Keski-Suomen Bambi on ice-show starttaa jälleen

Tänään päätin aloittaa aamun olemalla tosi fitness heti herättyäni. Kaivoin kaapista kisakengät ja survoin vänkyrät varpaani niiden kapeisiin kärkiin. Käsi käväisi kisabikinien luona, mutta vetäytyi pois, sillä ajatus siitä, että verkkokalvoilleni puristuisi koko päiväksi näky pienten biksupöksyjen yli tursuavasta off-kinkusta, ei varsinaisesti houkuttanut. Päätin siis harjoitella poseerauksia. Eli kuten true fitnessmuijat tämän häshtäggäisivät  #posingroutine.

kisakuntoa

Jos olen aiemmin ollut surkea poseeraaja, olen nyt vielä entistä surkeampi. Ehkä kevyt potenssiin 10-tavalla surkea. Erityisesti tuo etuasento, joka tuotti hankaluuksia jo aiemmin on mennyt entistä hirveämmäksi. Ei siinä voinut kun nauraa, kun könkötin menemään ja näytin aivan pikkulapselta (jättimäiseltä sellaiselta) joka on hypännyt äitinsä korkokenkiin ja yrittää laahustaa eteenpäin. Siis ihan ilman mitään liioitteluja – hirveää. Ja melko toivottoman näköistä. Miten se näyttää niin helpolta joillain? No, treenin puute se on tässäkin. Nyt mulla on nyt niin paljon aikaa parantaa tuota esiintymistä ja korkkariklompsuttelua, että jos vielä ensi keväänä joudun marisemaan siitä että en osaa kävellä koroilla ja kultsalla taitan nilkkani, voin syyttää ihan vain omaa laiskuuttani.

IMG_8288[1]

En vain voi ymmärtää, miten saisin tuon etuasennon toimimaan, että en näytä niin… Omituiselta. Mihin ne jalat oikein kuuluu laittaa? Miksi ne jalat eivät pysy siellä missä niiden pitäisi? Tai jos ne jalat pysyvät, niin miksi perse osoittaa väärään suuntaan, toisen käden etusormi osoittaa eteenpäin ja toinen käsi käpertyy spastisesti mutkalle tehden minusta jonkun tyrannosaurus rexin näköisen ? Paitsi että T-rexillä oli muhkeammat jalat. Yhyy, sekin vielä!!

No, poseeraukset sikseen. Minulla on vielä viikko armonaikaa pysytellä edes välttävällä tasolla pystyssä kengät jalassa. Olisi nimittäin mukavaa, jos ensi viikonloppuna poseerausvalmennuksessa voisi jopa harjoitella itse poseerauksiakin, eikä vain huojua ja ottaa tukea seinästä ja kanssatreenaajista. Ehkä puren kenkieni korot pois, jotta en voi harjoitella ne jalassa!

No juu. Eli Bambi on ice-show pyörii jälleen. Samanlaista huojumista, venkulointia ja jalkojen sojotusta on siis luvassa taas jatkossakin. Ai kun kiva.

————————————————————————————————————————————-

Ja sitten jotain muutakin fitnessiä tähän elämään, nimittäin uudet valmennuskuviot starttaavat aiemmin, kuin suunnittelinkaan!

Minähän tässä ihan vastikään pulisin, että omilla neuvoilla mennään ainakin syksyyn saakka, mutta sitten mietin, että syksystä ei ole tulevaan kevääseen järin pitkä aika. Ja jos tässä meinaa itsensä johonkin kuntoon saada, on ehkä tarpeellista ottaa joku syynäämään kuntoa ja pitämään homma nousujohteisena, etten jää vain tekemään pakarapotkuja ja venyttelyjä päivä toisensa jälkeen. Ja närpi vähän proteiinilettua silloin ja tällöin. Ja lopulta unohda koko touhua ja sitten taas panikoidu, että mutku hei määhän haluun kisaamaan eikä oo koutsia eikä tiimiä ja apua!

IMG_8320[1]

Joten tästä tormistuneena päätin, että vatuloinnit sikseen. Niinpä otin sitten yhteyttä valmentajaan, jonka tiimiin hain vuonna 2013, mutta jätin tällöin mahdollisuuden käyttämättä. Aistin kohtalon ivaa.

Valmennukseni uudella valmentajalla ja uudessa tiimissä alkaa maalis-huhtikuussa. Hetken aikaa saan tässä vielä laitella itsenäisesti palikoita kasaan ja sitten se on menoa, positiivisella tavalla. Minulla on aika kovat odotukset niin valmentajaa, kuin itseänikin kohtaan. Toivon, että nyt tämä kolmas kerta toden sanoo ja on viimein löytynyt sellainen koutsi, jonka tietotaitoon uskallan luottaa ja tukeutua.

Toivon, että tulevaisuudessa minäkin voisin näyttää enemmän ihmiseltä, josta tulee edes etäisesti mieleen fitness-urheilu eikä mikään pitkänmatkanjuoksu. Saati sitten se toinen ääripää, kun näyttää lähinnä muhkealta burleskinaiselta. Minä niin kovin haluaisin, että lihakset viihtyisivät minussa ja haluaisivat kasvaa isoiksi ja vahvoiksi! Tai no, edes medium kelpaisi!

Kyllä tuli uutta intoa ja iloa treenailuihin, kun tietää, että jotain uutta on sen saralla alkamassa. Tuleva valmentaja toivottelikin kovia treenejä siihen asti että tavataan. Ja pakko se on myöntää, että tulihan siinä kiva mieli, kun valmentaja sanoo, että näkee potentiaalia. Vaikka nyt mikään erityinen superlahjakkuus ei olisikaan ja valmentaja tottakai haluaa tsempata ja kannustaa positiivisella feedbackilla, onhan se nyt mukava, että joku  välillä sanoo, että hei kyllä susta voi kuule tulla jotain! Millään voittofiiliksillä en ole taaskaan liikkeellä. Oma paras suoritus ja joka kerta parempi versio omasta kropasta ja erityisesti nyt jatkossa parempi versio siitä omasta mielestä, on tavoitteena myös tulevia kisoja ajatellen.

Arvatkaapa kuka täällä tutkii jo kuola valuen uusia bikineitä ja valitsee värejä? Sehän on tässä lajissa siis se tärkein! Aijoo, pitäisi kai vähän treenatakin!

IMG_5626

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

3 vastausta artikkeliin “Keski-Suomen Bambi on ice-show starttaa jälleen”

  1. Ää, nyt mua jäi hirveesti mietityttämään että mikä se sun uus tiimi tulee sitten olemaan! 😀 Mutta kivoja uutisia, jään jännityksellä odottamaan lisää paljastuksia valmennukseen liittyen. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta