Lisää tyytymättömyyttä elämään! Eiku…EI!

Naurattaa! Mulla on ollut monta päivää teksti valmistumassa ulkonäkökeskeisyydestä ja samalla tänne portaaliin on poksahdellut useampikin kirjoitus aiheesta. No, lisätään vielä omaa aivoissa pikaisesti kiehahtanutta muhjua eetteriin niin onpahan mahdollisimman moni toitottamassa samaa asiaa ja kaakattamassa siitä, miten ulkonäkökeskeisyys on aika kauheaa. Mutta oikeasti, onhan se, Kyllä tästä sietääkin vähän kaakattaa. Kot kot!

IMG_8459[1]

Opinnäytetyötä kirjoitellessani olen lukenut paljon ylipainosta, lihavuudesta, painoindekseistä, riskeistä ja lihavuuteen liittyvistä ongelmista ja kustannuksista. Suomi on Euroopassa kärkipäässä, kun tarkastellaan ylipainoisten osuutta väestöstä ja etenkin maaseudulla, kaukana ketjusalien ulottumattomissa,  asuu edelleen se lihavin väestönosa. Tuttua juttua, perushuttua. Kukapa ei olisi jo tietoinen, että ylipainoa vastaan soditaan nyt oikein urakalla, taisteluvälineinä parsakaali, kuntosaliharjoittelu ja Gustafsbergin Jutta? Mutta kirjoitettavahan näistä on, jotta saadaan tutkimuksen teoreettinen viitekehys kohdilleen. Ääää… Ihra tursuaa jo korvista.

Vastaan on kuitenkin tullut paljon muutakin, kuin tilastoitua faktaa tuosta kammottavasta, koko maailmaa uhkaavasta silavasta. Törmäsin sattumalta Jyrki Lehtolan kirjoittamaan artikkeliin: Normaalipaino on liikaa. Luin jutun huvittuneena. Ajattelin että hohhoijakkaa, kyllä nyt on mielensäpahoittaja-Jyrki osunut oikein hömpän ytimeen! Tutkimusten mukaan puolet väestöstä on ylipainoisia ja jo viideosa lihavia, näin vierailijakirjoittaja justsayinkin sanoo. Lihavuus on julistettu kansanterveyttä uhkaavaksi epidemiaksi ja WHO:n mukaan maailman väestöstä 1,6 BILJOONAA kantaa mukanaan haitallisen määrän sitä itseään, läskiä. Että kuules nyt Jyrki! Lopetapa tuollaiset lihavuuden ylistyslaulut ja terveistä elämäntavoista nauttivien sorto ihan top tykkänään! Että ei kai kukaan hoikkana pysy, jos aina vaan kakkuviipaletta survoo toisesta suupielestä sisään! Taitaa vaan omat makkarat Jyrkillä siellä vyötäisillä ahdistaa siihen malliin että pitää projisoida näitä negatiivisia tuntemuksiaan muihin.

IMG_8419[1]

Mutta sitten minä mietin hetken. Ja aloin lukea hieman lisää. Luin lihavuuden sosiaalisista haitoista, luin painoindekseistä, luin artikkelin jos toisenkin. Ja sieltä tuli taas esiin vanha tuttu. Ongelma, joka kumpusi monesta eri kulmasta, livahti salakavalasti ulkokulmasta sisään ja toistui toistumistaan.

Tyytymättömyys. Tyytymättömyys, joka esiintyy erilaisissa valeasuissa ja ohjailee salakavalasti esiripun takaa. Tyytymättömyys omaan ulkonäköön ja painoon.

Eiköhän tuo peukku kerro fiilikset.

Se ei ole pelkästään niiden ongelma, joilla on ylimääräistä vyötäröllään, vaan koskettaa monia erikokoisia ja näköisiä ihmisiä. Se kalvaa, se tekee ihmisestä itsekriittisen. Se ahdistaa ja syö sisältäpäin. Se saa soimaamaan itseään, arvostelemaan muita. Kadehtimaankin. Se ei voimaannuta, se ei paranna mielialaa. Se toimii huonona motivaattorina, eikä kannusta epäonnistumisten jälkeen. Varsinainen turhuuksien tunne siis! Ja siitä kärsii varmasti vielä suurempi joukko, kuin itse lihavuudesta.

On helppo suomia yhteiskuntaa ja mediaa. Mitäs antavat tällaisia hirveitä paineita siitä, millainen tulisi olla! Mutta kyllähän kaiken pitäisi lähteä omien korvien välistä, ei siitä, mitä joku ulkopuolinen sanoo tai haluaa. Miksi se oma mieli kuitenkin kääntyy meitä vastaan? Miksi omassa takapuolessa nähdään vain hyllyvää höttöä, kylkiä nipistellään ja vaaka määrittelee päivän ruokailut ja mielialan vaikka paino olisi ihan normaali? Miksi vaihtuvat trendit saavat ihmiset lähtemään ties minkälaisiin hullutuksiin?

Miksi paino määrittelee voimmeko olla tyytyväisiä itseemme? Milloin painosta tuli käyntikorttimme, joka tekee tutustumisen tarpeettomaksi?

Se mikä on ja on ollut aina huolestuttavaa, on laihuuden ja anorekstisten mallivartaloiden ihannointi. Monilla tämä jää nuoruuteen, mutta toisia ajatus laihasta tieynlaisesta vartalosta vainoaa vielä aikuisiälläkin. Kun ikää alkaa tulla lisää, painokin alkaa hiisautua hieman ylöspäin. Puhutaan biologisesta painosta, johon paino hakeutuu ja asettuu. 5-10kg korkeampi paino, kuin teininä, on aikuiselle ihan normaali. Onkin surullista, kun edelleen tapaa (meitä) aikuisia ihmisiä, jotka stressaavat, kun paino ei pysy totutussa lukemissa, jossa se oli 15 kesäisenä, vaan kipuaa aina 2 maagista kiloa ylemmäs. So what, voisi joku ajatella. Heitä se vaaka kaappiin! Mutta eikä mitä. Silloin jätetään pahimmassa tapauksessa syömättä, aloitetaan paasto ja nipistetään se kaksi kiloa pois vaikka väkisin. Ja sitten ihmetellään huonoa oloa ja sitä, ettei tuloksia näy vaikka treenattaisiin. Tai sitten ollaan niin ahdistuneita, että ajatukset pyörivät pakonomaisesti ruokailuiden ympärillä. Ettei vaan taas se pirun paino nouse!

IMG_8552[1]

Nykyaikana kuumin kroppa on naisten mielestä sopivan treenattu ja lihaksikas, melko vähärasvainen. No tietenkin kunnon fitnesskissa. Valitettavasti se vain on monen päähän iskostunut kisakuntoisena tai lähellä kisakuntoa olevana vartalona. Eihän lehtikuvissa mitään rehdillä massakaudella punnertavia fitnessmalleja näy.

Ja varmasti jo jokainen tietää, että fitnesskroppa vaatii töitä! Instagramissa lätkitään kuvia, joissa kirkuvat neonvärisin kirjaimin tekstit motivaatiosta, omistautumisesta ja huikeasta tahdosta. Niin että jos siihen fitnesskissalookiin vertaa, ei ole hommakaan pysyä laiheliinina.  True that. .

Vaikka hyvinvointibuumin myötä ihanteeksi noussut lihaksikas vartalo on ehdottomasti järkevämpi vaihtoehto, kuin anorektisen vartalotyypin metsästäminen itseään näännyttämällä, on se myös hankalasti tavoiteltavissa ja asettaa ihan uudenlaiset paineet. Miten kasvattaa pyöreitä muotoja, mutta pitää vyötärö kapeana ja saada pyöreät olkapäät esiin? Miksi ne vatsalihakset vain eivät tule näkyviin, vaikka treenaa kuin hullu ja poistaa kaikki hiilihydraatit ruokavaliosta! Ei se ole helppoa sekään. Ja antaa 100 uutta stressinaihetta ja murehtimisen kohdetta. Enää ei tarvitse miettiä vain vaatekokoa, vaan pyllyn pyöreyttä, etureisiä, olkapäitä…

Mutta eihän se olisi niin trendikästä, jos kaikki olisivat ulkomaalaisten fitnessmallien näköisiä ilmestyksiä. !

Mitä vartalosi kertoo sinusta – vai kertooko se mitään?

Jossain motivaatiokuvassa oli karkeasti tämä sanoma: Fitnesskroppa on statussymboli. Ei voi ostaa. lainata tai periä. Se näyttää kantajansa itsekurin, omistautumisen, kovan työn ja tavoitteellisuuden. Se on menestyvän ja kiireisen ihmisen juttu! Right…. Jonkun mielestä se ehkä näyttää siltä, että kantajalla ei ole parempaa tekemistä tai älynlahjoja muuhun kuin pullisteluun ja ruskealla värillä lotraamiseen.

Aivan kuin joku voi ajatella ylipainoisesta vartalosta, että se on vain laiskuuden tulosta, huonolla itsekurilla varustettujen surkimusten juttu. Tuolla ei ole muuta kuin aikaa mättää pizzaa naamaan!

Mitäpä jos ylipainoisen elämän ykkösprioriteetti ei ole oma ulkonäkö? Mitäpä jos hän nauttii lukemisesta, hyvästä ruoasta ja kevyestä liikunnasta, eikä mieti ovatko makrot kohdallaan? Jos hän saa suurimman nautintonsa siitä, että voi elää rennosti ja nautiskella elämästä ilman hötkyämistä?

Painoa +10kg mutta oikein onnellinen! Söin tuona päivänä kaksi pizzaa hyvällä ruokahalulla vailla omantunnontuskia
Painoa +10kg mutta oikein onnellinen! Söin tuona päivänä kaksi pizzaa hyvällä ruokahalulla vailla omantunnontuskia

Ja mitäpä jos fitnessharrastaja on löytänyt itselleen parhaan tavan elää? Että juuri hänen elämässään hyvä olo tulee terveellisestä ruosta, kovasta treenistä ja tavoitteista? Kyllä siitä puuhasta täytyy nauttia, että sitä haluaa toistaa uudelleen ja uudelleen. Ei terveellisesti syöminen ole mikään juttu ihmiselle, jolle se on täysin luontaista ja tulee ilman hampaiden kiristelyä.

IMG_8418[1]

On häiritsevää, että jotkut purkavat omia näkemyksiään  ja tyytymättömyyttään muiden analysoimiseen ja arvosteluun. Jos hoikkavartaloinen ei ota kahvipöydässä pullaa, on hän varmasti takakireä niuho ja terveysnatsi joka ajattelee vain ulkonäköään. Jos ylipainoinen santsaa buffetissa, pyöritellään silmiä, että no ei ihme, että sitä ylipainoa on kertynyt. Jos laiha ottaa toisen annoksen ruokaa, puhalletaan serpentiiniä ja annetaan raikuvat aplodit ja tarjotaan lisää, kun tuota raasua pitää kannustaa syömään. Tui tui sinä olematon luukasa, onpa hienoa että söit! Ja ai että, kun joku kilpailuiden jälkeen PAISUU, TURPOAA, LÖRÄHTÄÄ enemmän kuin sen toivotun 5kg… Mikä mehukas tilanne! Tuolla ei sitten pysynyt yhtään mikään roti. Aika sika. Ei mitään väliä sillä, vaikka tuo 5kg olisi aivan liian vähän ajatellen henkilön biologista painoa.

Mikä on se omin juttu? Mitä haluat vartaloltasi?

Vartalo saa olla omien intressien ja tavoitteiden mukainen. Jos tavoite on nauttia elämästä rennoin ottein ja keskittyä muuhun, kuin näkyvään sixpackiin, ei liene olennaista elää elämäänsä makrot mielessä. Mutta jos tavoite on menestyä jossain lajissa tai muokata vartalosta tietynlainen, tavoite on pidettävä mielessä. Älä kuitenkaan tee mitään pakon tai mutku pitäisi-sanelemana.

Ai niin. Blogissa pitää olla aina joku käytännön vinkki ja motivaatiopläjäys! No, se voisi olla vaikka öööö…öööö…

No, mieti tähän joku seesteinen kuva hiekkarannasta ja sinne vaikka levytanko ja sheikkeri ja joku nainen napostelemassa manteleita ja hyppäämässä käsi ojossa korkealle ilmaan ja sittentämä teksti:

Tee muutos tai älä tee. Mutta tee kuten sinä itse HALUAT tehdä!

(Joo, aika hyvä. Keksin ihan ite. Saa lainata!!)

IMG_8395[1]

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

4 vastausta artikkeliin “Lisää tyytymättömyyttä elämään! Eiku…EI!”

  1. Taas asian ytimessä. Tuo biologisen painon tajuaminen on kyllä oikeasti aika fiksua niin ei tule vahingossa tavoiteltua kuuta taivaalta. Tai biologisen vartalon… Oon tässä vasta tänä vuonna tajunnut että mulla ei voi koskaan olla sellaista kovin radikaalisti tämän ). ( mallista vyötäröä koska alimman kylkiluun ja lantio(/lonkka?)luun väli on ehkä pari senttiä. Kauankohan olisin sellaisesta tyytymättömänä haaveillut jos en olisi asiaa jostain fitnessblogista hoksannut.

    Ja mun mielestä on ihanaa huomata blogeista, ettei se offikauden kroppa monesti nyt niin kauheasti eroa tavallisen tavoitteellinen salikävijän kropasta . Ei se fitness olekaan utopiaa vaan ihan puhdasta syy-seuraussuhdetta geeniperimän värittämänä 😀

    • Olen samaa mieltä! Ei sille rakenteelleen vaan lopulta kummia voi. Sitä on ne tietyt ongelmakohdat, joita voi toki muokata ja piilotella ja niin ja näin, mutta jos luut ovat tietyllä tavalla, on melko vaikea sitä mallia muuksi muuttaa. Ja näin on, offilla fitnesskisaajat näyttävät kyllä varsin tavallisilta. 🙂 Onneksi!

    • Kiitos Eerika! Joskus välähtää ajatuksia mieleen. Joskus…ei. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta