Minna Pajulahden poseeraussyynissä !

Viime viikonloppuna me keskisuomalaiset fitnesstörpöt saimme  nauttia laatuvalmennuksesta, kun paikan päälle meitä tuli ohjeistamaan IFBB Pro Minna Pajulahti. Body-lehdessä olikin tästä järjestäjän kirjoittama  juttu: http://www.bodylehti.fi/?p=7779

10857354_10205272347864344_270583407378907170_o

Leiri oli täynnä ja salissa pyöri yli 30 harrastajaa. Oli bodya ja bikiniä ja fysiikka-kilpailijaa. Kokeneita konkareita ja ensikertalaisia.

En ollut vielä hankkinut uusia sääntöjenmukaisia kenkiä, joten vanhat kisakengät piti pakata matkaan kopsutella niillä. Ah, miten mehukkaalta tuntui survoa koon 38 offikuntoinen jalka 36 kokoiseen kisakenkään. Tuli mieleen Tuhkimon ilkeät sisarpuolet, jotka yrittivät survoa känsäisiä varpaitaan Tuhkimon lasikenkäseen.

Odotin leiriä paljon ja myhäilin tyytyväisenä, että sain itselleni vielä paikan, vaikka hieman mattimyöhäisenä osallistumisestani päätinkin ja jahkasin menemistäni. Kannatti kuitenkin lähteä kerrankin sosialisoimaan muiden kanssa.

Korkokengillä käveleminen jännitti jo edellisenä iltana, mutta se sujui alkuun ihan mukavasti. Kokeilin uutta etuposeerausasentoa ja se toimi Minnan sanoin hyvin. Sain sopivasti kiertoa kroppaan, mutta jalat eivät vinksottaneet minne sattuu ja kapeaa vyötäröä sai korostettua. Oli kivaa poseerata ja pienryhmissä homma meni aivan hyvin. Olin kohtuullisen tyytyväinen siihen mitä peilistä näin.

image (2)
Takapose on aina identtinen. Ihan sama mikä paino ja kostyymi niin samalta näyttää. Jee….

Mutta sitten poseerattiin ilman peiliä ja tulivat T-kävelyt. Ja väsyneet jalat. Ja minä en enää yhtään löytänyt sitä omaa poseerausasentoa. Ei luoja millaista kuvamateriaalia löytyi. Joo, valotus ei ollut paras mahdollinen, mutta valitettavasti se ei kelpaa tekosyyksi sille, että näytän siltä kuin peräreikääni olisi tungettu rautakanki ja sen jälkeen väännetty mutkalle. 😀  Mitä minä oikein teen tuolla???

1399284_10205272365024773_8489300593932096221_o (1)
Promising bikinifitness-star <3

Ennen T-kävelyä nikottelin hetken ja mietin, että en mene ollenkaan. Lompsottelin tuon aakkosen viimeksi ennen kisoja ja silloinkaan se ei mennyt järin hyvin. Mutta en kehdannut jäädä lattialle makoilemaan (vaakatasossa näytin kuutilta) vaan hipsin alakuloisena jonon hännille. Paineet olivat kovat, varsinkin kun Minna ”tuomaroi” ja reilut 30 silmäparia katsoi. Ja oli hiirenhiljaista. Musiikki olisi ollut melko kiva juttu. Tai LSD.

En tiedä mistä se johtuu, että tiimiposeeraustilanteissa alan jännittää. En ole koskaan kärsinyt esiintymisjännityksestä, mutta t-kävelyssä se iskee päälle ja vieläpä todella voimakkaasti. Ärsyttävää!  En vaan tajua miksi se on yhtäkkiä niin kamalaa vaan kopsutella ja antaa mennä? Mitä voi tapahtua? Ei mitään. No okei. Ehkä voi kaatua ja bikinit hajota ja purra kieleen ja sen semmoista, mutta siis mitään vakavaa tuskin.

image (1)

No, siinä katselin todella sujuvia kävelyitä ja tuli oma vuoroni astella arvioivien katseiden alle. Naamani alkoi nykiä, jalat tutisivat. Hiki valui ja pyörrytti. Katse hakeutui koko ajan maahan kun minun oli vaikea katsoa eteenpäin. Tärisin ja meinasin kaatua jokaisessa asennossa. Pysyin kuitenkin pystyssä, jeij. 😀 Poseerausten kanssa oli suuria hankaluuksia, samoin käännökset uudesta asennosta tuntuivat epäluonteviltä. Kun en näe itseäni peilistä, minulla on aikamoisia vaikeuksia hahmottaa mihin suuntaan se tarakka oikein sojottaa. Vai sojottaako se edes.

Ihmettelen, että en saanut haukkuja hirveästä kävelystäni. Ainakaan julkisesti. Kenties joku kuvasi materiaalia ja kikattelee lompsimiselleni kotisohvalla. Enjoy my style! Tuomio oli ”ihan hyvä” kun vain pitäisi sen katseen ylhäällä! Sujuvuutta, rauhallisuutta, flirttiä ja kohdalleen napsahtavia asentoja toivoisin itse. Toivoisin itseasiassa, että osaisin ylipäätään kävellä eikä naamani nykisi kuin halvausoireiden aikana.

Aion kyllä todella harjoitella tuota kävelyä ja poseeraamista ilman peiliä tulevan vuoden aikana. (pakko uhitella, että toteutan tämän) Ja paljon. Haluan, että poseeraaminen ja liikkuminen on luontevaa ne korot jalassa. Oli niin mahtavaa katsoa Jaana Malytchevan liikkumista. Se oli vaikuttavaa, niin kaunista ja vaivatonta! Sellaista tyylikkyyttä kun saisi murusenkin omaan klompsutteluuni niin ai että.  Olen edelleen sellainen veltto huonoryhtinen teini, joka ei osaa kävellä koroilla. Tai siis sen näköinen.

jaana

Uusia asioita ei juuri tullut esiin, mutta oli todella mukava viettää parituntinen fitness-touhuilujen parissa ja nähdä muita harrastajia. Sitä kun puurtaa itsekseen, on todella armoton ja itsekriittinen, kun ei ole ketään vertailukohdaksi. Sitä kun on omasta mielestään aina liian löysä, valkoinen, lihakseton you name it. On siis kiva käydä yhteisposeerauksissa ja huomata, että ei sieltä erotu minään poikkeuksellisena hirviönä joukosta, vaan uppoaa ihan porukkaan! 😀

Oma fiilis poseerata ei ollut kiva. Turvotus oli jäätävä edellisen päivän tankkailuiden jäljiltä ja siellä kananlihalla väristellessä, valkoisena kuin lipeäkala itsensä näkeminen peilistä ei ollut järin mairittelevaa… Mutta sellaista se on, Kuntoni on kuitenkin siisti, ei siinä sikäli valittamista, että maha olisi heilunut puolelta toiselle. Mutta sellainen nesteinen olo ja pinkeänä pömpöttävä alamaha tekevät toki olosta helposti hieman tukalan. Ei noin lähtökohtaisesti huvita hytkyttää bikineissä eteenpäin…

Kävelyharjoitukset jatkukoot. Onneksi täällä löytyy hyvin poseerausharjoituksia, joihin tuppautua kun vaan ehtii osallistumaan. Ei tarvitse aina yksin lompsia menemään! Kengät taitavat kuitenkin nyt muuttaa tuonne treenikassiin pysyvästi, että ei se tärkein harjoittelu unohdu…

image
First fitnessworld problems.

 

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

6 vastausta artikkeliin “Minna Pajulahden poseeraussyynissä !”

    • Voin kertoa, että jalat myös näyttivät siltä, että ne on survottu liian pieniin kenkiin. 😀 Mä ostin ensin numeroa isommat kisäkengät, olikohan 37,5 ja jouduin ostamaan ennen kisoja sitten uudet, kun ne vanhat jäi liian isoiksi. Että semmosta. Ois sitä rasvaa voinut sulaa mieluummin vaikka kankuista kuin jalkapohjista. 😀

  1. Mulle ei ihan auennut toi kengän koon muuttuminen… Ymmärrän kyllä tuon jalan leveyden muuttumisen, mutta eikö varpaat tursua ulos pari numeroa normaalia pienemmistä kengistä?

    • Tursuaahan ne ja jää päällekäin ja menee ties muten, mutta ei auta. 😀 Oman koon kisakenkä ei kertakaikkiaan pysynyt loppudieetistä jalassa ja Virmajoen Anna neuvoi ostamaan niin pienen kengän, että offikaudella sattuu ja ei meinaa edes koipeen mahtua. Sitten oli kyllä hyvä kenkä! Ja nyt kun tarkastin, niin 36,5 oli tuo oma kenkä eli 1,5 kokoa pienempi.

  2. Aina tulee niin hyvälle tuulelle, kun lukee tätä sun kirjoittelua 🙂 Itselleen nauraminen on kyllä taito, joka pitäisi meillä jokaisella olla. Se pelastaa hankalimmistakin hetkistä 😉 Tsemppiä kävelyihin, kevättä kohti on aina kivempi klompsutella x)

    • Hohoo, kiitos kommentistasi! Itselleen nauraminen on parasta puuhaa. Ei kannata olla turhan kurttuotsainen 😉 Kengillä käpsyttely koettelee tosin mun huumorintajua, mutta ehkä vaikeuksien kautta voittoon…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta