Milloin minusta tuli niin tyhmä?

Voisi kuvitella, että tässä maailmanmenossa ihminen olisi entistä älykkäämpi. Mutta minusta tuntuu, että ihmiset sen kun tyhmistyvät.

pooh

Luin ennen todella paljon. Ala-asteella tietenkin perusheppatytön tapaan Mervi ja Marvi Jalon kirjoja. Saatoin lukea 7-11 kirjaa viikossa! Lukeminen jatkui pitkälle aikuisikään saakka ja uusimmat Harry Potterit piti ahmia englanniksi siltä istumalta, kun ne kauppoihin tulivat. 3h ja kirja oli luettu.

Sain isältäni 50mk kun luin Tuntemattoman Sotilaan ja äidiltä 50mk kun luin Sinuhe Egyptiläisen. Kahlasin raivolla läpi Raamatun. Potissa 100mk. Mieti. Sillä sai VHS-kasetin!!

Kirjoitin itsekin paljon. Nykersin vanhalla pöytäkoneella yli 100 sivuista tekelettä, josta ajattelin tehdä kirjan. Kukaan ei vain kertonut mitään varmuuskopioinneista ja koneen heittäessä henkensä (niinä aikoina, kun modeemit kirkuivat) oli tuo onneton tekstinrutjake mennyttä kalua.

Läpi kouluajan äidinkieli, lukiossa filosofia, uskonto ja psykologia olivat suosikkiaineitani. Olin mielestäni tuolloin piinkova satanisti ja uskonnonopettajani teki varmaan Isä meidän-rukoukset  (tai nautti ainakin sopivan annoksen Diapameja) joka kerta, kun astui luokkaan inttämään pentagrammein varustellun nuoren kanssa uskonasioista. Hän jaksoi ihmetellä, miksi opiskelen uskontoa, kun en edes kuulunut kirkkoon ja minä heiluttelin antikristillisen rintaman lippua ja tahdoin tietää jokaisen yksityiskohdan vastustamastani kirkosta. Mikä mainio tilaisuus, seurata vihollisia läheltä, oli varmaan sen hetken järjenjuoksuani.

Pidin itseäni ikäisiäni kypsempänä. Toivoin joululahjoiksi sivistyssanakirjoja ja koin suurta ylemmyyttä siitä, että en bailannut siihen malliin, miten muut ikäiseni. No, ei kai kun ensimmäiset pirtukokemukset olivat jo takanapäin ja siitä kokemuksesta jäänyt olotila piti poissa kiellettyjen aineiden parista muutaman vuoden.

Pitkään halusin lähteä opiskelemaan teologiaa, mutta lopulta en kirjoittanut uskonnosta erityisen hyvää arvosanaa. Sain odotetusti äidinkielen stipendin ja kirjallisuuspalkinnon ja hain opiskelemaan suomen kieltä. Äidinkielen ylioppilaskirjoituksissa kirjoitin kyborgeista ja transhumanismista.  WHAT?? Melko pian osoittautui, että en haluakaan opiskella ihanaa äidinkieltämme ja opinnot tyssäsivät melko alkumetreille. Päätin jättää partisiippipronominit sikseen. Olisin luultavasti muutenkin saanut hermoromahduksen luennoilla, joilla ihmiset kalistelIvat sukkapuikkoja ja tuoksuivat mandariineilta.

Tämän jälkeen opinnot veivät minut liikunta-alalle ja niin minusta vain pitäisi tulla joku päivä fysioterapeutti. Opinnot ovat toki haastavia ja vaativat logiikkaa ja pohtimista, mutta kyse ei ole mielipideasioista, vaan tutkitusta tiedosta ja faktoista, jotka sinä yksinkertaisesti painat mieleesi ja piste. Koulukirjat eivät ole mitään ajatuksia herättäviä pohdintoja maailmanmenosta, vaan täyttä asiaa.

23395_10151347877863544_800119031_n

Löysin kasoittain vanhoja kirjoituksia ja minut valtasi ontto olo. Olenko minä kirjoittanut nuo asiat? Olenko minä ajatellut noin? Ja en voi kuin esittää kysymyksiä nykyiselle itselleni: mihin on kadonnut  mielikuvitus? Missä ovat viiltävän analyyttiset pohdinnat? Rajutkin mielipiteet?

Tuntuu, että nykyään on niin helppo huristella valmiiksi tallatuilla kaviourilla. Poimia matkalta jotain helppoa purtavaa, aivan kuin jostain huoltoasemilta. Ei tarvitse paljoa pureskella, kun käytännössä se haukkaamasi on jo pureskeltua höttöä. Kunhan vain hieman maistelet ja nielaiset. Kyllä se varmaan on totta, kun se lukee netissä!

Jos minut laittaisi vastakkain 10 vuotta nuoremman versioni kanssa, me varmaankin inhoaisimme toisiamme. Minä pitäisin tuota lävistettyä reikänaamaa vähintäänkin typeränä pikkuvanhana teininä, joka yrittää päteä hienoilla sivistyssanoillaan eikä tiedä maailmasta vielä mitään.

10 vuotta nuorempi minä puolestaan pitäisi nykyistä minua ylipirteänä imbesillikanana ja ehkä oksentaisi kaikki ihanan pinkit treenikamani nähdessään. 10v nuorempi minä ei voisi ymmärtää, miksi tuhlaan aikaani tällaiseen harrastukseen. Pitäisi ehkä säälittävänä kikattelijalla, jolla ei ole parempaa tekemistä tai ymmärrystä mielen sivistyksestä.

32030_399168213543_1665617_n

Kun nyt mietin, niin totta tosiaan, olen tavallaan tyhmempi kuin tuo nuorempi aatteellinen reikäpää. Sillä reikäpäällä ajatus juoksi kuin rasvattu ja paperille syntyi uskomattoman jäsenneltyä lätinää. Toki jotkut noista kirjoituksista ovat niin noloja, että nykyinen minä meinasi imaista teet nenän kautta, mutta kuitenkin. Kuin olisi lukenut jonkun vieraan kirjoituksia. Ne olivat hyökkäävän avoimia ja perusteltuja. Ei mitään lieventelyä tai pehmennyksiä. Minä ajattelen näin ja piste. Tässä minä olen. Deal with it!

En ole varmaan ainokainen, joka on matkan varrella tyhmentynyt. Tai ei ehkä tyhmentynyt, mutta laiskistunut. Kaikki on niin helppoa, oli sitten kyse ruoan saamisesta pöytään tai tiedonhankinnasta. Jokaisesta tuutista truutataan viihdetta ja itse olen jo vuosia pitänyt kanavat turhankin avoimina. Kaikki sosiaalinen media, netistä löytyvät vastaukset ja valmiiksi pureskellut ajatukset ovat tehneet minusta pehmeäaivoisen. Olen huomannut, että päättelykykyni ei ole enää niin terävä ja seuraan lähinnä asioita, jotka kuuluvat jollain tavalla elämäntapani ympärille. Liikunta, terveys ja ravitsemus. Mitä muualla tapahtuu ja millaisia poliittisia linjanvetoja pitäisi tehdä… No, en voisi kuin tunkea glitterein koristellun sormen suuhuni ja ihmetellä silmät pyöreinä, että osaisinkohan edes tavuttaa tuota sanaa, hmmmm! P-o-l-i-t-i-kka?

Jos minut nyt istutettaisiin kirjoittamaan esseetä kyborgeista, ei transhumanismi olisi varmaankaan ensimmäinen asia, jota lähtisin avaamaan. Itseasiassa miettisin varmaan hetken aikaa, että mitä herran ihmettä voi jumalautiprklstna, kirjoittaisin hetken ja sitten minun pitäisi jo venytellä, koska käteni ei ole enää tottunut kirjoittamaan kynällä.

lataus

Olenkin nyt miettinyt, miltä 10 vuotta vanhempi minä vaikuttaisi. Toivon, että hän ei olisi nokkava besserwisser. Minusta voisi hyvin tulla sellainen. Tiedättehän sen ärsyttävän henkilön, joka ohjeistaa kaikkia pyytämättä? Köhähtää kainosti ja naurahtaa kun kuulee muiden pohtivan mitä talouspaperia kannattaa ostaa ja rientää sitten paikalle neuvomaan. Aikuisversio Hermione Grangerista. Hyi. Ei. Toivottavasti hän olisi empaattinen, suvaitsevainen ja parempi small talkkaaja kuin minä nyt. Rento muutenkin kuin huumorintajultaan.

Mitä hän sanoisi nähdessään minut? Uskoisin, että kehottaisi  rauhoittumaan ja keskittymään olennaiseen. Sanoisi, että heitä ne vaa’at ja mittanauhat kuuseen ja elä. Älä pelkää, stressaa, vatuloi tai suorita, vaan mieti sitä 10 vuotta nuorempaa itseäsi. Sitä rohkeutta, oman tien kulkemista ja rentoutta, mitä persoonassa silloin oli. Sitä terävästi juoksevaa mieltä, kykyä nauttia asioista suuremmin. Stressitöntä elämää ja hauskanpitoa. Mieti niitä asioita ja lisää omaan elämääsi. Älä pingota. Älä ryhdy taas Vilijonkaksi. Ota vaan niitä karkkeja, jos menet elokuviin. Haloo!

hqdefault

Vuosien varrella ehdottomuus on menettänyt jyrkimmät kulmansa. Olen persoonana pyöristynyt ja menettänyt sitä pahinta särmää, josta ei ollut kuin ongelmia. Jyrkät arvot ovat pehmentyneet ja tunneskaala on laajentunut. Näiden vuosien varrella olen kasvanut henkisesti todella paljon. Vaikka läsnäolo on minulle ongelma ja nykyinen kulttuuri tarjoaa kaltaisilleni todellisuudenpakoilijoille oivan mahdollisuuden piileskellä suorittamisen ja kiireisen elämänrytmin ristiaallokossa, olen silti miettinyt viimeisten vuosien aikana asioita niin maan perusteellisesti, että! Mikä kuhina siellä päässä myllääkään.

Ehkä en olekaan tyhmä. Ehkä pääni vain on ollut niin täynnä. Nyt kun huomaan surinan vaimentuneen, päässä onkin tyhjää tilaa. Siellä on tilaa ajatuksille. Siellä on tilaa turhanpäiväisille asioille, kuten sisustamiselle, reseptien suunnittelulle ja pikkujoulujen mietiskelylle. Siellä on tilaa niin paljon, että voin tarttua kirjaan ja lukea sitä niin, että muistan jotain. Siellä on niin paljon tilaa, että voin vain olla tekemättä mitään, eikä edes ahdista.

Joten ehkä kaikkien tyhmien kannattaisi vain sulkea hetkeksi kaikki vastaanottimet ja tyhjentää se mieli roskasta. Ehkä lanseeraan seuraavaksi aivohuuhtelun, jota voidaan käyttää mielen tehopuhdistamiseen. ”Aivohuuhtelu – puhdistaa pään, antaa ajatuksille tilaa virrata ja voit taas nauttia kirkkaista ajatuksista!”

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

5 vastausta artikkeliin “Milloin minusta tuli niin tyhmä?”

  1. Sivistymättömänä moukkana en ole FB:ssa, joten *tykkään* näin vanhanaikaisesti 🙂

  2. Oon miettinyt just samoja asioita lukiessani lukioaikaisia kirjoitelmiani, esseitäni ja novelleitani. Oonko todellakin joskus tiennyt tuon kaiken? Ollut noin hyvä kirjoittamaan? Kyllä nyt hävettää, vaikka toisaalta on ihanaa olla nyt näin rauhallinen ja luottavainen verrattuna entiseen.

    Hyvä teksti sinulta jälleen kerran!

  3. Todella hyvä teksti! Mä vähän kaipaan sitä aikaa että ehtisi ahmimaan noita kirjoja niin kuin nuorena, mutta kait sekin aika olisi järkättävissä, nyt otan itseäni niskasta kiinni ja luen loppuun loppukesästä aloitetun kirjan!!!
    Mä kirjoitin myös nuorena paljon, mutten ollut noin rohkea….

  4. Siitähän on ihan tutkimuksia, että ihmisaivot kehittyvät aina siihen 25vee asti, eli nyt se alamäki sitten on alkanut 😀 Mutta ihan vakavasti puhuen se on hienoa että ihminen ei ole vielä valmis teini-iässä. Maailma olisi varmaan pelottava paikka jos henkinen kehitys tyssäisi kaikilla siihen 15-18 ikään.

  5. Kiitos tästä tekstistä. Olen pyöritellyt ihan samoja keloja tässä ruuhkavuosielämässäni. Me oltiin aika samanlaisia teinejä (vaikka hyvin erilaisia, ainut silloin näkemäni yhdistävä tekijä taisi olla Juho S.), ja nyt mietitään samoja asioita… On hyvä tietää ettei ole yksin.

    T. rinnakkaisluokan rastapää Muuramesta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta