Elämää fitnessbeiben rahkapurkinkannattelijana osa III

Kun joskus taannoin kyselin toiveita tulevista jutuista, moni pyysi, että rahkapurkinkannattelija päästettäisiin jälleen paljastamaan, mitä Ever Fit-blogin parsakaalinkatkuisissa kulisseissa oikein tapahtuu. Tälläkin kertaa menetelminä saada mies kirjoittamaan olivat lahjonta (korvapuustit) ja kiristys (NHL-peli menee kirpputorille)

Päästetään siis rahkapurkinkannattelija näppäimistön ääneen ja kertomaan mietteitä kumppanin ah-niin-trendikkäästä-fitnesstörppöilystä.

IMG_7569[1]
Tuomaksen näkemys fitness-urheilusta. Ehkä tästä mallia ensi vuoden poseerauksiin? PS. Kuvanottohetkellä uhkasin avata rasian, jossa on keitettyjä munia ja parsakaalia sekä valkokaalia. Johan sujahti bikinit päälle suitsaitsukkelaan.

_________________________________________________________________________________________________

”Kisat olivat hieno kokemus ja pakko sanoa, ettei ole pientä miestä hetkeen jännittänyt toisen puolesta niin paljoa kuin kisapäivänä jännitti. Oli upeaa nähdä oma parsakaalinpupeltaja lavalla ja paremmaksi fiiliksen teki se, kun näki miten paljon hän siitä lavalla pyllistelystä nautti. Kavereista ja lähipiiristä kertyi oikein kelpo kannustusjoukko ja pari kertaa Paviljongilla raikuivat ”Hyvä Eve!”-karjahdukset niin, että muuta ei salissa kuulunutkaan (ainakaan meidän mielestä). Itse tapahtuman aikana omakin silmä harjaantui siihen mitä tuomarit hakevat kärkijoukolta ja vertaillessani muita kisaajia Eveen, oli veikkaukseni, että top 10 – joukkoon olisi erittäin hyvät saumat. Eikä tuo veikkaus aivan mönkään mennyt – lopullinen sijoitus oli 11. Sai olla ylpeä tulevan morsmaikun suorituksesta, etenkin kun otti huomioon millaisten vaikeuksien kautta tuo tyttö lavalle nousi! Sisukas vaimo. Voisi sanoa, että monella olisi jäänyt kisat väliin.

kars

Kisojen jälkeen odotin tietenkin innolla, että Eveliina palautuisi nopeasti normaalikuntoon – henkisesti ja fyysisesti. Tiesin kyllä, että palautuminen on pitkä prosessi: kurinalainen ruokavalio pysyy vielä arjessa, kaloreita nostetaan maltilla ja tietty arjen rytmitys pidetään parhaan mahdollisen palautumisen kannalta yllä. Mutta myönnettäköön, että kyllä siinä pieni pettymys pääsi hiipimään pään sisään, kun kisojen jälkeen Eveliinan arkea täytti ahdistus. Ahdisti palautunut nestetasapaino, ahdisti omat syömiset ja  ahdisti oman peilikuvan näkeminen. Minne katosi se kesien 2013 ja 2014 itsevarma nainen, jonka tunsin? Kehuin ja sanoin, että hän näyttää todella hyvältä, nesteet ne vaan ovat palanneet takaisin. Ei ole mitään aihetta ahdistua kunnosta!

IMG_5953[1]

Kyllähän personal trainerin pitäisi itsekin tietää mitä kropassa tällaisen rääkkäyksen jälkeen tapahtuu, kun aletaan nostamaan kalorimäärää hiljalleen ja elämä muutenkin normalisoituu. Sairasteluiden ja ei-niin-kivojen juttujen takia salilla vietetyt tunnit jäivät varsin minimiin ja tämä varmasti ruokki Eveliinan omia ajatuksia siitä, että hän paisuisi kuin pullataikina. Tosin niillä ruokamäärillä mitä Eveliina söi, ei lihomisen pelkoa ole.  Ja pakko sanoa, että Eveliinalle ei tähänkään päivään mennessä ole kertynyt mitään ylimääräistä kroppaan.

Mutta ei se ole ihmekään, että niin tarkka ruoan, oman painon ja kropan mittailu horjuttavat fiksunkin, urheilun parissa toimivan ihmisen päätä. Kisojen jälkeen voitiin, ja voidaan tänäkin päivänä, puhua jonkinasteisesta syömishäiriökäyttäytymisestä. Kehonkuva ei ole edelleenkään ihan kunnossa. Pari kertaa keskusteltiinkin kisojen jälkeen, että ammattiapua on otettava, jos tilanne ei parin kuukauden aikana lähde parantumaan. Näitä ongelmia onkin täällä avattu avoimesti kisojen jälkeen: Karu totuus Itsekuristaja iskee jälleen ja Terveysvankila

Ote ongelmasta on selvästi saatu, mutta kyllä arjessa näkyy välillä se epäröivä Eveliina, joka miettii syömisiään liikaa. Pääsääntöisesti kuitenkin menee hyvin ja ruokailut sujuvat ilman murehtimisia. Ihmismieli osaa  olla oikukas, mutta järkeilemällä ja tuella on päästy pitkälle!

IMG_3861[1]

Rahkapurkinkannattelija osa II taisin mainita, että kisojen jälkeen päästäisiin jatkamaan siitä mihin alkukesästä 2014 jäätiin. Kesämuistot mielessäni odotin tätä  innolla. Kisojen jälkeen vierähti toki aikaa, että tähän toivomaani tilanteeseen päästiin, mutta syyt ovat ymmärrettäviä. Omat korkeat odotukset nopeasta palautumisesta yms. tietenkin toivat sen pienen pettymyksen tunteen, mutta kun kotona alkoi olemaan taas tuttu, läsnäoleva kumppani ja tutut sekoilusessiot tulivat kehiin, venyivät Rahkapurkinkannattelijan suupielet onnelliseen hymyyn. Olen ollut niin iloinen saadessani tuon ihmisen ja meidän yhteiset jutut takaisin arkeen! Loppudieetin aikainen totinen fitness-zombie ei ollut mitään maailmanluokan parasta treffi- ja hassutteluseuraa..

IMG_5232[1]

Neiti bloggaaja on täällä blogimaailmassa jo hieman ehtinytkin kertoa suunnitelmia ja tavoitteita vuodelle 2015. Yksi tärkeä asia meille molemmille on tulevat häät. Ne lähenevät pikaista vauhtia ja eräs nimeltämainitsematon henkilö onkin saanut häiden suunnittelusta mieleistä puuhaa monelle illalle. Minulta kysytään joskus mielipiteitä esim. kutsujen ulkonäköön liittyen (ihan kuin sillä olisi merkitystä) ja se on ollut mukavaa. En kuitenkaan näe itseäni tärkeässä roolissa häiden suhteen. Kunhan hankin tuomarin, saavun itse paikalle puku päällä ja olen tehnyt tienvarsiviitat ja laittanut ne paikalleen sekä maksanut jotain mitä Eveliina on käskenyt maksaa. 😀 Selkeä toimenkuva! Luotan täysin morsion  makuun niin häiden kuin sisustuksen yms. suhteen. Meillä on melko samanlainen maku, mutta jos minut laitettaisiin valitsemaan esim. kattauksen värejä tai muutakaan tunnelmaan liittyviä härveleitä, olisi lopputulos varmaan vähintäänkin katastrofaalinen. AInakin kun vastassa on erittäin tarkka ja makunsa tunteva henkilö.Olen Värituntemukseni/silmäni kun eivät tunne tunne mitään ”kermaisen pippurikastikkeen oranssia” tai ”kuohkean munavoin valkokeltaista sekoitusta” Olenkin oppinut, että naisen silmä tunnistaa huomattavasti useamman sorttisia sävyjä, kuin miehen.

how_men_and_women_see_colors

Tiedättekö sen tunteen, kun ajattelet toista ihmistä ja koko kroppasi läpi menee samaan aikaan lämmin ja kylmä aalto ja sinut valtaa äärimmäisen iloinen, onnellinen ja hyvä fiilis? Kun mietin lähitulevaisuutta, sitä miten ollaan tavattu, mitä olemme kokeneet ja mitä tulemme kokemaan, miltä tuo nainen näyttää häämekossa ja sitä, että saan sanoa ”Tahdon”, asettaa vihkisormuksen hänen sormeensa ja suudella vaimoani… Siitä minulle tulee tuo fiilis!

IMG_7976[1]

Häiden jälkeen alkaa sitten toden teolla valmistautuminen kevään 2016 kisoihin! Molemmat varmaan toivomme, että ensi kisat päästäisiin helpommalla ja vähemmällä määrällä huolia. Mutta haluan uskoa, että näin se tulee olemaan! Vaikka elämä olisikin kohdellut kaltoin, on turha lannistua ja murehtia. Se on mennyttä. Sen sijaan siitä voi oppia ja kulkea eteenpäin kokeneempana. Näillä mietteillä kohti häitä ja tulevia fitnesstörppöilyjä!

leijona

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

6 vastausta artikkeliin “Elämää fitnessbeiben rahkapurkinkannattelijana osa III”

  1. Voi että kun tää oli ihana! Käykö rahkapurkinkannattelija itsekin salilla?

    ”Tiedättekö sen tunteen, kun ajattelet toista ihmistä ja koko kroppasi läpi menee samaan aikaan lämmin ja kylmä aalto ja sinut valtaa äärimmäisen iloinen, onnellinen ja hyvä fiilis?” Olen hyvin onnellinen ja onnekas kun saan vastata, että joo! (:

    • Ihana kuulla! Minä olen myös siinä onnellisessa asemassa. Onhan se nyt huippu tunne!

      Rahkapurkinkannattelija käy myöskin salilla. Löytyy siis varmistaja kotoa! 😉

    • Me ollaan tällaisia lälläreitä. Täytyy toivoa, että häävieraat kestävät ällölällyn siirapin. 😀 <3

  2. Tosi kiva ja ihana kirjoitus! Miehesi on ollut hienosti mukana noissa kisajutuissakin ja varmasti korvaamaton tuki 🙂
    Ihanat häät on varmasti myös tulossa <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta