Fitness ei sovi kenellekään!

Kaikkihan sen jo tietävät, että fitness-ihmiset ovat vinksahtaneitä lälläreitä, joista ei ole mihinkään. Itsekkäitä omaan napaan tuijottelijoita, narsisteja, syömishäiriöisiä ja imbesillejä tyhjäntoimittajia koko sakki. Monet onneksi ymmärtävät jättää tämän täysin turhanpäiväisen, myötähäpeää herättävän harrastuksen sikseen, mutta ihan jokaiselle suomalaiselle ei vielä ole selvää, kenelle kaikille tämä laji ei sovi. Tässä vielä muutama esimerkki siitä, kenelle tämä laji ei sovi:

Fitness ei sovi merimakkaroille. Vaikka merimakkarat ovat kiinnostavan näköisiä eliöitä, niiden fysiikka sopii huonosti mihinkään bodylajiin.

lataus (5)

IFBB-fitness ei sovi dopingin käyttäjille. ATD pyytää silloin tällöin pissiä purkkiin ja jos sieltä paljastuu WADAn kieltämiä aiheita, lähtee pois pystit ja kunnia. Ja jää tilalle häpeä ja mielipaha. Soo soo!

Doping-anabole-Steroide-ja-oder-nein

Fitness ei sovi ihmisille, jotka inhoavat kuntosaliharjoittelua. Fitness-urheilu on siitä tylsää, että siihen kuuluu aika olennaisesti kehonmuokkaaminen painoilla. Hyvät taidot shakinpeluussa, eivät ole järin olennainen asia.

NO HÖ!!!!!
NO HÖ!!!!!

Fitness ei sovi koirallisille. Koiran kanssa on mahdotonta toteuttaa tasavauhtisia aamuaerobisia ilman jatkuvaa pissojen ja kakkojen nuuhkuttelutaukoa. Tällöin rasva-aineenvaihdunta häiriintyy. Koiranruoat ovat myös liian suuri houkutus dieetillä, sillä ne tuoksuvat paremmalta kuin eväsrasiassa muhjaantuneet parsakaali ja valkuaiset.

http://www.funnyfacespictures.net/pictures/dog_jump.htm
http://www.funnyfacespictures.net/pictures/dog_jump.htm

Fitness ei sovi sinkuille. Sinkuilla ei ole ketään, joka voisi tuoda kaupasta lisää munia, pestä likaisia treenivaatteita tai kuunnella jatkuvaa jorinaa ruokailuista. Kun ei sitä koiraakaan voisi olla, pitäisi marmattaa seinille siitä, että etureidet eivät kasva, kana on niin kallista ja MITÄÄN EI TAPAHDU ja dieetillä on rankkaa. Yhyy.

images

Fitness ei sovi parisuhteessa eläville. Parisuhteen toinen osapuoli joutuu pesemään kiireisen fitnesseliön pyykkejä, haistelemaan ällöttäviä munapieruja, sietämään tankkauspäivänä turpeaa ja hiilaripöhnäistä puolisoa, katselemaan dieettikiukutteluja ja kuuntelemaan jorinaa ruoka-aineista, niistä surkeista mitättömistä etureisistä ja siitä että MITÄÄN EI TAPAHDU ja dieetillä on rankkaa. Tupla yhyy. Koska on enemmän korvia kuuntelemassa.

keep-calm-and-no-relationship

Fitness ei sovi opiskelijoille. Opinnot keskeytyvät kun tavoitteena on fitness-ammattilaisuus, Kelan tuet menevät kanaan ja proteiinijauheisiin ja opiskelija-asuntolasta tulee häätö, kun kananmunankäry leijailee rappuun.

IMG_1282

Fitness ei sovi naisille. Naisilta lähtee dieetillä tissit ja pyllyt ja offilla ne muistuttavat miehiä ja syövät hirveästi ja ai niin muistinhan jo sanoa, muistuttavat miehiä! Ja tarkkailevat itseään vielä enemmän kuin ennen ja nillittävät joka asiasta ja saavat varsinkin dieetillä itkukohtauksia.

Fitness ei sovi miehille. Miehet käyttävät kuitenkin steroideja ja sitten niiden pipuleista tulee pieniä katkarapuja ja niiden mahoista tulee pinkeitä. Syöminen maksaa niin paljon, että niillä ei ole varaa asuntoon. Ja sitten ne tarkkailevat itseään kuin naiset.

shrimp-facts-intro

Fitness ei sovi marsuharrastajille. Fitness-urheilulla on hyvin vähän tekemistä marsujen kanssa. Vaikka marsujen ruokavalio muistuttaa osimoilleen bikini fitness-kilpailijan ruokavaliota, ovat treenimetodit esim marsuagilityssa ja bikini fitnessissä erilaiset.

lataus (6)

Tässä nyt vain muutamia esimerkkejä. Lista on aika pitkä, kun alkaa tosissaan miettiä! Jokaisella on taatusti jokin ominaisuus, joka ei sovi lajiin. Ja oikeastaan, eihän laji sovi kenellekään, kun kaikkien pitää olla luonnottomassa kunnossa. On siinäkin!!

Minun ei toki tulisi kommentoida mitään fitnessiin liittyvää, olenhan osallistunut vain yksiin perähikiällä pidettyihin kisoihin, joissa kompuroin kuin kolmijalkainen hevonen puusavotassa. Mutta mielestäni jokainen voi itse selvittää sopiiko fitness omaan elämään vai ei. Ei se ole kaikkien juttu, eikä sen sitä tarvitsekaan olla. Ei kenenkään pitäisi suomiintua siitä, että joku tuumailee, että hänen mielestään fitness ei toiminut hänen omassa elämässään muuttujien y ja x kanssa. Ei kuitenkaan pitäisi myöskään julistaa, etteikö fitness koskaan missään olosuhteissa toimisi muuttujien y ja x kanssa.

Joillekin fitness on todella kokonaisvaltainen asia, joka asettaa elämälle raamit. Jos harrastetaan fitnessiä, niin sitten eletään juuri näin eikä muuta tehdä/nähdä/koeta. Harvoin se kuitenkaan kestää määräänsä kauempaa niin voimakkaana euforiana, jos hurahtaminen edes sellaisena esiintyy. Harrastus arkistuu ja siitä tulee yhtä tavanomaista kuin röpörieskan pyörittely Martta-yhdistyksen kokkikursseilla. On hyvinkin mahdollista, että silloin kun fitness-euforiasta lipuu takaisin arkiseen elämään iskee  suuri ahaa-elämys (ellei sitten koe tyhjyyttä tai kärsi liiallisesta glitteristä aiheutuvista näköoireista) Mutta silloin sitä näkee selkeästi, miten on elänyt vain ne fitness-laput silmillä.  Onhan se aika avartavaa. Nolostuttavaakin. Mutta tulipahan kouhkattua vuosi pari! Se se ahaa-elämys yleensä tapahtuu vasta, kun humun on itse kokenut ja kylliksi siitä ammentanut!

800_3048

Ennen kuin kisalavoilla kävin pyllyäni tutisuttamassa, fitness oli mielessä oikeasti sen 24/7. En vain osannut ajatella muuta kuin sitä itseään. Ruokaa, treeniä, kellonaikoja, optimaalisia ravintoaineita optimaalisiin aikaan, kataboliaa, anaboliaa, hulabalopapapapaa… Halusin vain päästä lavalle ja kokea dieetin ja kaiken siihen liittyvän. Nyt se on koettu ja into kilpailla ja olla parempi on edelleen suuri. Ehkä jopa suurempi. Mieli on kuitenkin rauhallinen. Siellä ei koko ajan kalva tuo jäytävä fitnesskutka.

Fitness ei varmasti sovi minulle. Tai minä en sovi fitness-urheilulle. Mutta who cares! Oli elämäni fitness-elämää tai ei, se ei koostu asioista, joista en pidä. En noudata tiettyjä rutiineja vasten tahtoani tai syö terveellistä, ehkä jopa askeettistakin ruokaa vastentahtoisesti. En treenaa, koska on pakko tehdä niin. Elän näin, koska haluan ja voin hyvin juuri näin. En mieti jatkuvasti ruokia ja treenejä tai stressaa, jos eväät unohtuivat. Katson mitä tällä rennolla oman fiiliksen ja innon mukaan tekemisellä saadaan aikaan. Ei sen tarvitse olla sen kummempaa, vaikka tähtäisi korkeammalle kuin tällainen amatööripuuhastelija.

IMG_1365[1]

Puuhailkoot jokainen juuri sellaisia asioita, jotka huvittavat. Rahat voi käyttää joka kuukausi uusiin vaatteisiin tai niillä voi maksaa valmennuksen. Kisabikineihin voi käyttää tonnin tai ostaa ne käytettynä. Parsakaalia voi syödä tai olla syömättä. Jokainen varmaan tietää itse parhaiten, millaista elämää haluaa elää, mihin aikansa, energiansa ja rahansa syynätä. Jos ei vielä, niin ainakin joku päivä!

Lisää tyytymättömyyttä elämään! Eiku…EI!

Naurattaa! Mulla on ollut monta päivää teksti valmistumassa ulkonäkökeskeisyydestä ja samalla tänne portaaliin on poksahdellut useampikin kirjoitus aiheesta. No, lisätään vielä omaa aivoissa pikaisesti kiehahtanutta muhjua eetteriin niin onpahan mahdollisimman moni toitottamassa samaa asiaa ja kaakattamassa siitä, miten ulkonäkökeskeisyys on aika kauheaa. Mutta oikeasti, onhan se, Kyllä tästä sietääkin vähän kaakattaa. Kot kot!

IMG_8459[1]

Opinnäytetyötä kirjoitellessani olen lukenut paljon ylipainosta, lihavuudesta, painoindekseistä, riskeistä ja lihavuuteen liittyvistä ongelmista ja kustannuksista. Suomi on Euroopassa kärkipäässä, kun tarkastellaan ylipainoisten osuutta väestöstä ja etenkin maaseudulla, kaukana ketjusalien ulottumattomissa,  asuu edelleen se lihavin väestönosa. Tuttua juttua, perushuttua. Kukapa ei olisi jo tietoinen, että ylipainoa vastaan soditaan nyt oikein urakalla, taisteluvälineinä parsakaali, kuntosaliharjoittelu ja Gustafsbergin Jutta? Mutta kirjoitettavahan näistä on, jotta saadaan tutkimuksen teoreettinen viitekehys kohdilleen. Ääää… Ihra tursuaa jo korvista.

Vastaan on kuitenkin tullut paljon muutakin, kuin tilastoitua faktaa tuosta kammottavasta, koko maailmaa uhkaavasta silavasta. Törmäsin sattumalta Jyrki Lehtolan kirjoittamaan artikkeliin: Normaalipaino on liikaa. Luin jutun huvittuneena. Ajattelin että hohhoijakkaa, kyllä nyt on mielensäpahoittaja-Jyrki osunut oikein hömpän ytimeen! Tutkimusten mukaan puolet väestöstä on ylipainoisia ja jo viideosa lihavia, näin vierailijakirjoittaja justsayinkin sanoo. Lihavuus on julistettu kansanterveyttä uhkaavaksi epidemiaksi ja WHO:n mukaan maailman väestöstä 1,6 BILJOONAA kantaa mukanaan haitallisen määrän sitä itseään, läskiä. Että kuules nyt Jyrki! Lopetapa tuollaiset lihavuuden ylistyslaulut ja terveistä elämäntavoista nauttivien sorto ihan top tykkänään! Että ei kai kukaan hoikkana pysy, jos aina vaan kakkuviipaletta survoo toisesta suupielestä sisään! Taitaa vaan omat makkarat Jyrkillä siellä vyötäisillä ahdistaa siihen malliin että pitää projisoida näitä negatiivisia tuntemuksiaan muihin.

IMG_8419[1]

Mutta sitten minä mietin hetken. Ja aloin lukea hieman lisää. Luin lihavuuden sosiaalisista haitoista, luin painoindekseistä, luin artikkelin jos toisenkin. Ja sieltä tuli taas esiin vanha tuttu. Ongelma, joka kumpusi monesta eri kulmasta, livahti salakavalasti ulkokulmasta sisään ja toistui toistumistaan.

Tyytymättömyys. Tyytymättömyys, joka esiintyy erilaisissa valeasuissa ja ohjailee salakavalasti esiripun takaa. Tyytymättömyys omaan ulkonäköön ja painoon.

Eiköhän tuo peukku kerro fiilikset.

Se ei ole pelkästään niiden ongelma, joilla on ylimääräistä vyötäröllään, vaan koskettaa monia erikokoisia ja näköisiä ihmisiä. Se kalvaa, se tekee ihmisestä itsekriittisen. Se ahdistaa ja syö sisältäpäin. Se saa soimaamaan itseään, arvostelemaan muita. Kadehtimaankin. Se ei voimaannuta, se ei paranna mielialaa. Se toimii huonona motivaattorina, eikä kannusta epäonnistumisten jälkeen. Varsinainen turhuuksien tunne siis! Ja siitä kärsii varmasti vielä suurempi joukko, kuin itse lihavuudesta.

On helppo suomia yhteiskuntaa ja mediaa. Mitäs antavat tällaisia hirveitä paineita siitä, millainen tulisi olla! Mutta kyllähän kaiken pitäisi lähteä omien korvien välistä, ei siitä, mitä joku ulkopuolinen sanoo tai haluaa. Miksi se oma mieli kuitenkin kääntyy meitä vastaan? Miksi omassa takapuolessa nähdään vain hyllyvää höttöä, kylkiä nipistellään ja vaaka määrittelee päivän ruokailut ja mielialan vaikka paino olisi ihan normaali? Miksi vaihtuvat trendit saavat ihmiset lähtemään ties minkälaisiin hullutuksiin?

Miksi paino määrittelee voimmeko olla tyytyväisiä itseemme? Milloin painosta tuli käyntikorttimme, joka tekee tutustumisen tarpeettomaksi?

Se mikä on ja on ollut aina huolestuttavaa, on laihuuden ja anorekstisten mallivartaloiden ihannointi. Monilla tämä jää nuoruuteen, mutta toisia ajatus laihasta tieynlaisesta vartalosta vainoaa vielä aikuisiälläkin. Kun ikää alkaa tulla lisää, painokin alkaa hiisautua hieman ylöspäin. Puhutaan biologisesta painosta, johon paino hakeutuu ja asettuu. 5-10kg korkeampi paino, kuin teininä, on aikuiselle ihan normaali. Onkin surullista, kun edelleen tapaa (meitä) aikuisia ihmisiä, jotka stressaavat, kun paino ei pysy totutussa lukemissa, jossa se oli 15 kesäisenä, vaan kipuaa aina 2 maagista kiloa ylemmäs. So what, voisi joku ajatella. Heitä se vaaka kaappiin! Mutta eikä mitä. Silloin jätetään pahimmassa tapauksessa syömättä, aloitetaan paasto ja nipistetään se kaksi kiloa pois vaikka väkisin. Ja sitten ihmetellään huonoa oloa ja sitä, ettei tuloksia näy vaikka treenattaisiin. Tai sitten ollaan niin ahdistuneita, että ajatukset pyörivät pakonomaisesti ruokailuiden ympärillä. Ettei vaan taas se pirun paino nouse!

IMG_8552[1]

Nykyaikana kuumin kroppa on naisten mielestä sopivan treenattu ja lihaksikas, melko vähärasvainen. No tietenkin kunnon fitnesskissa. Valitettavasti se vain on monen päähän iskostunut kisakuntoisena tai lähellä kisakuntoa olevana vartalona. Eihän lehtikuvissa mitään rehdillä massakaudella punnertavia fitnessmalleja näy.

Ja varmasti jo jokainen tietää, että fitnesskroppa vaatii töitä! Instagramissa lätkitään kuvia, joissa kirkuvat neonvärisin kirjaimin tekstit motivaatiosta, omistautumisesta ja huikeasta tahdosta. Niin että jos siihen fitnesskissalookiin vertaa, ei ole hommakaan pysyä laiheliinina.  True that. .

Vaikka hyvinvointibuumin myötä ihanteeksi noussut lihaksikas vartalo on ehdottomasti järkevämpi vaihtoehto, kuin anorektisen vartalotyypin metsästäminen itseään näännyttämällä, on se myös hankalasti tavoiteltavissa ja asettaa ihan uudenlaiset paineet. Miten kasvattaa pyöreitä muotoja, mutta pitää vyötärö kapeana ja saada pyöreät olkapäät esiin? Miksi ne vatsalihakset vain eivät tule näkyviin, vaikka treenaa kuin hullu ja poistaa kaikki hiilihydraatit ruokavaliosta! Ei se ole helppoa sekään. Ja antaa 100 uutta stressinaihetta ja murehtimisen kohdetta. Enää ei tarvitse miettiä vain vaatekokoa, vaan pyllyn pyöreyttä, etureisiä, olkapäitä…

Mutta eihän se olisi niin trendikästä, jos kaikki olisivat ulkomaalaisten fitnessmallien näköisiä ilmestyksiä. !

Mitä vartalosi kertoo sinusta – vai kertooko se mitään?

Jossain motivaatiokuvassa oli karkeasti tämä sanoma: Fitnesskroppa on statussymboli. Ei voi ostaa. lainata tai periä. Se näyttää kantajansa itsekurin, omistautumisen, kovan työn ja tavoitteellisuuden. Se on menestyvän ja kiireisen ihmisen juttu! Right…. Jonkun mielestä se ehkä näyttää siltä, että kantajalla ei ole parempaa tekemistä tai älynlahjoja muuhun kuin pullisteluun ja ruskealla värillä lotraamiseen.

Aivan kuin joku voi ajatella ylipainoisesta vartalosta, että se on vain laiskuuden tulosta, huonolla itsekurilla varustettujen surkimusten juttu. Tuolla ei ole muuta kuin aikaa mättää pizzaa naamaan!

Mitäpä jos ylipainoisen elämän ykkösprioriteetti ei ole oma ulkonäkö? Mitäpä jos hän nauttii lukemisesta, hyvästä ruoasta ja kevyestä liikunnasta, eikä mieti ovatko makrot kohdallaan? Jos hän saa suurimman nautintonsa siitä, että voi elää rennosti ja nautiskella elämästä ilman hötkyämistä?

Painoa +10kg mutta oikein onnellinen! Söin tuona päivänä kaksi pizzaa hyvällä ruokahalulla vailla omantunnontuskia
Painoa +10kg mutta oikein onnellinen! Söin tuona päivänä kaksi pizzaa hyvällä ruokahalulla vailla omantunnontuskia

Ja mitäpä jos fitnessharrastaja on löytänyt itselleen parhaan tavan elää? Että juuri hänen elämässään hyvä olo tulee terveellisestä ruosta, kovasta treenistä ja tavoitteista? Kyllä siitä puuhasta täytyy nauttia, että sitä haluaa toistaa uudelleen ja uudelleen. Ei terveellisesti syöminen ole mikään juttu ihmiselle, jolle se on täysin luontaista ja tulee ilman hampaiden kiristelyä.

IMG_8418[1]

On häiritsevää, että jotkut purkavat omia näkemyksiään  ja tyytymättömyyttään muiden analysoimiseen ja arvosteluun. Jos hoikkavartaloinen ei ota kahvipöydässä pullaa, on hän varmasti takakireä niuho ja terveysnatsi joka ajattelee vain ulkonäköään. Jos ylipainoinen santsaa buffetissa, pyöritellään silmiä, että no ei ihme, että sitä ylipainoa on kertynyt. Jos laiha ottaa toisen annoksen ruokaa, puhalletaan serpentiiniä ja annetaan raikuvat aplodit ja tarjotaan lisää, kun tuota raasua pitää kannustaa syömään. Tui tui sinä olematon luukasa, onpa hienoa että söit! Ja ai että, kun joku kilpailuiden jälkeen PAISUU, TURPOAA, LÖRÄHTÄÄ enemmän kuin sen toivotun 5kg… Mikä mehukas tilanne! Tuolla ei sitten pysynyt yhtään mikään roti. Aika sika. Ei mitään väliä sillä, vaikka tuo 5kg olisi aivan liian vähän ajatellen henkilön biologista painoa.

Mikä on se omin juttu? Mitä haluat vartaloltasi?

Vartalo saa olla omien intressien ja tavoitteiden mukainen. Jos tavoite on nauttia elämästä rennoin ottein ja keskittyä muuhun, kuin näkyvään sixpackiin, ei liene olennaista elää elämäänsä makrot mielessä. Mutta jos tavoite on menestyä jossain lajissa tai muokata vartalosta tietynlainen, tavoite on pidettävä mielessä. Älä kuitenkaan tee mitään pakon tai mutku pitäisi-sanelemana.

Ai niin. Blogissa pitää olla aina joku käytännön vinkki ja motivaatiopläjäys! No, se voisi olla vaikka öööö…öööö…

No, mieti tähän joku seesteinen kuva hiekkarannasta ja sinne vaikka levytanko ja sheikkeri ja joku nainen napostelemassa manteleita ja hyppäämässä käsi ojossa korkealle ilmaan ja sittentämä teksti:

Tee muutos tai älä tee. Mutta tee kuten sinä itse HALUAT tehdä!

(Joo, aika hyvä. Keksin ihan ite. Saa lainata!!)

IMG_8395[1]