Kävelevä selfiekeppi tässä hei!

Luin viikonloppuna Jari Tervon erinomaisen kirjoituksen siitä, että lukeminen on vähentynyt ja ihmiset keskittyvät vain räpsimään kuvia naamoistaan ja pyllyistään ja ruoka-annoksistaan. No siis hei presiis, sitähän tässä on tehty siitä asti, kun älypuhelin talouteen muutti. Ja samalla lukuharrastukseni koki inflaation.

10974236_10205272359704640_8362870623912922025_o

Olen ollut ennen kunnon lukutoukka. Muistan ne kultakaudet siihen maailmanaikaan, kun internettiin mentiin kirkuvan modeemin kautta ja se maksoi maltaita. Ei siellä roikuttu toimittamassa turhuuksia ja toki sisältökin oli vaatimatonta. Silloin vapaa-aika meni lukemiseen, ellei sitten notkunut tallilla.

Kesälomalla kirjastosta haettiin kassikaupalla kirjoja, joita sitten tuli ahmittua jopa useamman kirjan päivävauhdilla. Jotain Nummelan Ponitalli-kirjojahan ne toki olivat, mutta silti saattoi viikossa mennä 11 kirjaa. Ruokapöydässäkään ei voinut olla ilman lukemista, saati sitten automatkoja. Nykyään viihdekirjallisuus on melko minimissä ja ainoat kirjat, joita tulee luettua liittyvät vahvasti opiskeluun. Viime kesälomallani taisin lukea vain kaksi kirjaa!!

6054812917529890e8dd4fd4d9287-orig

Nykyään iPhonen kanssa mennään nukkumaan, telkkari on auki ja samalla räplätään tablettia, ruokaa laittaessa näprätään puhelinta ja vessaankin se otetaan mukaan. Lenkille ei keskitytä kuuntelemaan lintuja tai tilsitään koirankakkojen päälle, kun ei huomata niitä puhelimeen suunnatulta katseelta.

Internet on niin helppo keino viihdyttää itseään ja vapaa-aika tuhraantuu laitteiden äärellä melko helposti. Koneelta on vaikea irrottautua. Kun klikkailee, tutkailee ja lueskelee yhtä sun toista ja auki on noin miljoona sivua, tuntuu siltä, että saisi todella paljon jotain aikaan. Mutta höpönlöpön. Siinä saa vain ajan kulumaan tehokkaasti ilman, että välttämättä tekee yhtään mitään järkevää. Ehkä luit jonkun jutun siitä, että Tauski ja Janne Hurme tekivät yhdessä biisin ja raivostuit siitä, että katsomosta ei näkynytkään Suomen parhaan leipomon uusintoja. Päivä pilalla.

Koneella istuminen on todella passivoivaa, vaikka miten silmät ja sormet liikkuisivat valonnopeudella. Tyhjäntoimittaminen tietokoneella tappaa mielikuvituksen. Tekee helposti väsyneen olon. Hulluinta on se, että monet valittavat, kun joutuvat tekemään istumatyötä koko päivän. Ja sitten he tulevat kotiin ja istuvat koko illan koneella tai sohvalla.

Tuntuuhan se rentouttavalta ajatukselta, että istunpas siihen koneelle vähän selailemaan blogeja ja lukemaan juorulehtiä. Mutta ei se ole lepoa aivoille. Mielikuvitukselle ja ajatustyölle ehkä, mutta inhottava vipinä siellä pääkopassa ja alitajunnassa jyllää kyllä.

Illalla kömmitään sänkyyn ja olo on tunkkainen ja nuutunut. Ei meinaa tulla uni. Jännä juttu, kun koneella meni koko päivä ja siinä lomassa hörstettiin parit pannulliset sumppia!

Mielikuvituksen heikentyminen tekee ihmisistä tosikoita. Ja varmasti tekee hallaa älykkyysosamäärälle. Kun nyt lukee niitä vanhoja lukioaikaisia tekstejään, sitä vain järkyttyy, että olenko minä todella osannut ajatella noin ja kirjoittaa noin? Vau. Tyhmentymistä on siis havaittavissa, kuten joskus kirjoitinkin: Milloin minusta tuli niin tyhmä-tekstissäni

Jari Tervo on niin oikeassa kirjoittaessaan, että kun ihminen ei lue, hän ei osaa erotella erilaisia teksilajeja toisistaan. Ja sitten tullaan internettiin loukkaantumaan, kun ei ymmärretä lukemaansa. Kyllä sen keskustelupalstoja ja blogeja tutkien huomaa nopeasti, että joko on ymmärryksessä vikaa, halutaan tahallaan nähdä asiat negatiivisesti tai muuten vaan tehdään kiusaa kirjoittajille.

En väitä, että kirjoittaisin itse mitenkään erityisen nokkelaa satiiria, mutta kirjoitan monesti satiiria. Olen aina pitänyt satiireista ja sarkasmi on yksi ärsyttävimmistä piirteistäni normaalielämässäkin. Mutta normaalielämässä juttuja voi sentään hieman pehmentää. Tekstien kanssa lukija on täysin oman tulkintansa varassa. En voi ilmeillä tai äänenpainoillani tuoda sitä muka-hauskaa ja vitsikästä elementtiä tekstiin, jota pilke silmäkulmassani olen kirjoittanut. Toiset lukevat satiirin totuutena ja toiset arvosteluna. Ja sitten on niitä, joiden nauruhermoja se kutittelee. Niitä, jotka ehkä ymmärtävät sen pointin koko lätinän taustalla.

Satiiri on keino tuoda esiin pointteja ja mielipiteitä. Jos vaikka miettii politiikkaa ja vaikeita aiheita, on satiirilla mukava tehdä piikikäs statement. Mutta se on myös keino hauskuuttaa ja tehdä viihdettä esimerkiksi ääri-ilmiöistä, josta on helppo irrottaa huvittavia piirteitä.

IMG_5297[1]
Kuvaanpa tässä nyt itseäni peilin kautta glitterpikkuhousut jalassa.

Viime kirjoitukseni bikini fitnessistä tulkittiin hyvin monella tapaa. Toisia se hauskuutti ja he naureskelivat, että jes, nyt ei tarvitse päivittää itseään, kun löytyy jo lippikset ja kompressiot. Toiset pitivät sitä arvosteluna ja lähtivät kommentoimaan touhua todella negatiivisin sanakääntein, kompaten että voi niitä urpoja fitnessakkoja. Niin. Ai joo meitä fitnessakkoja. Kai sellainen vähän olen itsekin. Toiset ottivat sen henkilökohtaisesti ja ajattelivat, että nostan itseäni muiden yläpuolelle ja haukun bikini fitnessiä. Miksi sä urpo sitten harrastat sitä kun on niin tyhmä ja nolo laji? Niin…. Noh.

IMG_7974[1]
DID YOU JUST INSULT ME ????

Kirjoitus on satiiri, johon on poimittu niitä bikini fitnessin huvittavia seikkoja, joista montaa harrastajaa, minua mukaan lukien,  leikkimielisesti kiusoitellaan. Tai no, ehkä ei aina niin leikkimielisesti. Minä en  suhtaudu haudanvakavuudella fitnessiin enkä ainakaan itseeni. Nauran mielelläni itselleni ja voin mielelläni tehdä vitsiä minulle tärkeistä asioista JOS ne ovat asioita, joille on edes jossain määrin korrektia nauraa.

Kuitenkin fitness on nimenomaan tällainen kepeä aihe ja ilmiö, johon linkittyy paljon koomisia piirteitä ja kontrasteja. Siihen liittyy niin paljon oheistoimintaa, mielikuvia ja kilkettä, josta on helppo tehdä hupia. Minulle kuittaillaan usein siitä, että salilla vaatteiden täytyy täsmätä ja ruokavaakaan pitää punnita eksakti määrä omenaa. Ja otan kuvia omasta pyllystäni ja vatsastani. Ja treenaan toisinaan pipo päässä. Kyllähän minä vaikutan melko urpolta ihmisen mielestä, joka suhtautuu saliin vakavasti ja nostaa rautaa ilman että pelleilee selfieiden ja erilaisten juomasekoitusten kanssa.

Se on vaan niin hassua, että vaikka  tekstiin lätkisi kuvia, joissa on itse niissä pilkkaamissaan kompressiovaatteissa ja näyttää, että hei tässä pilkkaan ihan vain itseäni korostamalla niitä lajin turhamaisuuksia, jollain kolahtaa niin pahasti, että mieli pahoittuu. NYT TUO TUOSSA HAUKKUU MINUA JA MINULLE TÄRKEITÄ ASIOITA! MINULLA ON KOMPRESSIOSÄÄRYSTIMET! JA MITEN TUO KEHTAA PILKATA NATHALIA MELON LIIKKEITÄ!

Niin. Minullakin on kompressiosäärystimet ja käytän Melon liikkeitä. Wonder why?

Jään odottamaan pakastesei-iskua blogini toimitukseen.

Jatkossa aion lukea enemmän. Muutakin kuin koulukirjoja. Ja omaa erinomaista, pulitzer-tasoista blogiani. PS. Pulitzer-juttu ei ollut sarkasmia. PPS. Ps-tekstini ei ollut sarkasmia.

 

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

2 vastausta artikkeliin “Kävelevä selfiekeppi tässä hei!”

  1. Kyllä täältä lukijoista onneksi löytyy myös niitä jotka ymmärtävät ( tai ainakin kuvittelevat ymmärtävänsä :D) tekstiesi tarkoituksen ja sävyn. (Tarkennuksena, että en siis tulkinnut, että olisit edellisessä tekstissäsi väittänyt, että kukaan ei ymmärrä kirjoitustyyliäsi, vaan halusin vain ilmoittautua niiden lukijoiden leiriin, jotka tajuavat pointin :)) Pidän todella paljon blogistasi ja nimenomaan siitä, että kirjoitat rehellisesti siitä millainen olet ja mitä teet, etkä monien muiden bloggaajien tavoin anna asioista ja elämästäsi kaunisteltua tai kiiltokuvamaista vaikutelmaa. En ole ennen kommentoinut blogiisi, mutta halusin vain sanoa, että jatka samaan malliin!

    • Kiitos kommentistasi, mukavaa kuulla! Ja uskon kyllä, että lukijat tajuavat pointit ja tyylilajit aivan hyvin, tokkopa tänne viitsisi uudelleen vaivautua pällistelemään, jos lukisi sohlaamistani kuin piru raamattua.
      Tyylistä ei luovuta! Haluan että tämä on jatkossakin itselleni hyvä terapiakeino, eikä mikään elämääni kaunisteleva liipatilaapati, huonekaluni pysyvät koirasta huolimatta valkoisina ja pöydällä on aina leikkokukkia-tyyppinen blogi. Niitä riittää kyllä varmasti jo yllinkyllin. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta