Räässä marinoitua arkea

Fitness-yliannostus meni nopeasti ohi! Kun olin niistänyt poskionteloissa vellovan keltaisen aineksen pois ja syönyt vähintäänkin samalta tavaralta näyttävän aamupuuroni (kiitos mehiläisen siitepölyn), iski into vetää korkokengät jalkaan.

pollen_1_2
                                       Foodin.fi

Huraa, ainakaan jalat eivät ole vielä keränneet mainittavaa ihrakerrosta, sillä koon 37 kengät sujahtivat koipiin ilman suurempia tappeluita. Mitä nyt varpaat kramppasivat ja minun piti vetää ne suoraksi peep holen kautta. Muuten hirmu hyvä.

Oli hauskaa laittaa musiikkia soimaan ja kopsutella menemään! Tunteet olivat aika ristiriitaisia. Olin samaan aikaan tyytyväinen ja tyytymätön. Haikea ja innostunut. Epävarma, mutta varma.

Tuli haikeus, että niin ne kisat ja hypetys sen projektin ympärillä vain laantuivat, byhyy, Samalla tuli innostus siitä, että pääsen kehittämään itseäni tältä pohjalta, mikä on tehty. Että ollaanhan tässä taas lähempänä tavoitteita, kuin koskaan. Siinä tuijottelin itseäni peilistä ja olin ihan tyytyväinen näkemääni. On pakaraa, on hoikka varsi. Mutta ajatellessani siroa kisakuntoa, alkoi harmittaa. Ja sitten vasta harmittikin, kun mietti, miten lihaksettomaksi ja löysäksi kunto kuitenkin jäi. Onneksi osasin antaa harmitukselle avokämmenestä ja jatkoin kopsuttelua hyvillä mielin. Aivot yrittävät tehdä välillä hommasta tympeää, mutta pitää vaan raivokkaasti poimia pinnalle niitä hyviä asioita. Itseinhon kautta on hankalampaa kehittyä, kuin sopivan itserakkauden ja itsekunnioituksen avulla.

Nyt kun vaan pääsisi kunnolla treeniin kiinni! Kilpailujen jälkeen ei ole muuta ollutkaan kuin sairastelua. Enemmän tai vähemmän. Salille olen sännännyt heti kun olo on tuntunut terveeltä ja eikös vain ole taas kurkku kipeänä, lämmöt korkealla ja räkä roiskuu pahemmin kuin Ruhon nenästä. Se on ollut henkisesti raskasta. Toki joinain päivinä on tuntunut vain hyvältä, ettei ole tarvinnut tehdä mitään, mutta kyllä se lopulta syö. Treenejä ei pitäisi lopettaa dieetin loppumien jälkeen kuin seinään, mutta ei tässä hirveästi jäänyt vaihtoehtoja, kun tervettä päivää ei nää. Kevyttä käpsyttelyä, pientä aktivointia lihaksille ja venyttelyä. Siinä se. Pah! Mutta kun kroppa on vedetty piippuun, se on vedetty piippuun. Ja silloin tämä on se, mitä saa. Ei auta itkut markkinoilla!

Maanantaina oli tarkoitus aloittaa uudella saliohjelmalla, mutta kyllä sen huomasi jo pyllyä ylös ja alas veivatessa, että ei ole olo ihan oppikirjan mukainen. Seuraavana päivänä olikin iloisesti kurkku tulessa ja ääni kuin Muumilaakson asukilla. Kas niin!

Muutoksia painon tai mittojen suhteen ei ole juuri tullut. Ympärysmitoissa taitaa olla viime raportointien jälkeen muutosta huimat 0,5cm. Plussaa. Onhan se jo syykin hepuloida metabolisesta tuhosta ja kärttää peilistä, mihin se rasva on sijoittunut. Kolme kiloa painoa nyt ei oikeasti ole mikään maailmanloppu, mutta kisakunnon jälkeen pää vieläkin hieman hakee, että mikäs tämä tällainen kunto on. Sitä kisakunnon vyötäröä kun saisi ylläpidettyä, niin ai että!

Viime sunnuntain Lappeenrannan kisakuvia katsoessa ei onneksi tullut sitä fiilistä, että olisinpa ollut tuolla. Hieman pelkäsin, jääkö se tilaisuus kaihertamaan mieltä, kuin joskus sellaiset juhlat, joissa kaikki muut ovat olleet ja tehneet jotain hurjan hauskaa. Mutta ei. Hyvä, että tuli kerrankin tehtyä järkevä päätös! Joskin olivathan ne pystit isommat kuin Jyväskylässä ja häviäminen olisi ollut eittämättä hauskempaa palkinnon kera!

Nyt myös hieman jo jännittää nuo tulevat SM-mittelöt. Aluksi olin intopinkeänä menossa katsomaan kilpailuja, mutta yliannostus strasseista ja ProTanin hajusta iskivät hetkeksi ja päätin, että en lähde. Ja kun emme kesällä ehtineet järjestää kihlajaisia ja syksyltä nuo kestit peruimme, kun tuntui tylsältä emännöidä juhlijoita dieetin viimemetreillä ja kilistellä vesilasillisella (sitä sai harrastaa kesällä muutenkin tarpeeksi) tuntui hyvältä hetkeltä kestitä vieraita ja unohtaa kilpailut. Vaan se into humahti jostain sellaisella tohinalla, että olen varmaan täällä kotona sitten kuin kuumilla hiilillä, kun jännitän viikonlopun tapahtumia!

Hienot kilpailut tulossa! Kirahvisarjakin on erittäin mielenkiintoinen, paljon kovia nimiä ja tuttuja kilpailijoita. Kisaajia tasoltaan laidasta laitaan. Mutta silti ihan hirmuisesti tsemppiä ja peukutuksia kaikille! Voi sitä fiilistä, mikä siellä lavalla on! NAUTTIKAA! Iski ihan kisakuume, kun palautti mieleen sen hetken, kun huojui koroilla spottivaloissa ja meinasin purskahtaa nauruun.

ii

Mutta kaiken kaikkiaan arki kilpailuiden jälkeen on lähtenyt rullaamaan melko normaalisti, joskin hieman kevyemmin. Tein ensin ihan älyttömät listat kaikkea, mitä aion nyt tehdä ja haluan tehdä ja pitää tehdä ja aloin täyttää kalenteria. Sitten tajusin, että taas olen luisumassa siihen samaan vanhaan, nyt ei enää. Suunnitelmat roskakoriin ja enemmän fiiliksen mukaan. Odotan todella innolla, että pääsen uuden saliohjelman kimppuun ja ruokamääriä pikkuhiljaa nostettua niin, että kehityksestäkin voisi unelmoida. Mieli alkaa olla levännyt, mutta vielä tämä tomukasa menoon mukaan, niin avot.

tumblr_inline_mnxwibcIKy1qz4rgp

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

Yksi vastaus artikkeliin “Räässä marinoitua arkea”

  1. Moikka!

    Sanoit tuossa kirjoituksessasi näin:
    ”Samalla tuli innostus siitä, että pääsen kehittämään itseäni tältä pohjalta, mikä on tehty. Että ollaanhan tässä taas lähempänä tavoitteita, kuin koskaan.”
    Etkös sinä jo saavuttanut sen alkuperäisen tavoitteesi, eli ne ensimmäiset kisat? 😉 Taitaa tässäkin lajissa olla niin että nälkä kasvaa syödessä! Kohta oot jo jossain body fitnesissä. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta