Ei uutta elämää, kiitos!

Tässä vuoden vaihtumisen, lupausten ja uusien elämien kynnyksellä en voi kuin miettiä, että ai hitsinpimpulat miten mukavaa, ettei tarvitse aloittaa uutta elämää!

Ymmärrän tosin hyvin sen fiiliksen. Minulla on aina syksyisin ja  näin uuden vuoden alkaessa ollut sellainen olo, että haluan jotain uutta. Uusi harrastus, uusi koti, uudet hiukset, uusi nenä! Milloin haluan perustaa marsufarmin, milloin ryhtyä vegaaniksi ja milloin tyhjentää talostani kaikki huonekalut ja puunata jokaisen nurkan niin puhtaaksi, että niitä nurkkia voisi hyvin nuoleskella joku bakteerikammoisempikin tätieläjä. Ymmärrän hyvin sen fiiliksen, kun yhtäkkiä on hirveästi puhtia tehdä kaikenlaisia muutoksia. Kuinka mukavaa olisikaan lakaista vanhat ja tympeät asiat elämästä pois ja aloittaa se ihan täysin uusi elämä. Puhtaalta pöydältä! Uudelleensyntyneenä! Liihotella kuin Feenix! Herätä elämään uudelleen Joulun jälkeen niin, että Joulun aikana takapuoli olisi vaihtunut Tawna Eubanksin perään!

Vaikka ei uskoisi, minä joskus mietin. Ja olen miettinyt bulldoggiryppyni kurtullaan, mistä tuo vimma saada muutosta omassa tapauksessani kumpuaa. Minä siinä mietinnässäni olen sitten päätynyt siihen seikkaan, että nuo tuntemukset ovat varmasti pitkälti lähtöisin siitä, että olen hetkellisesti ajautunut pois arvojeni mukaisesta elämästä.  Kun se hirmuinen muutoshepuli ja uudistumisentarve alkaa kutitella, voi havaita, että liki aina siinä taustalla on ollut (hetkellistä) ylensyöntiä, vähäistä liikuntaa tai muuta turmioelämää, joka ei tuo pidemmän päälle kuin huonon olon ja nesterykelmät keskivartaloon. Hetken aikaahan kaikki on aina hauskaa! On ihana juoda kuohuviiniä ja mättää naamaan huolettomana levyllinen suklaata. Hörppiä kyytipojaksi vielä kaakao ja kaataa lisää kuohuvaa, koska mikäs tässä ystävien kesken on herkutellessa. Tämä on sitä elämää! Mutta kyllä se todellinen elämä muistuu kummasti mieleen sitten, kun työkaverit eivät enää töissä tunnista eikä voi kumartua ilman, että housut ratkeavat. Puhumattakaan siitä, kun säntää ensimmäisen kerran tauon jälkeen jumpalle ja mummotkin tekevät kovemman treenin! Ne vääntävät hausikääntöä niin maan vimmatusti kun itsellä meinaa oksennus lentää pelkkää lähennys-loitonnuslaitetta veivatessa.

IMG_3670[1]
Tai etureisien ojennusvempeleessä…

Mutta siis vau, voiko tämä olla tottakaan. Voiko tosiaan olla niin, että ehkä nyt viimein olen oppinut huomaamaan tässä kolmeakymmentä käydessäni sen, että himputti sentään, ei minun tarvitse mitään uutta elämää aloittaa siksi, että olen hetkellisesti elänyt turmioelämää (En ole turmellu kenenkään keittiöpuutarhoja, kuten Hattivatit) Vaikka kaksi viikkoa kuluisi lomalla, herkkuja mussuttaen ja lepuuttaen niin ööö, mitä sitten. Eihän se ole sitä arkea, jolla on kuitenkin suurin merkitys. Nuo ovat täysin poikkeuksellisia hetkiä.

IMG_2746[1]

Suorituskeskeisenä ja jossain määrin kontrollifriikihkönä henkilönä tekisin itsekin todella mielleläni sääntölistan tulevalle vuodelle, sitä en voi kieltää. Ei sitä, ei tätä, ei tuota. Näin ja näin paljon sitä ja tätä ja tuota. Ja tuolloin ei tätä ja tällöin ei sitä.  Moni on tipattomalla tammikuulla, sokerilakossa, viettää lihatonta kuukautta, ei pese hiuksiaan ja jättää nenäkarvansa trimmaamatta… Moni aerobiccaa menemään kuin Tuuli Matinsalo konsanaan ja tekee lupauksen, että päivittäin tehdään 500 istumaannousua, kuten Britney Spears.

Minusta tuntuu, että monella meinaakin mennä lupaileminen ja stressaaminen ja uudet elämät vähän yli. Miksi se kaikki stressi ja pingottaminen? Laaditaan kauheat kasat sääntöjä ja sitten kun ei ole enää intoa pysyä niissä omissa ”Syön aamuisin vain greipinsiemenen ja teen säännöllisesti suolihuuhtelun” ohjeistuksissa, menee suu ihan mutruun. Sitten ollaan taas niin epäonnistuneita ja huonolla itsekurilla varustettuja luusereita. Ei kannata! Syön siis tämän pakastedaim-kakun, enkä yritä enää koskaan muuttua. Minä olen tällainen! (Seuraavaan vuodenvaihteeseen asti…)

NO HÖ!!!!!
MUUTU ITE

Älkää käsittäkö väärin! Minusta tämä muutosinto, joka aina muutaman kerran vuodessa nostaa päätään on hieno asia. Ja varsinkin raskaan vuoden jälkeen, uusi vuosi voi tuntua todella puhtaalta ajatukselta. Uudelta mahdollisuudelta. Ja sellaisena se ehdottomasti pitää ottaakin! Mutta ei aina tarvitse olla tekemässä muutoksia. Eikä ainakaan niin rankalla kädellä! Saati vääntämässä naama irveessä itselleen rajoitteita ja sääntöjä.

Tuntuu kuitenkin, että kieltäytymisten ja sääntöjen ajatellaan ratkaisevan kaikenlaisia ongelmia. ”Kyllähän se alkoholistikin paranee, kun kieltäytyy systemaattisesti!” Ja ”sääntöjä noudattamalla ne rutiinin muodostuvat.” Eiköhän siihen vaadita kuitenkin jotain muutakin, kuin pelkkää rajoittamista ja ei:n hokemista. Asioita pitää oikeasti haluta ja työstää. Asioista ja tekemisestä on tehtävä itselleen merkityksellisiä ja mielekkäitä. Miksi muuten vaivautua.

Itselle tammikuu on enemmänkin vanhaan paluun aikaa. Joulunaika oli ja sai ollakin rentoa ja nautinnonhakuista. Se oli sitä arjesta poikkeavaa aikaa. Teki hyvää ja rentoutti, mutta ei pidemmän päälle palvele oloani tai tarkoitusperiäni. Vuoden vaihtuessa onkin taas aika palata arkeen, johon eivät konvehdit kuulu.  Herkuttelusta tulee jälleen poikkeus, ei sääntö. Terveellistä, puhdasta ruokaa ja säännöllisesti liikettä. Mikäpäs sen parempaa!

IMG_5271[1]

Joitain toiveita ja tekoja minulla toki on tulevaa vuotta ajatellen! Toivoisin, että saisin palautettua blogiin sitä  alkuajan meininkiä. Ai että silloin oli hauska kirjoittaa, kun antoi näppäimistölle valua kaikkea levotonta, mitä mieli suolsi! Toivon myös, että saan kirjaani kirjoitettua. Toivon myös, että saan pidettyä itseni aisoissa ja vaalittua tätä tasapainoa, joka minulla nyt on edes hieman elämässäni vallinnut. Toivon, että en taas ole burnoutin partaalla tai vedä itseäni piippuun. Toivon, että tulevana vuotena tapahtuu myönteisiä asioita niin omassa kuin läheistenkin elämässä ja toivon, että kaikki pysyvät terveinä!

Aion vapaa-ajalla opiskella enemmän minua kiinnostavia asioita ja käydä koulutuksissa. Nyt olen käyttänyt vapaa-aikaani liikaa näyttöjen äärellä. Miten paljon fiksumpi sitä olisikaan, jos päivittäin opiskelisi edes sen 3omin ekstraa!

Aion kokeilla uusia liikuntalajeja, kuten laitesukellusta, rengastrapetsia ja ilmajoogaa. Otan kuntosaliharrastukseni rinnalle sellaisen lajin tai harrastuksen, jossa voin olla rennosti huono ja aloittelija. Aion ratsastaa enemmän. Aion syödä enemmän kasvisruokaa (sain juuri vegaanituutorin, jeee!)

Aion (toivon, että aion..) myös hoitaa asiat mahdollisimman nopeasti järjestykeen. Tänä vuonna olen ollut monesti tilanteessa, kun asiat kasaantuvat ja huomaan olevani aivan pulassa. Nyt on saatava muutosta siihen!

Vuosi 2015 jää mieleen melkomoisena sekasotkuna. Päälimmäisenä mielessä ovat ehdottomasti polttarit, häät, Kroatian matka ja opinnäytetyön valmistuminen. Ne tekevät vuodesta mielessäni ihanan ja valoisan, vaikka tosiasiassa vuosi 2015 oli minulle todella uuvuttava ja rankka. Toivon kuitenkin, että ne synkät ajatukset eivät enää palaa, vaan ovat siskoni sanoin ”Menneen tuulen lumia!”

DSC_2453

Hei älä huoli, kyllä se paperikin varmaan on gluteenitonta niinku nää hiutaleet!

Mitä parahinta vuodenvaihdetta ja tulevaa vuotta 2016!

 

Suuri jouluhuijaus – missä kaikki kilot ovat?

Vaikka olenkin kovan luokan jouluhörhö, rusinoiden haistelija ja riisipuuronarkomaani, alkavat joulujorinat jo pikkuhiljaa tympäistä minuakin. Joko voitaisiin siirtyä eteenpäin!

Ei siis kyllä muuten – olen ihan joulufiiliksissä ja tunnelma on vasta pääsemässä huippuunsa. Odotan todella paljon sitä, että edessä oleva reilu 20h työrypistys on ohi ja pääsen äitin helmoihin ryystämään glögiä ja nuuhkimaan joulukuusta. Mutta siis tämä hirveä vuosittainen haloo joulukiloista ja keventelyistä. Ai että tympäisee.

Itse en ole jouluna lihonut kertaakaan, vaikka vatsani vetää apetta ja herkkua kokonaisen pataljoonan edestä ja yleensä kyllä useamman päivän ajan. Kesällä olen kyllä lihonut. Ja keväällä! Ihminen kun tuppaa lihomaan silloin, kun energiaa saadaan pidemmän aikaa enemmän, kuin kulutetaan. Rasvaa ei yhtäkkiä voi pamahtaa vyötäisille  kymmentä kiloa. Kyllä siinä saisi jo imeä puhdasta laardia pillillä, että moinen onnistuisi. Jotenkin ajattelisi, että tämä olisi ihan itsestäänselvää, mutta silti joulukiloja aletaan stressaamaan ja hepuloimaan jo etukäteen ja salit hälyttävät ohjaajat kinkunpolttojumppia vetämään, että mahat turvoksissa voidaan mennä hikoilemaan joulukilot pois.

Kaksi vuotta sitten jouluna näytin aika pitkälti tältä. Rasvaa oli kertynyt kesällä 2013 melkoisesti, mutta onneksi oli tullut hieman lihastakin. Tässä kuvassa rakkaudella hankittua ihraa oli sulateltu n. viitisen kiloa.

posea

Nyt, jouluna 2015, takana on kaksi joulua, jolloin ahmin herkkuja kuin possuressu kirsikoita Vaahteramäen Eemelissä. Mutta kumma juttu, joulukiloja ei ole kyllä jäänyt? Syyn on pakko olla kinkunpolttojumpissa, joissa olen käynyt hikoilemassa ja rankaisemassa itseäni ylensyönnistä! Pitää muistaa tänäkin vuonna käydä painamassa porraskoneessa…

Itseasiassa tuolloin jouluna 2013, kun olin välidieetillä ja polttelin pois ylimääräistä hyllyvää, painoni putosi joulun jälkeen hujauksessa pari kiloa. Takana oli hetkellinen jumitusvaihe, jossa paino pysyi samassa ja joulun ns. ”vapaasyönti” pisti aineenvaihduntaa uudelleen käyntiin.

IMG_4476[1]



IMG_4366[1]

On ihan ymmärrettävää, että jos meneillään on hyvä painonpudotusputki, ei huvittaisi katkaista sitä jouluun. Eikä tietenkään ole pakkokaan. Monelle voi olla hankalaa päästä uudelleen vauhtiin ja konvehtien pupeltaminen jää välipäivinä helposti päälle ja jatkuu aina tuonne 1.1. asti, jolloin tietenkin vielä syödään juhla-ateria tai tilataan kädet vapisten pizzaa kotiin. Silloin on ehkä ihan järkevääkin miettiä, miten joulun ruokailut voisi toteuttaa fiksusti ilman ylilyöntejä. Mutta sitä en ymmärrä lainkaan, että juuri ennen joulua aletaan stressaamaan ja hepuloimaan siitä, että pitäisi pudottaa painoa ja puristellaan omia jenkkakahvojaan, että ai hitsit kun nyt just pitäisi aloittaa laihduttaminen. Joulupöydässä sitten kuola valuen mietitään kaikkea mitä ei voi syödä tai paastotaan ennen joulua niin, että on sitten ansaittua mättää. Ja jatketaan sitten sitä mätystämistä välipäivien yli. Yhtäkkiä sitä mätystämistä onkin jatkunut pari viikkoa.

IMG_7061[1]

Olen pyynnöstä joskus kaivellut, kevennettyä joulua ajatellen, jouluherkkujen kaloreita ja makroja ja suunnitellut kevyempää joulua dieettaajille, ilman mitään ”välttele hiilihydraatteja ja syö paljon kasviksia äläkä syö mitään jouluherkkuja” ohjeistuksia. Mutta en kenellekään sellaista väkisin tuputa. Jos haluat viettää kevennetyn joulun – anna palaa. Mutta jos se on lähtökohtaisesti epämiellyttävää ja yhtä suurta kärsimysnäytelmää: älä vaivaudu. Lähtökohtaisesti olen vinkannut esimerkiksi omia asiakkaitani näin: Joulu rennosti, välipäivinä  järki hommaan, uudenvuoden kekkereissä rennosti ja ensi vuonna uudella tarmolla hommiin kiinni. Ja vinkki kaksi: älä mene puntarille pyörimään joulun jälkeen. Jos syöt yhtäkkiä isommt satsit ruokaa, ihan varmasti tulee painoa pari kiloa lisää. Iik. Se on nestettä. Ehkä maks joitain grammoja rasvaa. Älä siis hepuloi tai rankaise itseäsi liikunnalla ja paastoilla ja muilla hölmöyksillä. Liiku, koska se on ihanaa.

IMG_4490[1]

Jos se uuden vuoden ja joulun väli menee hälläväliä asenteella ja syöden mitä sattuu, on ihan turkasen sama, mitä jouluna tungetaan alas leipäluukusta. Jos uuden vuoden ja joulun välin syö säntillisesti ja fiksusti, on yhtä lailla ihan turkasen sama mitä jouluna tungetaan alas leipäluukusta. Ellei sitten kehon pidä näyttää nesteettömältä ja rasvattomalta 24/7.

Toivotan siis joulun nestekilot tervetulleeksi! En ajatellut keventää, punnita tai miettiä kaloreita ja rasvoja ja iik – sokereita. Joulu on minulle tärkeä Juhla! Ensi vuonna on taas satoja päiviä aikaa mussuttaa parsakaalia, olla ilman sokeria ja tehdä järkevämpiä valintoja.

Omanlaista Joulua jokaiselle! Olit sitten parsakaalisi tunnollisesti aattonakin puntaroiva tai käsi pähkinä-suklaa-kulhossa viihtyvää sorttia!

IMG_6911[1]

IMG_4497[1]