta en mä nyt saa hirveää ripulihepulia siitä, vaikka katabolian kynnet varmasti iskivät heti kiinni rimppakinttuihini. Ehkä sekin toi ihan kaivattua rentoutta ja tuntui itseasiassa aika hemmetin hyvältä, että ruokailut saati ruoka-ajat eivät määränneet päivää. Jos ei huomioida näitä överirentoja päiviä, jotka muistuttivat syömisiltä omia yläasteaikojani, on syöpöttelyideni runko pysynyt hyvin samanlaisena kuin se tässä vuoden aikana on ollutkin. Ruoka-aineita olen vaihtanut ja lisännyt hiilihydraatteja varovasti ketoosin jälkeen. Olen vähentänyt lihan määrää ja muistuttanut itseäni, että on olemassa muitakin kasviksia kuin kurkku ja salaatti.

IMG_6192[1]

Päivän ruokailut ovat olleet kutakuinkin tätä luokkaa:

Aamulla kaurapuuroa, marjoja, raejuustoa ja mehukeittoa. YLLLÄTYYYYSSS! Mikä erikoislaatuinen aamiainen! Ootko koskaan kokeillut?? WAU! Siis mitä tää on!!

En oo varsinaisesti kovin läski vieläkään.
En oo varsinaisesti kovin läski vieläkään, vaikka söin puuroa. OMG!!!

Lounaalla kanaa, kasviksia ja salaattia. Ja välillä hedelmä. OMPPUSII!

IMG_6060[1]

Välipalalla proteiinilettu ja marjoja.

Päivälliseksi lihaa, täysjyväpastaa tai riisiä ja iltapalaksi rahkaa ja hedelmiä.

Iltapalalla maitorahkaa, hedelmää, leipä leikkeleellä ja kasviksilla.

Puntarillakin uskaltauduin käymään ja paino on kisoista noussut reilut 3kg. Kroppa ei kuitenkaan enää näytä silmiinpistävän nesteiseltä ja pöhötys kasvoista ja käsivarsista on lähtenyt. Vatsakin alkaa taas näyttää ja tuntua normaalilta.

Koska olen sairastellut, en ole päässyt vielä treenaamaan ehjiä treeniviikkoja. Mutta ihan hyvä vain, että tuli lepoa. Kaksi viikkoa menikin niin, että ei se salille lähteminen edes kiinnostanut pätkän vertaa. Kevyttä käpöstelyä vain.

Vaikka aluksi meinasin lähteä hirmuisella tohinalla touhottamaan eteenpäin, päätin jatkaa tätä hyväksihavaittua kehon ja itseni kuuntelua. Kun salille meno tuntui vatuloinnin aiheelta, pysähdyin ja mietin, miltä tuntuu. Jaksanko? Kiinnostaako? Hotelli? Minulle? Trivago? RAAAAAH. ÖÖ, anteeksi. Niin siis! Kun se treeni ei herättänyt minkäänlaista motivaationpaloa, päätin olla menemättä ja lähteä sen sijaan pitkälle terapiakävelylle ystävän kanssa. Parasta. Ja tämä kannatti! Nyt se treeni-into löytyi takaisin ja olen tehnyt muutaman aivan loistavan treenin ja saanut itseni kunnolla kipeytettyä. Ihana fiilis! Ensi viikolla on kiva jatkaa uudella ohjelmalla.

Muutokset mielentilassa ovat huomattavia! Kotona on oltu erittäin mielissään siitä, että akka ei ole kuola suusta valuen laahustava fitnesszombi, vaan kykenee ihan normaaliin kanssakäymiseen, eikä jokaisen peilin nähdessään harjoittele poseerausasentoja tai päivittele saunassa milloin koipien pienuutta, vyötärön leveyttä ja milloin mitäkin. Mun kanssa voi tehdä jotain muutakin, kuin laskea kuinka monta kertaa tiputan ruokaa syliini ruokapöydässä.

Uni maistui kisojen jälkeen ja nukuin ihan uskomattoman sikeästi, kun lisäsin niitä IIK NIIN KAUHISTUTTAVIA hiilihydraatteja ruokavalioon. Olinkin jo aivan intona, että jihuu, alan nukkua niin kuin normaalit ihmiset ja nukahdan nopeasti kuin mummini ristikoita tehdessään. No, nyt olen kolmena päivänä herännyt taas siihen aikaan, kun väki kömpii yökerhoista. Joka päivä 10 minuuttia aikaisemmin kuin edellisenä päivänä! Voi kun kiva.

Eilen olin jalkeilla 4.50. Puurot oli keitettynä pöydässä klo 6 reikä ja reikä. Kaupassa olin niitä ensimmäisiä asiakkaita ja kahisin tuulipuvussani mummojen vanavedessä ostamaan hiivaa. 7.40 minulla oli täysmaitoon ja voihin leivottu pullataikina kohoamassa. Niin. Toiset käyvät bailaamassa Kauppakadun approssa ja minä suhistelen tuulihousuissani ympäri pitäjää ja leivon pullaa juhliin. 5 pellillistä. Omin pikku fitness-kätösin. Toivottavasti mun salikovettumat ei siinä leivonnan tuoksinnassa liiaksi pehmenneet!!

IMG_6171[1]

Tänään olin jalkeilla 4.40. Todella hyödyllinen aika olla hereillä. Ajattelin ensin, että josko sitä lähtisi lenkille, mutta jotenkin pilkkopimeä ja tihkuinen ilma ei innostanutkaan niin paljoa. Mutta mikä parasta! Tajusin, että ei ole pakko lähteä sinne lenkille ja jäin köllöttämään sänkyyn. Lueskelin reseptejä, Tommy Tabermannin runoja ja myhistelin tyytyväisenä villasukat jalassa tuplapeiton alla. Tunti siinä vierähti, kun päätin nousta ja tehdä koneella työhommia. Sainkin ihan kiitettävästi naputeltua, jes! Kaikki se on poissa huomiselta.

Ja mikäs jouluhörhöilijälle olisikaan parempi tapa aloittaa vapaa viikonloppu, kuin mukillinen glögiä! AAAAAAAH! Pari päivää sitten päässä soivat joululaulut ja eilen oli sitten töistä tullessa pakko niitä kuunnella Spotifystakin… Mutta hei kuulkaas nyt, kaupoissakin on jo joulukortteja ja on kuitenkin jo lokakuu ja ei oo jouluun enää kauaa ettäs tiedätte!

IMG_6190[1]

Nyt tekemään hiuksiin käkköröitä ja raahaamaan niitä pullia päivänsankarille. Tiedossa syntymäpäiväjuhlat, laatuseuraa, vapaa-aikaa. Ja ensimmäinen kerta mieheni vanhempien luona, kun minulla ei ole omia eväitä mukana. Pakkaan mukaan vain viinipullon ja itseni. (Rahkapurkinkannattaja huolehtikoot muusta!)

 IMG_6145[1]

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta