Huvitus nimeltä lumbaalipunktio

Täällä ollaan vaan ja hengaillaan, ei mennä nukkumaan!

Tai no, kyllä sinne nukkumaan mentiin, mutta muutamaan tuntiin jäivät yöunet, kun selkä oli niin jäätävän kipeä. Nukahdin itseasiassa oikein sikeästi kaikesta kofeiinin lipittelystä huolimatta (LÄÄKKEEET!!) mutta heräsin, kun rahkapurkinkannattaja kotoutti itsensä pikkujouluista klo 1.42. On toki ihanaa saada sata kiloa rakkautta viereen nukkumaan, mutta ei ehkä silloin, kun joutuu makaamaan liikkumatta kylkiasennossa ja tuskanhiki virtaa päällä jo ilman toisen lämpöpatteriefektiäkin. Ja ”kumma” kyllä, se unikaan ei enää meinannut tavoittaa siinä yöllisen kuulumistenvaihdon jälkeen, kun vieressä alkoi kuulua kumea kuorsaus höystettynä kosteilla niiskauksilla, kun väliimme lyttäytynyt ranskanbulldoggi tuhisi kilpaa suomengymdogin kanssa.

IMG_7371[1]

Olen nyt ajatellut, että kokeilen kaikkia uusia juttuja, Sitä helposti tuppaa jämähtämään ja kangistumaan kaavoihinsa. Tämä uusien juttujen kokeilu alkoikin torstaina mukavasti hauskuudella nimeltä lumbaalipunktio! Kuulostaa joltain eksoottiselta hedelmältä, mutta kyseessä on siis toimenpide, jossa kerätään aivoselkäydinnestettä tuikkaamalla neulaa lannenikamien väliin. Such as pleasure!

Meillä on ollut töissä todella vauhdikas viikko ja olen ollut aamuvuorossa, mikä on omien unirytmieni kannalta parasta. Ei kuitenkaan auttanut kuin jättää torstaina työt kesken ja marssia neurologian poliklinikalle tutkimuksiin kutsukirjeen mukaisesti. Operaatio oli minulle jossain määrin tuttu juttu ja sen vaiheet avautuivat hyvin selvästi viimeistään lukemalla asiapalstoja, kuten suomi24 ja vauva.fi, joita luotettavampia paikkoja saa hakea. Olin siis hyvin valmistautunut toimenpiteeseen ja tyhjentänyt kalenterini torstai-iltapäivän kohdalta. Työkavereille huikkasin, että perjantaina nähdään ja hurautin pyörällä bussipysäkille ja siitä sairaalalle linja-autolla. Kun kerran suositeltiin, että en itse ajaisi autoa ko. toimenpiteen jälkeen.

IMG_7332[1]

Vielä siinä osastolla sängylle istuessakin mieleni oli mainio. Olin päättänyt, että hyvin tämä homma menee ja lempeän sairaanhoitajan vakuutellessa, että näitä toimenpiteitä tehdään päivittäin useita, minulla oli luottavainen olo. Pystyin siis rehellisesti vastaamaan ”mikä fiilis”-kysymykseen, että hyvä on fiilis ja sainkin kehuja reippaudestani, kuin 6-vuotias tytöntyllerö. Jee, oon reipas!!

IMG_7026[1]

Sairaanhoitajat olivat todella mukavia, lämpimiä ja huomioivia. Oli varma ja hyvä olla. Kunnes huoneeseen asteli arviota minua nuoremmat erikoistuva lääkäri ja lääkäriopiskelija. Ei siinä mitään. En halua iän antaa vaikuttaa, mutta toki heräsi heti olo, että näitä operaatioita ei ehkä kuitenkaan ole takana kovin montaa, Mutta tottakai – jostain on aloitettava ja ei se kokemus kartu, jos sitä ei hanki! Eli ei muuta kuin selkää paljaaksi!

Ensin tarkastetttiin silmänpaineet ja sitten alettiin etsiä selästä sopivaa pistoskohtaa. Istuin hoitopöydällä huonossa ryhdissä alaselkääni taaksepäin pyöristäen ja nikamia tunnusteltiin.

Takaani alkoi kuulua kuiskuttelua: ”Onks se tossa?””Emmää tiiä… Vai tossa?” ”Tosta mä sen laittaisin”

Alkoi naurattaa. Sanoin, että kylläpäs tulee luottavainen fiilis tässä istuessa!

”Joo, no tää nyt on vähän tämmöstä.” ”Nyt pistää”

Homma ei mennyt ensimmäisellä kerralla, eikä se mennyt toisellakaan kerralla. Naureskeleva ja rento asenteeni oli aika nopeasti karissut lattialle ja naamani roikkui epäilemättä valkoisena ja tuskaisena. Väärään kohtaan työnnetty neula sattui todella paljon. Paine oli melkein sietämätön ja hermokipu oikeassa alaraajassa sai näkemään tähtiä. Räkä valui, kuola valui, kyyneleet valuivat. Ei enää naurattanut. Tärisin ja hikoilin. Tässä kesti hyvän aikaa ja minuutit, jotka vietin neula selässäni tuntuivat uskomattoman pitkiltä. Lopulta neula vedettiin ulos.

”Tää ei nyt oikein meinaa onnistua. Vieläkö sä kestät?”

No, pakkohan se oli kestää ja niiskutuksen lomasta sanoin, että antaa mennä vaan. Voi sitä helpotuksen määrää,kun näyte alkoi viimein tippua. Se viimeinen pistos ei tuntunut juuri missään kahden ensimmäisen jälkeen. Huokaisimme kaikki helpotuksesta. Mikä ihana tunne!! Ja sitten neula vedettiinkin pois ja pääsin kylkimakuulle.

Nyt ymmärrän hyvin, että tämä homma voi sattua joko aivan todella paljon tai sitten olla helppo juttu. Sain nyt kerralla kokea koko kipukirjon. Ja täytyy sanoa, että tuon operaation ajatteleminenkin saa vatsassa vellomaan. Se paineen tuntu ja hermokipu. Hyi.

Äitini oli odotushuoneessa odottamassa. Minä vielä hänelle sanoin, että haloo, olen kolmeakymmentä käyvä independent woman, että ehkäpä mä pärjään ihan ilman kädestäpitäjää! Mutta kyllä siinä olisi ihan mielellään pitänyt äitiä kädestä. :D! No, onneksi hoitajat kehuivat reippaaksi tytöksi. Kun olisi vielä saanut jonkun hienon tarran tai tikkarin, niin olisipa ollut hyvä!! Kun lapsena kävi lääkärissä, sai uuden Barbien. Tällä kertaa tyydyin vaniljajäätelöön.

Illalla laitoin esimiehelle viestiä, että ei se homma putkeen mennyt, mutta kyllä minä aamulla töihin tulen! 45min tästä ja alkoi sellainen pääkipu, että oli hakeuduttava lähelle pönttöä. Loppuilta menikin sitten visusti kylkimakuulla ja sillä linjalla jatkettiin myös eilen. Pystyasentoennätys on loppuviikon osalta 40min, joka sekin on sisältänyt tuoleihin nojailua ja pään lepuuttamista pöydällä yms.

IMG_7366[1]

IMG_7362[1]

Sanomattakin siis selvää, että eipä ole loppuviikosta treenailtu tai tehty yhtään mitään. Ehdin salilla vain kahdesti, sillä vielä maanantaina olin joulutunnelmissa Tallinnan Joulutorilla. Siitä pitää vielä raportoida erikseen.

Klassinen ”Ei pitäisi valittaaa, mutta….” kyllä tässä on välillä kaivannut jotain puhelinta, jonne voisi soittaa ja vain marista ja kitistä anonyyminä, että yhyy, mulla ei oo kivaa. Oikeasti mieli on kyllä ihan hyvä, ei tässä murheessa olla, mutta nyt ei vain todellakaan olisi optimaalinen aika tälle. Ja valehtelisin, jos kylkiasennossa kököttäminen olisi erityisen mukavaa. Pitäisi vain lukea ja katsoa elokuvia ja levätä, tehdä niitä juttuja, mistä kiireessä haaveilee. Mutta sitten kun on invalidisoitunut kipujen vuoksi, ei muuta haluaisikaan kuin tehdä töitä ja huiskia salilla. Tällaista se on.

Lohtua. Kumman Kaa ja vehnähöttöpitaa.
Lohtua. Kumman Kaa ja vehnähöttöpitaa.

Huomenna on mentävä uudelleen sairaalaan, jos kivut eivät ala hellittää. Pitäkää peukkuja!

Ja hyvää Itsenäisyyspäivää! On meillä vaan täällä Suomessa monet asiat mainiossa. Pidetään se mielessä!

linna

”Murheeseen suhtautukaamme
kuin raskaan lumen painama oksa.
Joko kestän tai katkean,
mutta toukokuun tullen
jossain kukkii oksa”

– Tommy Tabermann

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

3 vastausta artikkeliin “Huvitus nimeltä lumbaalipunktio”

  1. Voi ei, tiedän mistä puhut..mulla onnistui kuudes yritys ja siinä välissä vaihdettiin yrittäjää kun ei se ensin yrittänyt erikoistuva saanut sitä hoidettua. Olihan se nyt sairaana ihan turhaa lisäkärsimystä, että joku laitettiin harjoittelemaan mulla..:/

    Toivottavasti sun olo paranee pian, soittele sinne perään jos tuntuu ettei helpota..itselläkin oli kyllä jonkun aikaa päänsärkyä yms.

  2. Hei! Mulla myöskin tehty sama toimenpide ja siitä seurasi sama kokemasi spinaalipäänsärky. Tuohan on erikoinen päänsärky kun se pahenee noustessa ylös ja kofeiini rauhottaa sitä. Litkin itse energiajuomaa ja se auttoi (hetken aikaa) lopulta menin takaisin ja minulle laitettiin ”veripaikka” eli omaa verta ruiskutettiin selkäytimeen jotta päänsärky helpottaisi. Helpottihan se, mutta jotain tapahtui ja sain alaselkävamman…. Olin sitten osastolla yötä alaselkäkipujen kanssa. Ne helpottivat 2 kk kuluttua. Sellanen tarina. Synnytyksessähän myös annetaan selkäydinpuudute jossa on myöskin riskinä spinaalipäänsärky. Voin kertoa,että mulle ei tulla antamaan

  3. Hyi hyi. Ei ole teillä ollut yhtään sen hauskempaa siis!

    Minullekin laitettiin veripaikka sunnuntaina. Vielä senkin jälkeen särkenyt päätä, vaikka alkuun tuntuu, että jäi särky heräämöön. Toivotaan, että kuitenkin lakkaa kokonaan. Alaselkä tai oikeastaan lantio on ollut edelleen todella kipeä, mutta ei auta kuin vain yrittää liikutella. Huominen vielä nostotyöstä poissa.. Iljettävä operaatio kokonaisuudessaan tämä näytteenoton mokoma.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta