Mittoja ja mietteitä.

Kisoista alkaa olla kutakuinkin 20 viikkoa. Puntarille könysin viimeksi joulukuussa. Olen pyrkinyt välttelemään vaa’an tuijottelua ja antanut tuon kapineen pölyttyä piirongin alla. Mittanauha on pitänyt minut jotakuinkin kartalla siitä, missä painon kanssa mennään.

Eilen päätin kuitenkin päivittää tietoni tilanteen tasalle ja kapusin puntarille. Sai kyllä taas huomata, että ”silloin tällöin” mieleen hiipivä stressi on ollut kyllä täysin turhaa. Kun on päässyt taas normaalisti liikkumaan ja arki on kiireistä kuten aina, ei se paino ole suinkaan päässyt nousemaan. Se oli mokoma tippunut! Kun viimeksi puntarilla piipahdin, paino oli siinä 64kg hujakoilla. Eilen vaaka vilkutti lukemia 62,5kg. Ei siinä, tulevien häiden takia (ja muutenkin) haluan pitää kunnon fiksuna, mutta lihasmassasta on kyllä turha haaveilla, jos paino vain laskee. Lisää siis ruokaa ja pörinää pyttyyn!

2 viikkoa kisoista vs 19 viikkoa kisoista. See no difference
2 viikkoa kisoista vs 19 viikkoa kisoista. See no difference

Muut mitat 23.1. 2015

  • VY: 66cm
  • LY: 100cm
  • Reisi: 52cm
  • Olkavarsi rento: 27,5cm
  • Olkavarsi jännitetty: 30cm

Syyskuu 2014 (muutama viikko ennen kisoja)

  • Vyötärö: 64,7cm
  • Lantio: 96cm
  • Reisi: 51cm
  • Olkavarsi rento: 27cm käsivarsi jännitetty: 31cm
  • Paino: 60kg

Muutokset:

  • Paino +2,5kg
  • Vyötärö: 1,3cm
  • Lantio +4cm
  • Reisi + 1cm
  • Olkavarsi rento: +0,5cm
  • Olkavarsi jännitetty: -1cm

Olen tyytyväinen, että kunto on pysynyt siistinä. Ja olisihan se ihme, että ei olisi pysynyt, koska tarkkana on oltu. Mutta mitat ja kuvat kyllä muistuttavat siitä faktasta, että kisakunto jäi liian pehmeäksi ja lihasmassaa täytyisi saada lisää. Jos kerran näin vaivattomasti pysyy tällainen kunto yllä, mihin kroppa palautui heti kisojen jälkeen. Jos olisin ollut tarpeeksi rapea kisoissa, olisivat muutokset olleet kyllä isompia. Mutta nyt kävi niin. Jos olisi vain ollut sitä malttia kasvatella pattia ja pitää pidempi offi välidieetin jälkeen, olisi varmastikin säästynyt murheelta jos toiselta ja vienyt lavalle paremman kokonaisuuden. Raakahan se kroppa oli ja on sitä edelleenkin.

Treenit ovat rullanneet taas mukavasti. Vielä mennään lihaskestävyyttä kohotellen, mutta joissain liikkeeissä on päässyt jo ihan mukaviin painoihinkin. Tällä hetkellä salitreenejä tulee viikossa 4 ja lisäksi sitten tunnin verran dancehallia, koiran kanssa käpsyttelyä ja fiiliksen mukaan jotain liikkumista, esim spinningpyörän satulassa tai viides salikerta. Tällä hetkellä teen kahdesti jalat ja kahdesti yläkropan.

Tarvitsen lihasta tasaisesti kaikkialle. Koen, että pakaraosasto on se vahvuus ja siellä on hyvin pyöreyttä. Saan treenit loistavasti perille. Mutta reidet sekä kädet ovat aika rimpulat, selkä ei ole koskaan liian leveä ja olkapäihin olisi saatava rutkasti muotoa. Eli kunnostettavana koko paketti. 😀

Mutta mikä on parasta, mikään kohta kehossa ei tuota stressiä. Jossain vaiheessa hepuloin säännöllisesti sitä, että etureiteni ovat tuollaiset kuikelot ja ääh kun ne on niin kuikelot ja ääh ja ääh ja äääh. Nyt kaikki ”puutteet” tuntuvat vain todella motivoivilta. Tässä on pohja ja tätä työstetään. Pitkä matka on jo tultu ja nyt voi oikeasti nautiskella, kun ei tarvitse pudottaa painoa.

Ei oo enää tätä pötsiä
Ei oo enää tätä pötsiä

Nyt kun motivaatio on taas löytynyt ja into tekemiseen on kova, on tullut myös hinku hankkiutua takaisin valmentajan valvovien silmien alle. Olen nyt kisoista asti mennyt ihan omine nokkineni ja ajattelin, että haluankin näin mennä ainakin toistaiseksi. Se on ollut vapauttavaa ja mukavaa. Mutta kyllä sitä vaan kaipaa, että joku tsekkaa kuntoa ja on pätevät suunnitelmat ja työkalut siinä käsillä ja hommaa viedään määrätietoisesti eteenpäin. Kun itsekseen touhuaa, ei aina kyllä näe sitä ongelman ydintä, eikä osaa ehkä tehdä tarvittavia toimenpiteitä, jotta kehitys saataisiin maksimoitua. Suunnittelin, että ottaisin valmentajan taas ensi syksystä eteenpäin, mutta kyllä on myönnettävä, että houkuttaisi kovasti jo nyt sellainen palkata, kun tämä mielikin on millainen on.

IMG_8199[1]

Kun päätin 2013, että lavalle on päästävä N-Y-T nyt. otin yhteyttä Team Fitin Johanna Koskiseen sekä Halosen Mattiin. Kumpaankin tiimiin olisi silloin paikka ollut, mutta mikä lie silloin sai tekemään muita valintoja. No, kokemuksista viisastuneena tiedän ainakin paremmin, millaisen valmentajan itselleni haluan ja tarvitsen. Ja uskon, että tulevaisuudessa se valmentaja tulee olemaan Matti Halonen, jos vain paikkoja on avoinna. Matille lähteekin saman tien viestiä, kun asia tuntuu ajankohtaiselta. Siinä on ihminen, johon voi varmasti luottaa. Ja kaikki tuntemani valmennettavat ovat olleet supertyytyväisiä häneen! Nyt on kuitenkin vielä suunnattava ajatukset ja erityisesti budjetti tulevia häitä kohti….

need-money-not-a-job_o_360986

Päätin muutenkin olla hieman varteenotettavampi fitnesstörppö ja ilmoittauduin Minna Pajulahden valmennuspäivään. Olen ollut korkokengät jalassa kisojen jälkeen varmaan kaksi kertaa. Kuolenkohan häpeään, kun menen sinne tepastelemaan? Toivotaan, että en. Mutta veikkaan, että luultavasti. Poseeraukset ovat minulle kyllä edelleen todella heikko lenkki. Jos edes mahdollista, vieläkin heikompi, kuin luikerot koipeni. 😀 Ei olisis siis lainkaan huono, että palauttelisin rutiineihin poseeraustreenejä…

Ja eilen pidin tankkauspäivän! Juu. Se ei kyllä todellakaan ollut mikään optimoitu ja järkevä fitness-tyyppinen tankkaus säännösteltyine rasvoineen, vaan enemmänkin sellainen ”syönkaikkeamitähuvittaaniinpaljonettäoksettaajatuleeripuli” mussutuspäivä. Mutta kyllä muuten vetikin kroppa ruokaa (vaaleaa sämpylää) oikein urakalla. Vaan murina kuului kun lappasin about 10 000 kalorin edestä pöperöä maaruun. Ah. Aamulla oli vatsa kuopalla. Jonnekin se kaikki mössö upposi. Eikä ees harmittanut. Je!

IMG_8196[1]

PSST! Fitnesstukulla nyt myös alessa nämä pökät. Better Bodies-faneille nannaa!! Mun on ehkä pakko kotiuttaa…

bb
42,9e !

 

 

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

2 vastausta artikkeliin “Mittoja ja mietteitä.”

  1. Missä ja milloin Minnan valmennuspäivä on? 🙂 mahtaako vielä ilmoittautuminen olla auki.

    • 8.2. Jyväskylän Kuntomaailmassa. Käsittääkseni on täynnä, mutta järjestäjltä voinee kysellä peruutuspaikkoja. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta