Hei hirmuisen hyvää Joulua juuri Sinulle!

Uaah, loppuvuosi on aina yhtä hullunmyllyä. Saisin varmaan tästä ajasta kiireistä, vaikka minulla ei olisi edes töitä tai mitään muutakaan elämää. Tai vaikka ei olisi edes Joulu. En tiedä! Kaikki vaan pitää aina tuoda loppuvuodesta jollain tapaa päätökseen ja puhdistaa elämästä vanhan vuoden ryönät, jotta on kiva aloittaa uusi. Onneksi ei ole ollut nyt opintoja sotkemassa joulutouhotusta. Töissä kun kovin sesonki hengittää niskaan raskaammin kuin Joulupukin porot.

IMG_7417[1]

Onni onnettomuudessa, en ole mikään joulustressaaja. Tai siis olen, mutta en sellainen pää punaisena kaupassa raivoava hepulitantta, jonka pitää siivota kodin jok’ikinen kaappi ja nurkka ja kiillottaa pöytähopeat ja raivota ja stressata mennessään niin, että hiukset rapisevat päästä lintujen pesätarpeiksi. Ainoa asia, mitä stressaan on se, että ehdinkö varmasti joulufiilistellä ja hörhöillä tarpeeksi. Mutta jos joululaulut alkavat jo näin aatonaattona kyllästyttää ja soittimeen alkaa valikoitua taas menevämpää treenimusiikkia, ollaan mielestäni hyvällä tiellä. Aion silti ihan väkisinkin luukuttaa noita samaisia joululaululevyjä vielä tulevat 6 päivää. Ainakin 6 päivää.

IMG_8047[1]

Hieman kaoottista tästä ajasta teki se pikku seikka, kun jouduin viettämään pedissä reilun viikon sen mönkään menneen lumbaalipunktiohuvituksen vuoksi. Veripaikka-hassuttelunkin sain kokea kahteen otteeseen! Selkä on vieläkin hieman arka, mutta ai taivas sitä tunnetta, kun päänsärky viimein loppui. MMMMMMM<3 En olisi edes voinut kuvitella, miten päänsärky voikaan invalidisoida sillä tavalla. Toki minulla on teini-iässä ollut migreeni, mutta muistikuvat eivät ainakaan puolla sitä seikkaa, että se olisi yhtä vastenmielistä ja kamalaa ollut.

10367145_313909075467721_5535369705187798437_n

Tuloksia ei ole vielä tullut, eli en edelleenkään tiedä, mikä silmää vaivaa. Joitain viitearvoja sain vilkaista lääkärin lippulappusista, mutta enhän minä niistä juuri ymmärtänyt. Nuo arvot, jotka eivät olleet kohdillaan voivat liittyä vielä dieettiin. Matalalla kun oli esimerkiksi albumiini. No, oli miten oli, en ole jaksanut surra tai stressata asiaa sen enempää. Aluksi kammotti ja ahdisti ja ilmoilla leijui epämieluisia termejä, mutta sitten tuli todella voimakkaasti sellainen fiilis, että hei ei tässä mitään hätää, kaikki menee varmasti hyvin ja minulla on kyllä varsin mainio olo – lukuunottamatta sitä seikkaa, että en juuri näe toisella silmällä.

KELLO LÖI JO VIISI LAPSET HERÄTKÄÄ !!!1111
KELLO LÖI JO VIISI LAPSET HERÄTKÄÄ !!!1111

Muistan kuitenkin kun makasin varjoainemagneetissa, rutistin käsiä yhteen ja toivoin, että olisin terve. Jos yhtään uskoisin mihinkään henkiolentoihin, Jeesus-hapatuksiin tai muuhun pötyyn, olisin varmaan rukoilla jollottanut aamusta iltaan. Nyt on vaan luotettava itseensä ja hellittävä kehoaan niin, että se pysyisi mahdollisimman terveenä. Ja jos jotain probleemia siellä on, niin sitten eletään sen mukaan.

Minulle on useaan otteeseen sanottu, että olen todella reipas. Minusta se tuntuu hassulta ajatukselta. Koska ei tässä hirveästi vaihtoehtoja ole. Tokihan minäkin harrastan suremista ja ahdistelua (krhm, kuulostaa arveluttavalta t. ahdisteleva fitness-täti) ja vapaasukellusta synkissä vesissä, mutta onneksi ne ovat aikamoisia täsmäiskuja. Märehdin Mansikkina pari päivää. Sitten on aika ottaa so called perkele-asenne päälle, nostaa häntä 180 asteen kulmaan ja jatkaa menoa. En näe kovin mielekkäänä vaihtoehtona sitä, että jäisin kotiin itkemään ja syömään jäätelöä (tai no jäätelön syönti kyllä passaa) kun minulla on niin raskasta ja kurjaa. Ja on aika turhaa surra etukäteen. Kyllä menisi aika monta päivää hukkaan harmitellessa, jos siellä ei sitten edes olisikaan mitään kunnon nyrkin kokoista aivokasvainta! Sitten olisin ihan että jaa. No ei sitten. Syönpä jäätelöä nyt sitten kuitenkin.

IMG_7496[1]

Näin Jouluna läsnäolo korostuu varmaan monessa asiassa. Itse haluan keskittyä joulun tunnelmaan, rakkaisiin ihmisiin, tuoksuihin, niihin asioihin joita näen, makuihin… En halua murehtia asioita, joille en mahda mitään. En aio stressata sitä, että kaupasta ei enää saa juuri sitä omaa suosikkiglögiä tai sitä, että kodin kaapit eivät ole tiptop. Emme aio juhlia siellä kaapeissa, joten ihan saavat minun puolestani säilyttää kaaoksen!

Tuli vieraita ja pyykit oli viikkaamatta...
Tuli vieraita ja pyykit oli viikkaamatta…

En aio stressata sitä, että en ole päässyt kunnolla treenaamaan ja lihakset ovat tippuneet. Vaikka minun pääni mieluusti haluaisikin. Kohta alkaa uusi vuosi ja se on ihan kenelle tahansa hyvä startti aloittaa mitä sitten aloittaakaan. Nyt on kuitenkin turha murehtia. Keskitytään siihen, mitä meillä nyt on käsillä.

Lähden tästä vielä kaupustelemaan viinejä tuonne hulinaan ja sitten käyn Joulun viettoon. Ihanaa Joulua siis, mutta ei vielä hyvää uutta vuotta! Palataan asiaan parin päivän päästä. Sitten minä kehun teitä kaikkia, jotka olette jorinoitani jaksaneet uskollisesti tavuttaa. Oikein ylistyssanoin. Josko minä viimein saisin tuon Rahkapurkinkannattelijankin tänne teille tarinoimaan siitä, millaista sirkusta offille siirtymiseni onkaan ollut. 😉

SYÖKÄÄ JA NAUTTIKAA! Parsakaalit säilyvät kyllä joulun yli siellä jääkaapissa!

10857717_10152895511843544_297730987622862978_n

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

2 vastausta artikkeliin “Hei hirmuisen hyvää Joulua juuri Sinulle!”

  1. Moi!

    Toivottavasti joulusi oli kiva. Mulla ainakin oli. 🙂 Söin kaksi päivää kuin pieni porsas! 😀 Söin kaikkea ja paljon, ja vielä vähän lisää! Tapaninpäivänä palasin pikkuhiljaa takaisin ruotuun, joskaan en ihan täysin. Aamupala oli valtaisa ja iltapalaksi söin salmiakkia… 😀 Tänään on syöty niinkuin pitää. 🙂

    Tosi kurjaa tuo sun terveyden reistaaminen. 🙁 Sais jo pikkuhiljaa alkaa sunkin kelkka luistamaan. Oot saanut kokea niin paljon pas*** tän kuluneen vuoden aikana. Ei pieni ihminen kestä määräänsä enempää.
    Jotain hapatuksia (loitsuja ja rukouksia) tekis jo mieli kokeilla…

    Lämpimiä halauksia!
    -tytti

    • Halauksia takaisin! Sullahan meni joulu sitten aika hyvin, jos olit ruodussa jo Tapanina! Minä olin pieni possu ihan sunnuntaille saakka. 😀
      Pidetään varpaita ristissä, että sairastelu loppuu!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta