Fitfashionin bloggaajien vauvabuumi – tänne iski vain koirakuume

 Luin jostain, että blogiin ei kannattaisi kirjoittaa ruoasta, liikunnasta, suhteista, lemmikeistä tai lapsista. Koska olen epäonnistunut bloggaajana ja kirjoittanut  jo kaikista edellämainituista aiheista, ei enää kannata kääntää kelkkaa ja tuottaa tekstejä hyväksyttävistä blogiaiheista, kuten ajankohtaisista uutisista, päivän asuista tai kestävimmistä kynsilakoista.

Minulla on pitkään muhinut arkistoissa teksti lapsista. Tai pikemminkin itse valitusta lapsettomuudesta. Monet tällä sivustolla ovat saamassa odotettua perheenlisäystä (vauvabuumista kirjoitteli Anna) mutta lienee myös meitä, joita vauvabuumi ei ole tavoittanut. Eikä välttämättä tavoitakaan.

————————————————————————————————————————-

Itse kun olen tässä rouviintumisen kynnyksellä, saan kuulla melko paljon kuittailuja siitä, että kohta meilläkin pienet jalat tömisevät ja vierashuoneeseen muuttaa uusi perheenjäsen. Minun mieleeni tulee heti ajatus vanhaenglanninbulldoggivauvasta. Mutta ilmeisesti näillä vihjailuilla ei tarkoiteta uutta koiraa, vaan ihmislasta.

041357, Continental Bulldog Welpe

Olen tainnut kirjoittaa useammassa kuin yhdessä sivulauseessa siitä, että en ole mikään erityisen lapsirakas ihminen. En ole koskaan ollut. En ole harrastanut intohimoisesti ”syötän tätä nukkea että se pissii ja kakkaa ja minä saan hoivata ja olla sen äiti”-leikkejä, koska halusin mieluummin olla Hopeanuoli tai dinosaurus. En halunnut kotileikeissä  olla äiti, vaan koira. Unelma-ammattini ei ollut äiti, vaan poliisikoira. En tiedä miltä vauvakuume tuntuu.  Unelmissani kotonani ei vilistä kuin kahdet ihmisjalat, minun ja mieheni, sekä useampi pari koirien rapisevia tassuja.

Lapsena ja kärkkäimpinä teinivuosinani jaksoin yökötellä lapsensaamista oikein urakalla ja julistin hyvin hanakasti, että minullehan ei lapsia tule IKINÄ. Niistä ajoista olen kuitenkin ottanut askeleen aikuisempaan suuntaan. Ainakin yritän uskotella itselleni niin. Ei sillä, että haluaisin lapsia yhtään sen enempää, mutta olen  todennut, että on helpompi myötäillä ja sanoa, että ehkä sitten joskus. Onhan se ihan tottakin, ei voi vielä täysin tietää. Mutta pääasiassa siksi ehkä on parempi vastaus kuin ei, että ei ainakaan saa niskaansa sitä ”kyllä sinun mielesi muuttuu”-liirumlaarumia ja esimerkkejä niistä kaikista sukulaisen sukulaisen sukulaisista, jotka olivat ihan niin kuin minä silloin kun he olivat nuoria, mutta nyt on sitten neljä lasta ja viides tulossa. Päälle vinkataan silmää ja tökätään kyynärpäällä leikkisästi kylkeen. Että ei kun peittoa heiluttelemaan ja lisääntymään sitten vaan!

Mieluummin jyrkkä ehkä ja vieno myötämielinen hymy perään kuin jyrkkä ei ja litanja keskustelukumppanin vastaväitteitä, joita ovat vuosien saatossa olleeet:

”Eikö ole sitten hirveää olla vanhana yksin”

”Kylläpä on itsekästä”

”Naiset ovat luotuja synnyttämään. Ihmiset ovat luotuja lisääntymään!”

”Ei tiedä mitään rakkaudesta / kiireestä / epäitsekkyydestä /ruoanlaitosta /elämästä /ennen lapsia”

”Kyllä se mieli vielä muuttuu!”

sipuli

En tiedä mitään muuta mielipideasiaa, jossa toisen mielipidettä yritettäisiin niin hanakasti kääntää, kuin lastenteko tai tekemättömyys. Tokkopa lapsettomat ihmiset yrittävät useinkaan kääntää niiden ihmisten päitä, jotka lapsia kovasti haluavat. Hei kyllä se vielä kaduttaa se lapsienhankinta, usko pois *lisää tähän tarina naapurin Miiu-Liinusta, jolle kävi juuri niin* Se varmaan koettaisiin aika loukkaavaksi. Törkeäksi jopa. Mutta lapsettoman valintaa saa kyseenalaistaa ja mielipidettä yrittää muuttaa.

Ennakkoluulot lapsettomuudesta ovat jotakuinkin sellaisia, että lapsettomuuden itse valitseva ihminen on jotenkin kylmä ja eristäytynyt hyypiö, joka asuu kotona yksin viiden kissan kanssa ja kääntää alushousunsa kahdesti ympäri, ennen kuin pesee ne. Aivan kuin olisi jotenkin täysin absurdi ajatus, että joku ihan täysin normaali ihminen ei vain halua lapsia ilman mitään sen painavampaa syytä tai sairautta tai vakavia mielenterveysongelmia.

Otetaan nyt esimerkiksi minut. En ole mikään lapsienvihaaja, joka istuu päivät pitkät nenä kiinni lasissa ja kyttää, mitä naapurin lapset pihalla tekevät, jotta pääsisi huutamaan ärräpäitä ja valittamaan. En kulje leikkipuistoissa heittelemässä myrkytettyjä karamelleja pilttien poimittavaksi. Tulen lasten kanssa toimeen ja olen ihan tasapainoinen järkevä aikuinen, joka voi lapsia hoitaa ja käsitellä. Ja josta lapset usein pitävät. Minulla on hyvin voimakas tarve hoivata ja pitää muista huolta ja haluan, että kaikki voivat hyvin. Jouluna avustan lapsiperheitä Jouluapua-keräyksen kautta. Olen onnellinen, kun läheiset saavat perheenlisäystä. Minua surettaa ihan siinä missä ketä tahansa muutakin, että lapsia kaltoinkohdellaan, hyväksikäytetään tai kiusataan, Empatiakykyni on ihan normaali. En ole napalmi-iskuja päiväkotiin suunnitteleva psykopaatti.

Minä en vain viihdy lasten seurassa. En jaksa leikkiä. En siedä melua ja jatkuvaa seuraa. Arvostan todella paljon omaa rauhaa ja kiireettömyyttä. Minua ahdistaa ajatus niin suuresta vastuusta, joka pakottaisi minut muuttamaan elämäntyyliäni. Kun seuraan sivusta lapsiperheitä, en yksinkertaisesti näe siinä mitään, mikä minua kiinnostaa tai kiehtoo. En haaveile siitä, että saan nähdä oman kuvani jälkeläisissäni tai jättää tänne pikku-Eveliinoja kantamaan minun perintöäni (vänkyröitä alahampaitani) ja temperamenttiani. Biologinen kello ei ole koskaan kilahtanut, eikä mieleni osaa tulevaisuudesta unelmoidessani edes sijoittaa miljööseen lapsia. Siellä ollaan vain minä ja mies keinutuolissa onnellisina oman kodin verannalla koirien kera.

image_1373150089

Kenties käykin niin, että meillä tulee tuon rahkapurkinkannattajan kanssa niin tylsää, että koira ei enää riitä keskustelunaiheeksi ja haluamme lapsen. Tai kenties se biologinen kello alkaa epävireisesti pitää jotain kilkatusta. Kukapa tietää. Mutta jos ne pienet ihmisvarpulit eivät tässä taloudessa tepastele tai pienet tahmatassut sotke naamaansa suklaajäätelöllä, se on ihan tietoinen valinta.

Ja kysymys niille, jotka sanovat, että et sinä tyttö hyvä tiedä mitään todellisesta rakkaudesta ennen kuin olet saanut lapsen: Onko teillä koskaan ollut ranskanbulldoggia?

Pitäisi ottaa mallia ruhosta. Keep calm and be a bulldog.
                                          <3

 

 

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

17 vastausta artikkeliin “Fitfashionin bloggaajien vauvabuumi – tänne iski vain koirakuume”

  1. Olipas hyvä kirjoitus! Itsellä on kyllä toiveissa vielä lapsia, mutta lähipiiriini kuuluva ihminen on tehnyt päätöksen ettei aio tehdä lapsia. Ja olen vain vierestä joutunut seuraamaan, kun hänet tuomitaan ihmisenä tuon päätöksen takia. VÄÄRIN! Ei kaikkien tarvitse lisääntyä jos ei halua. Maapallo on muutenkin ylikuormittunut ihmisistä, niin mitä niitä väkisin sitten tekemään.

    Ja oletkos huomannut työpaikoilla, miten lapsiperheiden vanhemmat ovat etuoikeutettuja valitsemaan lomiensa ajankohdan, heidän ei tarvitse tehdä ylitöitä jne. Ihan kun meillä lapsettomilla ei olisi muuta elämää tai tekemistä 😛

    • Olen kyllä huomannut vuosien saatossa saman ilmiön. Mitäs me lapsettomat nyt muka juhlapyhillä tai hiihtolomilla tehtäisiinkään! 😀

      Minusta on paljon huolestuttavampi ajatus, että kaikki tekisivät lapsia. Kaikkien kun ei todellakaan pitäisi niitä lapsia hankkia. Olisivat vain kaikki lapsettomuuteen nihkeästi suhtautuvat tyytyväisiä, että ihmiset jotka eivät koe vanhemmuutta omaksi jutukseen, jättävät kyseisen ihmiskokeen toteuttamatta.

  2. Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Monesti törmää mainitsemiisi vihjailuihin ja kyselyihin, mutta tosi asia vaan on, etteivät kaikki halua lapsia. Välillä tuntuu, kuin sitä pitäisi jotenkin kyetä perustelemaan muille, ja selittelemään mutta ei tarvi. Elämän voi elää vapaaehtoisesti haluamallaan tavalla.

    • Kiitos!! Se on jännä juttu, että tällaista asiaa tarvitsee perustella ja perusteiden pitäisi olla jotenkin tarpeeksi hyviä, että on ok olla tätä mieltä. Eihän lasten hankintaakaan tarvitse yleensä mitenkään perustella? Ei se ole mielestäni mitenkään poikkeuksellista tai erikoista, että ei lasten kanssa viihdy ja siksi ei niitä lapsia omaan elämäänsäkään kaipaa. Pitäisi riittää perusteluksi niitä kaipaaville. 😀

  3. En voisi enempää samaistua joka ikiseen sanaan mitä kirjoitit. Sain lapsena kummitädiltä nuken ja rattaat lahjaksi, vaikka äitini oli sanonut, että en tule niillä ikinä leikkimään, että turha ostaa. Leikin minä…Kuskasin nuken rattailla hiekkaa leikkimökkiin.

  4. Moi,

    Täällä kanssa yks ranskiksen omistaja ilmoittautuu samojen ajatusten pohtijana!

    Itselläni rupee ikä olee kohta 30 niin on vähän kahdenvaiheilla, että tehdäänkö lapsia vai ei. Viisi vuotta ollaan yritetty ilman tulosta, mutta missään vaiheessa en ole kokenut asiaa niin, että olisin jotain vailla vaikka ei lasta ole tullutkaan ja kiitos siitä kuuluu koirilleni. Suurin ongelma asian tiimoilta tuli tässä vastaan kun piti päättää tapettia ylimääräiseen makuuhuoneeseen…:D Tiedän, että elämäni tule olemaan antoisaa kummin päin tahansa ja osittain pelkäänkin sitä, jos sitten saadaankin lapsi niin elämä muuttuu.

  5. Kyllä maar kyselyt loppuu kun ikää tulee lisää ja munasolut ei enää irtoa 🙂 Hyvä kirjoitus, olen totta tosiaan kuullut nuo samat lauseet useastikin.
    -Kahden chiuhuahuan ja canarion äiti-

  6. Oon kans huomannut että helpommalla pääsee kun vastaa uteluihin sillätavalla kainosti ja katsetta väistellen kieltävästi tai ikäänkuin epäröiden. Mä olen myös kyllästynyt vänkäämään asiasta, vaikka kumma kyllä nykyään ihmiset uskovat mua paremmin kun ikää on ”jo” kolmekymmentä. Tai ehkä tyypit luulee mun kainostelustani että meillä on jotain fyysisiä ongelmia lapsensaannissa? En tiedä enkä välitä kunhan loppuisi utelut tätä lajia. 🙂

    Mä olen kuullut myös jotenkin niin vakuuttavia vakuutteluita tästä mielenmuuttumisesta, että olen ihan tosissani alkanut miettimään että missäköhän iässä tämä perustavanlaatuinen persoonallisuudenmuutos oikein tapahtuu? Voi kun näilläkin tyypeillä olisi mahdollisuus päästä mun pääkopan sisälle, niin saattaisikin heillä mieli muuttua 😀

    • Juu, se vänkääminen on ihan sama kuin vain lisäisi bensaa liekkeihin! Sitten vasta saakin niitä katseita ja vihjailevia hymyjä ja pukkauksia kylkiin, että joo joo, mutta… Vink vink. 😉 Ei jaksa käydä sotaa tuulimyllyjä vastaan, vaikka olisikin ihana inttää asiassa lapsellisesti vastaan, kun ottaa välillä niin pattiin, että ei mene mielipide jakeluun.

      Että sitä persoonallisuuden muuttumista odotellessa. 😀

  7. Mä oon kans kuullut noi kaikki lauseet, mutta en koskaan henkilökohtaisesti. Yhyy, en voi edes tuntea yhteenkuuluvuutta muiden vapaaehtoisesti lapsettomien kanssa, koska multa ei ole koskaan aiheesta tivattu ja kyseenalaistettu. Ehkä tämä meidän eläinlauma (vuodesta 1997 vaihteleva kokoonpano, mutta enimmillään neljä kissaa ja kaksi koiraa) on sitten riittänyt uteliaille vastaukseksi.

    • Ooooh, neljä + 2 lemmikkiä. Ilmankos. Yksi koira ei selvästikään ole tarpeeksi torppaamaan uteluita!

  8. Aika kauheaa jos joku oikeasti sanoo, ettei tiedä mitään rakkaudesta ennenkuin on saanut lapsen… Ei varmaan sellaisesta rakkaudesta mitä omaa lastaan kohtaan tuntee, mutta rakkauta on monenlaista…
    Lasten saanti on niin jokaisen oma asiaa ja on niin ikävää että joidenkin täytyy toisten lastensaantiin yrittää puuttua…

    http://outikarita.fitfashion.fi

    • Samaa mieltä! Jokaisen oma asia ja koskaan ei voi tietää, voiko se keskustelukumppani niitä lapsia edes biologisesti saada. Siksi tunkeilu ja ”kyllä sinun mielesi vielä muuttuu” tuputus voi olla aikamoisen loukkaavaa ja töykeää.

  9. Hyvä teksti jälleen :). Itsekin pidän lapsista ja on ihanaa olla täti veljen pojalleni, mutta en kyllä voisi kuvitella itse hankkivani lasta. Ehkä vuosien saatossa mökkihöperöidyn, muutan metsän keskelle, missä paijailen vain koiria ja hevosiani. Ihmisen nähdessäni vain murahdan enkä osaa enää puhua. Hmm.. siinäpä suunnitelma!
    Tuosta bulldogista…minua surettaa ihan kamalasti koirien jalostus, bulldog on yksi sairaimmista roduista mitä on. Kaikki bulldogit kärsivät hengitys- ja liikkumisvaikeuksista koko elämänsä. Kyseisen rodun on pilannut ihminen omilla ihanteillaan. En tiedä mitä hienoa on koirassa, joka ei koskaan pysty hengittämään kunnolla. Ne voivat olla onnellisia koiria, mutta minun eettiset arvoni estävät itseäni tukemasta yhtään kyseisen rodun tukemista 🙁 Olen pahoillani jos paasasin, halusin tuoda vain tämänkin näkökulman esille kun aihe on minulle niin läheinen. Tsemppiä sulle kuitenkin jatkoon ja treeneihin! 🙂

    • Miru, kiitos kommentistasi! Mä ymmärrän aivan täysin tuon kannan ja vaikka olenkin bullaihminen, kyllä mua surettaa tosi paljon koirien jalostus. Olen itse tosi tarkka siitä, millaisen koiran otan. Esim oma ranskikseni on syntynyt 8 pennun pesueessa, luomusynnytyksessä. Pitkäjalkainen ja pitkänenäinen. Hoikkarakenteinen ja juoksee vaikka maratonin. Samoin vanhaenglanninbulldoggi ei ole jalostetuimmasta päästä. Toki vaihtoehtona olisi sitten joku russeli, joka meillä onkin ollut 10 vuotta. Luonne vaan ei ole mieleen. :/
      Ranskisjalostuksessa mennään koko ajan huonompaan suuntaan ja pelkään, että en enää uutta ranskista ota. Lyttynenäisiä, pätkäjalkaisia tankeroita, jotka rohisevat, en minäkään voi katsella hyvillä mielin. Järkyttävää touhua… En missään nimessä ota sellaisista pentueista koiraa jatkossakaan.

    • Ihailtavaa, että olet kuitenkin tietoinen asiasta ja osaat ottaa terveysseikat huomioon ^^. Mietinkin hetken uskallanko kommenttia laittaa jos tulee vastaan vaan ihmeellistä mussutusta mitä yleensä koiraihmisiltä jotka eivät terveysseikkoja syystä tai toisesta huomioi…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta