Me Naiset Sport – Minä ensin !

Nyt kipin kapin lehtipisteelle ostamaan Me Naiset Sport-lehti. Siellä pällistelee tyttö, jonka poskipäät ovat niin pinkeät, että niistä saisi hyvät rintaimplantit! Nimittäin tämä pallinaamahan se siellä kädet puuskassa pönöttää sivulla 52. Hei vaan! Olin tosiaan keväällä Virpi Salmen haastateltavana, aiheena itsekkyys ja urheilu. Ja parisuhde. Ja elämä. Ja kana. Ja parsakaali. Juttu piti alunperin julkaista heinäkuussa ja olin oikeastaan jo unohtanut koko asian, kunnes tänään yllättäen kesken työpäivän tuli viesti äidiltä. No, siinäpähän nyt on sitten.

minöä

IMG_6704[1]
NII ETTÄ TAKE IT OR LEAVE IT !!

Perus-akkamaisesti en ollut tyytyväinen kuviin, koska ilmeet ja asennot ja röllihammas vilkkuuja en saanut parasta peiliselfie-ilmettäni ja ääk ja aion nyt hävetä silmät päästäni ja muuttaa nimeni, että kukaan ei vain yhdistä minua tuohon velttoon virnuilijaan, joka huomioväreissä tönöttää tuossa aukeamalla. No, ei se mitään. On minusta pahempiakin kuvia julkaistu lehdissä!

IMG_6706[1]
Koillis-Savon julkkikset.

En lukenut lopullista juttua ennen julkaisua, enkä vielä ole päässyt aidon paperisen lehden äärelle häpeämään sanomisia. Mutta mitä nyt iPhonen näytöltä sain tihrustettua, tuntui juttu olevan aika pitkälti sellainen juttu kuin pitikin. Muutamat aikamääreet heittivät ja sanomiset eivät ehkä istu omaan suuhuni , mutta sellaista se aina on.

hmm
26v. Hmmm.

Haluankin nostaa uudelleen ylös tekstin, jonka kirjoitin blogiin haastattelun aikaan. Lehtijutusta saa hieman sellaisen kuvan, että syyllistin silloista kumppaniani siitä, että hän ei tukenut harrastustani. Tai että suhde olisi kaatunut siihen, että minä halusin vain treenata perääni. Mutta näin ei todellakaan ole. Jos jotain pitää syyttää puutteellisesta tukemisesta, mitä harrastamiseen tulee, kyllä minä vetäisin siinä ne pisteet kotiin. Eikä urheilulla ole mitään tekemistä rakkauden ja sen kiemuroiden kanssa. Elämä vie, elämä tuo. Kädestä syö, sielusta juo. Ei ole mitään pahaa sydämellä. <3

Tässä kuitenkin vielä vanhaa lätinää, terveestä itsekkyydestä. Vaikka ei ole edes throwback-torstai.

Minulle tämä teema on todella lähellä sydäntä. Olen päivittäin tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät uskalla olla itsekkäitä. Näihin ihmisiin kuuluu miehiä ja naisia laidasta laitaan, asiakkaita ja ystäviä. He elävät toisten ehdoilla, eivät uskalla tehdä ratkaisuja tai kuulostella sitä, miltä heistä itsestään tuntuu. Eletään parisuhteissa, joissa molemmat ovat onnettomia, ei erota aviopuolisosta lasten takia. Ei pidetä itsestään huolta, koska ”mennään lasten ehdoilla” Töissä kahmitaan kaikki hommat ja suostutaan ylitöihin ja tuurauksiin, vaikka kalenteri pursuaisi jo ennestäänkin yli äyräiden. Ei kehdata jäädä sairaslomalle, vaikka unettomuus on jatkunut jo viikkoja ja kroppa huutaa armoa.

Epäitsekkyyttä ja itsekkyyttä voi toteuttaa monella tapaa ja taustalla voi olla monenlaisia syitä. Toiset kuvittelevat naiivisti olevansa epäitsekkäitä tehdessään aina asiat toisten pillin mukaan, toiset ovat niin itsekkäitä, että pitävät itseään täysin korvaamattomina koulussa ja työyhteisössä. Toiset toivovat saavansa valtavilla ponnisteluilla arvostusta muilta. Taustalla on kuitenkin usein hylätyksi tulemisen pelkoa tai huono itsetunto. Terveellä, vahvalla itsetunnolla varustetun ihmisen nimittäin ei tarvitse lähteä joka hömpötykseen mukaan, kerätä arvostusta muilta saati polkea muiden oikeuksia ja etuja ja sortua ahneuteen ja omaan napaan tuijotteluun.

Minä olen ollut yksi niistä ihmisistä, jotka ovat eläneet väärällä tavalla itsekästä elämää. Kuvittelin, että minä olen sellainen vahva tyyppi, joka ei muiden mielipiteistä piittaa. Kuvittelin, että voimavarani ovat jotenkin erityisen suuret ja jaksan mitä vain. Kuvittelin, että olen korvaamaton ja vain minä saan hommat hoidettua.

Olen ollut paljon itsekkäämpi ja omia etujani tavoittelevampi. Olen tehnyt elämässä ratkaisuja, joiden seurauksia en ole miettinyt muiden ihmisten näkökulmasta. Olen miettinyt omia tavoitteitani, nautintoa ja sen hetkistä tuntemusta enemmän, kuin jälkiseurauksia. Mutta olen myös laittanut muiden tarpeet ja halut liian usein omien voimavarojeni edelle.

Ensimmäinen pitkä parisuhteeni muutti minua. Sitä kuvitteli, että voi muuttaa toisen. Auttaa, tehdä paremman ihmisen ja pyyhkiä kurjat menneisyyden haamut pois hoivaamalla ja hellimällä. Toista halusi varjella kaikelta pahalta ja ylimääräiseltä kuormitukselta. Hoidin kaikki kotityöt, makselin unohtuneita laskuja, pakkasin eväitä, pakkasin tavaroita. Huolehdin juoksevista asioista. Laitoin likoon kaiken.  Oma elämäntilanteeni oli tällöin hyvä. Sopivasti kuormitusta, asiat etenivät suunnitelmien mukaan. Kaikki tuntui mielekkäältä. Minulla oli aikaa ja voimavaroja panostaa toiseen täydellisesti. Olin hetken aikaa se kadehdittava unelmatyttöystävä ja saamani arvostus ja huomio ulkopuolisilta vain lisäsivät haluani tehdä kaikkeni.

pul

Kun oma pakettini hajosi, alkoi hajota parisuhdekin. Eihän kumppani ollut yksinkertaisesti tottunut siihen, että minä en jaksa. Hänellä ei ollut voimia tai osaamista käsitellä minun suruani. Hän ei ollut tottunut tekemään suhteen eteen asioita. Koin huonoa omatuntoa. Koin, että kumppanini on uhri, joka joutuu kärsimään. Minun pitäisi jaksaa. Minun pitäisi kannatella tätä pakettia. Yritin vielä kovemmin. Kuvittelin, että vain minä voin ymmärtää ja auttaa tätä toista ihmistä. Kuvitelmissani nämä kriisit vahvistivat suhdetta. Tuli voimakkaammin olo, että kyllä me selvitään tästä, koska selvisimme tuostakin.

<3
<3

Kovin kauaa ei kuitenkaan voi elää muita varten ja toisten ehdoilla. Aloin kokea tyytymättömyyttä elämääni. Haaveilin aivan erilaisesta elämästä, erilaisesta kumppanista ja erilaisista arvoista. Koska minulla ei ollut rohkeutta ja voimaa erota, kanavoin negatiiviset tunteet toiseen. Aloin halveksua niitä asioita, jotka kumppani teki eri tavalla. Aloin halveksia hänen harrastustaan, työtään, tyyliään ja mielenkiinnonkohteita. Pidin itseäni parempana ihmisenä ja omia ajatuksia tärkeämpinä.

IMG_4803[1]
Jaakko Manninen

Kun heräsin näihin tunteisiin, minä todella katsoin peiliin. Sieltä ei katsonut iloinen, pisamanaamainen ja huumorintajuinen hepuloitsija. Pikku-Myy. Sieltä katsoi totinen ja surullinen viivasuu, jota ei ollut helppo saada nauramaan. Vakavoitunut, tylsämielinen. Vilijonkka. Silloin koin niin voimakkaasti sen tuntemuksen, että minä en ole tuo ihminen tuossa. En halua olla tuollainen ihminen. Silloin tiesin, että on tehtävä päätös. Ennen kaikkea itseni takia, mutta myös kumppanin takia. Hän ei enää saanut esiin parhaita puoliani, mutta tajusin, että minäkään en saanut enää esiin hänen parhaita puoliaan. Hän ei todellakaan ollut Mr. Perfect, mutta kukaan ei silti ansaitse sellaista halveksuntaa, jota hän välillä sai minulta osakseen.

Eropäätös muhi kuukausia, kunnes eräänä ihan tavallisena päivänä se fiilis tuli. Tuntui siltä, että kadonnut minä kutitteli jossain taka-alalla ja kirkui, että päästä minut täältä ulos ja heti. Minulle tuli todella vahvasti sellainen olo, että minun on toimittava NYT, HETI ja viipyilemättä. Nyt on se hetki, kun minun on tehtävä muutos ja otettava vastuu onnestani. Tajusin myös sen, että kyllä minä pärjään, tapahtui mitä tapahtui!

Eron jälkeen päätin, että jatkossa aion olla itsekkäämpi. Ja uudessa parisuhteessa sanoin jo heti alkumetreillä, että aion ajatella enemmän itseäni – olen pahoillani, mutta en vain aina jaksa. Eikä minun ole tarvinnutkaan jaksaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni minä saan olla heikko. Tiedän, että pärjään yksin, mutta minun ei tarvitse. Ja se tuntuu mahtavalta! Tottakai minulla on myös perhe ja ystävät, mutta oli upeaa saada se turva myös parisuhteeseen.

Elämää oppii vain elämällä ja itseensä tutustuu vain tutustumalla. Maksoin kovat oppirahat, mutta se oli kaiken sen arvoista. Elämä tuntuu tasapainoisemmalta ja höyhenenkevyeltä. Nyt tiedän paremmin, mitä haluan ja mitä ansaitsen.

sanottua

Nyyti RY:n sivuilla on loistavia ohjeita itsetunnon kohentamiseen ja terveeseen itsekkyytteen. Löydätkö sinä kehitettävää itsekkyydessäsi?

Terveen itsekkyyden ydin on aktiivinen, vastuullinen ote omaan elämään. Anna itsellesi lupa virheisiin ja mielenmuutoksiin.

Tunne ja tunnusta omat rajasi sekä rajallisuutesi ja hyväksy ne. Arvosta itseäsi ja luovu liiallisista vaatimuksista itseäsi kohtaan. Huolehdi omista voimanlähteistäsi. Mieti mitä tarvitset voidaksesi hyvin.

Sinulla on oikeus ilmaista omia mielipiteitäsi ja tunteitasi, eikä sinun tarvitse toimia muiden odotusten pohjalta. Päätä itse, mistä kannat huolta ja mistä huolehdit. Sinulla on omat oikeudet.

Varaa aikaa omaan käyttöön ja lataa akkuja tekemällä jotain mukavaa, jotain mitä odotat ja haluat ja mistä tulet iloiseksi ja innostuneeksi.

Uskalla olla erilainen. Erilaisuus voi toisinaan tuoda mukanaan yksinoloa, mutta toisten liiallinen myötäily saattaa vieraannuttaa omasta itsestä.

Opettele tekemään valintoja, päättämään ja tahtomaan. Päättämistä voi joutua harjoittelemaan mitättömänkin tuntuisissa asioissa, jos ei ole tottunut tahtomaan mitään. Jos joku kysyy otatko teetä vai kahvia, päätä kumpaa haluat.

Irrottaudu vääristä häpeän ja syyllisyyden tunteista.

Ole armollinen. Anna anteeksi itsellesi ja muille.

Hanki ympärillesi ihmisiä, jotka auttavat kasvamaan, kannustavat ja hyväksyvät sinut omana itsenäsi.

Älä lannistu hylkäämisistä, vaan yritä uudelleen.

Älä anna muiden määritellä olemassaolosi oikeutta. 

Itsekästä päivää kaikille lukijoille! Ottakaa vastuu omasta onnellisuudesta ja tehkää niitä asioita, joita haluatte tehdä.”

T: Minä ITE ”Minä en laula en ensimmäisenä enkä viimeisenäkään!”

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

Yksi vastaus artikkeliin “Me Naiset Sport – Minä ensin !”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta