Fitness-krapulasta uuteen nousuhumalaan ja blogikilpailun voittaja(t)!

Lahden kisat saivat sellaisen kisa- ja fitnesshuuman nousemaan päälle, että tilanne on pahempi kuin viime lokakuussa. Päässä pyörii vain fitness, treenaaminen, dieetit, aerobiset, poseeraukset, bikinit… Pimpelipom! Ei se fitnesskrapula siis kauaa kestänyt. Ihmisen kipumuisti on yllättävän lyhyt ja parsakaali-inho loppui dieetin loputtua kuin seinään! Täällä jo kuumeisesti mietitään uusien bikinien väriä ja muuta yhtä tärkeää ja ajankohtaista. Ja Rahkapurkinkannattaja kaluaa stressissä kynsiään ja odottaa kauhulla wannabe-fitness-athele-eukkonsa uusia käänteitä.

En ollut  seuraamassa Lahden kilpailuja paikan päällä. Hieman harmittaa. Vaikkakin minulla oli aivan ihana viikonloppu täällä kotosalla. Sen sijaan, että olisin järsinyt jäistä kanaa omasta purkista ja katsonut kisoja livenä, kestitsin vieraita ja ahmatoin kiitettävät määrät juustokakkua ja tuulihattuja. Ohjasin ne suoraan pakara-reisi-osastolle. Odotan tuloksia etureidessä pian. Eli kyllä täällä on oltu hyvinkin anabolisissa tunnelmissa!

herks

Toki kyttäsin tuloksia ja kuvia aina kun vieraiden silmä vältti. Kahvinkeitto oli hyvä tekosyy jumiutua keittiöön näpelöimään iPhonea. Muistinkohan sitten lopulta laittaa sitä kahvia… No. Sitä ei toivottavasti muista kukaan muukaan, koska ainakin brandy-pullo tyhjeni kiitettävästi illan aikana.

Sunnuntai menikin sitten liki kokonaan Lahden tapahtumia päivystäessä. Paljon ystäviä ja tuttuja nousi lavalle ja oli todella mielenkiintoista nähdä, miten uudet tulokkaat pärjäsivät vanhojen konkareiden kanssa. Kyllä siinä vähän piti penkiltä hyppiä ja puida nyrkillä ilmaa, kun tutut nimet kahmivat pystejä. Parasta oli ehdottomasti body fitness +168cm-sarjan voitto, jonka sieppasi suurin girl crushini ja motivaattorini Bettina. Jouduin vähän ehkä ilon kyyneltä pyyhkimään. Bettina oli dieetin ajan tärkeä vertaistuki ja vaan niin hyvä esimerkki siitä, mitä tahdonvoimalla, intohimolla ja työllä saa aikaan. Silti hommasta nauttien. HUIKEA NAINEN!

Ystäväni Bettinan huikea debyyttivuosi, SM-kultaa. ONNEA! <3
Ystäväni Bettinan huikea debyyttivuosi, SM-kultaa. ONNEA! <3

Taso oli kova!  Kun bikinisarjoja toljotti, pisti merkille lajin kehityksen oikeaan suuntan. Lavalla alkaa näkyä jo mukavan lihaksikasta ja kireää pakettia ja oman kisakunnon suhteen vahvistui entisestään se, että lihasmassaa ja sitä kautta kireyttä on kehoon saatava ihan ehdottomasti. Myös ryhdikkyyttä ja kehonhallintaa, etten seiso siellä lavalla lantio edessä ja selkä kyyryssä kuin mikäkin ostoeporoosi-Ritva,

Kiharapilvet ovat selkeästi jo muinaishistoriaa. Suorat hiukset, raikas look. Ei ollut enää monilla ylipitkiä hiuksia, Riitta Väisäs-pehkoja tai Barbie-lookia. Bikineissä sävyt ovat tummentuneet. Punaista, mustaa, vihreää. Turkoosia näkyy edelleen paljon. Onhan se todella raikas väri ja vaalean hiuskuontalon kanssa toimiva! Kiva kuitenkin nähdä välillä muutakin. Ja Ihanaa, että lavalle uskalletaan tuoa omaa persoonaa. Jaana Malytcheva keräsi varmasti monelta ihastusta jo viime kevään kilpailuissa ja oli rohkea veto lähteä kansainväliseen Nicole Wilkins-kilpailuun hiukset ponnarilla. Mutta nappi valinta. Jaana on aivan jumalaisen kaunis ja hänen esiintymisensä todella varmaa, luonnollista ja tyylikästä.

JAANA

Poseerauksissa kiinnitti huomioni se, miten etuasento on vaihtunut. Monet poseeraavat nykyään niin, että tuovat sivuprofiilia voimakkaammin esille. Ei niin voimakkaita kiertoja tai könötyksiä paino etummaisella jalalla. Tämä toimii toisille hyvin. Mutta ei kaikille. Voi saada lookista myös hyvin raskaan. Tällä asennolla saadaan kuitenkin piilotettua paremmin leveää keskivartaloa ja korostetaan pituutta. Asento on myös helppo ja luonnollinen tehdä. Taka-asennossa näkyi jonkun verran sivuille levitettyjä käsiä. Itse poseerasin näin viime syksynä, mutta sain valmentajalta instant-palautteen, että ei ei ei, oot liian body fitness! Kieltämättä asento korostaa hyvin kylkikaaria ja levittää selkää, mutta ehkä omaan silmiin kädet reisillä on parempi. Mitä mieltä olette?

nw

sara

Suomessa bikini fitnessin arvostelu poikkeaa hieman siitä, mitä se on ulkomailla, missä halutaan kireämpää lookia ja selkeästi muodokkaampaa pakettia. Suomessa voi melko pitkälle pötkiä sillä, että on siro ja laiha. Pro-tason kisaajat ovat toki aivan omaa luokkaansa monen vuoden treenitaustoilla ja ammattimaisella treeniotteella, mutta he eivät näytä kisakunnossa anorektisilta tai riutuneilta, vaan erittäin urheilullisilta, toisin kuin heikommalla lihasmassalla verustellut amatöörit.

Itse olin Jyväskylän kisoissa turhan pehmeä, joten pehmennyin myös silmissä heti kisojen jälkeen, Rasvaa jäi kisakuntoon ja lihasta ei ollut tarpeeksi. Siksi olin itsekin lähinnä syömishäiriöisen näköinen kuikelo kisaviikolla, mutta lavalla sitten aika tasapaksun näköinen pökäle. Mutta tästähän me jatkamme työstämistä! PRKL!

Jaakko Manninen
Jaakko Manninen

Mikä vuodesta toiseen herättää kysymyksiä on se, että tuomaristossa istuu kilpailijoiden omia valmentajia. Edelleen on toki kyseessä marginaalilaji, eikä tuomareita ja valmentajia ole joka nurkan takana. Mutta silti! Missä on jääviys? Se, että tuomaristosta vinkataan silmää ja ollaan peukut pystyssä oman kilpailijan kohdalla ei ole oikein. Se ei ole tasa-arvoista. Ja se antaa hyvän jalansijan kateellisuudelle, spekulaatioille ja mutinalle siitä, että sijat eivät menneet oikein. Jos näytetään peukkua, niin sitten sitä peukkua näytetään jokaiselle naiselle ja miehelle tai sitten istutaan katsomon puolella.

Olisi hyvä, että pisteytys olisi julkinen. Vaikuttaa vähintäänkin epäilyttävältä, jos tuomaristossa istuu voittajan valmennustiimi, eikä yksittäisiä pisteitä ole nähtävillä. Ei sikäli ole ihmekään, että sijoituksista tulee vuosi toisensa jälkeen harmistunutta mutinaa ja jupinaa ja toiset kokevat tulleensa  väärin tuomaroiduiksi, vaikka tuomaritoiminnassa ei todellisuudessa mitään vilpillistä tai epäilyttävää edes olisi. Siinä on kuitenkin aina se kalvava ”JOS”

Mutta se siitä kitinästä! Ihan hirmuisesti peukkuja kaikille ltänä vuonna lavalle nousseille! Ihan huikeita tulokkaita ja kovatasoisia kilpailijoita oli Lahti pullollaan. Ei voi olla kuin että VAU ja tästä motivoituneena jatkaa omaa rakennusprojektiaan.

Kovatasoisin sarja. Huikeita naisia!
Kovatasoisin sarja. Huikeita naisia!

Siitä päästäänkin ihanaa fitness-sateenkaarta pitkin, ”Somewhere over the Rainbowta” iloisesti yhdessä laulaen ja tanssien loikkimaan takaisin tähän omaan fitness-törppöilyyni. Pahoittelen blogin hiljaiseloa! Olisinkin ollut äärettömän kiireinen ja touhukas ja kasvattanut kisojen jälkeen 3kg lihasmassaa. MUTTA! Olen ollut liki mykkä ja saamaton myös IRL, joten se lienee heijastunut tännekin. Jyväskylän karsinnoista on reilut neljä viikkoa ja minä tyttö se olen sairastanut koooookkko sen ajan. 5. viikko alkoi. Maanantaina oli pakko lompsia lääkäriin, kun aamulla minusta ei lähtenyt enää pihaustakaan ääntä. Rahkapurkinkannattelija joutui soittamaan työpaikalleni, että tästä pillipiiparista ei nyt ole kaupustelijaksi. Tai mihinkään muuhunkaan. Edellisyö oli mennytkin mukavasti hikoillen.

Lääkäriin menin lappu kourassa ja sain pihistyä muutaman sanasen. Lääkäristä poistuin kasa lappuja kourassani. Yhdessä niistä viikon sairasloma. Kahdessa reseptejä. Poskiontelontulehdus, kurkunpääntulehdus ja korvatulehdus. Korvatulehdus sentään oli jo menossa pois, se kun oli alkanut jo edellisellä viikolla. Ei puhumista, ei hengästyttävää treeniä. Lepoa, kuumaa juomaa. Lepoa. Pään räjähdys. Hermoromahdus. Hepuli.

IMG_6348[1]

Maanantai olikin varsin helppoa istua mykkänä sohvannurkassa ja tapittaa aivottomana televisiota. Ahdisti ja harmitti niin paljon, että en vain saanut aikaan mitään. Olen päässyt treenaamaan Jyväskylän kisojen jälkeen arvioilta 10 kertaa 4 viikon aikana. Treeni-intoa olisi ja toki mielessä kummitteli myös koko ajan hidastunut aineenvaihdunta, seinään loppuneet treenit ja äää. Mitä tästä nyt tulee! Mutta kroppa alkaa itseasiassa tuntua jo ihan hyvältä, eikä paisu kuin pullataikina, vaikka ruokailu on vapaampaa ollutkin ja liikunta on ollut täysin minimissä.

IMG_6373[1]
Aamupuuro mahassa. Ai että.

Toki ahdistellessa kuntoa ja liikkumattomuutta ja anti-fitness-elämää, myös tuosta omasta kisakunnosta iski pienoinen alemmuus Lahden upeita naisia katsellessa, että voi hyvän tähden, enkö muuta saanut sinne lavalle, kuin moisen kurppanan! Tällaisia hetkiä varten on onneksi olemassa niin kauheaa kuvamateriaalia, että voi helposti nostaa mielensä uuteen tarmoon. On tässä jotain saatu aikaankiin ja täytetty se itselle tehty lupaus, mikä oli nousta lavoille. Mutta sehän nyt oli ihan arvattavissa, että ilo siitä saavutetusta tavoitteesta muuttuu aika pian uudeksi näläksi: minä haluan lisää! Minä haluan parempaa! Minä haluan enemmän! Ei riitä!

Vuoden muutos.
Vuoden muutos.

Ja hei hopsansaa, minullahan oli täällä myös tuo blogikilpailu. Kuka pääsee tekemään ihania suklaaherkkusia FOODINin raakasuklaan valmistuspaketista? Oli todella vaikea päättää kaikista ihanista vastauksista, joten arvoin pääpalkinnon ja se napsahti nimimerkille: vorni.  Ja ihan pakko oli kyllä nyt laittaa jakoon pari pienempää makeaa hyvistä palautteista! Ne menevät nimimerkeille hh ja idaelisa. Laitan teille sähköpostia ja utelen, missä asutte. Onneaaaaaa lalalalaaa!

Kiitos kaikki vastanneet! Minulla on nyt varmaan 10 tekstiä muhimassa tässä näytöllä. Kohta on taas jorinaa niin, että ette jaksa edes lukea niitä!

IMG_6342[1]

 

 

 

 

 

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

6 vastausta artikkeliin “Fitness-krapulasta uuteen nousuhumalaan ja blogikilpailun voittaja(t)!”

  1. Tohon tuomari-valmentaja kuvioon , niin edelleenhän kilpailijan saamat huonoin sekä paras pistemäärä otetaan laskuista pois, joten ei se valmentaja siellä omille valmennettavilleen ihmeitä pysty tekemään 🙂

    • Kia, kyllä. Mutta kuten ylempänä kirjoitinkin, tällainen järjestely herättää kuitenkin selkeästi närää ja sen kalvavan ”JOS” fiiliksen VAIKKA toiminnassa ei olisikaan mitään vilppiä. Mielestäni olisi hyvän urheiluhengen mukaista, kun tuomarit olisivat ulkopuolisia henkilöitä. Ainakaan minkäänlaista kontaktia tai tsemppaamista sieltä ei lavan suuntaan pitäisi sallia.

  2. En kestä!!! Mietin miks on niin tutun näköinen myyjä ja se olit sä! Ostin sulta ehkä viikko sitten viinin 😀 😀 Huippu blogi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta