Blogimainonta – kaupallista kakkaa?

Blogien lukeminen on aika paljon vähentynyt tässä vuoden aikana, mutta kyllä minä edelleen välttelen muunmuassa koulutehtävien tekemistä tiiraillen, olisivatko suosikkibloggaajat päivitelleet jotain uutta ja olisikohan Kinuskikissa leiponut jotain ihania ällömakeita kinuskisuklaakrokanttiminttusuklaapalleroita, joita haluaisin päästä testaamaan.

En löytänyt herneitä nenään vedettäväksi.
En löytänyt herneitä nenään vedettäväksi.

Nyt minun pitäisi olla täyttä häkää kirjoittamassa kävelyn manuaalisesta ohjaamisesta osana fysioterapiaa tai tutkailla tuota aamulla kotiin kuskattua kliinisen neuropsykologian tenttikirjaa, mutta kummasti sitä koneelle istahtaessa aukesi ensimmäisenä Facebook ja blogit. Ei suinkaan Word.

Välillä tulee sellainen olo, että himputin himputti, kun kirjoittaminen on nyt työlästä. Varsinkin, jos ja kun elämässä ei tapahdu mitään kauhean erikoista. Ei ole villiä muodonmuutosta, josta päivittää kuvia. Ei voi tarjota käänteitä kisadieetin etenemisestä eikä ole annettavaksi vinkkejä siitä, kuinka voit tehdä huikeimpia goji-pakuri-lantalettuja aamupalaksi.  Luin jostain, että blogissa pitäisi olla hyödyllisiä käytännön vinkkejä ja ideoita. No voi himpura. Olen antanut varmaan kolme hyödyllistä käytännön vinkkiä ja puolikkaan idean koko blogitaipaleen aikana. Sorry!

IMG_8271[1]

Kun viimeksi iski tällainen ööemmätiiämitämäkirjottaisin-fiilis, niin modernina naisena toki surffasin sivulle google.fi ja laitoin hakusanoiksi: aiheita blogiin. Omaperäistä. Eikö. Ah, mikä vinkkien tulva vyöryikään näytölle! Klikkasin auki toinen toistaan vakuuttavampia otsikoita järisyttävän hyvän ja koko kansan huulille nousevan kuuman perunan sekä minulle miljoonia tuottavan blogitekstin toivossa. Olivathan otsikot luokkaa:

”Näin teet blogistasi suositun hetkessä”

”Blogiaiheita, joilla voit rikastua”

Luonnollisesti  oli tottakai klikattava auki kirjoitus niistä aiheista, joista ei blogissa kannata missään nimessä kirjoittaa ja kuten ounastelinkin, siellä olivat juuri ne aiheet, joista mielestäni kuuluukin kirjoittaa. Blogiin kun ei ilmeisesti kannattaisi kirjoittaa mistään, mikä voi jakaa mielipiteet tai nostaa vähän kuumempia tunteita. Ei kannata kirjoittaa ruoasta, ei saa kirjoittaa liikunnasta. Ei parane kirjoittaa lapsista, eikä lemmikistä, eikä suhteista, eikä uskonnoista, eikä oikein mistään. Tai sitten kannattaa pitää kommentointi suljettuna, ettei saa hirveää ripulitulvaa niskaansa.

Kummallista, että kukaan ei ollut lisännyt listaan Freddyjä, gluteenitonta ja maidotonta ruokavaliota, fitness-lajeja tai palautusjuomia. Pitänee vinkata sivun ylläpitäjälle, että joku uskonto on niin so last season aihevalinta kiellettäväksi, kun on niin paljon erikoisruokavalioita, joista tapella.

No, palatakseni tähän tenttiin lukemisen välttelyyn… Tässä kun tosiaan perus blogikierrosta tuli tehtyä, pisti silmiin ihan erityisen terävästi blogimainostus. Ei siinä mitään, kun mainosta tulee jostain silloin tällöin. Ja kyllähän sen nyt ymmärtää, että blogi on hyvä mainostila ja mainoksilla voi saada hieman ylimääräistä hyhnää. Bloggaaminen vie aikaa, eikä tästä kaikille makseta mitään isoja masseja. Minä saan tässä portaalissa arveluttavilla jorinoillani tasan 0 euroa (hups, kirjoitin rahasta!)  Yhteistöillä sitten saa hieman kompensaatiota, jos saa. Luonnollisestikin vastineeksi siitä, että yritykset sijoittavat minuun, minun on tehtävä jonkin sortin promootitota jotta hekin voisivat saada jotain. Vaihtokauppaa, katsokaas.

Sponsored by ÄITI <3
Sponsored by Minä

Minäkin mainostelen täällä blogissa vähän väliä. Yhteistyökumppaneista on ollut suuri apu etenkin kisataipaleella ja seison aidosti mainostamieni palveluiden ja tuotteiden takana. Minä en halua kirjoittaa tuotteista, joita en käytä tai joista en pidä. Enkä mainostaa yrityksiä, jotka yrittävät vaikuttaa siihen, mitä kirjoitan.  Lätkin sopimuspapereihin heti alkuunsa että en lähde mukaan tekemään mitä tahansa mainoskampanjoita, koska olin ja olen sitä mieltä, että on ärsyttävää lukea postausta, jossa joku toinen sana on mainostettavan tuotteen nimi. ”Tänään alotiin aamuni mirumuropuurolla, joka on valmistettu herkullisesta mirumarumurosta. Mirumuro sopii upeasti välipalaksi, kasvovoiteeksi ja käy hyvin myös peräpukamien hoitoon. Itse löysin tuotteen vasta ja olen aivan hullaantunut, enkä voisi enää kuvitellakaan käyttäväni muuta muroa, kuin käytännöllistä ja monipuolista mirumarumuroa!”

salad

Monesti olen bongannut mainoksista kiinnostavia lisäravinteita, hyviä tarjouksia, uusia  treenivaatteita yms. Sikäli en pidä blogimainontaa minään hermoja raastavana juttuna. Mutta sitten kun sitä mainosta tulee joka tuutista ja teksti on vain tuotteiden hehkuttamista, eikä mitään muuta, niin kyllähän se jurppii. Aika nopeasti hakeutuu hiiren nuoli tuonne oikean yläreunan X-painikkeeseen.

Fakta on kuitenkin se, että jos yhteistyökuvioita ei olisi, ei olisi myöskään tuotetestauksia tai arvontojakaan, elleivät bloggaajat sitten alkaisi omakustanteisesti leipomaan jotain piparkakkusia ja pumpernikkeleitä tai haluaisi huvikseen testata jokaisen lähitilan kananmunien eroja.

Kysymys kuuluukin:

Milloin mainontaa on liikaa ja milloin se ottaa pattiin? Onko  blogimainonta lähtökohtaisesti ärsyttävää vai ihan okei?

 

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

5 vastausta artikkeliin “Blogimainonta – kaupallista kakkaa?”

  1. Oon miettinyt että ajatteleeko ihmiset oikeasti että blogia pitäisi kirjoittaa ihan vaan hyvää hyvyyttään. Mulle ainakin monesti blogit on olleet sellainen ns. aikakauslehtien korvike (paitsi että ilmainen). Blogiin menee aikaa ja vaivaa (mulla ei oo kumpikaan riittänyt bloginpitoon asti joten hatunnosto niille jotka pystyy päivittämään blogia useammankin kerran viikossa!), joten on ihan helvetin reilua että siitä ajasta ja vaivasta hyötyy itsekin.

    Mainonta ärsyttää ehkä silloin, kun se on huonosti kirjoitettua/ esiintyy joka toisessa postauksessa/ täysin tarpeettomasta tuotteesta tai ei muuten vaan kosketa, mutta blogimainokset on helppo ohittaa niin ei ne nyt mitenkään kauheasti ärsytä. Suurimmaksi osaksi olen kuitenkin niin mainonnan uhri että jos aihe on oikea niin luen mainoksiakin oikein kiinnostuneena. Blogien perusteella olen ostanutkin jotain tavaroita (ja todennut ne hyväksi).

  2. Mainostus ei häiritse itseäni juurikaan paitsi muutamassa eri tapauksessa:

    1) Koko blogi on pelkkää mainostusta. Suosituimmissa blogeissa jopa yli 50 prosenttia postauksista sisältää joko suoraa mainostusta tai affiliateroskaa. Epäsuoraankin mainostukseen menee hermot jos sitä esiintyy joka postauksessa. ”Tänään päällä ihanat ja superpehmeet ja elämää mullistavat pöksyt Halpaladosta, KLIK tästä!”

    2) Monessa blogissa on sama mainos samaan aikaan. Portaaleissa esiintyy tätä tosi usein ja se on todella tympeää, jos etusivun uusimmat postaukset -kohdassa joka toinen postaus on jostain uudesta proteiinipuurosta. Jos satun huomaamaan tällaista niin mulle iskee päälle joku hylkimisreaktio ja en lue yhtäkään postausta koko aiheesta, enkä varmasti ole ainoa.

    3) Bloggaaja hehkuttaa jotain mikä on täysin hänen aiempaa mielipidettään vastaan. Esimerkiksi tilanne jossa vannoutunut applefani hehkuttaa parin postauksen verran uutta Xperiaa, mutta kaikki instaselfiet on kuitenkin otettu sillä Applella on jokseenkin huvittava. Myöhemmin tietysti tuo Xperia kaupataan huutiksessa vähän käytettynä 😀

    Mutta joo, kohtuus kaikessa, myös mainostuksessa.

  3. Allekirjoitan Tarzanin jutut! Lisään vielä, että myös silloin blogimainonta ärsyttää, jos siitä paistaa läpi, ettei mainostettu tuote ole bloggaajan arvomaailmaa. Siis jos bloggaaja olisi vaikka sitä mieltä, että vehnää sisältävät tuotteet ovat no-no. ja sitten mainostaisikin blogissaan elovena-myslipatukoita innoissaan, kuinka päivä taas lähti sillä käyntiin. Silloin vaihtuisi kanava (ja on kerran vaihtunutkin!).
    Mutta siis bloggaajana itsekin tiedän, että se vie melkoisesti aikaa; kirjoitusasun saaminen helposti luettavaksi, kuvien muokkaaminen ja lisääminen, lähteet jne.

    P.s Mikä on sun mielipide noihin Gainomax proteiinidrinkkiin mitä täällä Fitfashionissa mainostellaan? Mä olen ollut siinä uskossa, että vaikka se onkin hyvä proteiininlähde, niin siinä on myös melkoisesti sokeria? Voin olla väärässäkin, siitä on kauan kun viimeksi Gainomaxia join.

  4. Ainakin huonosti toteutetut yhteistyökamppikset tunnistaa siitä että tekstiä lukiessa tulee enemmänkin hylkimisreaktio ja sellainen ”tuota en ainakaan osta”. Tai ehkä se olen vain minä, mutta vaikka itsellänikin on blogissa yhteistyöjuttuja niin liika hypetys ärsyttää. Se tuntuu feikiltä ja tulee sellainen olo että teksti on kirjoitettu vain koska siitä maksetaan. Tai toinen, jos teksti ei mitenkään liity kirjoittajan arvomaailmaan vaan on kirjoitettu nimenomaan vain siksi että siitä maksetaan. Kuten n. vuosi sitten pyörineet tamppoonimainokset, en edelleenkään tiedä miten niiden hehkuttaminen liittyy fitnessblogeihin? 😀

    http://punttimimmi.fitfashion.fi/

  5. Itse en seuraa ollenkaan sponssattuja muotiblogeja, koska ärsyttää se tyyli jolla bloggaajat antavat ymmärtää kaivaneensa ne rätit ja asusteen omasta vaatekomerosta hetken mielijohteesta, vaikka oikeasti koko helahoito on saatu yhteistyössä rättifirmojen kanssa.

    Aikalailla kaikissa urheilublogeissa mainostetut fitnessrättikaupat ja lisäravinnejutut valuvat pois huomiokentästäni kuin vesi hanhen selästä. Ainoana poikkeuksena on pari Gainomax-postausta jotka on vedetty ihan hyvällä huumorilla, ilman överivakuutteluita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta