Porsaita äidin oomme kaikki !


<head>
<!– TradeDoubler site verification 2463100 –>
</head>
<body>
http://fitever.fitfashion.fi/
</body>
</html>

Kello löi jo viisi, lapset herätkää! Lalalalalalallallallaaaa!

joulua

Tai voi myös herätä esimerkiksi kahdelta. Se on hirmu kivaa ja hyödyllistä, etenkin iltavuoron jälkeisenä yönä.

Tämä on se aika vuodesta, kun joululaulut alkavat lallattaa ostoskeskuksissa. Kaikkialla on ihania hypellettäviä joulukoristeita ja glögiä saa kaupan jokaiselta nurkalta, eikä sitä tarvitse enää metsästää vainuporsaiden kanssa. Ja toisia se ottaa niin paljon kupoliin.

IMG_7061[1]

Ja sitten ovat ne (me), joilla joululaulut ovat lallattaneet niin kaiuttimista kuin omassa päässäkin aina tuolta syyskuusta lähtien. Joskin itse kyllä säästelen kellolöijoviisi-jollotukset kauniimpiin joululauluihin, vaikka  ihan hirveimpiä joulujoikauksia tuo kellolöijoviisi Nissen ja Nassen polkkien ja Marita Taavitsaisen ah-niin-letkeiden rekiretkien ja joulumaiden lisäksi onkin. Oli miten oli. Kauneimpiin joululauluihin on päästävä. Sinne vain minäkin, kirkollisia menoja vieroksuva pakana, kuitenkin joka vuosi laahustan fiilistelemään äidin ja siskoni kanssa joulua. Antikristilliseltä ihmiseltä aika nolo paljastus, mutta niin sitä vaan veisataan hartaalla kirkkoulinalla joulunkelloja ja aloitetaan Jeesus tullut on-ulina jo ennen kuin välisoitto on loppunut. Joka vuosi joku sen tekee, mutta viime vuonna emme me. Minä ja siskoni saamme sentään istua jo vierekkäin. Äiti kun taitaa joka vuosi unohtaa, että saamme hirmuisen hepulikohtauksen kuitenkin jossain vaiheessa ja tyrskimme koko toimituksen ajan kuin pahaiset kakarat. Laulukin on enemmän sellaista Anne ja Ellu kuuntelemassa lavan takana pikkujoulukuoroa kuohuviinipäissään-tyyppistä.

Jouluhörhönä olen tyytyväinen, kun saan työnikin puolesta olla joulun valmistelun eturintamassa. Saan kaupustella glögiä ja kuohuvia pikkujouluihin sekä viiniä joulupöytään. Ja kun siinä ohessa teen luonnollisesti  hommia myös personal trainerina, pääsen tutkailemaan joulun odotusta myös toisenlaisesta näkövinkkelistä, kun päänvaivaa tuottavat pikkujoulujen makkarankuorimekot sekä joka tuutista tarjotut herkut.

Tuttuja pulmia, joihin tähän aikaan vuodesta törmää ovat:

A. Pitäisi päästä kuntoon pikkujouluihin, mekkoni on mallia makkarankuori parilla paljetilla – mitä tehdä

B. Olen dieetillä ja on tulossa pikkujoulut – mitä tehdä

C. Paino nousi, koska pikkujoulut – mitä tehdä

D. Haluaisin syödä ja herkutella ja elää joulua ja tekee mieli viiniä ja koko jouluviikko on vapaa ja kaikki sukulaiset tarjoavat nisua ja torttua ja glögiä ja rusinaa ja mantelia – mitä tehdä.

Mikä on personal trainerin kanta? Mehän olemme tottakai sitä ammattikuntaa, joka elää 100% arkea koko ajan. Siis 100% puhdasta ja täydellistä arkea. On ruokavalio, on treeniohjelma, on lepo-ohjelma, on kehonhuolto-ohjelma. Kaikki on laskettua ja optimaalista. Kaikella on tarkoitus. Tottakai. Sitähän me myymme asiakkaillekin. Henkilökohtaisiin tavoitteisiin optimoitua palvelua, joten kai me nyt sitten itsekin olemme terveyden esikuvia, nukumme 8 tuntia yössä, syömme tarkasti kellonlyömällä ja vältämme herkkuja kuin ruttoa, ellei se ole täysin ruokavalioon suunniteltu, optimaalinen ja terveellinen herkku. Ja siis ei kai sellaista edes ole, hyhhyh!

No, on meitä muunkinlaisia. Ihan tällaisia arkisia tavan talluroita, jotka ymmärtävät, että aina ei kaikki mene ohjeiden mukaan ja välillä tulee esteitä ja tilanteita ja muuttujia. Niitä seliseli-tilanteita. Niin ruokavalioon kuin treeniinkin. Niin asiakkailla, kuin meillä itsellämmekin.

Vedän kovia treenejä ja sanon suoraan, missä mättää. Mutta lopulta olen koutsina melko pehmo ja ymmärtäväinen. En taputtele selkään, jos ruokavalio vedetään ranttaliksi ja treeneissä ei käydä. Mutta harvoin paasaan ja heristelen sormea. Olen siinä mielessä julma, että annan heidän kärsiä virheistään itse. Eivät ne kilot minun vyötäisilläni ole, eikä se minua stressaa, jos toisen pikkujoulumekko ahdistaa. Minä voin antaa ohjeita, auttaa, kannustaa ja antaa palautetta. Mutta kenenkään puolesta en voi suuhuni laittaa tai olla laittamatta pullia ja suklaapaloja.

Haluan, että ohjattavani saavat tulosta, mutta haluan ennen kaikkea, että he oppivat jotain itsestään tehdessään sitä tulosta. Ymmärtävät, mistä asioista heidän hyvinvointinsa koostuu. Huomaavat eron olossa, mikä on silloin kun he syövät ohjeen mukaan. Löytäisivät kadonneen motivaationsa uudelleen itse, koska osaavat tehdä itsetutkiskelevaa ajatustyötä. Haluan, että joku päivä he sanovat minulle, että nyt hei kuule Eveliina, mä taidan pärjätä jo itse, On paljon hienompaa, kun asiakas oppii syömään oikein kuin että hän oppii noudattamaan minun tekemääni ruokavaliota grammantarkasti. Koska kuka vain osaa puntarin kautta mitata ruoat ja syödä mitä ohjeessa lukee, mutta kuka tahansa ei osaa tehdä itse niitä oikeita valintoja ja ottaa vastuuta tekemisistään.

Joulu on varsin hyvä mittari siitä, millä tasolla tekemisessä ollaan. Lähteekö homma lapasesta, jos ohjeistuksessa lukee vapaasyönti vai voiko syödä muutamia valikoituja herkkuja hyvällä omallatunnolla ja välttää morkkikset ja rasvasta tahmaisen kitalaen? Voiko jopa syödä ihan kunnolla mahansa täyteen ilman huonoa omatuntoa?

jouluaa

Jouluhan on varsinainen yltäkylläisyyden juhla ja tällaiselle kaltaiselleni suursyömärille se on aina tarkoittanut varsin vakavastiotettavaa mässäilyä. Lapsena muistan lukeneeni mummin ja ukin luona Teija Sopasen joulukirjasta, miten joulupöydässä käytiin myös yöllä ja vannotin äitiäni pitämään karjalanpiirakat ja munavoin lähettyvillä, että saatoin  kömpiä uudessa pyjamassani mutustelemaan yöpalaa. Minulle ei sikäli ole yllätys, että tällainen syöpöttelyjuhla-ajatus on iskostunut monenkin kaaliin ja ihmiset alkaavat stressata jenkkakahvojen paluusta jo hyvissä ajoin.

Miten joulu sitten onnistuu, kun pitäisi pitää huolta kurveistaan? Onko joulunakin pakko syödä dieettiruokavalion mukaan, jos haluaa pitää huolta, että puntarin viisari ei värähdä dramaattisesti plussan puolelle?

IMG_6273[1]

Se on selvää, että yksi päivä herkuttelua ei laihdutusurakkaa pilaa, vaikka painoa hetkellisesti saattaisi nesteiden vuoksi pari kiloa puntariin pamahtaakin. Mutta jos se yksi päivä venyy useamman päivän tai viikon mittaiseksi mässäilyfestivaaliiksi, saati kuukaudeksi, ollaan pulassa. Lasketaan vielä liikuntakerrat yhden käden sormin tai ilman sormia, niin sitä saa helposti laittaa nollan rasvaprosentin perään.

Jouluaikaan kuuluu suunnittelu. Toiset suunnittelevat, mitä kaikkea herkkua sinne joulupöytään saisi ahdettua, toiset miettivät kuumeisesti, mistä voisi nipistää, että olemus ei muuttuisi pyhinä yhtä pönäkäksi kuin joulukinkulla.

Itse olen huomannut, että Jouluna tulee usein syötyä ihan kaikkea mahdollista. Jopa sellaistakin, mikä ei edes erityisesti maistu. ”NO KOSKA NYT ON JOULU!!!” RAAAAHHH! RUOKAA! Hmm. Jostain syystä suuhun sujahtaa vihreitä kuulia, vaikka ne ovatkin mielestäni ällöttäviä, makeita räkäpalleroita ja käsi käy jatkuvasti rusinakulholla, vaikka verensokerit leijailisivat piparijäädykkeen jäljiltä yhtä korkealla kuin Niiskun lentohärveli.

Ennen joulua kannattaakin tehdä suunnitelma. Miettiä hieman sitä tulevaa pyhää ja sitä, miten sen aikoo viettää. Jos kilot eivät huoleta, niin ok. Anna palaa. Syö kupu pinkeäksi – jos haluat. Mutta jos haluat pitää homman kurissa ja säilyttää tehdyn työn tuomat tulokset, suosittelen, että tartut kynään ja paperiin ja käyt läpi muutamia seikkoja.

Herkut ja ne ei niin herkut. Mitkä ovat suurimpia herkkuja? Mistä ruoista et niin välitä? Mitkä ovat suurimmat kaloripommit? (keksikää uusi sana runsaasti energiaa sisältäville ruoille!!)

IMG_7025[1]

Onko pöydässä pakko olla kaikkea? Ei siellä ole pakko olla montaa eri sorttista kastikkeessa lilluvaa salaattia ja kalaa ja juustoa ja leipää ja hilloketta ja viillokkia ja kastiketta ja murusta. Kata tänä vuonna hillitympi joulupöytä laadukkaista ruoka-aineista.

Missä voisi keventää? Riisipuuron voi hyvin tehdä rasvattomaan maitoon. Joulutortuista tehdä pienempiä ja käyttää täytteenä sokeritonta luumusosetta tai luumupilttiä marmeladin sijaan. Piparitaikinan voi tehdä spelttijauhoon ja sokerin korvata osittain stevialla. Glögi sokerittomaksi… Ei kerman ja voin juhlaa.

IMG_7155[1]

Esimerkkejä:

Vihreä kuula 1kpl (22g): 71kcal

Budapest 1kpl: 58kcal

Loimu-glögi Alko (21%) 190kcal/100ml    Tähtiglögi Alko (15%) :  150kcal/100ml

Glögi alkoholiton, sokeroitu: 45ml/100ml   Glögi alkoholiton, sokeriton: 12kcal/100ml

Kinkku:  172kcal/100g    Kalkkuna (rintafilee): 124kcal/100g

Aura-juusto: 340kcal/100g

Gouda: 370kcal/100g

Turunmaa-kermajuusto (30% rasvaa):  374kcal/100g

Kannattaa pitää kiinni ruoka-ajoista. Monesti Joulun raskain ruokailu painottuu iltapäivään tai iltaan. Sitä silmällä pitäen päivällä voikin pitää ruokailut kurissa. Ei kuitenkaan pidä missään nimessä paastota koko päivää ja mennä sitten illallispöytään vatsa huutaen. Siispä joulusta huolimatta ruokailut 4-5 kertaa päivässä, 3-4h välein.

IMG_7067[1]

Ja se alkoholi. Toki pari lasillista viiniä kuuluu itse kunkin ruokapöytään, mutta en itse ole koskaan ymmärtänyt jouluista viinanläträystä. Erityisesti jouluna ostetut liköörit ja makeat glögit sisältävät todella paljon kaloreita. Puhumattakaan sitten kovista viinaksista. Säilyy perherauhakin paremmin, kun pelailee parisuhdepelejä ihan selvin päin. Ja voi ne ”hukkakalorit” tuhlata vaikka suklaalla. Mmmm.

Jos luottoa omiin valintoihin ei ole tai joulu vietetään vieraissa, voi itselleen suunnitella tai laskea jouluaatoksi herkut sallivan ruokavalion esim kalorilaskuria käyttäen. Kun on etukäteen päättänyt, minkä verran esimerkiksi suklaata saa napaan ahtaa, ei hillitöntä vapaasyöntifiaskoa  synny, eivätkä kalorit pääse nousemaan taivaisiin. Makroilla voi yhtenä päivänä heittää vesilintua! Ei kaada maata, jos ravintoainejakauma ei mene ihan kirjaoppineiden mukaan.

Painoaan tarkkailevan herkuttelijan Joulu voisi esimerkiksi näyttää tältä:

Aamupala: Proteiinilettu: 15g Fast gingerbread-puddingjauhe veteen, 3 valkuaista päälle 50g marjoja, 1dl sokeriton mehukeitto

Lounas: Annos riisipuuroa (50g) (keitä veteen ja hauduta 2dl rasvattomassa maidossa), kanelia ja karppisokeria.

Välipala: Luumurahka (250g rasvaton maitorahka, 60g luumusose + halutessasi stevia ja kaneli) pieni joulutorttu (30g torttutaikina) sokerittomalla luumusoseella (10g)

lllallinen: 100g harmaasuolattua kinkkua, 80g graavilohta, 100g  imelletty perunalaatikko, 60g porkkanalaatikko, kasviksia ja salaattia.

Iltapala: 2,5dl sokeritonta glögiä, 4kpl pipari, 50g aurajuusto, 30g Fazerin sininen maitosuklaa

N. Kcal: 1646 P: 114g HH:154g  R: 61g

Kalorilaskuri on todella näppärä väline, jos haluat tietää, kuinka voisit itse syödä pysyen lähellä järkeviä kalorilukemia. Suosittelen.

IMG_7069[1]

Mutta hei ei stressiä ruokailusta. Se ei todellakaan ole ihan höpöhöpöjuttu, että ei se niin merkitse, mitä syödään joulun ja uuden vuoden välillä, vaan se mitä syödään uuden vuoden ja joulun välillä. Jos ruokailupuoli on kunnossa, miksipä et herkuttelisi. Tee valinnat oman tavoitteesi mukaan! Kun pitää kohtuuden ja maltin matkassa, voi hyvin herkutella painonpudotustavoitteista huolimatta.

Mitäs minä sitten aion Jouluna tehdä? Ennen kaikkea toki nautin läheisten seurasta. Käyn varmasti perinteisesti aattopäivän lenkillä tai kuntosalilla. Rentoudun… Mutta voi pojat. Kyllä minä muuten syön. Paljon. Hyvällä ruokahalulla ja hyvällä omallatunnolla! Keväällä ehtii tiristää sitten itsensä hääkuntoon. 😉

IMG_7056[1]

Hinkit Instagramissa ja fitness-pornon ies – again !

Koska olen nyt ollut aika laiska kirjoittaja, nostan ylös pätkän vanhempaa kirjoitustani. Pienillä muokkailuilla toki. Pikainen vilkaisu blogilistaan nimittäin paljasti, että nyt puhutaan melko ahkerasti fitness-ilmiön sivutuotteena näytölle ja verkkokalvolle pulpahtavista pehmopornokuvista. Pyllyjä, tissejä! Kankkuja, lolloja! Silmänkantamattomiin punattuja huulia ja yhteen rutistettuja kumitissejä. Lällällää, mä oonkin kirjoittanut tästä jo! Ja koska nauran vain omille jutuilleni ja pidän niitä vähintään Pulitzer-tasoisina, tarjoilen teille vanhaa, hieman homehtunutta tekstin tynkää tuolta arkistojen uumenista. Tämä on vähän niin kuin sellainen blogikirjoitusten kerran sulanut ja uudelleen pakastettu vaniljajäätelö. Siinä on hieman tunnistetaavaa makua, mutta sitten kuitenkin ikävän ummehtunut sivumaku ja rakeisia kohtia.

Itse tartuin aiheeseen ensimmäistä kertaa luettuani Tosca Renon  artikkelin The pornographication in fitness needs to stop joka nosti mielestäni loistavasti esiin aiheen, mikä varmasti ärsyttää monia lajin harrastajia ja luo vääriä mielikuvia lajista niille, jotka eivät ehdoin tahdoin halua änkeytyä pyllistelemään bikineissä lavalle.

Seksistä on tullut todella suuri osa urheilua. Ei vain fitnessiä, vaan muutakin urheilua. Jos jo yleisurheilijoidenkin pyllyjä ja vaatteiden vähyyttä tuodaan esille, niin ollaan kyllä jossain ihan muussa kuin asian ytimessä. Fitnesss-lajeissa fysiikka on nimenomaan se juttu, jolla pärjätään ja kilpaillaan. Ei ole väliä, miten paljon penkkaat tai nostat maasta. Sillä on väliä, miten lihaksikas ja rasvaton olet ja miten esiinnyt.

ever

Lajiin kuuluu itsensä esittely ja toiset tekevät sitä auliimmin kuin toiset. Harrastajat mielellään katselevat kuvia toisistaan ja seuraavat omaa kehitystään kuvin. Vähäiset vaatteet kuuluvat asiaan. Vaatteet päällä kun on hieman hankala sanoa, kenen vatsapalikat piirtyvät kauniimmin esille. Lavalla ollaan lähestulkoon aataminasussa. Siellä niistä kankuista ja kinkuista otetaan mittaa kuin karjamarkkinoilla konsanaan.

On ihan selvä juttu, että ihminen haluaa näyttää hyvältä ja olla kiinnostava ja seksikäs. Tutkitusti paremman näköiset ihmiset menestyvät paremmin työelämässä. Kauniit, komeat ja hyväkroppaiset saavat enemmän huomiota ja parinvalinta tapahtuu ennen IQ-testejä ulkonäön perusteella. Tuskin kukaan haluaa erityisesti olla epäviehättävä tai epäseksikäs, jos voi valita, että kääntää päät ja saa positiivista palautetta.

Monipuolisuus on siististi cool.
Hot or not?

Mutta sitä en ymmärrä minäkään, miksi jotkut vetävät touhun liki pornon puolelle. Naiset poseeraavat makuuhuoneissa, salilta otetaan kuvia, joissa treenataan pelkissä tangoissa. Enkä nyt tarkoita vapaita tankoja, vaan jotain muuta. Instagram-tili on aamupalakuvien sijaan täynnä kuvia, joissa venytellään rannalla takapuoli pitkällä brasilialaisissa bikineissä ja omasta pärstästäkin otetut kuvat paljastavat enemmän tissejä kuin kasvoja.

Ei seksikkyydessä ole mitään pahaa. Hyvällä maulla otetut kuvat eivät verkkokalvoja syövytä. Mutta more is more ei kyllä tässä päde. Kaikkea ei vain tarvitse esitellä. On eroa sillä, tekeekö homman hyvällä maulla vai tökerösti. Urheilija voi esimerkiksi asuvalinnallaan tuoda seksikkyyttä ja naisellisuutta lookiinsa, kuten Eve Wahlström, joka pitää otteluissa minihameelta näyttävää, naisellista shortsihametta. Pisteet Evalle. Ihana nainen!

eva

 Itsekin lisäilin dieetin aikana aika auliisti kuvia itsestäni ja en edes uskalla miettiä, kuinka monta sataa ihmistä on tähän päivään mennessä nähnyt kuvia pyllystäni. Tai kuvia minusta bikineissä löllönä ja vähemmän löllönä. Mutta voin ihan suoraan myöntää, että lataan kuvia instagramiin siksi, että saan kommentteja ja kehuja. Se on kivaa. Mietinkin, miten joku voi edes väittää, että ei hakisi sillä huomiota ja itsetunnon boostausta? Jos ei kaipaisi kehuja, ei varmaan kuviaan missään julkaisisi. Minusta on mukava jakaa kuvia kehityksestäni. Dieetillä. Off-kaudella ei tunnu kovin luontevalta ottaa poseerauskuvia ja esitellä hitaasti rasvoittuvaa peräosastoa. Kuvaaminen onkin jäänyt melko vähiin ja dieetin jälkeen myös instagramista katosi  iso osa kankkukuvista. Silloin kun dieettilasit eivät ole tiiviisti päässä, ne kuvat tuntuvat kiusallisen paljastavilta. Vaikka ne eivät mitään nojailenpa tässä takapuoli pitkällä painoihin ja pureskelen aistikkaasti shakerini suuosaa-tyyppistä materiaalia olekaan.

Funniest_Memes_gym-girls-be-like_6958

 Tuntuisi kusalliselta jakaa suoranaista makuuhuonemateriaalia, jossa en ole lähelläkään lajin poseerausasentoa. Enkä minä lähtökohtaisesti kaipaa sellaisia kuvia muistakaan. Sitä varten on ihan omat sivunsa. Oon kuullut isoilta pojilta. Huulet törröllään, silikonit ojossa ja pylly pitkällä kuvat, joissa kädellä peitetään juuri ja juuri nännit, eivät liity mielestäni fitness-urheiluun ja murentavat kyllä sen vakavastiotettavuuden. Bikini-kisat ovat toki tuoneet nämä auliit tissienesittelijät myös kisalavoille. Kun on koluttu kaikki mahdolliset Miss peasoup 20154, Miss watercloset-yms kisat, on tietysti bikini hyvä siirtymä, jos yhtään sattuu olemaan muotoa kohdillaan. Voi skipata  kaikki ne turhat iltakolttukierrokset ja täräyttää heti pikkupikkubikinit päälle.

Mutta ei minua kyllä oikeasti haittaa yksityishenkilöiden touhut. Ja kyllä kauniita naisia ihan heteronainenkin tykkää katsella. Kaunis vartalo on aina kaunis vartalo ja minusta on ihana nähdä esim niitä kehityskuvia ja myös niitä seksikkäämpiäkin kuvia, jos ne on hyvällä maulla otettu. Mutta ei sotketa exhibitionismia urheiluun.

Lajin nettisivustot ja lehdet voisivat kyllä ottaa tähän hieman jyrkemmän suhtautumisen ja lopettaa uuh-istun paikat märkänä tämän kahvakuulan päällä-sormi suussa-tyyppisen kuvamateriaalin julkaisemisen. Kun ostaa uusimpia alan julkaisuja, joutuu välillä tarkastamaan uudelleen, onko kävellyt jollekin XXX-lehtien hyllylle vai todella poiminut käsiinsä urheilulehden. Kun kannessa on kuva rannalla kieriskelevästä fitness-naisesta, jonka hinkit ovat melonien kokoiset, ei se fysiikka ole päälimmäisenä mielessä. Tai toki tavallaan. Minusta  silikonilla täytetyt maitorauhaset eivät kuitenkaan edusta kehonmuokkausta parhaimmillaan.