Uusi vuosi ilman (kovia) tavoitteita?

Kas vain. Uusi vuosiko se sieltä meinaa alkaa? Nyt jo? Himputti. Ei mulla vielä olisi ollut kiire päivittää tätä uuteen. Mutta olkoon. Tule vain sieltä vuosi 2015. Laitan vain ensin housut jalkaan, kun ainakin Facebookin vuosikatsauksen mukaan lähinnä heiluin pikkuhousut jalassa. En sentään pikkuhousut päässä. Lapsena ajoin potkumopollani vaippa päässä. En tiedä sitten, että oliko se kypärä, kuten vanhempani kuvittelivat, vai olinko vain hieman imbesilli. No, se siitä! Vaipat sikseen!

IMG_5724[1]

Tähän aikaan vuodesta pitäisi vannoa elämäntapamuutosten nimiin, keksiä erinäisiä uudenvuoden lupauksia ja tehdä hohdokkaita suunnitelmia tulevalle vuodelle. Viimeistään torstaina lirutellaan viinakaapin sisältö viemäriin ja huomenna syödään viimeisetkin joulusuklaat, että uuden vuoden voi aloittaa sitten puhtaalta pöydältä. Paitsi että kannattanee ehkä kuitenkin aloittaa se uusi elämä vasta perjantaina. Pakko kai se on saada hesemättöä, kun vuodenvaihteen juhliminen venyy pikkutunneille? Omalta vuoden vaihtumiselta toivon sitä, että olen uuden lämpimän tuplapeitteeni alla viimeistään 01.00, että vapaapäivä ei mene väsyneenä, silmät lohkoperunoiden takaa siristellen.

IMG_7769[1]

Vuoden alku tuntuu yhtä raikkaalta kuin vastasatanut lumi. Ah! Niin puhdasta ja uutta. Vielä siihen ei ole kukaan pissinyt keltaista länttiä! Sitä ei ole tahrannut yksikään sairastuminen, munaaminen tai rahahuolet. Ei väliä, vaikka uuden vuoden alussa mahassa tuntuu hieman makkaraa ja selluliitti loistaa treenihousujen läpi. Uusi vuosi on tehty uusille tavoitteille! UUSI VUOSI JA UUDET KUJEET!!! NANANANAA. Ai että inhoan tuota lausetta, vaikka tokihan siinä onkin vinha perä (suosikkisanontani)

Minulle meinasi iskeä pienoinen hepuli, kun tajusin, että en ole tehnyt tulevalle vuodelle mitään raflaavia suunnitelmia. Aikaisempina vuosina minulla on kyllä ollut selkeät sävelet, mitä milloinkin tapahtuu. Milloin on voimakausi ja milloin kestävyys, milloin alkavat porrastreenit. Milloin mennään poimimaan suppilovahveroita ja milloin osallistun Marttalan piirakat, röpörieskat ja muut perinneherkut-kurssille. Uusi vuosi vaatii ehdottomasti uuden harrastuksen ja netistä onkin selattu valmiiksi ilmoittautumistiedot aina hedelmäasetelmien maalauksesta ristipistotyökursseihin.

Nyt paperi edessä on ihan tyhjä! Jaa mikä paperi? Ei edes ole minkäänsortin paperia tai tiedostoa, jolle olisin hieman yrittänyt luonnostella, että millainen se tuleva vuosi oikein saisi nyt sitten luvan olla. Tottakai sille tulevalle vuodelle jonkinlaiset toiveet ja raamit: keskityn kouluun ja teen töitä, minusta tulee rouva ja…no varmaan treenaan, syön puuroa ja odotan Joulua. Huudan asiakkaille, että jaksaa jaksaa ja painaa painaa ja aina ne ei jaksa, mutta silti vaan tekee. Että siinäpä se. Ei ole kisatavoitetta, ei ole maastavetomaksimitavoitetta. Ei oikein mitään mitattavaa, jolla voisin arvioida, kuinka hyvin suoritan tällä kertaa. Eikä edes mitään voimaannuttavia  tavoitteita, jotka edistäisivät henkistä kasvuani. Se lienee jo trendikkäämpää, kuin tavoitella piirtyviä vatsalihaksia.

IMG_7761[1]

Ei ole oikein kaipuuta tavoitteille. Ei ole myöskään intoa suurille suunnitelmille. Mutta olisiko se nyt lainkaan hullumpi juttu mennä vuosi ilman sen suurempia suunnittelemisia ja katsoa, mitä tuleman pitää? Se se olisi jotain se. Ehkäpä silloin ei tapahtuisikaan mitään poikkeavaa, koska kun elämää oikein suunnittelee, tuntuu, että koko ajan jokin sekoittaa pakkaa. Ja onhan tässä omassa elämässä tapahtunut paljon asioita lähivuosinä. Siksi kai ne tavoitteet ja suunnitelmat ovat olleet niin himputin tärkeitä. Luoneet tunteen siitä, että voin hallita tätä hurlumheitä. Mutta heitän siltä osalta hanskat tiskiin. Elämä voittaa minut ja kalenterini 6-0. Ja heittää naamalle vielä pikaliimaa ja höyheniä. Mutta myös hieman piparinmurusia, koska eivät asiat ihan niin julmasti ole kuitenkaan.

Ehkä se suunnitteleminen ja etenkin se suorittaminen, jota nämä korkealentoiset suunnitelmani edellyttävät, hankaloittavat lopulta elämää, vaikka olen aina väittänyt että nautin siitä, kun tiedän miten asiat menevät ja mitä on luvassa. Ja kun niin kovasti yritän pitää ohjaksia käsissäni ja suunnitella KAIKEN,, kaikki suunnittelemattomat tapahtumat tekevät elämästä helposti kaaoksen. Jo viikon sairaslomalla on pitkät seuraukset, kun suunnitellut ohjaamiset, tapaamiset ja tekemiset täytyy siirtää. Ja sitten tuleekin jo kiireinen viikko, jonka suunnitelmaan nämä ylimääräisyydet eivät kuulu. Siinä sitä sitten ollaankin ihmeissään ja mietitään, kuka joustaa ja mihin suuntaan. Eli minä mietin nukkumaan käydessä hikipäissäni, miten saan kaiken tehtyä.

Ja joka vuosi käy näin. Mietin loppuvuodesta mennyttä vuotta ja joudun toteamaan, että yritin venyä liian moneen asiaan. En haluaisi ajaa itseäni tähän samaan tilanteeseen joka vuosi. Enkä kyllä edes joka toinen vuosi. Joku päivä minä vielä olen psykoosissa ja soitan huultani luullen sen olevan banjo. Ja syön lemmikkihamsterini kakkaa. Miten paljon saisinkaan aikaan, kun käyttäisin kaiken tarmoni yhteen tai kahteen asiaan, enkä yrittäisi järjestää kaikkea ja kaikkien asioita. Siinäpä taitaakin olla elinikäinen haaste.

RISE AND SHINE! FULL OF ENERGY AND ITS'D FIVE O'KLOCK!!!!
RISE AND SHINE! FULL OF ENERGY AND ITS’D FIVE O’KLOCK!!!!

Siispä jälleen kerran toivoisin, että tulevana vuotena onnistuisin tässä minulle niin vaikeassa asiassa. Yritän olla suorittamatta. Aion keskittyä olemaan läsnä (tässä olen kehittynyt) ja aion vähentää liian tarkkaa suunnittelemista. Yritän treenata treenaamisen ilosta, toki unelmavartalo sekä mahdolliset tulevaisuuden kisat silmissä siintäen mutta eivät koko ajan mieltä poltellen,  mutta en aio ottaa stressiä siitä, jos joku treeni joskus jääkin välistä ja perjantaina nautin palautusjuoman sijaan viiniä. Kuntoon aion itseni saada, jo vain. En todellakaan aio astella avioon allirasvat tutisten, vaan pylly kivikovana ja olkapäät erottuen! 6kk aikaa tahkota! Mutta siihen tavoitteeseen pääsen toivottavasti rennon tekemisen, ja hillittömän kyykkäämisen, kautta.

Vuosi 2014 kohokohtia (ja tyhmyyksiä)

Matkakohteet: Thaimaa / Bangkok, Koh Samet, Koh Chang (Hollanti/Lontoo/Hongkong/Amsterdam) Riika ja Tallinna

IMG_9249[1]

Tapahtumat: Rahkapurkinkannattaja otti ja kosaisi Riikassa. Ja sanoin, että joo, toki se sopii. Pikkuveljen ylioppilasjuhlat. Kisadebyyttini ja sen jälkeiset juhlat ystävien kanssa. Äitin laittama joulu ja ihanat ruoat sekä yhdessäolo.

IMG_3128[1]

Arki: Saunakeskustelut, nauraminen, aamulenkit, blogin kirjoittelu kaikessa rauhassa, tankkaussunnuntait kun mihinkään ei tarvitse lähteä, Muumipeli, joulun valmistelu, se kun tulee puhtaaseen kotiin. Sylissä tuhiseva koira.

Työ: Pääsykoevalmennuskurssin vetäminen, asiakkaiden onnistumiset ja heidän antamansa positiivinen palaute, lisääntynyt vastuu.

Kokemukset: Elefantin uittaminen, snorklaus Thaimaassa, samaisen pitäjän auringossa makaaminen ja auringonlaskun ihaileminen, kihlauksen jälkeinen ravintolaillallinen Riikassa ja saksofonimusiikki. No ja tietty pyllistäminen kisalavalla.

perö

Plussat: Uusia kavereita, häiden suunnittelua. Vieraiden kestitseminen. Loistavia yhteistyökumppaneita, hienoja työmahdollisuuksia, erittäin opettavainen dieetti. Yksi unelma saavutettu. Pylly näytti melko hyvältä.

Elokuvat: The Wolf of Wall Street, The Dallas Buyers Club

TV-sarjat: Hannibal, Fargo, True Detective

Kirjat: Tommy Tabermannin tuotanto – ikinä ei kyllästy.

Musiikki: Ghost Brigade – IV – One with the Storm

Huonot: Äitini sairastuminen, oma sairastelu, läheisten ihmisten erot ja murheet. Kiire. Huonosti aikaa läheisille. Viime hetkiset peruutukset ja aikataulujen muutokset.

Vuodelta 2015 toivon hauskuutta, itsensä arvostamista, onnellisuutta, erilaisia kokemuksia ja tasapainoa. Toivon, että vuonna 2015 ei tulisi suru-uutisia ja kaikki pysyisivät terveinä. Toivon, että itsekin pysyn terveenä, pidän järjen päässä ja teen hyviä asioita. Ja tietenkin toivon aivan huikean hauskoja hääpippaloita!

FokIt <3
FokIt <3

 

Itsekäs fitness-akka

Sain Joulun alla muutamankin sähköpostin blogin lukijoilta ja yhden kiitoksen taannoin Me Naiset Sport-lehdessä julkaistusta jutusta. Moni oli samaistunut niihin fiiliksiin, joita olin jakanut itsekkyyttä ja suorittamista käsittelemissä kirjoituksissani. Kiitos kaikille teille, jotka jaoitte kokemuksianne ja ajatuksianne. Niitä on ollut ilo lukea! Ja ennen kaikkea mahtavaa, jos saitte kokemuksistani sen ratkaisevan potkun perskannikoille, mikä laittoi elämänmuutoksen rattaat pyörimään.

self

Tänään ajelimme kotiin joulun vietosta ja siinä kyytiläisenä istuessani näpertelin puhelinta. Google tarjosi minulle tuon Me Naisten jutun tiimoilta keskustelua. Klikkasin keskustelun auki ja löysin jutun nettiversion sekä viisi sen alle kirjoitettua kommenttia. Luin kommentit ja tyrmistyin. En luonnollisestikaan odottanut, että kaikki ovat jutusta aivan innoissaan ja taputtelevat selkään, että hei ihan kuin omia fiiliksiäni olisi paperilta lukenut, mutta en kyllä odottanut tuollaistakaan vastaanottoa.

Kun juttu tuli ulos, pelkäsin juuri sitä, että minut leimataan itsekkääksi fitnesshörhöksi. Kaikkia yksityiskohtia kun ei luonnollisesti halunnut julki vuodattaa ja jos kaikki olisi tekstiin kirjattu, olisi lätinöilleni saanut omistaa kokonaisen lehden. Kuitenkin lukijoiden suhtautuminen  oli positiivista ja kenties tarpeeksi moni oli lukenut blogiani, jotta tiesi, missä mennään ja mitä taustalla on tapahtunut. Kun kirjoitus ei ole oma, siihen helposti tulee sävy, joka ei vastaa omia tuntemuksiaan millään tavalla. Lehtijuttu oli kuitenkin mielestäni ihan ok, eikä näyttänyt minua missään aivan hirveässä itsekkään tyrannin valossa, mitä en mielestäni ansaitsekaan.

Nyt kun tuota nettijuttua lueskeli, tuntui siltä, että taustat on jätetty liki kokonaan kertomatta ja teksti on koottu pienistä pätkistä sieltä täältä. Vai oliko se todella tuollainen lehtiversionakin?. En muista. Mutta nyt teksti tuntui todella ontolta. Mielestäni humoristisuus ei myöskään toimi. Ehkä alkupään tektissä on yritetty etsiä samanlaista tyyliä, kuin blogissani. Ei nyt ehkä mene ihan läpi vitsinä, jos lehtijuttu muuten on suht vakavasti kirjoitettu asiantuntijakommentteineen… Vielä nuo kommentit, joita en kyllä lainkaan ihmettele, kun juttu on otsikoitu: ”Fitness ajoi parisuhteen edelle” ja esiin on tuotu vain seikkoja fitness-etuliitteellä ja MINÄMINÄMINÄ-fiiliksellä höystettynä. Ai kun kiva. SItähän se olikin. Monen vuoden suhde kankkulan kaivoon, kun mies ei syönyt kanssani terveellistä puuroa!!

tt

Kun kirjoittaa blogia, antaa haastatteluja tai tekee mitä tahansa näkyvää, on toki tiedostettava se, että aina löytyy tuomitsijoita, haukkujia ja pahantahtoisia ihmisiä. Mutta kyllä se välillä unohtuu, että kaikkea mitä sanotaan, voidaan todella käyttää sinua vastaan. Myös se taho, jolta sitä vähiten odottaisit. Haastattelutkaan eivät tunnu tupsahtavan ulos sellaisian, kuin ne annat ja hyväksyt.

Itse lähdin mukaan juttuun kertomaan terveestä itsekkyydestä ja siitä, miten minä olen itsekkyyttä elämässäni oppinut. Niistä kovista oppirahoista, jotka oli maksettava. Halusin avata niitä asioita, koska tiesin, että niin moni painiskelee ihan samanlaisten juttujen äärellä, eikä ota vastuuta omasta onnestaan tai väsyttää itsensä elämällä muita varten. Nyt oikein oksettaa, kun katson tuota kuvaa minusta kädet puuskassa julistamassa valheellista totuutta siitä, että fitness ajoi parisuhteen ohi. ”Eveliina myöntää, että rakkaus voi lopahtaa, jos kumppani ei jaa samaa intohimoa.”Niin että tuota. Muutahan siihen ei tarvitakaan? Ja muuta siinä taustalla ei ollutkaan kuin erilaiset intressit? Just näin.

Koko fitness-harrastusta ei edes ollut silloin, kun vanhassa suhteessa olin. Vain haave siitä. Ja fitness ei ikinä, IKINÄ ajaisi yhdenkään suhteen ohi. Ei todellakaan! Minulle kun se ei edes ole muuta kuin harrastus ja hupia. Ei mikään elämäntapa, jota ilman en voisi olla.

”Täytyy kyllä nyt sanoa, että Eveliinan ex-mies on kyllä onnekas, kun pääsi Eveliinasta eroon.”

”suomalainen nainen, aina niin luotettava…. varmaan tuli täysin puun takaa ero sille sun miehelles? itsekäs akka, tuskinpa on pitkäikäinen seuraava suhteesikaan..”

Mutta huomenna on taas uusi päivä ja uudet ruodittavat pölvästit, joiden sanomisia väännellään lehdissä.

Perkele.

hmpo