Hirveät häät <3

Kun tuo rahkapurkinkannattelija auringonpistoksen saatuaan päätti marssia koruliikkeeseen ja kantaa sieltä kotiin tämän kimmeltävän helyn ja sen nakkisormeeni pujottaa ja minä päätin vastata myöntyvästi timantinkuvat silmissä vilkkuen, olen nyt siinä tilanteessa, että minusta on tulossa rouva. Eli kohta en voi enää mukista kaikesta rouvittelusta, kun todella olen sellainen.

w22

Mutta rouvittelu olkoot sen hinta, että saan lopullisesti omia tuon kelpo miehen itselleni ja saamme järjestää hääkekkerit! Ja nehän ovat siis ensi kesänä. Tarkalleen ottaen 4.7.2015 klo 15.00.

Hääsuunnittelua on tehty enemmän tai vähemmän siitä asti, kun saimme (eli minä sain) idean, että häät voisi hyvin sulloa vielä ensi kesän kalenteriin. Paikka oli varattu vuodelle 2016, mutta kun iskee ”se” tunne, on vain pakko toimia. Nyt päivä asettuu sopivasti keskittymään ensitapaaminen, kihlautumispäivä, minun syntymäpäiväni. Voidaankin siis samoilla kaakuilla juhlistaa koko hela hoito aina vuosittain, eikä tarvitse muistaa ties mitä ihme kuukausia ja päivämääriä, joissa ei ole tolkun hiventä. Kaikki vaan siihen samaan syssyyn. Jos vielä valmistuisin siihen aikaan niin avot. Ei tarvitsisi muistaa kuin heinäkuu!  Juhlaa koko kuukausi.

Takaisin juhliin! Häät ovat toki ihana rakkaudenjuhla ja siellä ollaan ihastelemassa hääparin lempeä ja kippistämässä tulevalle avioliitto-onnelle sun muulle. Mutta voiko joku myöntää, että ei silti hieman arvostelisi sitä, miten muut juhlansa järjestelevät? Ei kukaan sitä varmasti pahalla tahdolla tee, mutta miten ihana onkaan aina verrata, että mitä itse olisi tehnyt eri tavalla. Mitä omissa häissä olisi ja ei olisi. Tai no, ainakin varmaan me häätouhusta edes jossain määrin innokkaat henkilöt harrastamme tätä. Lähtökohtaisesti tosin tulee poimittua niitä hyviä asioita. Onnellinen pari, hyvää ruokaa ja hauskaa yhdessäoloa.

Vaikka tuleekin tutkailtua häitä peitetehtävissä olevana tyylipoliisina, en silti oikein ymmärrä hääohjelmia, joissa arvostellaan toisten häitä oikein pisteiden kera. Outoa puuhaa. Olisi aika kiusallista, jos omissa häissä vieraat arvostelisivat kaiken puvusta lähtien. Siis ääneen juhlissa. En hetkeäkään epäile, etteikö häiden jälkeisen aamun kahvipöydässä käytäisi sitä arviointia läpi. Oliko morsiamen kampaus a)liian littana b) liian muhkea. Oliko mekko liian a)tylsä b) vanhanaikainen c) seksikäs Oliko ruoka a)mitäänsanomatonta b)ihan ok c)no jee. Mutta eiköhän ole tärkeintä, että häät ovat juhlaparin mieltymysten mukaiset. Ei niitä juhlia vain vieraita varten pidetä.

Minä tiedän aika tarkalleen sen, millaiset häät haluan. Mutta vielä sitäkin tarkemmin tiedän, millaisia en halua. Näin se kyllä on aina mennyt, että vielä selkeämmin kuin tiedän mistä pidän, tiedän erinomaisen hyvin, mistä en pidä. Olen moneen kertaan kuvitellut painajaismaisimmat häät, jotka vain voisi olla ja suomalainen Satuhäät-ohjelma on kyllä antanut erinomaista vahvistusta näille inhokeille.

Kirkkohäät ja pappisliirumlaarumit

En halua kirkkohäitä, sillä uskonnolliset hömpötykset eivät pakanaa kiinnosta. Korinttilaiskirje värisevällä pappisäänellä saa oksennuksen kurkkuun. Helisevät vaskit ja kumisevat symbaalit voisi heittää puolestani jätelavalle. Ymmärrän kirkon rakennuksena. Onhan se juhlava ja mahtipontinen. Mutta miksi tapakristityt saati ateistit haluavat kirkkohäät vain kirkkohäiden vuoksi? Siinä sitä sitten ollaa Jumalan silmien edessä. Ihanaa.

Riimit

En halua mihinkään rimmaavia runoja. En kutsuihin, en väliohjelmaan, en kiitos-kortteihin enkä yhtään mihinkään. ”Nyt on jo oiva hetki aloittaa onnellinen avioliittoretki. Tämän päivän ihanan jaamme ja hauskat muistot siitä saamme. Voimme yhdessä perustaa perheen ja tehdä elämämme suurimman erheen…” Hilipatihii ja liipatilaa, häissä on sitten mukavaa.

Lapset

lataus

Siinä kun herkästi katsot rakastamaasi ihmistä silmiin (niiskutat räkää ja hierot roskia pois silmistä) ja olet sanomassa tahdon ja kesken tuon teatraalisen hetken alkaa huuto ja itku, kun Mauri Simonuutilta loppuvat sormisyötävät kesken. Lapset ovat mukavia, kun ne eivät näy näkyvät, mutta eivät kuulu.

Huono kuohuviini

Bacchus-semi-dry-white-sparkling-wine2

Jokin äitelä kuohuviini. Niin makea, että lasi on tahmainen.  Tunti ennen kippistelyä lasiin kaadettu, hieman lämmennyt Törleyn Rouge. Ahhhh! Minulle riittää kaikki muu siirappinen avio-onni. Ei tarvitse heti alkuun vielä pistää suuta makiaksi.

Päättymätön ohjelma

Tuttu juttu-leikit, liinoilla huiskuttamiset, kuukausitehtävät.

”Nyt ollaan jo myöhässä 2min kahvituksesta!!!! Pitää ottaa aikataulua kiinni että ehditään vielä ryöstää morsian!”

00408_1

200 puolituttua vierasta

Kutsuttuna kaikki pikkuserkkujen serkun kummien kaimojen tädit. Ihmisiä, jotka olet nähnyt viimeksi ollessasi 2-vuotias. Esikouluopettaja, joka ei edes muista sinua ja ensimmäisen kotisi talonmies-tyyppistä väkeä.

lataus (1)

Jäykkyys

”Arvon juhlaväki…” tyyppiset aloitukset, pönötys. Odottelu. Hiljaisuus.

Kalakeitto

w590_743829-kalakeitto_2048x1405

Tarvitseeko edes perustella.

Pinkki ja laventeli

Vaikka tykkään pinkistä, en halua sitä häihin. En sulhon vaatteisiin. En hiuskukkiin. En kutsuihin, enkä yhtään mihinkään. Vaaleanpunainen onkin sitten toinen tarina. Kelpuutan sen paperipilleihin.

Satiinipuku

Ihana kiiltävä pyjamakangas. Halpa, epäilyttävän näköinen ja paljastaa kaikki mukavat muhkuraiset.( Joita tietenkään ei ole.)

Lisämausteena koko komeudelle vielä pitkäpiimäisiä, muodollisia puheita, jotka sisältävät paljon vuosilukuja ja sellaisten ihmisten nimiä, joita kukaan muu kuin puhuja ei tunne. ”Siinä kun Kulajoen Jorma laittoi verkot järveen niin siinä sitä sitten oltiin”. Ahaa. Intressant! Tappelevat häävieraat. Aivan absurdi ajatus, mutta näinkin voi kuulemma käydä.

Häävalssina soisi Tauskin Sinä vain tai Finlandersin Oikeesti ja hääbändi soittaisi humppaa hiki hatussa. Listalla olisi Yölinnun TV:n kokoinen haitari. Ja tähän päälle särisevällä äänentoistolla Yötä. Lähtisipä bändi vähän hulluttelemaan ja soittaisi coverina Robbie Williamsin Angelsin.

73

No, olisihan se myös aika hirveää, jos kunnon häitä ei olisi lainkaan. Ehkä kauhein hääskenaario olisi tiistai-iltana vihkiytyminen maistraatissa, jonka jälkeen mentäisiin ABC:lle syömään sipulipihvit ja laskiaispullat.

Onneksi häänsä saa järjestää ihan itse, niin tämä painajainen ei ole mahdollinen. Kuka hullu lähtee niihin hääohjelmiin, jossa kupletti menee muiden pillin mukaan? Herttinen.

Katsotaan miten kammottavat häät saamme itse järjestettyä. Kun ei ole kirkkoa. Eikä ole kermakakkupukua. Eikä edes sitä kermakakkua. Ja kutsukorttikin on musta!! Härregud!!

PS.  Joku voi pahoittaa mielensä.

PPS. Mielensäpahoittajille tarjotaan perinteisesti pullakahvit.

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

24 vastausta artikkeliin “Hirveät häät <3”

  1. Oon tässä jonkun aikaa tuntenut lievää naisvihaa kaikkien yleisten akkojen hömpötysten ja temppuilujen takia, niin ihanaa että täällä on vielä tuommoisiakin yksilöitä. Sun mies on onnekseen älynnyt napata oikean naisen. 😀

    • Haha! Otan tämän kommentin talteen ja näytän sen hänelle aina kun hänellä menee hermo kaakatuksiini 😉

  2. Kiitos hyvistä nauruista! 😀 Itsekin täällä järkkäilen häitä ja oon kyllä ihan samaa mieltä monesta asiasta 🙂

  3. Hahaa mahtavaa, oot aivan jokaisessa asiassa mun linjoilla! 😀
    Eritoten tuo lapsiasia ahdistaa jo ennakkoon. Lapsukaisethan ovat ihania juu – mutta itse olen sen verran romantikko, että kertakaikkiaan haluan eliminoida mahdollisuuden siihen että yhtenä elämäni tärkeimmistä hetkistä saan sulhaseni sanojen sijaan kuunnella ulisevia penskoja, joita heidän uusavuttomat kurlingvanhempansa eivät osaa taikka HALUA pitää kurissa. Puhumattakaan uskovaisista vanhemmista, jotka antavat lastensa terrorisoida ympäriinsä sillä ”Se on Jumalan tahto!!” (Tämmöinenkin hippiepisodi on nähty.)
    Viime häissä joissa olin, kakarat juoksentelivat lakkaamatta ympäriinsä ja päätyivät lupia kyselemättä hakkaamaan bändin rumpuja. Ja mitä tekee näiden äiti – no ryntää tietenkin paikalle kameran kanssa ja sanoo ”Hyvähyvä Mika-Marko, tee vielä!!”
    Kakaran egon kierouttamista ja kaikenkaikkiaan korviaraastavaa toimintaa.
    Olemme kartoittaneet tuttavapariskuntien (lapsellisten) mielipidettä lapsettomista häistä, ja vasta-argumentit ovat tähän asti olleet aika ihmeellisiä: ”Lapset kuuluu häihin” tai ”Huono idea, vaikeaa.” Timo Soini -tasoista argumentointia. Ei vain voi!
    ”Lapset lopettaa turhan pönötyksen rikkomalla hiljaisuutta”, WHAAT? Huonosti on mun mielestä asiat, jos ilman lapsen läsnäoloa ei osata handlata smalltalkia, tutustua, rentoutua ja nauttia aikuisten bileistä. Sitten jo klassikoksi muodostunut toteamus: ”Lapsettomien pariskuntien on sitä varmaan aika vaikea käsittää mutta kyllä ne lapset vaan kuuluu mukaan.” No tottavie niin onkin vaikeaa käsittää! Onko ihan oikeasti niin mahdotonta irtautua siitä äidin/isän roolista sen verran, että antaa hääjuhlalle mahdollisuuden arvokkaan rauhalliseen atmosfääriin ja omaankin irroitteluun? (Nyt relax, kaikki frigidit ja absolutistit: jos kevyt krebaaminen ei kiinnosta, irroittelun voi tässä kontekstissa tulkita tarkoittamaan vain mitä tahansa toimintaa, johon ei kuulu silmä kovana omien kullannuppujen kaitseminen ja heidän pyhän erityisyytensä esitteleminen.)
    Oon kelaillut että kaivatan hääpaikan pihalle jonkin syvän maakuopan, josta nostan tikapuut pois kun kaikki kakarat on ensin saatu sinne esim. namujen avulla.
    Tai sitten palkkaan jonnekin kuulomatkan päässä sijaitsevaan mökkiin lauman lastenhoitajia, joille kaikki vähänkin omaa vapaa-aikaansa ja yksilöidentiteettiään arvostavat vanhemmat voivat delegoida armaat rakkaudenhedelmänsä.
    Tai sitten yksinkertaisesti pidämme ne lapsettomat häät ja suututamme kaikki lapsikuplassa visusti muhivat tuttavamme moisella itsekkäällä, luonnottomalla ja brutaalilla päätöksellä.

    (Niin ja tämä oli sitten höystöä alusta loppuun, kaikki mielensä pahoittaneet ja pakinaa tekstilajina ymmärtämättömät. Lapset on rakkaita, mutta kannattaa joskus kelata näitäkin pointteja ennenkuin täysin teilataan lapsettomat häät.)

    • Hahaha, loistavaa. Saanko palkata sinut haamukirjoittajaksi blogiini? Voisit loma-aikoinani kirjoittaa puolestani. Loistavaa tekstiä, luin tätä automatkalla ääneen miehelleni ja tirskuimme molemmat. Ei pystynyt pitämään naamaa peruslukemilla! 😀 Maakuoppa ja namuset kuulostaa kyllä huikealta idealta. Pitäisiköhän laittaa toteutukseen.

  4. Mahtava postaus! Oon ollu n. Viisissä häissä elämäni aikana ja täytyy ihmetellä että miksi ihmiset eivät uskalla pitää itsrnsä näköisiä häitä. Muuten sanoit jo kaiken sen mitä ajattelen.

  5. Oon niin samaa mieltä tuosta lapsijutusta ja humpan tai vastaavan soittamisesta. Mun oma kauhuskenaario on juurikin tuo, että joku kakara huutaa niin kovaa, että en kuulisi kun oma mies sanoo tahdon. Tai että hääpaikasta tulee sellainen että lapset juoksee ympäri ämpäri kiljuen kaikkialla.
    Musiikista taas, en todellakaan haluaisi kuunnella jotain sellaista musiikkia joista en pidä häissäni vaan sen takia, että pitäiis ajatella esim. vanhempia vieraita. Menkööt jonnekin humppapaikalle tanssimaan humppaa.

  6. Mua aina huvittaa toi lapsettomien häiden ihannointi. Lapsia olemme kaikki olleet ja lapsia me lähes kaikki saamme. Tämän asian hääprinsessat ehkä näkevät selvemmin sitten kun niitä omia kullannuppuja on syntynyt. Mun häis oli lapset enemmän kuin tervetulleita ja ne oli iso osa juhlafiilistä! Toki puolenyön jälkeinen meno ei enää ollut lasten juttu. Se, että kutsuun känistään ehtoja ja sääntöjä kuka saa tulla ja kuka ei on suoraan sanottuna naiivia. Mut oli mullakin yks inhokki! – en voi sietää mitään viininpunaista häissä..tunkkainen ruma väri 🙂

    • Lapsia olemme kaikki olleet, mutta lapsista emme kaikki pidä tai niitä halua/voi saada. Veikkaan, että omat häät olisivat pikkulapsille ihan yhtä mielenkiintoiset kuin 13 tunnin lentomatka. Lapset eivät edistä omaa juhlatunnelmaa. Oli naiivia tai ei. Mutta onneksi omissa häissä saa olla ihan keskenään se hääprinsessa joka määrittelee ehdot. 😀

      Ja hei, jaamme inhokin. Viininpunaista ei myöskään!!

    • Musta on aika surkuhupaisaa aina kun joku mamma -82 tulee kitisemään, että kyllä lapset kuuluu häihin ja pitää sietää lapsia jaadajaadajaa. Miksi pitää omissa häissä? Jos ei yksinkertaisesti tahdo. Haistakaas scheisse te, jotka haluatte väkisin ne kersanne paikalle tuoda. Jos ei kutsuun känistyt ehdot ja säännöt miellytä, niin kutsuun voi vastata kieltävästi.

      tv. Mielikuvitussulhasen ikioma hääprinsessa

  7. Kappas vaan, meistä tulee rouvia samana päivänä! Voin kertoo että meidän häistä tulee täysin erilaiset, vaikkei pinkkiä tai laventelia tosin ookaan tiedossa 😉

    Tsemppiä häiden suunnitteluun!

    • Onnea Janna! Häät ovat yhtä erilaiset kuin järjestäjätkin! Olisipa aika tylsää, jos kaikki menisivät samalla kaavalla!! 🙂

  8. Mun mielestä on enemmänkin kutsuvierailta itsekkyyttä, jos vetää herneet nenään siitä, että lapsia ei kutsuta häihin. Yleensä kutsut tulevat muutenkin niin paljon etuajassa, että lapsille saadaan hoitajat vaikka sukulaisia ei asuisi lähimaillakaan. Tämä on kuitenkin juhla, jota kukin juhlii yleensä sen kerran elämässään, ja niistä saa tehdä oman näköisensä.
    Jos mä joutuisin kutsumaan lapsetkin, mun häissä olisi n. 22 vierasta enemmän (juu, ihan sisarusteni lapsia..), ja se on kyllä jo PALJON rahaa, ruuat ja juhlapaikka täytyy mitoittaa väkimäärän mukaan.

    • Raha on myös yksi tekijä. Kun kutsuu kaikki mahdolliset lapset ja murjottavat myrtit, nousee vieraiden lukumäärä huomattavan korkealle. Ja kun on budjetin ja tilojen nimissä pakko karsia jo kavereista ja sukulaisista, niin kyllä ne piltit tipahtavat listalta ensimmäisenä. Enkä usko, että kukaan lapsi muistelee vanhuksena katkerana sitä, kun ei päässyt isänsä kaverin häihin. Ainakin toivon niin. 😀

  9. Täällä myös yksi ensi kesän morsian! Vaikka ollaankin tapakristittyjä sanan varsinaisessa merkityksellä niin menemme kirkossa naimisiin. En oo osannut edes ajatella muuta vaihtoehtoa. Oon ollut yksissä häissä jossa oli siviilivihkiminen ja olihan se itse vihkiminen aika koruton vaikka häät olivatkin muuten todella ihanat. Oon ollut myös yksissä kirkkohäissä joissa kirkossa meni aikaa noin 30 min eli siis kaikki ”jeesustelut” oli jätetty mahdollisimman vähälle, edes yhtään virttä ei laulettu. Käsittääkseni nykyään tuota kirkko-osuutta voi muokata aika paljon sen mukaan mitä haluaa, meillä tulee myös olemaan lyhyt kaava. Se on kuitenkin mulle tärkeä osuus että saan kävellä kirkon käytävää sulhasta kohti musiikin soidessa, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Eikä tarkoitukseni oo tällä puhua sua menemään kirkossa naimisiin vaan selittää miksi itse tahdon tehdä niin 😀 Noista muista jutuista oon aika samoilla linjoilla, paitsi lapsia tulee meidän häissä olemaan.

  10. Kiitos kommentista Aada! Ymmärrän auvan hyvin, että kirkko on monelle luonteva valinta. Ja jos uskontoon on hyvin neutraali suhde, ei varmaan ole väliä sillä vaikka vihkiminen onkin kirkossa. Ja olet oikeassa että pappisliirumlaarumit voi lyhentää halutessaan. Onhan kirkko näyttävä paikka!

    Me olemme kirkosta eronneita. Itse en ole maistraattivihkimisiä todistanut, mutta kolme tuomarin toimittamaa vihkikaacaa. Kaikki tilaisuudet olleet ulkona. Upein paikka Saimaan rannalla. Vihkiparin takana avautui kimmeltävä vesistö. 🙂

  11. Haha, olet paras! Pääasia, että juhlista tulee oman näköiset 🙂 Vaikka olenkin samoilla linjoilla kanssasi lähes kaikesta yllä mainitusta 😀

  12. Siis en kyllä kestä, miten en oo aikaisemmin päätynyt sun blogia lukemaan. Sattui Facebookissa fiidiin toi sun Rahkapurkinkannattelijan kirjoittama juttu ja nyt oonkin selaillut sit taaksepäin postauksia ja nauranut niin, että kuola ja räkä valuu vuorotellen paidalle (ja välillä on pitänyt kyllä itkeä tirauttaakin!) Huippujuttuja, kirjotat hirmu hyvin ja hauskasti, mun perjantai-illan ehdoton pelastus! <3

    • Hahaha, kiitos Aliisa! Ihanaa kuulla jos jutut iskee nauruhermoon. Huolestuttavaa tosin, että jollain muulla on yhtä huono huumorintaju kuin minulla. 😉

  13. Hih, meidän häät menee varmaan tohon sun kauhuskenaarioon; Maanantai-aamuna maistraatissa jonka jälkeen huoltsikalle kahville, siitä sitten mies sovittuun tapaamiseen ja minä kaupungille shoppailemaan. Kuuden vuoden jälkeenkin ollaan sitä mieltä että meillä oli tosi hyvät häät. Kukin tavallaan 😉

    • Itseasiassa ei mene! Mieluummin vaikka noin, kuin 350 tuikituntematonta ihmistä, kirkkohäät ja Finlandersin Oikeesti häätanssina. 😀 Jokainen tyylillään, nimenomaan! Voin aivan hyvin nähdä hetken kauneuden tuossakin. Eivät kaikki nauti mistään isoista juhlista ja hössöttämisestä.
      Ystäväpariskunta meni juuri naimisiin maistraatissa. Ei häitä, ainoastaan häämatka. Mitäpä muuta sitä tarvitsee, kuin sen toisen rakkaan ihmisen (ja ne pakolliset todistajat!)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta