Stoppi sikailulle

Syksyn kilpailut on nyt kilpailtu ja omakin kilpailuhuuma on kokenut varsinaisen inflaation siitä, millaisissa sfääreissä se liiteli varsinkin NFE:n aikoihin. Ja tämän kyllästymiseen asti jauhetun paljon puhutun fitness-kohun myötä en ole jaksanu aihealuetta juuri miettiä. Olen ihan täynnä nahistelua ruokavalioista, valmennuksista ja siitä, onko fitness urheilua vai eikö se ole ja oliko A-studion juttu huono vai hyvä ja mitä sä olet tästä nyt mieltä!

IMG_6762[1]

Ihan kuin ruokavaliotkin, niin tässäkin aiheessa on kyllä niin montaa eri uskontokuntaa ja saadaan helposti sota pystyyn. Kaikki haluavat olla oikeassa, eikä osata nähdä hommaa muista näkövinkkelistä kuin omasta. Toisia suututtaa, että fitnessin nurjaakin puolta tuodaan esiin ja tällaiset negatiivisuuden lietsojat haluttaisiin kaasuttaa hengiltä parsakaalihuuruilla. Miksi ei voitaisi pitää näitäkin kokemuksia ja ajatuksia tärkeinä? Miksi suuttua? Varsinkin he, joilla kaikki on mennyt kisaprojektin kanssa aina priimasti tuntuvat kokevan, että henkilöt jotka tuovat negatiivisia kokemuksiaan esiin ovat sitten tehneet kaiken väärin, näillä ihmisillä ei ole rahkeita mihinkään ja mitäs läksivät tähän touhuun, mokomatkin tolliskot. Onkohan  edes minkäänlaista urheilutaustaa? Miten moni sitten lopulta lähtee ilman minkäänlaista treenitaustaa tähtäämään kilpailuihin, sitä en tiedä,  mutta kyllä se on mielestäni olennaisinta, millainen se urheilutausta on kuin se, että siellä jotain on. Jos olet harrastanut kuulantyöntöä, jossa peilikuvaa ei tuijotella tai painoa kyttäillä, voi olla aikamoinen harppaus siirtyä fitness-urheiluun. Onko se mikään ihmekään, jos joillekin tulee pulmia kehonkuvansa kanssa, jos sitä ei ole tottunut koskaan miettimään?

No, se siitä. Meinaa mennä itselläkin samojen nahinoiden uudelleen märehtimiseksi, joten unohdetaan tämä touhu laajana suomalaisia kohauttaneena ilmiönä ja tarkastellaan tätä amatööritason törttöilijän touhuamista  vielä hetkonen, ennen kuin ensimmäinen vuoteni fitness-törppönä on ohi.

Mitenkäs on sitten oman hormonitoiminnan ja ruokailun laita ja onko nälkävelka paisuttanut minut muodottomaksi lölleröksi? Ja onko pääni tipahtanut totaalisesti vauhdista?

Tyytyväisenä voin todeta, että himputin hyvin menee! Taudit on selätetty ja kroppa on palautunut hyvin. Kesäkuussa tenän tehnyt hormonitoimintani, joka erotti minut miehistä, on palautunut, vaikka lääkäri uumoili, että siinä voisi mennä puolikin vuotta. Lihasmassa on palautunut rytinällä, pyöreys löysi takaisin olkapäihin ja etureisiin. Kiitos lihasmuisti! Melkein jo masennuin, että olenko dieetannut kaiken lihasmassani pois, kun lopputuloksena oli ruikuli. Mutta lihaspaineet ovat palanneet ja hiilihydraattivarastot on täytetty!

Paino oli viime punnitsemisellla 63,7kg, eli maltillisesti on noussut kisapäivän +58kg lukemista. Viimeistelyviikon alkaessa paino oli 59,6kg eli nesteitä olivat sitten nuo loput tiristetyt. Tarkoitus on pitää paino näissä lukemissa. Bulkille ei ryhdytä, vaan pyrin pitämään kalorit aika maltillisina ja keskittymään muokkaavaan treeniin. Laadukasta lihasmassaa tasaisesti kaikkialle.

IMG_6686[1]

Kroppa tuntuu muutenkin toimivan koko ajan paremmin, Aineenvaihdunta on selkeästi vilkastunut ja pahimmat turvotukset ja nestekierron häiriöt ovat poissa. Vatsa turpoaa viikko viikolta vähemmän ja ruoka-aikoja ei tarvitse kellottaa, kun vatsa huutelee totutusti 3h välein, että hei tänne kaivattais lisää murkinaa!

Minulla oli hyppysissäni dieetin reverse-mallin ohjeet, mutta lopulta sen tarkka noudattaminen ei tuntunut tärkeältä tai tarpeelliselta. Kun kroppa oli saanut pari kertaa kunnolla ruokaan, ei tullut enää mielihaluja tai vaikeuksia pysytellä ruodussa ilman ohjeistusta. Selkeät pakot ”nyt syön näin ja näin monta grammaan kasviksia” vain ahdistivat.  Heti kipailuiden jälkeen aloinkin lisätä ohjeisiin ruoka-aineita, joita olin ikävöinyt: kaurahiutaleita, marjoja, hedelmiä, raejuustoa ja ruisleipää. Maltilla mentiin ja ketoosin jälkeen palauttelin puuronkin takaisin ruokavalioon naurettavalla 20g annoksella. Eli kyllä tässä reverse-ideaa oli koko ajan. Ja pienet hitaat muutokset kyllä kannattivat.

Kisojen jälkeen tuli kolme kertaa ahmittua, kun nälkä ei tuntunut laantuvan, oli olo, että ruoka loppuu maailmasta ja apua, tarvitsen ja haluan! Tavallaan se kauhistutti, mutta näin jälkeenpäin kun miettii, olisi ollut ihmeellistä, jos näin ei olisi ollut. Sillä kyllä minulla oli loppudieetillä nälkä ja vatsa tyhjänä. Minulla oli kuitenkin alusta asti se ajatus, että kerran viikossa saa syödä. Alkuun tuntui hankalalta. Odotin vain sitä päivää, että saan syödä. Viikot menivät kärvistellessä. Mutta siitä se pikkuhiljaa tasottui.  Nyt koen syöväni hyvin ja monipuolisesti, Viikolla pyrin pitämään tiukkaa linjaa, eli herkut eivät siihen kuulu. Mutta nyt ei ole kisakausi, joten poikkeuksia voi tehdä, esim leffaan mennessä ostaa karkkia, jos mieli tekee. Kerran viikossa on kuitenkin vapaasyöntipäivä ja silloin herkuttelen ja syön enemmän hiilihydraatteja. Tämä toimii. En todellakaan halua palata siihen reilun vuoden takaiseen, jolloin jokaiseen päivään kuului joku pieni herkku. Ihan turhaa. En kaipaa sitä. Enkä myöskään viikonloppuna herkuttele, ellei fiilistä siihen ole. Ei ole mitään pakkoa ahtaa napaan kaikkea, kun tietää, että on mahdollisuus syödä vapaammin, jos haluaa. Esim eilen äitin tekemää focacciaa ja unelmatorttua, nammmm!!

Otan iisii.
Otan iisii.

Ruokavaliossani hiilihydraatteja on vaihtelevasti. Jalkatreenipäivinä syön niitä enemmän, kuin lepopäivinä. Syklitän hiilihydraatit aamuun ja treenin ympärille ja tämä tuntuu oikein sopivalta. Mukavaa, että päivissä on vaihtelua. Sopii minulle paremmin. Olen myös ottanut ruokavalioon perus punttipenaruoan seuraksi ihan tavallista arkiruokaa, kuten keittoja ja laatikoita. Hauskaa, miten innoissaan oli linssikeitosta. Mutta eipä tullut vuoteen syötyä. Kastikkeita en edelleenkään oikein kaipaa, mutta välillä on herkuteltu aasialaisilla kokkailuilla.

Ennen kaikkea – mieli alkaa olla mukana tässä hetkessä. Alan olla sinut muutosten kanssa, eikä takapuolen kohdalta kiristynyt mekko aiheuta paniikkikohtausta ja harmita, vaan enemmänkin ilahduttaa. Toki myös positiivisilla kommenteilla on ollut suuri vaikutus. Selkeästi näytän siis nyt terveemmältä ja sporttisemmalta. Eikä olokaan tunnu turvonneelta tai peilistä toljota enää pulleanaamainen muukalainen. Myös treenit rullaavat hyvin ja teen sen verran, kun tuntuu hyvältä. Viime viikolla tämä tarkoitti 4 salitreeniä ja 3 kevyttä aerobista.

IMG_6735[1]

Dieetillä minua ahdisti runsas lihan määrä. Olenkin tiputtanut lihankäytön 1/3 siitä. Ja muistellut maittavia kasvisruokareseptejä.  Minulla oli lihaa merkittynä ruokavalioon jossain vaiheessa enemmänkin ja loppuvaiheessakin sitä piti puputtaa vielä 3 x 100g/pvä. Toki, liha on erinomainen proteiininlähde, mutta minä en voi hyvällä omallatunnolla syödä tuollaisia määriä. Eikä mielestäni kenenkään pitäisi.. Kuinkakohan moni sitä ihanaa broilerinrintaa suuhunsa ahtaessaan miettii, kuinka paljon oma ruokavalio kuluttaa luontoa? Ja kuinka monta huonoissa oloissa kasvatettua eläintä se ruokavalio vaatii? Jo pelkästään Suomessa teurastettiin vuonna 2012 59 MILJOONAA kanaa. Se on aika paljon se.

Onhan se hyvää, mutta...
Onhan se hyvää, mutta…

Eli kun syö 300g lihaa vuorokaudessa, se tarkoittaa 2,1kg viikossa. 8,4kg kuukaudessa. 109,2kg vuodessa.  30kg enemmän kuin on yhden henkilön keskimääräinen kulutus vuositasolla, kertoo Chartsbin. Mikä sekin on jo hemmetisti liikaa. Suomessa tämä luku on hieman keskivertoa alhaisempi, lihankulutuksen ollessa 74,8kg per henkilö per vuosi. Mikä sekin on jo hemmetisti liikaa.

IMG_0696[1]
Ei näitä kukaan tohdi pataan laittaa <3

Kovin moni bodari tuskin hankkii jääkaappiinsa hevosta, riistaa tai luomulaatuista lihaa, vaan ostelee vain niitä Rainbow’n kanafilepaketteja. Niin sitä on tehnyt itsekin, kun ruokakori alkaa maksaa elämäntavasta johtuen jo ihan kiitettävän suolaisesti. Sama pätee kananmuniin. Eipä ole tullut kovin montaa luomukennoa tuhottua kun vertaa siihen pinoon, mikä tuollaisista tyhjistä ”vapaan” kanan munakennoista on muodostunut. Mutta nyt on tälle tultava stoppi.

Olen joskus haaveillut vegaaniudesta, mutta täytyy sanoa, että suurena maataloustuotteiden ystävänä tämä olisi kyllä itselleni todella suuri harppaus ja huonontaisi merkittävästi elämänlaatua. Mutta eivät pienetkään askeleet ole turhia! Kaikki vaikuttaminen on mielestäni plussaa.

No mistä sitä proteiinia sitten saa, apua apua apua! Proteiininpuute ei kyllä ihan helposti tule ongelmaksi, kun puhutaan tämän kokoluokan ihmisestä. Erikseen sitten ne dieettaavat satakiloiset liharekat. Nykyään proteiinista ollaan tietoisempia ja jokaisella tuntuu olevan enemmän tai vähemmän pakkomielle saada paljon proteiinia. Monet eivät tiedä tai ruokavaliota suunnitellessaan muista, että olennaisinta olisi laskea tarve rasvattoman painon mukaan. Läski ei proteiinia tarvitse niin paljon, että joka välissä kannattaisi särpiä proteiinijuomia tai lisätä välipalalle pihviä.

Tykkään töpselinenistä enemmän näin:

2ea11ee6a5ef8b94da9f0659f92904df

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

5 vastausta artikkeliin “Stoppi sikailulle”

  1. Jes, vihdoinkin joku kirjoittaa tästä aiheesta: lihan ahmiminen/oman lihan kasvatus. Hankala yhtälö, mutta tärkeä asia.

  2. Hei, mahtava aihe, innolla jo odotan kommentteja! 🙂 itse olen kasvissyöjä, mutta syön muna- ja maitotuotteita. Omia luottoprotskuja on tofu, valkuainen, seitan, quorn ja soijapalat, maitotuotteista feta, 5% polar, raejuusto, maitorahka, pussituotteissa hera, hamppu ja herneproteiinit. Näistä saa jo aika kivasti vaihtelua. 🙂 linssit, pavit ja kikherneet sitten viikonloppuruokaa kun on enemmän aikaa kokkailla.
    Ruokavalioissa huvittavaa on, että niistä voi olla niin montaa mieltä. Esimerkiksi minä ja veljeni syödään molemmat mielestämme terveellisesti, mutta veljelleni se tarkoittaa että hän on jättänyt mun perusruoat eli maitotuotteet ja gluteenin pois. 😀

    • Näinpä! Tästä aiheesta jaksetaan kyllä vängätä. Esim quornin käyttöä kauhistellaan sillä, että se valmistetaan homeesta ja synteettistä homettako pitäisi syödä ja se tuodaan Englannista ja iik! Samalla sitten ummistetaan silmänsä siltä, miten epäekologista lihan tuottaminen on. Eikä sen syöminenkään suurissa määrin liene erityisen terveellistä.
      Kiitos kommentista! Oletko muuten löytänyt hyvänmakuista hamppu- tai herneproteiinia? Itselläni Sun Warrioria ja se on mielestäni hirveää. :_D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta