Ammattina personal trainer II

Lupasin tässä kirjoituksessani paljastaa, onko personal trainerin toimi silkkaa rahassa pyörimistä (no tottakai), miten olen tunaroinut työtehtävissäni (no en kai nyt mitenkään) ja vähän valottaa käytännön työtä.

Oh lord. Tästä tulee pitkä paatos! Koittakaa kestää!

Itsensä herra

Jaakko Manninen
Jaakko Manninen

Minulta kysyttiin reilu vuosi sitten, olisinko innostunut tarjoamaan hierontaa opiskelijatyönä osuuskunnan kautta. Ajattelin, että olisihan se nyt kerrassaan mainio mahdollisuus  harjoittaa niitäkin taitoja. Ja silloin välähti – osuuskuntahan mahdollistaisi myös personal trainerina työskentelyn. Ja ”siitä se ajatus sitten lähti” Nykyään harjoitankin personal trainer-toimea osuuskunnan kautta,  sivutyönä opintojeni ja päätyöni ohella. Osuuskunta on osoittautunut todella turvalliseksi ja helpoksi vaihtoehdoksi. Ei tarvinnut perustaa omaa yritystä tai toiminimeä, eikä minun tarvitse kantaa murhetta pakollisten kulujen maksamisesta ja paperisodasta. Osuuskunnassa työskentelee ihminen (no, onneksi ihminen eikä esim leguaani), joka hoitaa laskutusteni tilitykset , työeläkemaksut ja verot. Minä vain määrittelen, mitä teen, mitä myyn, laskutan ja saan palkan tilille. Todella näppärää!

Tottakai vaihtamista turvallisesta kuntokeskuksesta piti punnita tarkkaan. Vanhassa työpaikassani oli kuitenkin niin paljon hyviä puolia. Nyt piti miettiä asiat ihan itse, eikä kaikki ollutkaan valmiina kuin se kuuluisa Manun illallinen. Missä treenata, millaista palvelua tarjota. Miten hinnoitella ja miten vastata asiakkaiden tarpeisiin. Mutta tämä irti päästäminen ja uuden haasteen vastaanottaminen oli tuikitarpeaa omaa kehittymistäni ajatellen. Ja ajatus omaehtoisesta tekemisestä houkutteli.

Kuntokeskuksesta mukaan tarttui muutamia näppäriä toimintamalleja ja sain koulutusta myyntiin ja palvelupaketteihin liittyen. Tuntuikin mukavalta ja turvalliselta lähteä kehittelemään täysin omia palvelumalleja ja hinnastoja, kun täysin tyhjästä päästä ei tarvinnut loihtia. Minulla oli myös mahdollisuus määritellä sisällöt vastaamaan paremmin omia mieltymyksiäni. Ei ollut pakko käyttää tapaamiskertoja tiettyihin asioihin, eikä ohjausaikojen kanssa tarvinnut niin niuhottaa. Jopa omien ohjelmapohjien tekeminen tuntui todella vapauttavalta ja mukavalta, kuitenkin minulla oli hyödynnettävissäni paljon materiaalia, jota olin edellisen vuoden aikana kerännyt.

Töistä pitää maksaa. Itselle ja valtiolle.

Jaakko Manninen
Jaakko Manninen

Kun haluaa lähteä tekemään hommia itsenäisesti, täytyy miettiä, lähtisikö yrittämään vai perustaisiko toiminimen vai mitä sitä tekisi vai tekisikö mitään. Ja sitten on ne kaikki maksujutut ja muut aikuisten jutut. Ääää.

Itsenäisenä yrittäjänä pitää hoitaa kirjanpito, laskutus ja muut paperityöt itse tai palkata siihen hommaan kirjanpitäjä. Pitää ottaa yrittäjän eläkevakuutus, josta saa pulittaa käsittääkseni n. 20% tuloista. Saa pulittaa veroa ja sitä ja tätä maksua.

Itse olen osuuskunnassa, jossa on monia jäseniä. Kun osuuskunnassa on yli 7 viisasta tai ei niin viisasta päätä, ovat työläiset palkansaajan asemassa. Tämä tarkoittaa sitä, että jos joskus tulisi tarve kääntyä työttömyysturvan puoleen, sitä on mahdollista saada. Käsittääkseni  yrittäjällä homma on toisin. Osuuskunta myös hoitaa eläke- ja sosiaaliturvamaksut (luonnollisesti niistä oravannahkoista, joita kannan toimistoon). Näiden kulujen ja verojen lisäksi osuuskunnasta riippuen pulitetaan pieni summa, korvauksena kirjanpidosta  ja osuuskunnan jouhevasta pyörityksestä. Osuuskunnan myötä minun on esimerkiksi mahdollista ottaa Smartum-seteleitä, sillä osk hoitaa niiden lähettämiset, kulut yms. Jeee!

Monet lähtevät alalle setelien kahina korvissa soiden. Onhan tämä melko mediaseksikäs ammatti ja esillä tämän hetken katsotuimmissa ohjelmissa. JMutta kuten aiemmassa kirjoituksessa mainitsin, kannattaa olla realistinen ja nöyrä. Jos huipputrainerit tienaavat satoja tuhansia euroja ja tuntilaskutuskin on kolminumeroisen summan verran, ei se tarkoita sitä, että kaikki pääsisivät moisiin tuloihin. Ainakaan heti kirjekurssin käytyään.

Kuntokeskukset tarjoavat palkkausta hyvin erilaisilla sopimuksilla ja tuntipalkkiotkin vaihtelevat aina 12-30e (ainakaan en ole kuullut, että pt-hommasta pulitettaisiin enempää, ryhmäliikunnat erikseen) Lisäksi on erilaiset provisiopalkkaukset tehdyistä myynneistä, joilla voi kukkaroaan pullistuttaa. Mutta sanomattakin selvää, että jos yritys velottaa asiakkaaltaan 79e henkilökohtaisesta ohjauksesta, ei ohjaajan käteen jäävä palkkio yllä lähellekään tuota lukemaa. Onhan yrityksen saatava summasta katetta ja vielä maksettava pakolliset työeläkemaksut, verot sun muut.

Osuuskunnan kautta myydystä palvelusta lähtevät yhtä lailla nuo pakolliset maksut, arvonlisävero ja ansiotulovero. Ja mahdolliset tilavuokrat. Ja jos asiakas vielä maksaa Smartumeilla, nappaa Smartum 4% käsittelykulua. Joten hinnoittelussa pitää ottaa huomioon monta seikkaa ja katoavaa kolikkoa, jos meinaa syödä muutakin kuin sahanpurua.

Itse hyväksyin matalan palkkauksen kuntokeskuksessa, koska halusin ennen kaikkea saada kokemusta ja minulla oli käytettävissäni ne tilat, materiaalit ja se mainio työporukka. En lähtenyt sillä asenteella töihin, että no niin, nyt kun olen personal trainer niin se on sitten vähintään 100e per nelkötviis min käteen. Mutta eipä sillä, tottakai saa lähteä vaatimaan, jos on todella osaava tekijä ja pitkän linjan kokemus. Mutta ihmisellä, jolla ei ole taustallaan vuosien ammattikokemusta ja näkyvyyttä, ei ole kyllä asiaa kovin kummoisillekaan palkkioille. Ellei sitten ole todella taitava myyntimies ja mainostaja, Itse en kuitenkaan lähtisi maksamaan kovia summia valmentajalle, jolla ei olisi minkäänlaista kokemusta tai näkyvyyttä. Muutamien päivien mittainen kurssi kun ei mielestäni ole peruste vaatia huikeita summia. Tuntuisi aika erikoiselta, että Maire-Mirvelillä, jolla ei olisi taustalla kuin kansakoulu, olisi muutaman päivän mittaisen kurssin jälkeen parempi palkka, kuin terveyskeskuslääkärillä, joka on opiskellut 6-12v.

En minä kuitenkaan ketään halua lytätä. Jos haluat lyödä rahoiksi, niin ei kannata masentua! Ihan tottahan se on, että jotkut saavat tästä hommasta paljon kahisevaa.   Kyllä tällä työllä itsensä elättää ja pääsee vieläpä kelpo tienesteille, – jos hinnoiteelee hyvin, saa palvelua myytyä, asiakkaita piisaa ja homma toimii. Silloin on vain taivas rajana! Kyllähän sen kertovat Suomen suosituimpien personal trainereiden ja valmentajien tienaamat ansiot. Taustalla kuitenkin on usein muutakin, kuin lisenssistä kertova laminoitu koulutustodistus tai pelkkää kenttätyötä asiakkaiden penkkipunnerruksia varmistellen. Monesti nämä kovat rahat tienaavat koutsit toimivat myös asiantuntijatehtävissä, kouluttavat tai ovat kehittäneet muuten erinomaisesti rullaavan bisneksen. Ja ennen kaikkea, taustalla on vankka kokemus. Keskity siis aluksi rikastuttamaan itsesi nimenomaan sillä.

Asiakkaiden määrä – munaus numero 1

Jaakko Manninern
Jaakko Manninern

Aluksi ahnehdin itselleni hurjan määrän asiakkaita, koska olin kuntokeskuksessa tottunut siihen, että asiakkaita on melko paljon. Sanomattakin selvää, että  se kostautui. Palasin nimittäin enemmän juurilleni, niihin aikoihin kun minulla oli harjoitusasiakkaita. Halusin, että asiakkaat saavat oikeasti henkilökohtaista valmennusta kuntotestauksineen, kausisuunnitelmineen ja muine hienouksineen. Kun yrität pitää hyppysissäsi niin montaa työlästä (hyvällä tavalla!) kuukausivalmennettavaa, joiden etenemistä seuraat haukkana ja muovaat ohjelmia, ja vielä teet toista työtä ja opiskelet ja seurustelet ja haluaisit ehkä itsekin treenata, menee elämä helposti aikamoiseksi kelloa vastaan taisteluksi. Kun 10 ihmistä haluaa saada sinulta samalle viikolle ajan klo 16-17 ja sinulla on vain kaksi iltapäivää, jolloin se olisi ylipäätään mahdollista, ollaan pulassa. Siihen vielä seurannat, ohjelmapäivitykset, sähköpostit, tekstiviestit.. Joku sairastuu, joku lähtee matkalle. Itse sairastut tai tulee pakollisia menoja. Siinäpä onkin sumpliminen ja kalenterin pyörittely. Ei siis ihme, että työt kulkivat mukana ihan koko ajan.

Joten hyvä muistutus muillekin, kannattaa olla realistinen oman ajankäytön ja jaksamisen suhteen. Kuinka montaa asiakasta voit sujuvasti pyörittää viikossa, monta asiakasta ehdit ohjata päivässä? Vielä tarkemmin nämä asiat saa miettiä, jos palkkioilla aikoo elättää perheensäkin, eikä tee hommaa vain sivutyönä. Silloin päivät tulee suunnitella huolellisesti ja myös peruutusten suhteen on oltava selkeät käytännöt. Näin pienellä porukalla, mikä minun kanssani pyörii, homma vielä toimii, vaikka olen peruustusten suhteen hieman höveli. Pulmia meinaa tulla ainoastaan sesonkiaikana, jolloin kaikilla on omat kiireet ja höntyämiset, ei ainoastaan valmentajalla.

Siitä päästäänkin munaukseen numero 1. Ei pidä ahnehtia liikaa töitä! Tässä työssä tarvitaan läsnäoloa ja paneutumista.  Kiire välittyy asiakkaille ja poissaoleva valmentaja, joka miettii ihan muita asioita ja sekoittaa valmennettavan asiat, ei vaikuta ammattitaitoiselta tai luotettavalta. Itselleni tämä selvisi, kun teetin asiakkaille kausipalautekyselyn ja muutamalla asiakkaalla oli olo, että olen kiireinen ja heillä on olo, että he eivät halua vaivata minua ja siksi eivät ole laittaneet viestiä, vaikka  ohjeissa ei ole pysytty ja motivaatio on ollut matalalla kuin lehmänhäntä. Se teki minut surulliseksi. Mutta onni onnettomuudessa, että keräsin palautetta, eivätkä asiakkaat vain vaihtaneet tuohtuneena läsnäolevammalle ohjaajalle.

Nyt minulla on aivan ideaalimäärä asiakkaita: 7. He ovat kaikki todella erilaisia ihmisiä, joilla on erilaiset elämäntilanteet, intressit, tavoitteet ja persoonat. Asiakkaat ovatkin tässä työssä se paras juttu. Nyt kun valmennettavieni määrä on näinkin kohtuullinen, koen, että minulla on huomattavasti henkilökohtaisempi suhde heihin ja homma pysyy paremmin hyppysissäni. Myös asiakashankinta on erilaista kuntokeskukseen verrattuna, sillä minun ei ole vielä tarvinnut juuri tehdä myyntiä. Uudet asiakkaat ottavat minuun yhteyttä. Silloin on helpompi työskennellä omalla persoonallaan, kun jo alkukartoituksessa voi lyödä tiskiin itsensä ”ota tai jätä”-periaatteella. Kuntokeskuksessa kun haetaan kuitenkin tulosta, mikä tarkoitti aktiivista myyntiä. Se johti helposti siihen, että henkilökemiat eivät osuneet kohdalleen, kun yritti myydä asiakkaalle sitä, mitä hän haluaa eikä välttämättä sitä, mitä itse edustaa. Onkin ollut varsin rentoa, kun homma on sivutoimista, eikä minun tarvitse kantaa niin suurta huolta siitä, miten vilkkaana asiakasvirta käy. Ei siis ole tarvinnut hikoilla mainoskampanjoiden ja myyntipöydän ääressä. Ei oota-on saanut silti välillä myydä.

MOVE IT, MOVE IT, MOVE IT!

JALATT

Monen mielikuva personal trainerista on edelleen se pää punaisena huutava armeijakuria pitävä, pilli kaulassa pönöttävä tärkeilijä. No, onhan se välillä osa hommaa. JAKSAA JAKSAA PAINAA PAINAA VIELÄ MENEE IHAHAA!

Työn yksi osa on toki juurikin se treenissä mukana oleminen. Potkin hieman pyllylle, varmistelen, lasken toistoja, patistan ja nipotan tekniikasta nipottamasta päästyäni. Tsemppaan ja luon uskoa siihen, että asiakkaani pystyvät parempaan.Teetän treenejä, jotka tuntuvat ja joissa on jokin punainen lanka.

Tämän lisäksi hommiini kuuluu edistymisen seuranta eli erilaiset mittaukset, kuntotestit ja painopäivitykset, tavoitteesta riippuen. Asiakkaat, jotka pudottavat painoa hitaammin laittavat painopäivityksen kerran viikossa. Ne, joilla on tietty tavoitepäivämäärä tai ongelmia painon putoamisen kanssa,  ovat tiukemmassa seurannassa ja päivittävät painon 2-3 x viikossa. Hommasta ei kuitenkaan saa tulla sellainen olo, että nyt tässä kytätään. Ei stressiä. Jos alkaa stressi, niin sitten ei heru lupaa mennä puntarille.

Paljon työaikaa  menee koneen ääressä. Sähköposteihin vastaaminen, ruokapäiväkirjojen analysointi, ruokavalioiden suunnittelu, ohjelmien suunnittelu, mittaustulosten kirjaaminen ja laskutus. Niiden parissa saa sormijumppailla ihan kiitettävästi. Jossain vaiheessa olin sen verran epätäsmällinen, että  ohjelmapäivitykset tuppasivat liki aina tulemaan samalle viikolle. Kaikkien asiakkaiden. Siinä olikin hommaa. Nyt olen järkevöittänyt hommaa ja se toimii porrastetummin, jolloin estän itseäni hukkumasta töihin.

Se, mitä teen paljon nykyään, on henkinen valmentaminen, motivointi ja ihan vain keskustelu ja tukeminen. Joskus minusta tuntuu, että tarvitsisin terapeutin taidot. Mutta minua kiinnostaa ihmisten kokonaisvaltainen hyvinvointi. Haluan tietää, mitä asiakkaideni elämässä tapahtuu, sillä erot, työkiireet, läheisten sairastamiset ja odottamattomat huolet vaikuttavat herkästi motivaatioon ja vireeseen. On valmentajana helpompi reagoida ja muovata ohjeita, kun tietää, mitkä asiat aiheuttavat eniten pulmia ja harmaita hiuksia asiakkaan yksityiselämässä. Minä en koskaan kyllästy kuuntelemaan ja rohkaisen kyllä asiakkaita laittamaan viestiä, kun siltä tuntuu tai ihan vaikka soittamaan. Mutta nämä ovat ihan henkilökemiakysymyksiä. Toisten kanssa työ on hyvin treenikeskeistä, eivätkä puheenaiheet lipsahda vahingossakaan yksityiselämään. En minä silloin kysele, vaan kunnioitan valmennussuhdetta sellaisenaan. Mutta uskon, että olen ihminen, jolle on helppo kertoa omista pulmistaan ja mielelläni voin myös kertoa omia kokemuksiani. En panttaile fiiliksiä, sillä olen todella joko tai ihminen, myös tässä työssä. Ammattiroolini on sellainen, kuin minäkin olen.

Esimerkki

Alkukartoitus:

Tutustuminen asiakkaaseen. Esitietojen kysyminen, haasteiden ja tavoitteiden selvittäminen, perussairaudet, tule-ongelmat.

Tavoitteen asettaminen ja myynti: Esitietojen pohjalta luodaan suunnitelma asiakkaan tavoitteen mukaan ja kootaan sopiva paketti. Tehdään sopimus paketin kestosta, maksusta ja maksutavasta.

Yksi pakettiesimerkki:

– alkumittaukset (kuntotestit, mittanauha, kehonkoostumus tavoitteen mukaan)

– ruokapäiväkirja

-ruokavalioanalyysi ja ruokavalio

-harjoitusohjelmien teko ja läpikäynti

-treenit 2x kuussa + mittaukset tarpeen mukaan

– painoseuranta

– sähköpostikonsultaatio

– ohjelmapäivitykset 6-10vkon välein

– kesto 6kk

Hengästyttää, huhhuh. Tarvitsen kirjoittamiseen personal writerin, joka korjaa tekniikkaa ja muistuttaa oikein hengittämisestä!

Seuraavassa osassa pyrin ottamaan kunnolla syyniin ne lupaamani munaukset ja kerron oman mielipiteeni siitä, millainen on mielestäni hyvä personal trainer! Pysyhän lukuetäisyydellä.

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta